Etusivulle

Youtube:

Morning Mist (Live)

Nica's Dream (Live)

Cal Tjader

Pehmeä ja miellyttävä vibrafoni soi pianon, huilun, pystybasson ja latinalaisrytmejä iskevien lyömäsoittajien säestämänä. Hyväntuulinen latinalaistunnelma vaihtuu kauniiseen balladiin. Ikivihreän melodian jälkeen alkaa basso toistaa rytmikästä kuviota ja “Soul Bird” kaikuu ilmoille. Cal Tjader yhtyeineen on asialla. 

Cal Tjader (1925–1982) oli monipuolinen, lähes 40-vuotisen uran tehnyt amerikkalaismuusikko. Hänen pääasiallinen instrumenttinsa oli vibrafoni, mutta hän hallitsi myös bongot, congat ja pianon. Hänen oikea etunimensä oli Callen ja hänen isoisänsä oli ruotsalainen. Perhe asui San Mateossa, Kaliforniassa, jossa hän sai konserttipianisti-äidiltään pianotunteja. 14-vuotiaana Callen opetteli rumpujen soittoa ja San Franciscoon muutettuaan hän sai opetusta timpanin soitossa. 1940-luvun lopulla hän tapasi pianisti Dave Brubeckin ja he muodostivat Dave Brubeck Octetin, jossa Tjader soitti rumpuja ja Paul Desmond alttosaksofonia. Näihin aikoihin Cal opetteli myös vibrafonin soittoa. Vuonna 1953 hän liittyi sokean pianistin, George Shearingin yhtyeeseen, mutta esiintyi pian erilaisten omien kokoonpanojensa kanssa. Hän tutustui tuon ajan latinalaisjazzin soittajien Machiton, Tito Puenten, Mongo Santamarian ja Willie Bobon musiikkiin ja näin muotoutui hänen oma latinalaisrytmeihin pohjautuva tyylinsä. 1950-luvulta lähtien monet kevyen musiikin soittajat Suomea myöten kokeilivat mamboa ja muita latinorytmejä, samoin kuin 1960-luvulla bossa novaa ja sambaa. Cal Tjader valitsi kuitenkin tyylinsä, eikä koskaan jättänyt latinovaikutteita musiikistaan. Hänen musiikkinsa on vaikuttanut modernin latinorockin ja acidjazzin kehittymiseen. 

Cal Tjader levytti noin kymmenen vuoden ajan Fantasy–levymerkille useita levyjä, yhden jopa saksofonisti Stan Gezin kanssa vuonna 1958. Siirtyessään 1960-luvun alussa Verve - levymerkille, alkoi hänen tuotteliain ja menestyksekkäin kautensa. Vaikka Tjader on jazzmies, on hänen Verve - kauden tuotannossaan paljon kevyempää ja helposti lähestyttävää musiikkia. Juuri näistä viihteellisemmistä kappaleista pidän.

Cal Tjader esiintyi koko uransa ajan ympäri maailmaa. Ollessaan kiertueella Manilassa 1982, hän kuoli sydänkohtaukseen. 

Musiikkinäytteitä voit kuunnella esimerkiksi: http://www.amazon.com ja http://www.jpc.de sekä http://www.allmusic.com

Cal Tjaderin Verve-kauden levyjä:

In a Latin Bag 1961
Side 1: 1. (Love Theme from) Ben-Hur 2.Davita (Tjader) 3.On Green Dolphin Street 4.Pauneto's Point (Tjader) 5.Speak Low 
Side 2: 1.Triste (Tjader) 2.Misty 3.Mambo in Miami 4.Ecstasy (Horn) 5.Half and Half (Horn).
Tämä on ensimmäinen Tjaderin monista hienoista Verven julkaisemista levyistä. Pianistin, basistin ja kolmen lyömäsoittajan lisäksi mukana oli pitkän linjan jazzmies Paul Horn huilistina ja saksofonistina. Avauskappaleessa Ben-Hur pianisti Lonnie Hewitt puhaltaa outoa soitinta nimeltä Clavietta. Vehje näyttää ihan melodicalta ja ääni kuulostaa aivan kuin melodican ja huuliharpun yhdistelmältä. Onneksi tuosta soittimesta ei ole sittemmin juuri kuultu. Cal Tjader soittaa tässä kappaleessa pianoa. Ben Hurin itämaisen aloituksen jälkeen Davitan huoleton melodia vie kuulijan latinalaistunnelmiin. Paras kappale on Tjaderin oma sävellys Triste, jossa Paul Horn soittaa alttohuilua. Basisti on myös hyvin esillä ja kappale loppuukin mukavasti pystybasson sooloon. Errol Garnerin tunnelmakappaleesta Misty on tässä miellyttävä versio, jonka aikana puhaltaja pääsee taukoa pitämään. Huilu on sen sijaan pääosassa Paul Hornin rauhallisessa ja mukavassa sävelmässä Ecstasy. Vibrafoni vaikenee tässä, eikä levyn kansi kerro mitä Tjader puuhaa  - naputtiko rytmiä vai ottiko nokoset. Horn tarttuu saksofoniin viimeisessä kappaleessa Half and Half, jossa rytmi vaihtelee 4/4:n ja 6/8:n välillä mutta koko juttu kuulostaa jotenkin ilkeältä minun korvissani. Koko levyä voisi luonnehtia tuon viimeisen kappaleen mukaisesti – puolet levystä (Ben-Hur, Davita, Triste, Misty ja Ecstasy) on mukavaa musiikkia ja loput sitten jotain muuta.

Plays the Contemporary Music of Mexico and Brasil 1962
1.Vai Querer (Almeida, Lobo) 2.Qué Tristeza 3.Meditação (Meditation) (Jobim) 4.Soñé 5.Se É Tarde, Me Perdoa (Forgive Me If I'm Late) 6.Não Diga Nada 7.Silenciosa 8.Elizete (Fisher) 9.Imagen 10.Tentaço Do Incoveniente 11.Preciosa 12.Chôro E Batuque (Almeida)
Clare Fisher on tämän levyn sovittaja ja pianisti. Paul Horn ja neljä muuta puhaltajaa saavat paljon tilaa erilaisilla puupuhallinosuuksillaan. Mukana on myös tunnettu brasilialainen kitaravirtuoosi Laurindo Almeida ja muutamissa kappaleissa hyräilee taustalla laulajatar Ardeen de Camp. Kitaraa kuullaankin Tjaderin levyillä harvemmin. Kokonaisvaikutelma on rauhallinen ja levy sisältää kauttaaltaan tyylikästä ja kevyttä latinalaista jazzviihdettä. Kohokohtina erottuvat kappaleet Vai Querer, Se É Tarde Me Perdoa ja Não Diga Nada. Tästä musiikista voimme nauttia myös me, jotka emme ole varsinaisia jazzin ystäviä.

Kuuntele albumia Contemporary Music of Mexico and Brazil

Time For Two 1962
Anita O'Day & Cal Tjader
1.Thanks for the memory 2.It shouldn't happen to a dream 3.Just in time 4.Under a blanket of blue 5.That's your red wagon 6.Peel me a grape 7.An occasional man 8.The party's over 9.I believe in you 10.Mr.Sandman 11.Spring will be a little late this year 12.I'm not supposed to be blue blues
Laulajatar Anita O’Dayn levyihin harvemmin törmää. Kuitenkin hän oli maailman parhaimpia jazz-laulajattaria. Big-bandien solistina usein esiintynyt ja levyttänyt artisti on tällä levyllä äänessä Cal Tjaderin pienen kokoonpanon kanssa. Hänen, sanoisinko hyvin ”jazzpitoinen” ja ainutlaatuinen äänensä sopii mainiosti Tjaderin säestykseen. Levy koostuu pääasiassa tunnetuista sävelmistä, ‘standardeista.’ Esitykset tässä ovat kauttaaltaan hyviä, mutta esille voisi nostaa kuitenkin kappaleet ‘Peel Me A Grape’, ‘Thanks For The Memory’, ‘The Party’s Over’ ja ‘An Occasional Man.’  

