Kirjoja ja musiikkia
kirjoiratio
Riksin sarja (WSOY)
Etusivulle   -   Kirjat aakkosjärjestyksessä   -   Kirjat numerojärjestyksessä  -   Takakansitekstit ja arviot   -   Palaute

 


 ”Kiehtovaa lukemista kaikille ikäluokille”


Riksin sarja on WSOY:n 1950 ja 1960 – luvuilla julkaisema pehmeäkantisten kirjojen sarja. Sarjan erikoinen nimi viittaa riikintaaleriin eli riksiin, arvoltaan sata äyriä. Kirjojen alkuperäinen hinta oli sata markkaa.
Sarjassa julkaistiin 103 kirjaa, joista peräti 85 oli julkaistu aiemmin WSOY:n 10 mk romaanit – sarjassa. Joitain julkaistiin myöhemmin myös WSOY:n Sapo sarjassa ja SiniSet sarjassa.

Riksin sarja oli monipuolinen valikoima erilaisia viihteellisiä romaaneja. Mukaan mahtui pari klassikkoteosta, tyttökirjoja, seikkailukirjoja, salapoliisiromaaneja, huumoria ja huomattava määrä lännenkirjoja.

Vanhimmat teokset ovat 1833 kirjoitettu Balzacin ’Saiturin tytär’, vuodelta 1836 peräisin oleva Puškinin ’Kapteenin tytär’ ja englantilaisen Sir Henry Rider Haggardin ’Kuolematon kuningatar’ vuodelta 1887. Sarjan uusimmat kirjat ovat Waltarin ’Komisario Palmun erehdys’ vuodelta 1940 ja vuotta aiemmin ilmestyneet ruotsalaisen Gunnar Widegrenin ’Prinsessa Petterson’ ja Agatha Christien ’Eikä yksikään pelastunut’.

Kuuden kotimaisen kirjan lisäksi teoksia on Yhdysvalloista (45 kpl), Englannista (32), Norjasta (10), Saksasta (4), sekä yhdet kirjat Ranskasta, Ruotsista ja Venäjältä. Eniten teoksia oli Zane Creyltä (22 kpl), J.O.Curwoodilta (16) ja Agatha Christieltä (10).

Riksin sarja oli hyvin suosittu, hinnaltaan edullinen ja monista sarjan kirjoista otettiin uusiakin painoksia. Näitä vanhoja kirjoja löytyy yhä kirja-antikvariaateista ja monilta ullakoilta ja kesämökeiltä. Toiset sarjan teokset miellyttävät myös nykyajan lukijaa. Vanhimmissa kirjoissa viehättää yli sata vuotta vanha ajankuvaus ja salapoliisikirjat ovat aina suosittuja. Jotkut Riksin sarjan kirjat ovat kuitenkin pitkäveteisiä ja auttamattoman vanhanaikaisia. Kirjasarja on ulkoasultaan yhtenäinen ja kaikissa kirjoissa oli värikkäät piirretyt kansikuvat.

 

Riksin sarjassa julkaistut kirjat:

