Etusivulle

    Wallacen kirjat             

Edgar Wallace 

Englantilainen Edgar Wallace (1875-1932) oli värikkään elämän elänyt tuottelias ja suosittu kirjailija ja lehtimies. Hänen laaja tuotantonsa käsittää noin 170 romaania, näytelmiä ja lukuisia lehtiartikkeleita. Hänen kirjojaan on käännetty 28:lle kielelle ja niitä on myyty 50 miljoonaa. Kirjoista on tehty yli 160 elokuvaa – enemmän kuin kenenkään muun kirjailijan kirjoista.

Hänen äitinsä oli näyttelijätär, eikä tällä ollut yksinhuoltajana mahdollisuutta kasvattaa Edgaria. Äiti antoi hänet kasvattilapseksi George Freemanin perheeseen, jossa häntä kutsuttiin Richardiksi. Hän sai tietää oikean nimensä vasta lähtiessään työelämään 12-vuotiaana. Edgar kokeili erilaisia ammatteja. Hän myi lehtiä kadunkulmassa, toimitti maitopulloja, työskenteli kumitehtaassa ja oli kirjanpainajan apulaisena. Hän värväytyi lopulta armeijaan ja lähetettiin Etelä-Afrikkaan. Siellä hän aloitti kirjoittamisen toimien sekä Reutersin että Daily Mailin kirjeenvaihtajana ja kirjoitti myös runoja sodasta.

Vuonna 1901 hän meni naimisiin Ivy Caldecottin kanssa. He saivat kolme lasta, joista yksi kuoli, mutta he erosivat vuonna 1918. Japanin-Venäjän sodan aikana (1904-1905) Daily Mail lähetti hänet Eurooppaan.  Balkanin seudulla hän tutustui venäläisten ja englantilaisten vakoilijoiden puuhiin. Tästä oli hänelle hyötyä myöhemmin jännäreitä kirjoittaessaan. Daily Mail lähetti hänet myös silloiseen Belgian Kongoon tutkimaan kuningas Leopold II:n edustajien julmuuksia alkuasukkaita kohtaan ja siltä reissulta hän sai aiheita tuleviin Sanders-kirjoihinsa. Hänen kerrotaan myös tunteneen henkilökohtaisesti rikollisia ja tutustuneen heidän elämäntyyliinsä ja toimintatapoihinsa.

Edgar Wallacen ensimmäinen romaani, The Four Just Men (suom. Neljä oikeudentekijää), julkaistiin vuonna 1905. Se kertoo rikkaista ja säälimättömistä vehkeilijöistä, jotka ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Kirja oli tosin menestys, mutta Wallace menetti rahansa sen markkinoinnissa. Hän oli jättänyt loppuratkaisun avoimeksi ja mainosti tarjoavansa rahapalkinnon niille lukijoille, jotka arvaavat loppuratkaisun. Valitettavasti tällaisia älypäitä oli enemmän kuin mitä Wallace oli kaavaillut. Myöhemmin hän kirjoitti tarinaan vielä kolme jatko-osaa. Hän saavutti laajempaa kuuluisuutta kirjailijana vasta 1911 teoksellaan Sanders of The River (suom. ”Sandi, Kertomuksia joelta”). Sanders oli siirtomaavirkailija, joka piti afrikkalaisia alkuasukaspäälliköitä kovassa kurissa. Sandi-kirjoja hän kirjoitti useampiakin ja ne olivat myös suomessa suosittuja. Näitä olivat “Joen kansa”, “Bosambo” ja ”Sandi, kuninkaantekijä.”  

Wallace jatkoi kirjoitteluaan eri lehtiin samalla kun väsäsi romaaneja, jännityskertomuksia ja näytelmiä nopeaan tahtiin. Hän saneli tarinansa sanelukoneelle josta sihteeri sitten kirjoitti käsikirjoituksen. Eräs sihteereistä oli ujo 15-vuotias tyttö Violet King. Asetelma oli kohtalokas, ja kävikin niin että he menivät naimisiin vuonna 1921. Violet oli 23 vuotta nuorempi Edgaria ja he saivat tyttären, jolle antoivat nimen Penelope. Tästä lähtien sihteerit olivat aina miehiä. 

Edgar Wallace ansaitsi lopulta hyvin kirjoillaan. Huolimatta suurista tuloistaan, hänen tuhlaavainen elämäntapansa saattoi hänet alituisesti vaikeuksiin. Hän oli antelias, hävisi vedonlyönneissä ja asui usein Lontoon kalleimmassa hotellissa, Carltonissa. Vaikka hän olikin raitis alkoholin ja huumeiden suhteen, hän poltti neljä askia savukkeita päivässä käyttäen pitkää imuketta. Edgar Wallace sairasti tietämättään diabetesta. Hakeuduttuaan lopulta lääkäriin hänen tilansa huononi nopeasti, hän vaipui koomaan ja kuoli vuonna 1932. Häneltä jäi kesken kuuluisan King Kong -elokuvan käsikirjoitus. 

