Etusivulle

Wes Montgomery

Wes Montgomerya (1923 - 1968) pidetään yleisesti eräänä kaikkien aikojen parhaista jazz kitaristeista. Indianapolista USA:sta kotoisin oleva muusikko tarttui kitaraan vasta 19-vuotiaana. Itseoppineena kitaristina hän kehitti oman tunnistettavan tyylinsä. Pehmeä ja miellyttävä soundi syntyy peukalolla (thumb-picking style) ja oktaavitekniikan käytöllä (soitetaan samanaikaisesti kahta nuottia jotka ovat oktaavin päässä toisistaan). Hän käytti pääasiassa Gibsonin L-5 sarjan akustista kitaraa ja aluksi Fenderin putkivahvistinta, siirtyen myöhemmin Standelin vahvistimiin. Hän sävelsi myös omia kappaleita, vaikkei osannutkaan lukea nuotteja. Useilla hänen levyillään on mukana pari omaa kappaletta. Downbeat lehden kriitikot valitsivat hänet 1960 -luvulla 6 kertaa parhaaksi kitaristiksi ja grammy tuli levystä "Going Out of my Head". Wes Montgomery kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1968 vain 45 vuotiaana. Onneksi hänen viimeisimmät levytyksensä tuottivat hyvin ja auttoivat leskeksi jäänyttä vaimoa ja seitsemää lasta selviytymään. 

Hän levytti ensin Riverside levymerkille useita jazzlevyjä (1959–1963) ja sen jälkeen Vervelle helpommin lähestyttävää musiikkia (1964–1966), jossa oli usein hienot orkesterisovitukset (mm. Claus Ogermanin ja Don Sebeskyn). Tällainen pop- ja viihdemusiikkia lähentelevä tyyli herätti jo aikamoista levottomuutta jazzkansassa. Jazzillisempaa antia olivat kuitenkin urkuri Jimmy Smithin kanssa vuonna 1966 levytetyt Dynamic Duo ja Further Adventures. Todellisen tyrmistyksen puhdasoppisille jazzharrastajille aiheuttivat hänen kolme viimeistä levyään A&M yhtiölle, Creed Taylorin legendaariselle CTI levymerkille. Ne sisälsivät popkappaleita, usein jousien ja puupuhaltimien säestyksellä. Esimerkiksi AllMusic – sivuston kriitikko Scott Yanow tyrmää nämä kolme levyä selvin sanoin.  

Koska en ole puhdasoppisen jazzin ystävä, en puutu hänen Riverside levytyksiinsä. Verve-kauden levyistä toiset ovat minunkin korvilleni sopivia. Niillä ovat mukana ajan huippumuusikot, mm. pianisti Herbie Hancock, basisti Ron Carter, rumpali Grady Tate sekä Harry Lookofskyn ja kumppaneiden jouset. Tuolta kaudelta on peräisin mm. letkeä ”Bumpin' on Sunset” ja ”In and Out” joista urkuri Brian Auger esitti myöhemmin hienot tulkinnat. 

Kaikkein mieluisimpia minulle ovat nuo jazzväkeä tyrmistyttäneet viimeiset levyt. Ne saavuttivat suuren kaupallisen suosion ja niitä soitettiin paljon radiossa (siis USA:ssa). Tällainen musiikki, joka on pehmeää ja kuitenkin menevää ja flirttailee niin jazzin, popin kuin klassisenkin kanssa, on sellaista musiikkia jota mielelläni kuuntelen. Kaikilla kolmella levyllä on Don Sebeskyn sovitukset ja muusikkoina melkein samat heput kuin Verven levyilläkin. Kaikkia alla esiteltyjä levyjä on saatavilla edelleen CD-muodossa.

Wes Montgomeryn Verve - levytyksiä

Wes Montgomeryn A&M / CTI – levytykset

Wes Montgomeryn Verve -levytyksiä

Movin’ Wes (Verve 1965)
Side 1: 1.Caravan, 2.People,3.Movin' Wes Part I (Montgomery), 4.Moca Flor, 5.Matchmaker Matchmaker, 6.Movin' Wes Part II (Montgomery)
Side 2: 1.Senza Fine, 2.Theodora, 3.In and Out (Montgomery), 4.Born to be Blue, 5.West Coast Blues (Montgomery)
Wes Montgomery: kitara, Bobby Scott: piano; Grady Tate: rummut; Willie Bobo: lyömäsoittimet, sekä puhaltajia mm. Jerome Richardson, Clark Terry, Snooky Young, Urbie Green. Levyllä on sähäkkä versio moneen kertaan levytetystä jazz-klassikosta Caravan. Montgomeryn oma sävellys ”Movin’ Wes” on tyyliltään hieman samanlainen kuin hänen myöhempi mestariteoksensa ”Road Song.” Paras kappale levyllä on ”In and Out”, josta urkuri Brian Auger teki myöhemmin hienon version. Kaiken kaikkiaan levy on liian jazz-pitoinen minun makuuni.  