Numerojärjestyksessä
 
Tekijän mukaisessa järjestyksessä


Herbert Adams: Autio huvila - 48
Honoré de Balzac: Saiturin tytär - 1
Florence L. Barclay: Rukousnauha - 2
Rex Beach: Hopeaparvi – 3
Rex Beach: Varonan aarre - 77
Arnold Bennett: Loistohotelli Babylon - 36
Sigrid Boo: Kyökin puolella -37
Sigrid Boo: Rakas oma minä -58
Sigrid Boo: Kun onni potkaisee -90
Agatha Christie: Vaarallinen talo - 5
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus -13
Agatha Christie: Kortit pöydällä - 21
Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut -28
Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus - 30
Agatha Christie: Golfkentän murha - 81
Agatha Christie: Lentävä kuolema - 82
Agatha Christie: Sininen juna - 84
Agatha Christie: Kuolema Niilillä - 85
Agatha Christie: Roger Ackroydin murha - 86
Freeman Wills Crofts: Kuin varas yöllä - 6
Freeman Wills Crofts: Poliisi ei hellitä - 10
Freeman Wills Crofts: Groote-puiston murha - 11
Freeman Wills Crofts: Kiristäjä - 16
Freeman Wills Crofts: Wight-saaren arvoitus - 24
Freeman Wills Crofts: Punainen sirppi - 66
J. O. Curwood: Musta metsästäjä - 54
J. O. Curwood: Henkipaton uskollisuus - 60
J. O. Curwood: Ihmismetsästäjän salaisuus – 61
J. O. Curwood: Kuolleista palanneet - 63
J. O. Curwood: Kalliovuorten kuningas - 64
J. O. Curwood: Kirottu laakso - 67
J. O. Curwood: Kohtalon uhmaaja - 68
J. O. Curwood: Kuoleman polulla - 69
J. O. Curwood: Lumikenttien laki - 70
J. O. Curwood: Viimeinen raja – 72
J. O. Curwood: Taistelujen tyttö - 76
J. O. Curwood: Kapteeni Plumin rohkeus -78
J. O. Curwood: Vanha valtatie - 79
J. O. Curwood: Kuolemanmajan salaisuus - 80
J. O. Curwood: Lainsuojattoman kosto - 89
J. O. Curwood: Palava metsä - 91
Ethel M. Dell: Kotkan tie - 4
Trygve Gulbranssen: Metsien humina - 14
Trygve Gulbranssen: Tunturilta tuulee - 18
Trygve Gulbranssen: Ainoa tie - 22
Zane Grey: Erämaan kultaa - 20
Zane Grey: Ukkosvuori - 23
Zane Grey: Betty Zane - 26
Zane Grey: Lännen tähtien alla - 27
Zane Grey: Erämaan vaeltaja - 31
Zane Grey: Salaperäinen ratsastaja - 35
Zane Grey: Purppurarinteiden ratsastajat - 38
Zane Grey: Auringonlaskun sola - 41
Zane Grey: Metsien mies - 42
Zane Grey: Viimeiseen mieheen - 43
Zane Grey: Texasin tyttö - 44
Zane Grey: Yksinäisen tähden harhailija - 45
Zane Grey: Kanjonin kutsu - 46
Zane Grey: Aavikon ratsastaja - 50
Zane Grey: Rajaseudun henki - 51
Zane Grey: Viimeinen ajo - 52
Zane Grey: Rajaseudun sissit - 53
Zane Grey: Erämaan kukka - 55
Zane Grey: Yöllinen hyökkäys - 56
Zane Grey: Nuori metsänvartija - 57
Zane Grey: Satumaan lilja - 65
Zane Grey: Tuliharja - 71
Carl Haensel: Matterhornin valloittajat - 19
Sir H. Rider Haggard: Kuolematon kuningatar - 100
Erich Kästner: Varastettu koru - 7
A. E. V. Mason: Myrkkynuoli - 73
Charles Nordhoff: Myrskyn kourissa - 94
Sulo-Weikko Pekkola: Herrana ja heittiönä - 74
Sulo-Weikko Pekkola: Ihmisten kiusana - 75
Aleksandr Puškin: Kapteenin tytär - 87
Margit Ravn: Serkukset - 12
Margit Ravn: Niinkuin kaikki muutkin - 83
Margit Ravn: Kihlat ja arvopaperit - 88
Margit Ravn: Tyttö, joka lähti tiehensä - 102
Sax Rohmer: Keltainen kynsi - 95
Berta Ruck: Kevättä ja rakkautta - 32
Berta Ruck: Mies vähittäismaksulla - 101
Berta Ruck: Nykypäivien maantieritari - 103
Harald Selmer-Geeth: Siltalan pehtoori - 47
Charles Aiden Seltzer: Erämaan henkäys - 59
Laura Soinne: Synnin puumerkki - 15
Laura Soinne: Eeva antoi - ja minä söin - 49
Seldon Truss: Kadonnut raharuhtinas - 39
Edgar Wallace: Punainen ympyrä - 17
Edgar Wallace: Miljoonan dollarin juttu - 93
Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys - 25
Jean Webster: Setä Pitkäsääri - 8
Jean Webster: Paras vihollinen - 40
Ell Wendt: Loppu hyvä, kaikki hyvin - 34
Gunnar Widegren: Neiti Aurinkoinen - 9
Gunnar Widegren: Pörri - se olen minä - 33
Gunnar Widegren: Prinsessa Petterson - 92
P. G. Wodehouse: Ville Valloittaja - 96
P. G. Wodehouse: Kesäinen kuutamo - 97
P. G. Wodehouse: Rahaa kuin roskaa - 98
P. G. Wodehouse: Pulmallinen viikonloppu - 99
Richard Voss: Kaksi ihmistä - 29
Harold Bell Wright: Kun mies on mies - 62