Hänen laaja tuotantonsa käsittää noin 170 romaania joista tunnettuja ovat The Crimson Circle (1922) (suom. Punainen ympyrä), The Green Archer (1923) (suom. ”Vihreä jousimies”) ja novellikokoelma The Mind of Mr. J.G.Reeder (1925) (suom. Herra Reederin rikollinen mieli). Muita J.G.Reeder –kirjoja olivat: Room 13 (1924) (suom. Huone N:o 13); Terror Keep (1927); Red Aces (1929); The Guv'nor and Other Stories (1932). Hänen kirjojaan on käännetty 28:lle kielelle ja niitä on myyty 50 miljoonaa. Kirjoista on tehty yli 160 elokuvaa – enemmän kuin kenenkään muun kirjailijan kirjoista. Hänen romaaninsa eivät kuitenkaan ole mitenkään loistavia, pikemminkin mukiinmeneviä. Kirjoitusvauhti oli tavattoman nopeaa. Sir Patrick Hastings oli kerran viikonloppuvieraana Wallacen luona ja näki hänen sanelevan romaanin The Devil Man tuon viikonlopun aikana. Kasku kertookin, että jos Wallacelle soitti puhelimella silloin kun tämä oli sanelemassa romaania, saattoi aivan hyvin jäädä langalle odottelemaan romaanin valmistumista. Ikävä kyllä tämän kirjoitusvauhdin jäljet näkyvät useissa hänen kirjoissaan. Määrä kun ei korvaa laatua. 

Edgar Wallacen sanotaan kehittäneen nykyaikaisen jännityskirjallisuuden muodon. Hän oli myös ensimmäisiä rikoskirjailijoita, joiden päähenkilönä oli yksityisetsivän sijasta tavallinen poliisi. Wallacen kirjat ovat tyyliltään todella vanhoja ja se on otettava lukiessa huomioon. Välillä ajetaan itsestään toimivalla hissillä, siis sellaisella, jossa ei ole lainkaan kuljettajaa, vaan sitä ajetaan ihan itse! Ammuskelun jälkeen pyssyn kuula saattaa löytyä auton lattialaudoista. Kirjoissa ei ole whodunit-tyyppistä johtolankojen etsimistä eikä mahdollisten syyllisten motiivien, tilaisuuksien ja keinojen pohdiskelua. Sen sijaan vastaan voi Lontoon sumussa tupsahtaa naamioituneita konnia, eksoottisia pikkumiehiä, yössä hiippailevia tuntemattomia, jotka katoavat salakäytävään ja pitävät siellä neitoa vankinaan. Juonet ja tapahtumat tuntuvat usein kömpelöiltä ja hassuilta, mutta tästä ei pidä närkästyä. Juuri tarinoiden hupsuudessa piilee niiden viehätys.  

Edgar Wallacen suomennettuja teoksia:  

Neljä oikeudentekijää- The Four Just Men 1905
Nelistävän kullan saari - Captain Tatham Of Tatham Island 1909
Herttua esikaupungissa - The Duke in the Suburbs 1909 
Sandi - Sanders Of The River 1911
Joen kansa - The People Of The River 1912
Bosambo – Bosambo Of The River 1914
Luutnantti Romuluu - Lieutenant Bones 1915
Mies, joka tiesi - The Man Who Knew 1918
Romuluu Lontoossa - Bones In London 1921
Punainen ympyrä - The Crimson Circle 1922
Rikos ja rakkaus – The Valley of Ghosts 1922
Sandi kuninkaantekijä - Sandi, The King-Maker 1922
Sielun valtias - Captain of Souls 1922
Uuden nuppineulan arvoitus – The Clue Of The New Pin 1923
Vihreä jousimies – The Green Archer 1923
Huone N:O 13 - Room 13, 1924
Kolmen tammen salaisuus - The Three Oak Mystery 1924
Hämärän huoneen arvoitus - The Face In The Night 1924
Kolmen tammen salaisuus - The Three Oak Mystery 1924
Kostaja - The Gaunt Stranger 1925
Sammakon salaperäinen seura - The Fellowship Of The Frog 1925 Herra Reederin rikollinen mieli - The Mind of J.G.Reeder 1925
Smaragdi - The Square Emerald 1926
Mies Marokosta – The Man From Marocco 1926
Tyttö laivassa - Penelope of The Polyatha 1926
Miljoonan dollarin juttu - The Million Dollar Story 1926
Petturi - The Squeaker 1927
Yllättäjä - The Mixer 1927
Kauhujen linna - Terror Keep 1927
Kaksoisolento – The Double 1928
Öljyä ja timantteja - The Twister, 1928
Romuluu ja mehiläinen - Again Sanders 1928
Hopea-avaimen arvoitus - The Clue Of The Silver Key 1930
Kuminaamarimiehet - The Indian Rubber Men 1930
Sketchleyn kummitus - Coat Of Arms 1931
Avainsana – (Tammi 1945)

Kuvauksia Wallacen kirjoista 

Edgar Wallace
Neljä oikeudentekijää
Arvi A.Karisto Oy 1924
The Four Just Men 1905

Kannessa on myös teksti ’matkaromaaneja.’ Neljä heppua on ottanut tehtäväkseen olla tuomareita ja oikeuden täytäntöön panijoita silloin kun virallinen oikeuslaitos ei heidän mielestään hoida tehtäviään. He ovat murhanneet useita huomattaviakin henkilöitä eri maissa. Nämä ovat riistäneet alaisiaan, käyttäneet valtaansa väärin, pistäneet taskuihinsa yhteiskunnan rahoja jne. Nyt he uhkaavat surmata Britannian ministerin, joka on tehnyt lakiehdotuksen ulkomaalaislaista. Lain nojalla karkotettaisiin liuta ulkomaalaisia, jotka joutuisivat kotimaassaan vaikeuksiin. Vanhahtavin sanankääntein kirjassa kerrotaan kuinka heput suunnittelevat murhaa, kuinka poliisi yrittää suojella ministeriä ja kuinka lehtimiehet selostavat tilannetta. Kaksikymmenluvulla ei ilmeisesti vielä radiolähetyksiä yleisesti kuunneltu, joten lehdet julkaisivat tarvittaessa iltapäivällä lisälehden yllättävien käänteiden sattuessa. Heput laittavat tuomionsa täytäntöön poliisien tarmokkaista toimenpiteistä huolimatta. Lyhyeksi lopuksi kerrotaan kuinka se onnistui. Ei kovin jännittävä eikä järin mielenkiintoinenkaan, mutta mukava kuitenkin oli lukea hyvin kerrottua tarinaa. Tämä on Wallacen ensimmäinen romaani.