Kuuntele albumia Time For Two

Sona Libre 1963
Side 1: 1.Hip Walk (Tjader) 2.Sally's Tomato (Mancini) 3.O Barquinho 4.El Muchacho 5.Insight 
Side 2: 1.My Reverie 2.Morning Of The Carnival 3.Azul 9.Invitation 4.Alonzo
Tämän levyn kuulijat saavat olla todistamassa erikoista tapahtumaa: kunnianarvoisan Claude Debussyn kaunis Rêverie väännetään latinorytmeihin. Pidättäydyn kommentoimasta tapahtumaa. Clare Fisherin soittaa pianon lisäksi urkuja tällä levyllä. Mielestäni hän käyttää peräti outoja ”soundeja”, eikä hänen urkujensoittotyylinsä oikein sovi Tjaderin vibrafonin kanssa. Onneksi tulossa oli paljon parempiakin levyjä.

Several Shades of Jade 1963
Side 1: 1.The Fakir (Schifrin) 2.Cherry Blossom (Bright) 3.Borneo (Schifrin) 4.Tokyo Blues (Horace Silver)
Side 2: 1.Song of the Yellow River (Schifrin) 2.Sahib (Applebaum) 3.China Nights (Saijo/Takeoka) 4.Almond Tree (Schifrin)  5.Hot Sake (Quincy Jones)
Lalo Schifrinin orkesteri vie Tjaderin matkalle itään. 1950 ja 1960 - luvuilla levytettiin ahkerasti ”Exotica” – tyylistä musiikkia mm. Les Baxterin ja Denny Martinin toimesta. Niillä ei ollut paljoakaan tekemistä kaukomaiden musiikin kanssa, olivatpahan vaan hauskoja kuvitelmia kaukaisten maiden eksoottisesta musiikista. Lalo Schifrin on oikeasti tutustunut etnomusiikkiin ja tuntee eron japanilaisen ja kiinalaisen asteikon välillä. Niinpä tällä levyllä kuultava jazzmusiikki sisältää aitojakin piirteitä idän musiikista. Levy alkaa kappaleella “Fakir”, jonka rytmi ja keinuva klarinettimelodia vie ajatukset Keski-itään. Kaunis ”Cherry Blossoms” alkaa jännittävästi. En tosin tiedä mitä tuolla tippuvalla efektillä kuvataan, mutta keväisen kirsikankukkajuhlan aikaa joka tapauksessa vietetään. ”Borneo”, ”China Nights” ja ”Almond Tree” ovat mukavan eksoottisia, mutta ”Tokyo Blues” ja ”Sahib” ovat jotenkin liian levottomia minun makuuni. ”Song of the Yellow River” alkaa kauniilla oboen soittamalla melodialla, mutta jokea alas jatketaan selvällä latinojazzilla. Levy päättyy Quincy Jonesin näkemykseen siitä, miltä kuuma sake maistuu. Enpä haluaisi kokeilla.

Breeze from the East 1964
Side 1: 1.Sake and Greens (Applebaum) 2.Cha (Applebaum) 3.Leyte (Tjader) 4.Shoji (Applebaum) 5. China Nights (Saijo/Takeoka) 6.Fuji (Tjader)
Side 2: 1.Black Orchid (Tjader) 2.Theme from Burke's Law (Gilbert) 3.Stardust (Carmichael/Parish) 4.Poinciana (Simon/Liso) 5.East of the Sun (Bowman).
Vaikka tämä levy jatkaakin samalla itämaisella teemalla kuin edellinen levy, tässä käsitellään aihetta suurpiirteisemmin ja kevyemmin. Kokoonpano on nyt pienempi ja sovittajana Stan Applebaum. Tunnelma on hyvin 60-lukulainen. Applebaumin kappale ”Cha” kuulostaa siltä kuin Tjader olisi The Shadows – yhtyeen solistina. Jopa Nat King Colen tunnetuksi tekemä, yleensä hyvin tunnelmallisesti esitettävä “Stardust” puetaan 60-luvun Pop-musiikin rentoon asuun. Eräs kommentaattori kuvaili albumin kappaleita ja näki mielessään James Bondin villissä takaa-ajossa Tokion keskustassa. Kappale “China Nights” kuultiin jo edellisellä levyllä, mutta tässä siitä on huomattavasti parempi versio. Suomessakin nähdyn TV-sarjan “Burken laki” tunnussävel tuo mieleen go-go tanssijat ja Tjader kurkottaa tässä kauas jazz-juuriltaan. Tjaderin sävellyksessä “Fuji” on hyvin yksinkertainen, mutta toimiva melodia. Cal on siinä omassa ympäristössään, samoin kuin toisessa omassa sävelmässään “Black Orchid.” Nuo kappaleet, sekä kaksi viimeistä, “Poinciana” ja ”East of The Sun” ovat levyn jazzillisinta antia. Kaiken kaikkiaan tämä on virkistävä levy, eikä tätä pidä verrata Tjaderin jazz-levyihin. Paras ottaa tämä vain mukavana tuulahduksena 60-luvun alun Pop-maailmasta. LP-levyn kansikuvana on japanilaisen Hokusain kuuluisa “Kanagawan Suuri Aalto.”  
 