 

Numerojärjestyksessä


1. Honoré de Balzac: Saiturin tytär (1951) - Eugénie Grandet (1833) (RANSK)
2. Florence L. Barclay: Rukousnauha (1914) (1952 10.p) – The Rosary (1909) (BRIT)
3. Rex Beach: Hopeaparvi (1953 4.p) - The Silver Horde (1909) (USA)
4. Ethel M. Dell: Kotkan tie (1921) (1958 7.p) – The Way Of An Eagle (1912) (BRIT)
5. Agatha Christie: Vaarallinen talo (1936) (1951 3.p) - Peril at End House (1932) (BRIT)
6. Freeman Wills Crofts: Kuin varas yöllä (1958 4.p) - Sudden death (1932) (BRIT)
7. Erich Kästner: Varastettu koru (1937) – Der Verschwundene miniatur (1936) (SAKS)
8. Jean Webster: Setä Pitkäsääri (1955) - Daddy-Long-Legs (1912) (USA)
9. Gunnar Widegren: Neiti Aurinkoinen (1938) (1959 6.p) – Fröken Solsticka (1936) (RUOT)
10. Freeman Wills Crofts: Poliisi ei hellitä (1958 2.p) - Inspector French’s greatest case (1925) (BRIT)
11. Freeman Wills Crofts: Groote-puiston murha (1951) - The Groote Park Murder (1923) (BRIT)
12. Margit Ravn: Serkukset (1935) (1951 4.p) – (NOR)
13. Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus (1937) - Murder on the Orient Express (1934) (BRIT)
14. Trygve Gulbranssen: Metsien humina (1951) (1935) – Og bakom synger skogene (1933) (NOR)
15. Laura Soinne: Synnin puumerkki (1928) (1951) (SUO)
16. Freeman Wills Crofts: Kiristäjä (1951) - Inspector French And The Starvel Tragedy (1927) (BRIT)
17. Edgar Wallace: Punainen ympyrä (1958) - The Crimson Circle (1922) (BRIT)
18. Trygve Gulbranssen: Tunturilta tuulee (1951) (1935) – Det blåser fra Dauingfjell (1934) (NOR)
19. Carl Haensel: Matterhornin valloittajat (1951 3.p) (1939) - Der Kampf ums Matterhorn (1928) (SAKS)
20. Zane Grey: Erämaan kultaa (1958) (1921) – Desert Gold (1913) (USA)
21. Agatha Christie: Kortit pöydällä (1939) - Cards on the table (1936) (BRIT)
22. Trygve Gulbranssen: Ainoa tie (1951) (1958) – Ingen vei går utenom (1935) (NOR)
23. Zane Grey: Ukkosvuori (1939) – Thunder mountain (1935) (USA)
24. Freeman Wills Crofts: Wight-saaren arvoitus (1959) - Mystery on the Southampton Water (1934) (BRIT)
25. Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys (1940) (SUO)
26. Zane Grey: Betty Zane (1925) – Betty Zane (1904) (USA)
27. Zane Grey: Lännen tähtien alla (1920) – The light of the western stars (1914) (USA)
28. Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut (1956 4.p) - And Then There Were None (1939) (BRIT)
29. Richard Voss: Kaksi ihmistä (1940) (1959 7.p) - Zwei Menschen (1911) (SAKS)
30. Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus (1936) (1957 3.p) - The A.B.C. Murders (1935) (BRIT)