Edgar Wallace
Herttua esikaupungissa
Kustannusosakeyhtiö Tuli 1951
The Duke in the Suburbs 1909

”Oikeat herttuat eivät ole aivan jokapäiväinen näky lontoolaisenkaan esikaupungin seurapiireissä. Eivät liioin texasilaiset cowboyt ja revolverisankarit! He näyttelevät kuitenkin pääosaa tässä romaanissa, jonka henkilöluetteloon lisäksi kuuluu vielä kirjava valikoima sekä ylä- että alamaailman edustajia. Hätkähdyttävät käänteet eivät tosin ole mitään uutta Wallacen romaaneissa, mutta sittenkin lukija jää ihmettelemään sitä vauhtia, millä säädyllinen, sovinnainen esikaupunkiyhdyskunta muuttuu jännittävän tapahtumasarjan näyttämöksi. Eikä juonen vyyhti selviä, ennekuin kertomuksen henkilöt on kiidätetty mantereen halki Marokkoon asti. Herttua esikaupungissa on seikkailuromaanina Wallacen parhaimpien salapoliisiromaanien veroinen – mutta samalla se on tekijänsä hauskimpia kirjoja. Sandi-kirjoista tuttuun räiskyvään ilotteluun siinä yhtyy myös annos keveää, mutta kärkevää satiiria.”

Tästä kirjasta tulee mieleen Wodehousen hulvattomat tarinat. Päähenkilö, Montvillierin herttua, on yhtä siekailematon kuin Psmith tai Bill, mutta itse tarina ei kuitenkaan yllä Wodehousen tasalle. Oikein kiva kirja kuitenkin, en tiennyt Wallacen tällaistakin tekevän.

Edgar Wallace
Sandi – kertomuksia joelta
Gummerus 1968 (4.painos)
Sanders of The River 1911

”Tässä teoksessa esitellään sarjan keskeinen henkilö Sandi, brittiläinen siirtomaakomissaari Sanders, joka muutaman kymmenen mustan sotilaan voimalla ja verrattomalla valtioviisaudellaan pitää edes jonkinlaisessa keskinäisessä sovussa toisilleen vihamieliset ihmissyöjäheimot. Kovin lempeitä eivät Sandersin otteet ole kun pitää palauttaa rikkoutunut rauha ja rangaista syyllisiä. On kyliä, joiden kaikki päälliköt on Sandi hirttänyt niin pitkälti taaksepäin kuin nuoremmat muistavat, ja virkaan astuvat uudet päälliköt tietävät melkoisella varmuudella etukäteen, että heidät uransa päätteeksi ripustetaan kumipuuhun, mutta silti he, kun kiusaus käy oikein suureksi ja Sandin pitäisi laskelmien mukaan olla valvonta-alueen toisella puolella, varustavat väkensä ryöstöretkelle naapuriheimon alueelle, tai käyvät tappamassa lähimmät lähetyssaarnaajat. Ja kun Sandi sitten tulee jakamaan oikeutta ja hirttää päällikön, ei kukaan, ei edes päällikkö itse tee siitä kovin suurta numeroa. Tosikkojen ei kannata vaivautua tätä kirjaa lukemaan, sen ideologia vakavasti tulkittuna on vanhentunut ja nykyisin yleisesti tuomittu. Kirja on hyvää viihdettä – hauskasti ja sujuvasti kirjoitettu – rentouttavaa ajanvietettä.”

Kirjassa on viitisentoista tarinaa Sandin edesottamuksista. Tanssikivet, Akasavalaiset, Poppamies, Yksinäinen, Paholaismetsä jne. Kyllähän tämän luki, mutta en taida enempää tähän Sandi-sarjaan perehtyä.  

Edgar Wallace
Mies joka tiesi
Karisto 1986 (3. korjattu painos)
The Man Who Knew 1918

”Edgar Wallace kirjoitti lukuisia viihdyttävän perinteisiä rikosromaaneja. Niiden parhaimmistoon kuuluu Mies joka tiesi, jonka kiihkeät tapahtumat sijoittuvat Lontoon rahapiireihin vallattomalla 1910-luvulla. Sen juonittelujen keskipisteenä on miljoonamies John Minute, joka on hankkinut valtavan omaisuutensa Afrikan kulta- ja timanttikentillä – eikä kateellisten mielestä suinkaan rehellisin keinoin. Hänen tapaansa hoitaa liiketoimiaan itsevaltiaan tavoin vihataan ja kadehditaan. Osan perinnöstään hän on jo luvannut ystävänsä tyttärelle May Nuttallille, ja kenties juuri siitä syystä kaunottaren kättä tavoittelevat niin Minuten sihteeri Jasper Cole kuin hänen pankkinsa kirjanpitäjä Frank Merril. Tilanne kärjistyy yhä, kun röyhkeä väärennösten sarja verottaa Minuten tilejä. Väärentäjää, salaperäistä Rex Hollandia, ei kukaan ole koskaan tavannut. Ja sitten tapahtuu outo murha. Kun tapaus osoittautuu ylivoimaiseksi Scotland Yardille, peliin astuu merkillisesti pukeutunut ja omalaatuinen salapoliisi Saul Arthur Mann. Neroutensa ja työtapojensa vuoksi häntä sanotaan Mieheksi Joka Tietää. Ja vain hän voi ratkaista tämän kuohuttavan ja kumman jutun.”