Warm Wave 1964
Side A: 1.Where or When (Rodgers-Hart) 2.Violets for Your Furs (Adair-Dennis) 3.People (Merrill-Styne) 4. Poor Butterfly (Golden-Hubbell) 5.This Time the Dream's on Me (Mercer-Arlen) 6.Ev'ry Time We Say Goodbye (Porter)
Side B: 1.I'm Old Fashioned (Mercer-Kern) 2.The Way You Look Tonight (Fields-Kern) 3.Just Friends Klenner-Lewis) 4.Sunset Boulevard (Ogerman) 5.Passé (DeLange-Meyer-Sigman)
Käsillä on levyllinen Claus Ogermanin sovittamia tunnettuja sävelmiä. Harry Lookofsky kumppaneineen on jousissa ja Les Double Six muutamalla kappaleella taustakuorona. Tämä on erinomaista ja rauhoittavaa musiikkia, kauttaaltaan miellyttävää kuunneltavaa. Levyn paras kappale on ”The Way You Look Tonight.”  

Youtube: I'm Old Fashioned

Soul Sauce 1965
Side 1: 1.Soul Sauce (Guachi Guara) (Gillespie/Pozo) 2.Afro Blue (Santamaria) 3.Pantano (Hewitt) 4.Somewhere in the Night (May/Raskin) 5.Maramoor Mambo (Peraza)
Side 2: 1.Tanya (Hewitt) 2.Leyte (Hewitt/Tjader) 3.Spring Is Here (Hart/Rodgers) 4.Joao (Fischer)
Tämä on Cal Tjaderin menestyksekkäin levy. Nimimelodia soi jopa pop-musiikkiin keskittyvillä radioasemilla ja levyä myytiin nopeasti yli 100 000 kappaletta. Pienellä kokoonpanolla levytetty albumi tuo esille Tjaderin monipuolisuuden. Levyn aloittava “Soul Sauce” on hyväntuulinen versio Dizzy Gillispien kappaleesta. Siinä kuultava lyömäsoittaja Willie Bobon huudahdus vahvisti ruokatermin “salsa” merkitystä kuvata myös latinalais-amerikkalaista tanssimusiikkia. Cal Tjader on myös erinomainen balladien tulkitsija. Hän ei soita tuutulauluja, vaan tuo sujuvasti etenevän sykkeen hidastempoisempaankin kappaleeseen. Parhain esimerkki tällaisesta on “Somewhere in the Night” ja samoilla linjoilla on “Spring is Here.” Tällaiset kappaleet ovat mielestäni parasta Tjaderia. Mieluiten vibrafonistimme tuntuu kuitenkin viihtyvän keskitempoisissa ja nopeimmissakin latinalaistunnelmissa. Näistä esimerkkeinä “Pantano”, “Maramoor Mambo”, “Tanya” ja “Leyte.” Mongo Santamarian kappaleeseen ”Afro Blue” on pestattu soittamaan vielä trumpetisti Donald Byrd ja saksofonisti Jimmy Heath sekä kitaristi Kenny Burrell. Monipuolinen levy – ehkä liiankin monipuolinen minun makuuni, koska jätän nopeat jazz-kappaleet aina kuuntelematta.  
 