Bumpin’ (Verve 1965)
Side 1: 1.Bumpin' (Montgomery), 2.Tear it Down (Montgomery),3.A Quiet Thing, 4.Con Alma
Side 2: 1.Shadow of Your Smile, 2.Mi Cosa (Montgomery), 3.Here's That Rainy Day, 4.Musty.
Sovittaja Don Sebeskyn johtama orkesteri. Roger Kellaway: piano, Grady Tate: rummut, Candido Camero:congat, Margaret Ross: harppu ja Harry Lookofskyn & kumppanien jouset. Tämä on edellistä paljon letkeämpi ja rauhallisempi levy. ”Mi Cosa” on kaunis soolonumero, taustanaan vain vaimeat jouset. Yhtä kaunis on ”A Quiet Thing”. Parhaat kappaleet ovat Montgomeryn oma ”Bumpin’” ja todella mukavat versiot monien laulajien tunnetuiksi tekemistä kappaleista ”The Shadow of Your Smile” ja ”Here’s That Rainy Day.”

YouTube: Here's That Rainy Day (Live 1965) 
Kuuntele albumi Bumpin'

Goin’ Out Of My Head (Verve 1966)
Side 1: 1.Goin' Out of My Head, 2.O Morro, 3.Boss City (Montgomery), 4.Chim Chim Cheree, 5.Naptown Blues (Montgomery) 
Side 2: 1.Twisted Blues (Montgomery), 2.End of A Love Affair, 3.It was a Very Good Year, 4.Golden Earrings
Mukana Herbie Hancock: piano, George Duvivier: basso, Grady Tate: rummut ja sovittaja Oliver Nelsonin johtama orkesteri, mm. Donald Byrd, Joe Newman, Ernie Royal. Oliver Nelsonin sovitukset eivät mielestäni oikein sovi säestämään Wes Montgomeryn soitantaa. Oikeastaan torvisoittokunta suorastaan pilaa muuten ihan kelvollisia kappaleita. Tältä levyltä jaksan kuunnella vain kahta ensimmäistä sävelmää. Montgomeryn pehmeä näppäily sopiikin erityisen hyvin Jobimin kappaleeseen ”O Morro” eli ”Once I Loved.”  

Kuuntele albumi Going Out Of My Head

Tequila  (Verve 1966)
Side 1: 1.Tequila (Rio), 2.Little Child (Daddy dear), 3.What the World Needs Now (Bacharach/David), 4.The Big Hurt (Wayne Shanklin)
Side 2: 1.Bumpin' on Sunset (Montgomery), 2.How Insensitivie (Jobim), 3.The Thumb (Montgomery), 4.Midnight Mood (Zavinul)
Soittajina Ray Barretto: Congat, Ron Carter: Basso, Grady Tate: Rummut ja Claus Ogermanin sovituksia soittavat jouset, mm. Harry Lookofsky ja Gene Orloff. Mukana ei ole kosketinsoittajaa lainkaan ja siksi kitara tuleekin hienosti esiin. Levy alkaa näpsäkästi vain basson ja rumpujen säestämänä latinalaistunnelmissa kappaleella ”Tequila”. Aivan erikoinen tunnelma on Montgomeryn omassa sävellyksessä ”Bumpin’ On Sunset”. Tälläkin levyllä on yksi Jobimin kappale: hienosti soiva ”How Insensitive”. Muita mukavia sävelmiä ovat ”The Big Hurt”, ”The Thumb” ja ”Midnight Mood.”  

Kuuntele albumi Tequila  

California Dreamin (Verve 1966)

Side 1: 1.California Dreaming, 2.Sun Down (Montgomery), 3.Oh You Crazy Moon, 4.More More Amore, 5.Without You
Side 2: Winds of Barcelona, 3.Sunny, 4.Green Peppers, 5.Mr. Walker (Montgomery), 6.South of the Border
Don Sebeskyn sovituksia soittavat mm. Herbie Hancock: piano, Richard Davis: basso, Grady Tate: rummut, Ray Barretto: lyömäsoittimet sekä joukko puhaltajia. Siis torvisoittokunta taas. Muutaman pop-kappaleen (Sunny, California Dreamin’) lisäksi kaksi Montgomeryn omaa sävellystä (Sun Down ja Mr.Walker). Monissa 1960-luvun levyissä on mukana latinalaisamerikkalaista alkuperää olevia sävelmiä. Näin on myös Wes Montgomeryn Verve-levyissäkin ja tällä levyllä kuullaan mukavat tulkinnat sävelmistä ”More More Amore” ja ”Without You (Tres Palabras)”. Parivaljakko Burke–VanHeusen on tuottanut lukuisia hienoja sävelmiä. Tässä kuullaan hyvä sovitus heidän kappaleestaan ”Oh You Crazy Moon.” Viimemainitut kolme kappaletta ovatkin oikeastaan tällä levyllä ainoat, jotka minua kiinnostavat.  