Hauska vanha kirja, jossa lukijaa viedään harhaan Agathamaiseen tapaan. Loppuselvittelyn aikana juoni kuitenkin hieman ontuu ja tarina ikään kuin lopahtaa loppua kohti. Mies joka tietää ei tunnu lopussa olevan kärryillä ollenkaan, eikä edes ratkaise juttua, vaan kuuntelee suu auki erään kolmesta päähenkilöstä kertoessa kuinka asiat tapahtuivat.

”Rex Hollandin talo oli huomiota ansaitseva. Se oli täynnänsä kaikenlaisia työtäsäästäviä kojeita, joita ihmisjärki on voinut keksiä. Imuputkia oli joka huoneessa, ja liittämällä niihin letku ja suusuppilo sekä painamalla vipua voitiin huoneet puhdistaa muutamissa minuuteissa. Talon takasivulla olevasta keittiöstä kulki ruokasaliin kaksi sähköllä toimivaa, yhtenäistä hihnaa, jotka pian veivät pöytään kokkiohjaajan valmistaman perin yksinkertaisen aterian. Päivällisen tähteet oli korjattu pois…ja käännetty nappulaa, joka kuumensi tarjoilupöydälle sijoitettua automaattista kahvinkeittovehjettä”    

Edgar Wallace
Punainen ympyrä
Salapoliisiromaani WSOY 1958
The Crimson Circle 1922

Lontoossa riehuu salaperäinen rikollinen, joka käyttää nimeä punainen ympyrä. Jättäessään viestin poliisille tai yhteysmiehilleen, viestissä on aina punainen ympyrä. Hän kiristi itselleen rahaa ja rikoskumppaneita. Kukaan ei ollut häntä nähnyt, eivätkä kumppanit tunteneet toisiaan. Häntä jahtaavat komisario Parr ja salaperäinen, psykometriaa hyväkseen käyttävä yksityisetsivä Derric Yale. (psykometria = pitäessään esinettä kädessään, hän saattoi kertoa kuka tai minkälainen henkilö oli sitä aikaisemmin käyttänyt). Rikollinen oli murhauttanut kätyreillään useita henkilöitä, mm. Jack Beardmoren isän. Tapahtumissa on usein saapuvilla myös kaunis Thalia Drummond, johon Jack rakastuu. Thalia osoittautuu näpistelijäksi, joka joutuu pariin otteeseen poliisin kynsiin. Jack ei kuitenkaan suostu uskomaan Thaliaa rikolliseksi.

Kirjassa on jännittävä juoni, jossa lukija arvailee punaisen ympyrän henkilöllisyyttä. Aivan viime sivuilla arvoitus ratkeaa. Kyseessä on ensiluokkainen salapoliisiromaani, joka jännityksen ja romantiikan lisäksi välittää tuulahduksen vuosikymmenien takaisesta Lontoosta.

Edgar Wallace
Rikos ja rakkaus
Karisto 1938 (2.painos)
The Valley of Ghosts 1922

Tohtori ja etsivä Andrew MacLeod on lomamatkalla Beverleyn seudulla ja alkaa tutkia murhaa. Juttuun liittyy outoja tapahtumia. Koronkiskuri Abraham Selimiä ei ole kukaan nähnyt, mutta monet kauhistuvat kuullessaan hänen nimensä. Juopolla taidemaalarilla on kaunis tytär Stella, jonka edesottamukset liittyvät oudosti murhaan. Stellaa kosiskelee murhatun sisarenpoika ja MacLeod ihastuu tyttöön myös. Tapahtumia käännellään jä väännellään, ihmiset menevät ja tulevat – pitää oikein olla tarkkana ettei sekoita monien henkilöiden nimiä. Mukaan sotkeutuvat innokas uutistenkerääjä Downer ja poliisin vanha tuttu ’Nelisilmä-Scottie’, joista jälkimmäinen kuitenkin auttaa poliisia omalla tavallaan. Jollain lailla hajanainen tarina saadaan lopulta päätökseen ja rakastavaiset saavat toisensa. Wallace on pystynyt parempaakin.

Edgar Wallace
Vihreä jousimies
Otava 1961 (2.painos)
The Green Archer 1922

Röyhkeästi käyttäytyvä miljonääri Abe Bellamy Chicagosta on ostanut Garre Castlen Berkshirestä Englannista. Tarinan mukaan kartanossa kummitteli aikoinaan vihreä jousimies, joka oli hirtetty v.1487.  Abe on hiukka hermostunut jousimiehen hiiviskeltyä taas linnassa. Globen reportteri Spike Holland kiinnostuu jutusta, samoin kuin Scotland Yardin etsivä Jim Featherstone. Tarinaan liittyy Belgiaan lastenkodin perustanut John Wood, Mr.Howet ja hänen kasvattityttärensä Valerie sekä lukuisa määrä konnia. Valerie on jo monta vuotta etsiskellyt oikeata äitiään ja vuokraa Howettin kanssa Garre Castleen aiemmin kuulunen Lady’s Manorin. Garre Castlen vankityrmä on ollut ankea paikka, mutta ankea on myös sinne myöhemmin rakennettu salainen vankihuone. Jim Featherstone ja Valerie ihastuvat toisiinsa ja pyrkivät tahoillaan selvittämään totuuden kartanon salaisuudesta. Henkilöitä on niin lukuisia ja tarina niin mutkikas, ettei sitä voi tässä lyhyesti selvittää. Lukija pysyy kuitenkin hyvin tapahtumien tasalla ja kirja on iästään huolimatta mielenkiintoinen ja jännittävä. Kirjaa pidetään eräänä Wallacen parhaista.