Soul Bird: Whiffenpoof 1965
Side 1: 1.The Whiffenpoof Song (Galloway/Minnigerode) 2.Soul Bird (Tin Tin Dao) (Fuller/Gillespie/Pozo) 3.How High the Moon (Hamilton/Lewis) 4.That's All (Haymes) 5.Soul Motion 6.Reza (Lobo)
Side 2: 1.The Prophet (Tjader) 2.Sonny Boy (Brown/Henderson/DeSylva) 3.Doxy (Sonny Rollins) 4.Samba de Orfeu (Bonfa) 5.Shiny Stockings (Frank Foster) 6.Daddy Wong Legs (Tjader) 
Tämä levy on tyypillistä Tjaderia. Pienellä kokoonpanolla (vibrafoni, piano, basso, rummut ja lyömäsoittimet) soittajat loihtivat mielenkiintoista, rytmikästä ja kevyttä jazzia ihmiskorvan iloksi. Tjaderin oma sävellys “Prophet” kuullaan tässä yksinkertaisen sovituksena. Neljä vuotta myöhemmin sama kappale ilmestyi vielä hienommassa asussa. “Soul Bird” lehahtaa lentoon pystybasson alkaessa toistaa rytmikästä kuviota. Basisti Richard Davis on hyvin esillä tällä levyllä. Levy onkin tasapainoinen kokonaisuus, jossa eri soittajille annetaan tilaa ja äänitys on niin onnistunut, että eri instrumentit erottuvat hyvin. Soitosta välittyy hyväntuulisuus ja sehän ei koskaan ole pahasta. Jos ihmettelet, mikä lintu on Soul Bird, niin ainakin kansikuvasta päätellen se on pöllö!

Kuuntele albumia Soul Bird: Wiffenpoof

Soul Burst 1965
Side 1: 1.Cuchy Frito Man (Rivera/Roddie) 2.Descarga Cubana (Estivill) 3.Soul Burst (Guajera) (Tjader) 4.The Bilbao Song (Brecht/Weill) 5.Manteca (Fuller/Gillespie/Pozo)
Side 2: 1.It Didn't End (Noa Se Acabou) (Donato) 2.My Ship (Gershwin/Weill) 3.Morning (Fischer) 4.Oran (Corea) 5.Curacao (Tjader)
Tällä levyllä kuullan suoraviivaisempaa jazzia kuin useimmilla muilla Tjaderin Verve - levyillä. Soittamassa on taas pienehkö kokoonpano: piano (Chick Corea), kaksi huilua, kitara (Attila Zoller), basso (Richard Davis), rummut (Grady Tate) ja kaksi lyömäsoittajaa. Chick Corea kunnostautuu myös säveltäjänä kappaleessaan “Oran.” Sen melodiankulussa on jo selvästi kuultavissa hänen seuraavan vuosikymmenen menestyslevyjensä kaikuja. Levyn aloittaa hyväntuulinen ”Cuchy Frito Man” espanjankielisin huudahduksin. Nimimelodia ”Soul Burst” on mukava keskitempoinen kappale, jossa huilisti ja pianisti saavat sooloilla. Toinen nautittava keskitempoinen on Clare Fisherin sävellys Morning. Tjader teki myöhemmin paljonkin yhteistyötä Fisherin kanssa. Kappaleessa ”The Bilbao Song” on jännittävä sovitus, jossa basisti ja pianisti saavat aikaan taianomaisen taustan vibrafonille. Tämä onkin levyn ainoa hidastempoinen tunnelmakappale. Dizzy Gilespien ”Manteca” on huudahduksin maustettua menevää latinojazzia jossa sekä huilisti, että kitaristi soittavat soolon. Levy on laadukas ja eheä kokonaisuus, mutta aivan liian jazzpitoinen minun makuuni.