31. Zane Grey: Erämaan vaeltaja (1929) - Wanderer of the Wasteland (1923) (USA)
32. Berta Ruck: Kevättä ja rakkautta (1952 3.p) – (BRIT)
33. Gunnar Widegren: Pörri - se olen minä (1936) (1960 5.p) – Raggen, det är jag det (1936) (RUOT)
34. Ell Wendt: Loppu hyvä, kaikki hyvin (1952 2.p) – (SAKS)
35. Zane Grey: Salaperäinen ratsastaja (1922) (1957 9.p) – The Mysterious rider (1921) (USA)
36. Arnold Bennett: Loistohotelli Babylon (1923) – The Grand Babylon Hotel (1902) (BRIT)
37. Sigrid Boo: Kyökin puolella (1953 7.p) (1932) - Vi som går kjøkkenveien (1930) (NOR)
38. Zane Grey: Purppurarinteiden ratsastajat (1924) - Riders of the Purple Sage (1912) (USA)
39. Seldon Truss: Kadonnut raharuhtinas (1960) - The Stolen Millionaire (1929) (BRIT)
40. Jean Webster: Paras vihollinen (1957 4.p) – Dear Enemy 1915 (USA)
41. Zane Grey: Auringonlaskun sola (1935) – Sunset pass (1931) (USA)
42. Zane Grey: Metsien mies (1922) – The man of the forest (1920) (USA)
43. Zane Grey: Viimeiseen mieheen (1928) – To the last man (1922) (USA)
44. Zane Grey: Texasin tyttö (1944) – West of the Pecos (1937) (USA)
45. Zane Grey: Yksinäisen tähden harhailija (1924) – The lone star ranger (1915) (USA)
46. Zane Grey: Kanjonin kutsu (1926) – The Call of the canyon (1921) (USA)
47. Harald Selmer-Geeth: Siltalan pehtoori (1904) - Inspektorn på Siltala (1903) (SUO)
48. Herbert Adams: Autio huvila (1939) – The Bluff (1938) (BRIT)
49. Laura Soinne: Eeva antoi - ja minä söin... (1927) (1954 4.p) (SUO)
50. Zane Grey: Aavikon ratsastaja (1939) – The trail driver (1936) (USA)
51. Zane Grey: Rajaseudun henki (1925) - Spirit of Border (1906) (USA)
52. Zane Grey: Viimeinen ajo (1925) – The last trail (1909) (USA)
53. Zane Grey: Rajaseudun sissit (1958 6.p) - (USA)
54. J. O. Curwood: Musta metsästäjä (1960 6.p) (1934 2.p) – The Black Hunter (1926) (USA)
55. Zane Grey: Erämaan kukka (1933) – The heritage of the desert (1910) (USA)
56. Zane Grey: Yöllinen hyökkäys (1939) – Riders of spanish peaks (1938) (USA)
57. Zane Grey: Nuori metsänvartija (1934) – The Young Forester (1910) (USA)
58. Sigrid Boo: Rakas oma minä (1955 4.p) – (NOR)
59. Charles Aiden Seltzer: Erämaan henkäys, romaani Arizonan karjapaimenista (?)
60. J. O. Curwood: Henkipaton uskollisuus (1937) (1954 4.p) – Isobel (1913) (USA)
61. J. O. Curwood: Ihmismetsästäjän salaisuus (1936) (1957 4.p) – The River’s End (1919) (USA)
62. Harold Bell Wright: Kun mies on mies (1957 3.p) – When a Man’s a Man (1916) (USA)
63. J. O. Curwood: Kuolleista palanneet (1936) – The Crippled Lady of Peribonka (1929) (USA)