Edgar Wallace
Huone 13
Otava 1930
Room 13 - 1923

Jonny Gray pääsee vapaaksi Dartmoorin vankilasta oltuaan siellä 2 vuotta. Siellä hän sai kuulla huhuja salaperäisestä setelipainajasta, jota viranomaiset eivät olleet kyenneet paljastamaan. Grey ryhtyy vihjeiden perusteella seurailemaan vanhan Leggen ja tämän pojan puuhia. Yllätyksekseen hän saa selville, että tyttö, johon hän on ollut ihastunut, onkin kihlattu Leggen pojalle, joka esiintyy kanadalaisena herrasmiehenä. Roistot pitävät päämajanaan erästä Lontoolaista kerhohuoneistoa, jonka huoneesta 13 lähtee salakäytävä. Seikkailu jatkuu kerhohuoneistosta Oxfordin takana sijaitsevaan hylättyyn vankilaan. Tapahtumissa on mukana myös vanha ja hassahtaneelta vaikuttava herra Reeder, mutta vasta loppuselvittelyissä sankareiden todelliset henkilöllisyydet selviävät.

Välillä ajetaan itsestään toimivalla hissillä, siis sellaisella, jossa ei ole lainkaan kuljettajaa, vaan sitä ajetaan ihan itse! Roistojen maailmassa kun liikutaan, saadaan myös katsaus heidän käyttämäänsä slangiin. Kun nykyään puhutaan vasikoimisesta, kirjassa puhutaan ’viheltämisestä’. Väärät setelit ovat ’kukkia’ ja Dartmoorissa ollut on ’käynyt Alppien takana’.

Kirjassa on melko selkeä juoni, mutta sankarit käyttäytyvät välillä jotenkin lapsellisesti. Kyseessä on kuitenkin kiehtova vanha kirja, joka kannattaa lukea toistekin.

Edgar Wallace
Kolmen tammen salaisuus
Otava 1960 (2.p)
The Three Oak Mystery 1924

Veljekset Socrates ja Lexington Smith matkustavat Lontoosta Hindheadiin entisen salapoliisin, John Mandlen luo kyläilemään. Socrates on myös entinen Scotland Yardin etsivä. Mandle on kärttyisä ukko ja kohtelee kaltoin tytärpuoltaan Mollyä. Lex ja Molly ihastuvat toisiinsa. Outoja asioita tapahtuu Mandlen luona. Miksi Molly käy salaa naapurin ukon Jetheroen luona? Miksi Mandle ja lähistöllä asuva Mandlen entinen työkaveri Bob Stone ovat peloissaan? Soc ja Lex alkavat nuuskia ja vanhat rikokset alkavat selvitä. John Mandle löytyy kolmen tammen luota murhattuna, Molly katoaa, Mandlen talo palaa, Molly löytyy, Mollyn päiväkirja varastetaan, Molly katoaa taas ja niin tarina etenee huipentuen syrjäisen talon kolkkoon kellariin josta löytyy luuranko.

Tyypillinen vanha jännäri josta nykypäivänkin lukija nauttii – jos ottaa kirjan iän huomioon, eikä närkästy vanhahtavasta tyylistä.

Edgar Wallace
Sammakon salaperäinen seura
Otava 1958
The Fellowship of The Frog 1925

Miksi salaseuran jäsenillä on näkyvä merkki josta heidät tunnistaa? Tässäkin jutussa konnilla on tatuoitu sammakon kuva ranteeseen. Kyseessä on kelpo jännitystarina. Päähenkilöinä ovat Scotland Yardin kapteeni Dick Gordon ja kersantti Elk sekä Maitlandin yhtymän johtaja, pitkäpartainen mr.Maitland ja sihteerinsä Johnson. Mukana ovat myös sisarukset Ella ja Ray Bennett sekä isänsä John Bennett. Tapahtumapaikkana on Lontoo ympäristöineen. Salapoliisit tutkivat sammakkoseuran rikoksia ja siinä sivussa Dick rakastuu Ellaan, mutta Ellasta on kiinnostunut myös itse ylipääsammakko. Ray toimii aluksi Maitlandin yhtiössä, mutta ajautuu sitten sammakkorikoksiin hänkin. Dick ja Elk tietenkin lopulta selvittävät jutun. Ennen jännittävää loppuhuipentumaa tarinaan mahtuu monia yllättäviä käänteitä. Wallacen tuotannossa tämä on mielestäni hyvää keskitasoa.

Edgar Wallace
Herra Reederin rikollinen mieli
Gummerus 2003 - Jänityksen mestarit 142
The Mind of Mr.Reeder 1925

”Herra J.G.Reeder on vaatimattoman näköinen pikkumies, joka on kuitenkin järjestänyt telkien taakse enemmän roistoja kuin yksikään Scotland Yardin poliisimies. Hän väittää sen johtuvan siitä, että hänellä on rikollinen mieli. Tarinoissa sukelletaan 1920-luvun Lontoon värikkääseen alamaailmaan, jossa riittää jännitystä, toimintaa ja huumoria. Edgar J.Wallace oli trillerien kuningas, jolla oli rikollinen mielikuvitus. Hänen lapsuutensa oli kuin Dickensiltä, ja hän vietti vaiheikasta elämää. Wallace kirjoitti kaikkiaan 173 kirjaa. Hän oli niitä harvoja 1900-luvun alkupuolen englantilaisia rikoskirjailijoita, jotka kävivät vanhan ajan kirjailijakoulun: paiskivat hanttihommia ja näkivät maailmaa ja ihmisiä. Kokivat asioita eivätkä vain lukeneet niistä. Kokemuksistaan huolimatta Wallace turvautui useimmiten tarinoissaan rikolliseen mielikuvitukseensa ja viktoriaaniseen melodraamaan. Toimintaa ja jännitystä riitti, ja toisinaan, kuten Reeder-tarinoissa, hän antoi wodehousemaisen huumorinkin puhjeta kukkaan.”