Kuuntele albumia Soul Burst

El Sonido Nuevo: The New Soul Sound 1966
Cal Tjader & Eddie Palmieri
Side A: 1.Los Jibaros (Rivera/Roddie) 2.Guajira en Azul (Palmieri/Tjader) 3.Ritmo Uni (Palmieri/Rodriguez) 4.Picadillo (Puente)
Side B: 1.Modesty [Theme from Modesty Blaise](Dankworth/Green) 2.Unidos (Palmieri/Tjader) 3.On a Clear Day (You Can See Forever) (Lane/Lerner) 4.El Sonido Nuevo (Palmieri/Tjader) 
Tällä levyllä Tjader lyöttäytyy yhteen pianisti Eddie Palmierin kanssa. Sovitukset ovat Palmierin ja niinpä musiikki onkin aitoa ja tyylipuhdasta latinojazzia puhaltimineen ja lyömäsoittajineen. Tämä poikkeaa selvästi muista Tjaderin Verve-levyistä ja onkin oikeastaan enempi Palmierin tyylinen levy, Palmierin vastatessa myös sovituksista. Mainiota musiikkia sille, joka tykkää latinojazzista. Tjader ja Palmieri levyttivät toisenkin yhteisen levyn “Bamboleate” vuonna 1967 Tico Recordsille.

Along Comes Cal 1967
Side 1:1.Quando Quando Que Sera 2. 'Round Midnight (Thelonious Monk) 3.Trick or Treat 4.Yellow Days (Bernstein/Carrillo) 5.Our Day Will Come 6.Along Comes Mary (Almer)
Side 2: 1.Los Bandidos (Tjader) 2.Similau 3.Green Pepper (Lake) 4.Samba Do Suenho (Tjader)
Chico O’Farril sovitti ja johti tämän hauskan albumin. Levyllä on huikea sovitus Thelonius Monkin säveltämästä klassikosta ”’Round Midnight.” Heput laulavat sen espanjaksi. Onkohan mitään musiikinlajia, jota ei saisi väännettyä mamboksi tai boleroksi tai cha-cha-chaksi? Jazz-puristien niskakarvat nousevat pystyyn ja otsasuonet pullistuvat. Me muut nautimme. Takakannen tekstissä O’Farril mainitseekin: ”Koska kaikki lähestyvät kappaletta Round About Midnight niin vakavasti, me päätimme pitää hieman hauskaa sen kanssa.” Hauskaa pidetään muissakin kappaleissa heppujen intoutuessa välillä laulamaan pari säettä espanjan kielellä. Kappale ”Los Banditos” on live-esitys, jossa lyömäsoittajat intoutuvat esittelemään taitojaan ja ”Samba de Suenho” on uusintaversio ”Bambolate” – albumilla olleesta esityksestä. Täytyy myöntää etten läheskään aina jaksa tällaista menoa kuunnella. Soittajia ovat mm. Chick Corea (piano) ja Grady Tate (rummut), Ray Barretto & Armando Peraza (lyömäsoittimet). Levyn kansi on täsmälleen vuoden 1967 hippityyliä!

Hip Vibrations 1968
Side A: 1.Blues March (Benny Golson) 2.Georgy Girl (Dale/Springfield) 3.Hip Vibrations (Tjader) 4. Waltz for Diane
Side B: 1.Windy 2.Sweet Honey Bee 3.Django (Lewis) 4.Moanin' (Timmons) 5.Canto de Ossanha
Tämä on mielenkiintoinen levy. Tyyli poikkeaa nyt paljonkin aikaisemmista Tjaderin pienellä kokoonpanolla tehdyistä levyistä. Soittajakaarti on vakuuttava: Herbie Hancock (piano), Ron Carter (basso), Ernie Royal, Marvin Stamm, J.J.Johnson ym. (puhaltimet) ja sovittajana itse Benny Golson! Valitettavasti en tätäkään levyä ole kuullut kolmea kappaletta lukuun ottamatta. Tjaderin oma sävellys “Hip Vibrations” ja Bobby Timmonsin legendaarinen “Moanin” sekä ”Sweet Honey Bee” soivat tyylikkäästi. Oletettavasti loputkin ovat samaa luokkaa. Sovittaja Benny Golson soitti aikoinaan Art Blakeyn Jazz Messenger – yhtyeessä. Yhtyeen yksi parhaimmista levyistä oli vuoden 1958 “Moanin”, jolla oli muun muassa kappaleet “Blues March” ja “Moanin’, joista tässä siis kuullaan Tjaderin tulkinnat. Modern Jazz Quartetin ohjelmistossa on ollut jo vuodesta 1954 lähtien yhtyeen pianistin John Lewisin säveltämä Django. Olisi hauska kuulla Tjaderin tulkinta tästä hienosta kappaleesta. Tässäkin levyssä on hippietyylinen kansi.