The Dynamic Duo (Verve 1966)

Side 1: 1.Down by the Riverside*, 2.Night Train*
Side 2: 1.James and Wes (Smith), 2.13 Death March*, 3.Baby It's Cold Outside
Wes Montgomeryn lisäksi mukana ovat Jimmy Smith: urut, Grady Tate: rummut, Ray Barretto: congat, sekä Oliver Nelsonin johtama big band (* merkityissä kappaleissa). Jazzurkuri Jimmy Smith on levyttänyt useiden kitaristien kanssa (Kenny Burrell, George Benson, Grant Green jne.). Hän oli studiossa myös Wes Montgomeryn kanssa ja materiaalia riitti kahteen levyyn. Heidän soittonsa sopii hyvin yhteen ja molemmat levyt ovat urkujazzin ystäville herkkua. En ole kovin ihastunut Oliver Nelsonin tyyliin, mutta tässä hän mielestäni onnistuu melko hyvin. Varsinkin jazzklassikosta ”Night Train” on hyvä sovitus. Mies- ja naisvokalistin duetoksi sävelletty ”Baby It’s Cold Outside” toimii tässä kivasti urkujen ja kitaran vuoropuheluna. Vaikka Wes Montgomery levyttikin näihin aikoihin jazzahtavaa popmusiikkia, nämä Jimmy Smithin kanssa tehdyt levyt ovat aitoa jazzia.  

Kuuntele albumi Dynamic Duo

Further Adventures of Jimmy And Wes (Verve 1966)
Side 1: 1.King of the Road, 2.Maybe September, 3.O-G-D (Road Song) (Montgomery)
Side 2: 1.Call Me, 2.Milestones*, 3.Mellow Mood (Smith)
Tässä on sama kokoonpano kuin edellisessäkin levyssä. Oliver Nelsonin orkesteri on mukana vain kappaleessa Milestones, joka on häneltä yhtä onnistunut sovitus kuten edellisellä levyllä ollut Night Train. King Of The Road ja Call Me ovat hyviä jazzversioita 1960-luvun popkappaleista. Äärimmäisen hinovaraisesti soitettu Maybe September tuo esiin sekä Smithin että Montgomeryn monipuolisuuden muusikkoina. Kummaltakin on mukana yksi oma sävellys – Smithin kypsän pehmeä Mellow Mood ja Montgomeryn mainio ”OGD” (=Organ, Guitar, Drums), jonka hän levytti pari vuotta myöhemmin nimellä Road Song. Mielestäni tähän Jimmyn ja Wesin myöhempiin seikkailuihin valikoitui paremmat kappaleet kuin aikaisemmin julkaistuun Dynamic Duoon.  

Kuuntele albumi Further Adventures of Jimmy and Wes  

Wes Montgomeryn A&M / CTI – levytykset

   
A Day In The Life (A&M / CTI 1967)

Side 1: 1.A Day In The Life (Lennon/McCartney) 2.Watch What Happens (Legrand/Gimbel) 3.When A Man Loves A Woman (Lewis/Wright) 4.California Nights (Hamlisch/Liebling) 5.Angel (Switchin’) (Montgomery)
Side 2: 1.Eleanor Rigby (Lennon/McCartney) 2.Willow Weep For Me (Ronnell) 3.Windy (Friedman) 4.Trust In Me (Wever/ Schwartz/ Ager) 5.The Joker (Newley/ Bricusse) 
Sovittajana ja orkesterin johtajana on Don Sebesky. Soittajina on eturivin muusikoita: Herbie Hancock: Piano, Ron Carter: Basso, Grady Tate: rummut, Ray Barretto: lyömäsoittimet. Lisäksi mukana on puupuhaltimia ja jousia, sekä Margaret Ross harpistina. Vuonna 1967 ei vielä ollut CD-levyjä, mutta muita tallennusmuotoja kyllä riitti. Tämä äänite julkaistiin vinyyli LP-levynä, avokelanauhurin kelana, C-kasettina ja 8-raitakasettina. CTI -levymerkki oli kuuluisa sekä laadukkaasta musiikistaan, myös hienoista LP levyn kansista. Ne olivat yleensä avautuvaa mallia ja niissä oli kannessa valokuvaaja Pete Turnerin otos. Tämän levyn kansi ei ole erityisen miellyttävä. Siinä on kuvattu tupakan tumppeja. Yäk. A Day In The Life sisälsi mm. tyylikkään version soulballadista ”When A Man Loves A Woman” ja mukavan huolettoman tulkinnan Michel Legrandin elokuvasävelmästä ”Watch What Happens.” Beatles-kappaleita on levytetty kyllästymiseen asti, mutta tässä kuultavat ”A Day In The Life” ja ”Eleanor Rigby” ovat hyvällä maulla sovitettuja ja niitä jaksaa kuunnella. En oikein tiedä miten kylliksi kehuisin näitä kolmea Wes Montgomeryn viimeisintä levyä – olen nauttinut niistä jo yli 30 vuotta enkä ole vielä kyllästynyt.  