Sisältää kahdeksan kertomusta: Runollinen poliisi, Aarteenmetsästys, Ryhmä, Marmorivaras, Puhdas melodraama, Vihreä mamba, Outo tapaus ja Sijoittajat. Nämä lyhyet tarinat ovat virkistävää vaihtelua Wallacen pitkiin ja usein sekaviinkin romaaneihin verrattuna.

Edgar Wallace
Smaragdi
Salapoliisiromaani. Otava 1959 (2.painos)
The Square Emerald 1926

Heppu pääsee vankilasta, kärsittyään syyttömänä vuosien rangaistuksen. Hän saa suojelijakseen Scotland Yardin tarkastajan apulaisen, miss Leslie Maughamin, joka selvittelee hepun perheen menneisyyttä. Lukijalle esitellään erilaisia henkilöitä julmasta prinsessasta jaavalaisiin pikku heppuleihin. Kirjassa setvitään kaksinnaimista ja hylättyjen lapsien kauppaa. Iljettäviä rikollisia.

Edgar Wallace
Tyttö laivassa
Wsoy 1951
Penelope of the ”Polyantha” 1926

Penelope lähtee Kanadasta seikkailuun joka vie hänet Arvoituksellisen pariskunnan palvelukseen Englantiin, Devonshiren kyläpahaiseen. Elämä siellä käy yhä oudommaksi ja lopulta Pen näkee matka-arkun, jota hän ei olisi saanut nähdä. Pariskunnan rouva yrittää vaientaa Penin hukuttamalla, mutta reipas tyttö pääsee veneellä pakoon ja pelastautuu Polyantha - nimiselle laivalle. Sen miehistö on yhtä arvoituksellista ja outoa kuin Penelopea jahtaava pariskuntakin. Penille – eikä lukijallekaan – selitetä tapahtumien syitä ja käänteitä millään lailla. Lukijaa alkaa hiljalleen ärsyttämään tapahtumat, joiden taustoista ei ole hajuakaan. Laiva poikkeaa Vigoon, Espanjaan ja siellä lurjukset taas pääsevät Penelopen jäljille. Aivan kirjan loppusivuilla selviää, miksi karannut rangaistusvanki onkin Lordi Riverton ja kirjan sankari. Samoin se, miksi mittasuhteiltaan valtava James Orford isännöi Polyanthalla ja kosii Penelopea erään toisen puolesta.  
Kirja on oikein mukava ja tapahtumat etenevät sutjakkaasti. Ainoa ärsyttävä asia on se, että lukijaa pidetään ihan ulkona tapahtumien taustoista. Wallace on lehtimiehenä todellisuudessakin käynyt Vigossa.

Edgar Wallace
Miljoonan dollarin juttu
Wsoy 1963 (3.painos) – Riksin sarja 93
The Million Dollar Story 1926

Lehtimies Jimmy Cassidy aikoo kirjoittaa miljoonan dollarin jutun oudosta miljonääristä. Rahamiehen elämää tutkiessaan hän rakastuu tämän veljentyttäreen, neiti Lemaniin. John Sands on rahamiehen ainoa läheinen ystävä ja on järjestänyt tälle kulissiavioliiton. Salaperäinen vaimo ei näyttäydy missään ja monet asiat ovat muutenkin oudosti. Lemanin kuollessa myrkkyannokseen Jimmy ja etsivä Blessington tutkivat tapausta. Itsemurha vaiko murha? Kuka on murhaaja? He pääsevät lopulta perille itsekkään hullun edesottamuksista ja pelastavat neiti Lemanin hengen. Keskitason Wallacea, eli aika hyvä vanha jännäri.

Edgar Wallace
Petturi
Otava 1960
The Squaker 1927

”Maailmankuulun englantilainen jännityskirjailija Edgar Wallace loi elinaikanaan jättiläistuotannon, ja hänen romaanejaan julkaistaan yhä edelleenkin miljoonapainoksina. Kahdennestatoista ikävuodestaan alkaen hän työskenteli kirjavissa ammateissa – maitokuskina, tehdastyöläisenä, tarjoilijana, merimiehenä – ja etsi samalla uusia maita ja seikkailuja, kunnes hän buurisotaan osallistuttuaan antautui Etelä-Afrikassa lehtityöhön ja Englantiin palattuaan ryhtyi kirjailijaksi. Edgar Walladen työkyky oli hämmästyttävä ja hänen asiantuntemuksensa perinpohjainen. Hän seurusteli luottamuksellisesti rikollisten kanssa, tutustui heidän toiminta- ja ajatustapoihinsa, jopa asuikin heidän kanssaan. Vahva todellisuuden tuntu onkin jännityksen ja huumorin ohella hänen kirjojensa ominaispiirteitä.”

Scotland Yardin komisario Barrabal saa nimettömältä rikolliselta ilmiantoja. ”Kuulehan, Ilmiantaja”, hän sanoi itsekseen, ”minä sieppaan sinut vielä kiinni!” Samaa yrittää sanomalehtimies Joshua Collie, Post-Courier –lehdestä. Barrabalin huomio kääntyy liikemies Suttonin firmaan. Sutton on kihlautumassa Beryl-neidin kanssa, joka puolestaan on ihastunut Suttonin toimitusjohtajaan John Leslieen. Ennen vanhaan mentiin joskus naimisiin vanhempien tahdon mukaan, vastoin omia tunteita. Henkilöiden välisiä jännitteitä lisää Suttonin sihteeri Millie Trent. Tarina etenee mallikkaasti ja lukija miettii, kuka henkilöistä oikein onkaan ilmiantaja. Salaperäisen komisario Barabalin henkilöllisyys pidetään lukijalta salassa viimeiselle sivulle asti.  Wallcen kirjaksi hyvää keskitasoa.