Prophet 1969
Side A: 1.Souled Out (Tjader) 2.Warm Song (Donato) 3. Prophet (Tjader) 4.Aquarius (Donato)
Side B: 1.Cal's Bluedo (Tjader) 2.Time For Love (Mandell/Webster) 3.Temo Teimoso (Donato) 4.Loner (Tjader). Sovittajana on Don Sebesky. Kaikkia soittajia ei levyn kannessa mainita, mutta mukana on ainakin pianisti Joao Donato (soittaa levyllä myös urkuja), trumpetisti Marvin Stamm ja huilisti Hubert Laws. Tämä on mielestäni Tjaderin paras levy. Musiikki on kaunista ja sovitukset maltillisia. Vaimeasti taustalla soivat jouset ja joskus kuoro. Nopeatempoisemmatkin kappaleet ovat jotenkin rauhallisia. Levy tehtiin niin, että ensin Cal kvartetteineen soitti kappaleet ja vasta jälkeenpäin Don Sebesky lisäsi omat mausteensa: jouset puhaltimet ja kuoron. Näin vältyttiin ”ylisovittamiselta”. Tjaderin mukaan näin oli helpompi myös keskittyä improvisoimiseen. Ei tarvinnut pitää silmällä sovitusta samalla. Lopputuloksena on erittäin hienostunutta ja tasapainoista musiikkia. Tietenkään tämä ei ole jazzin ystävien mieleen, mutta meikäläiselle viihteellisemmän musiikin ystävälle tämä on napakymppi. Tätä olenkin kaikista levyistäni kenties useimmin kuunnellut. Joao Donato osoittautuu hienoksi säveltäjäksi, häneltä on mukana kolme kappaletta ja Tjaderilta neljä. Kummankin melodiat ovat yksinkertaisia ja miellyttäviä. Vain yksi ulkopuolinen kappale on mukana, Websterin ja Mandellin romanttinen ”A Time For Love”. Siitä olen kuullut vain Tony Bennettin tulkinnan tätä ennen. Levyn paras kappale on ”The Prophet”, joka kuultiin jo Soul Bird – levyllä. Tässä siitä on kuitenkin verrattomasti parempi versio. Kaikki kappaleet ovat niin hyviä, että on vaikea niitä erikseen kuvailla. Levyn ainoa huono puoli on sen kestoaika – vain vajaat 32 minuuttia. Levyn kansikin on hauska: piirros Tjaderista puettuna omituiseen kostyymiin.

YouTube: Aquarius  
 

Verve-kauden jälkeen  

1960-luvun lopulla Cal Tjader levytti muutaman levyn Skye-merkille. Näitä olivat melko hauska, säveltäjämestari Burt Bacharacin sävellyksistä koostuva ”Sounds Out Burt Bacharach” (1968), vaisumpi ”Solar Heat” (1968) ja ”Tjader Plugs In” (1968–1969) jota nykyajan acid-jazz ja groove-heput arvostavat. Sitten hän palasi takaisin Fantasylle ja koetti päivittää tyyliään lisäämällä sähköisiä soittimia. Vuoden 1973 ”Last Bolero In Berkeley” levyllä on muutama hieno kappale: ”Don’t Let Me Be Lonely Tonight”, mainio ”Never Can Say Goodbye” ja ”Where Is The Love.” Merkittävin levytys tuolta ajalta on kuuluisan lyömäsoittaja Airto Moreiran tuottama Amazonas (1975), jolla soittaa mm. huilisti Hermeto Pascoal ja kosketinsoittaja George Duke. Tämän jazz-rock kauden jälkeen hän teki sopimuksen Concord Picante – levymerkille ja soitti taas perinteistä latino-jazzia. Levytyksiä kertyi viisi, joista menestyksekkäin oli La Onda Va Bien (1979), joka palkittiin Grammyllä 1980 (Best Latin Recording).

Youtube: 
Morning (levyltä Aqua Dulce, Fantasy 1971)
Walk on By - Don't Make Me Over - I Say A LIttle Prayer (levyltä Sounds Out Burt Bacharach 1968)
Never My Love - Fried Bananas (levyltä Solar Heat 1968)


Juhani K ©  2009