YouTube: Windy ("Live")

 
Down Here On The Ground (CTI 1968)

Side 1: 1.Wind Song (Webster/Pisano/Ceroli/Alpert) 2.Georgia On My Mind (Carmichael/Gorrell) 3.The Other Man's Grass Is Always Greener (Hatch/Trent) 4.Down Here On The Ground (Schifrin/Garnet) 5.Up And At It (Montgomery)
Side 2: 1.Goin' On To Detroit (Montgomery) 2.I Say A Little Prayer For You (Bacharach/David) 3.When I Look Into Your Eyes (Bricusse) 4.Know It All (Donato/Valle) 5.Theme From "The Fox" (Schifrin)
Tämäkin julkaistiin vinyyli LP-levynä, avokelanauhurin kelana, C-kasettina ja 8-raitakasettina. Sovittajina Don Sebesky ja Eumir Deodato. Mukana ovat samat muusikot kuin edelliselläkin levyllä. Tällä levyllä on mukavaa vuoropuhelua Hancockin pianon ja Montgomeryn kitaran välillä, esimerkiksi kappaleissa ”Georgia On My Mind”, ”I Say A Little Prayer” ja ”Down Here On The Ground.” Mukana on myös kaksi Wesin omaa sävellystä ”Up And At It” ja ”Going To Detroit.” Kauniina tunnelmapaloina kuullaan ”When I Look In Your Eyes” ja ”The Fox.” Koko levy on miellyttävää kuunneltavaa.  

Road Song (A&M / CTI 1968)

Side 1: 1.Road Song (Montgomery) 2.Greensleeves (PD-Arr. by Sebesky) 3.Fly Me To The Moon (Howard) 4.Yesterday (Lennon/ McCartney) 5.I'll Be Back (Lennon/McCartney)
Side 2: 1.Scarborough Fair (Simon/Garfunkle) 2.Green Leaves Of Summer (Tiomkin/ Webster) 3.Serene (Montgomery) 4.Where Have All The Flowers Gone (Seeger) 
Samat neljä tallennusmuotoa kuin edellisilläkin levyillä, Don Sebeskyn nerokkaat sovitukset ja suunnilleen samat muusikot. Tämä on Wes Montgomeryn viimeiseksi jäänyt levytys ja mielestäni hänen parhaansa. Kaikki on kohdallaan: hyviä sävelmiä, eturivin muusikoita ja nautittavia sovituksia! Erinomaisen kappaleensa ”Road Song” Wes oli jo levyttänyt Jimmy Smithin kanssa, tosin silloin nimellä OGD (=organ, guitar, drums). Tässä on mielestäni näistä kahdesta parempi esitys. ”Scarborough Fair” on easy-listening levyjen vakio-ohjelmistoa, mutta tässä on mukavan erilainen tulkinta. Don Sebesky on sovittanut muutamien levyn kappaleiden alkuun ja lomaan barokkityylisiä jaksoja. Mielestäni tämä on riemastuttavaa kuunneltavaa. Tällaista virkistävää ja antoisaa tyylien sekoitusta on kappaleissa ”Greensleeves”, ”Yesterday”, ”I'll Be Back”, ”Green Leaves Of Summer” ja ”Where Have All The Flowes Gone”. Paras kaikista on kuitenkin ”Fly Me To The Moon”, joka saa ainakin minut lennähtämään arjen harmaudesta, jos ei nyt ihan kuuhun, niin maasta irti kuitenkin. Tämä levy on erittäin miellyttävää kuunneltavaa!    

Kuuntele albumia Road Song
 
 
Linkit päivitetty 25.9.2011

Juhani K © 2004, 2008