Edgar Wallace
Yllättäjä
Otava 1976 (1.suomenkielinen painos ilmestyi 1931)
The Mixer 1927

”Nuori Anthony Stevens – tai mikä hänen nimensä sitten lopulta onkaan – on ritarillinen mies, suorastaan paikallinen Robin Hood. Ennen kaikkea hän on ritarillinen roisto, joka on ottanut tehtäväkseen kyniä Englannin alamaailman pahimmat keinottelijat putipuhtaiksi. Hän on todellinen taituri alallaan. Kukaan ei saa selville mistä hän tulee tai minne menee, mutta aina hän on paikalla sopivalla hetkellä. Anthonyn ensimmäisten iskujen jälkeen aletaan puhua salaperäisestä Mr. Yllättäjästä, jonka keikat eivät koskaan kohdistu kunniallisiin kansalaisiin. Hänen uhrejaan ovat ne, jotka ryöstävät kunniallisia kansalaisia. Uskollisen apurinsa Paulin kanssa Anthony kehittelee niin ovelia menetelmiä, etteivät sen paremmin rikolliset kuin poliisitkaan pääse hänen jäljilleen. Tosin hän ei aio viettää loppuelämäänsä Mr. Yllättäjänä. Anthony on päättänyt vetäytyä syrjään nauttimaan helposti kerätystä omaisuudestaan. Mutta hän on myös päättänyt, ettei lopeta touhujaan ennen kuin kauniin Agnes Stillingtonin perintörahojen ryöstäjä on saanut rangaistuksensa.”

Kirja sisältää kaksikymmentä itsenäistä tarinaa, joissa Mr.Mixer juonii roistoilta saaliin. Osassa tarinoista roiston herkkäuskoisilta ihmisiltä huijattu saalis palautetaan huijatuille kansalaisille takaisin, osassa mixerimme pitää sen itse. Tapaamme korttihuijareita, vedonlyöntihuijareita ja saksalaisen arkkiherttuan, joka yrittää vohkia kruununjalokivet. Useammassa tarinassa seikkailee amerikkalainen naiskonna Milwaukeen Meg.

Ajankuvaa: Käytäessä timanttikauppaa intialaisen rajahin kanssa: ”Sen täytyy olla aivan samaa kokoa, kuin ne, jotka tuolla neekerillä olivat, ettei voi huomata eroa.” ”Nykyisinä langattoman sähkölennättimen aikoina ei epäilyksenalaisten ole niinkään helppo päästä pois Brittein saarilta.”

Edgar Wallace
Kauhujen linna
Tammi 1951
Terror Keep 1927

Maailman etevin ja älykkäin rikollinen, hullu Flack, karkaa Broadmoorin rikollismielisairaalasta. Pian herra Reeder Scotland Yardista on murhayrityksen kohteena. Lisätään aineksiin vielä kultaryöstö, eräs luihu hra Ravini, Larmesin linna Sussexissa sekä Reederin tyttöystävä, Margaret Belman, niin saadaan kunnon seikkailu salakäytävineen kaikkineen. Mukana on useita hyvin luonnehdittuja henkilöitä. Eräs värikkäimmistä on linnan omistaja herra Daver.

”Olen tavattoman iloinen tulostanne. Sujuiko matkanne mukavasti? Varmaankin sujui. Ja Lontoo on kuuma ja ummehtunut? Epäilemättä on. Haluaisitteko kupin teetä? Tietenkin haluatte.” Hän laukoi kysymyksiä ja vastauksia niin nopeassa tahdissa, ettei tytöllä ollut mitään vastaamisen mahdollisuutta.

Tarina on mukavan vanhanaikainen ja jännityksen lisäksi siinä on sekä huumoria että romantiikkaa. Keski-ikäisellä herra Reederillä on sanojensa mukaan rikollinen mieli, mutta myös poskiparta, joka saa hänet Margaretin mielestä näyttämään vanhemmalta kuin onkaan. Hän ajaa lopulta poskipartansa ja rohkaistuu esittämään tunteensa neiti Margaretille.

”Totuus on rakas Margaret – hm että minä olen havainnut, että elämä on liian –hm lyhyt, jotta enää viivyttelisin askelta, jota olen hyvin huolellisesti harkinnut – suorastaan…” Aikansa jahkailtuaan järkevä Margaret auttaa heppua pääsemään asiaan: ”Rakas ystävä, hän sanoi, - te mietitte naimisiinmenoa ja haluatte, että joku naisi teidät. Mutta olette mielestänne liian vanha turmelemaan hänen nuoren elämänsä.” Hra Reeder nyökkäsi äänettömänä. ”Onko se minun nuori elämäni, rakkaani? Sillä jos se on…” ”Se on.” J.G.Reederin ääni oli käheä. ”Ole hyvä ja turmele, sanoi Margaret Belman.”

Todella viehättävä vanha kirja. Kannattaa lukea uudestaankin.

Edgar Wallace
Kaksoisolento
Otava 1961
The Double 1928

Scotland Yardin salapoliisitarkastaja Dick Staines matkustaa ystävänsä luokse Brightoniin jatkaakseen sieltä kahdeksi viikoksi Skotlantiin lomalle. Skotlannin matka kuitenkin jää tekemättä. Suunnitelmat sotkee pyörätuolissa olevan vanhuksen kaunis sairaanhoitajatar. Seikkailu alkaa kun Dick joutuu myrskyn yllättämänä tyhjään taloon ja tapaa siellä sidotun miehen ja sairaanhoitajattaren – vaiko tämän kaksoisolennon? Oudot tapahtumat seuraavat toisiaan ja aina hän törmää tuohon naiseen, joka kuitenkin on todistettavasti ollut toisaalla. Dickin ystävä lordi Weald – ystävien kesken Tommy – rakastuu samaan neitoon, vieläpä kihlautuukin tämän kanssa – vaiko kaksoisolennon kanssa? Seuraa mustasukkaisuutta ja aarteen etsintää, kummittelua ja murha. Lopulta selviää, miksi Tommyn morsian on päivällä niin pidättyväinen ja kylmä, muuttuen illan tullen hempeäksi. Ei hassumpi tarina. Wallacelta löytyy tosin parempiakin tarinoita, mutta kyllä tämäkin menettelee.

Edgar Wallace
Öljyä ja timantteja
Otava 1959 (2. painos)
The Twister 1928

Lontoolainen Anthony Baird keinottelee timantti- ja öljyosakkeilla. Hänellä on myös muutama kilpahevonen. Niin liukkaita hänen hankkeensa ovat että niin raviradalla kuin pörssissäkin hänestä käytetään lisänimeä ankerias. Hän on kuitenkin rehellinen liiketoimissaan. Lisäksi Mr Baird on rakastunut nuoreen Ursula Frenshamiin, mutta ei kerro tunteistaan, koska on tyttöä parikymmentä vuotta vanhempi. Rehelliseksi ei voida sanoa tytön serkkua Julian Reefiä, joka hoitaa Ursulan osakesalkkua. Tytön isä kuolee hämärissä olosuhteissa saatuaan tietää Julianin petollisuudesta. Julian on rahoittanut hollantilaista Mr Goulderia, joka kehuu pian onnistuvansa valmistamaan huonolaatuisista timanteista ensiluokkaisia. Parivaljakon tekosista on kiinnostunut erikoinen heppu, Mr Elk Scotland Yardista. Tarina ei paljon yllätyksiä sisällä, konnat ovat alun pitäen konnia ja kunnon ihmiset selviävät vaaroista. Ilman mainiota Elkiä kirja olisi melko vaisu. Yksi monista keskinkertaisista Wallcen tarinoista.

Edgar Wallace
Hopea-avaimen arvoitus
Salapoliisiromaani. Otava 1961
The Clue Of The Silver Key 1930

Aika sekava ja monimutkainen kirja. Paljon henkilöitä ja sekavasti etenevä juoni. Hyvin vanhanaikainen salapoliisiromaani. Ensin murhataan joku juippi autoon ja salapoliisi Surefoot Smith toteaa, että tämä on amerikkalainen automurha. Pyssyn kuula löytyy auton lattialaudoista! Sitten varastetaan paineilmatoiminen pyssy. Lopulta murhataan vanha äreä heppu, jolta hänen palvelijansa on huijannut rahaa. Ensin epäillään kavalaa pankkiheppua, sitten palvelija osoittautuu moninkertaiseksi murhaajaksi, joka uhkaa myös Surefootin henkeä. Meinasin lopettaa lukemisen kesken.

Edgar Wallace
Kuminaamarimiehet
Otava 1975, neljäs painos
1.suomenkielinen painos ilmestyi 1937
The India-rubber men 1930

Jokipoliisin komisario John Wade tutkii kuminaamarein naamioituneiden varkaiden ryöstöjä 1900-luvun alun Lontoossa. Meriupseerien klubi ‘Mekka’ ja sen omistaja Mrs. Oaks herättävät Waden mielenkiinnon. Siellä on myös nuori Lila Smith, joka osoittautuu perijättäreksi. Wade pöyhii asioita ja roistot yrittävät hukuttaa hänet miehineen Mekan salaiseen kellariin. Rikosten tekijäksi paljastuu kokonainen joukkio, johtajanaan omituisesti laulava Golly Oaks.

Loppua kohden ajojahti kiihtyy, mutta juttu läsähtää lopulta nopeasti kerrottuun loppunäytökseen. Ei järin nerokas, mutta omalla tavallaan viehättävä vanha tarina.

Edgar Wallace
Sketchleyn kummitus
Otava 1958
Coat of arms 1931

Kirja alkaa kuvauksella Sketchleyn Tylsämielisten Hoitolaitoksesta. Tylsämielisyyden valtaan on Wallacekin joutunut tätä kirjoittaessaan. Sekavasti kuvataan Lordi Arranwaysin ja vaimonsa sekä tämän veljen, Dick Mayfordin edesottamuksia. Tylsästi kuvattua matkustelua ja sitten asettumista Sketchleyhin, jossa Lordin talo palaa. He muuttavat majataloon herra Kellerin kanssa, joka liittyi heidän seuraansa Euroopassa. Keller murhataan kirjan puolivälissä ja lopun aikaa setvitään jahkaillen tapahtumia. Tarinaan liittyy muuan vanha Tylsämielisten hoitolaitoksesta karannut mies, sekä majatalon isännän holhouksessa oleva tyttö. Vaivoin sain luetuksi ja hämmästelen, miten Wallace tällaisen tekeleenkin kirjoitti. Valtavaan tuotantoon mahtuu tietysti kaikenlaista. Tämä on huonoin lukemistani.

Edgar Wallace
Avainsana
Jännitysromaani. Tammen jännityskirjoja No. 9
Tammi 1945 (1956 Kurki-sarja no.8)

Vanha mies jättää perinnön, johon pääsee käsiksi vain tulkitsemalla oikein ketjusäkeistön. Miljoonia jahtaavat rikollisjoukko, nuori nainen, katala lakimies, outo Scotland Yardin heppu ja Jimmy, jolla on kyseenalainen menneisyys. Sännätään edes takaisin ja lopulta arvoitus ratkeaa. Ruumiita tulee ja kahleet kilahtelee. Vanhanaikaiselta tuntuvaa kerrontaa ja juonenkäänteitä, mutta ihan luettava kirja.

Juhani K © 2009