64. J. O. Curwood: Kalliovuorten kuningas (1957 4.p) – The Grizzly King (1916) (USA)
65. Zane Grey: Satumaan lilja (1923) - The Rainbow Trail (1915) (USA)
66. Freeman Wills Crofts: Punainen sirppi (1957) - The Box Office Murders (1928) (BRIT)
67. J. O. Curwood: Kirottu laakso (1957) – The Plains Of Abraham (1928) (USA)
68. J. O. Curwood: Kohtalon uhmaaja (1937) – A Gentleman of Courage (1924) (USA)
69. J. O. Curwood: Kuoleman polulla (1957) – (USA)
70. J. O. Curwood: Lumikenttien laki (1935) (1957 4.p) – (USA)
71. Zane Grey: Tuliharja (1925) – Wildfire (1917) (USA)
72. J. O. Curwood: Viimeinen raja (1935) (1958 4.p) – (USA)
73. A. E. V. Mason: Myrkkynuoli (1958 5.p) - The House Of The Arrow (1924) (BRIT)
74. Sulo-Weikko Pekkola: Herrana ja heittiönä (1927) (SUO)
75. Sulo-Weikko Pekkola: Ihmisten kiusana (1928) (SUO)
76. J. O. Curwood: Taistelujen tyttö (1935) – (USA)
77. Rex Beach: Varonan aarre (1958) – Rainbow's End (1916) (USA)
78. J. O. Curwood: Kapteeni Plumin rohkeus (1936 2.p) – The Courage of Captain Plum (1908) (USA)
79. J. O. Curwood: Vanha valtatie (1935 2.p) (1959 3.p) – The Ancient Highway (1924) (USA)
80. J. O. Curwood: Kuolemanmajan salaisuus (1936 2.p) (1959 4.p) – (USA)
81. Agatha Christie: Golfkentän murha (1959 2.p) - The murder on the links (1923) (BRIT)
82. Agatha Christie: Lentävä kuolema (1959) - Death in the clouds (1935) (BRIT)
83. Margit Ravn: Niinkuin kaikki muutkin (1959 4.p) – Som alle de andre (1928) (NOR)
84. Agatha Christie: Sininen juna (1959) - The mystery of the Blue train (1928) (BRIT)
85. Agatha Christie: Kuolema Niilillä (1959) - Death on the Nile (1937) (BRIT)
86. Agatha Christie: Roger Ackroydin murha (1959) - The murder of Roger Ackroyd (1926) (BRIT)
87. Aleksandr Puškin: Kapteenin tytär (1922 3.p) - Kapitanskaya dochka (1836) (VEN)
88. Margit Ravn: Kihlat ja arvopaperit (1959 3.p) (1942) - (NOR)
89. J. O. Curwood: Lainsuojattoman kosto (1959 4.p) – Steele of the Royal Mounted (1911) (USA)
90. Sigrid Boo: Kun onni potkaisee... (1959 3.p) – (NOR)
91. J. O. Curwood: Palava metsä (1934) – The Flaming Forest (1921) (USA)
92. Gunnar Widegren: Prinsessa Petterson (1940) – Puck (1939) (RUOT)
93. Edgar Wallace: Miljoonan dollarin juttu (1963 3.p) - The Million Dollar Story (1926) (BRIT)
94. Charles Nordhoff: Myrskyn kourissa (1938) (1960 2.p) – The Hurricane (1936) (USA)
95. Sax Rohmer: Keltainen kynsi (1927) (1960) – The Yellow Claw (1915) (USA)
96. P. G. Wodehouse: Ville Valloittaja (1960) - Bill the Conqueror (1924) (BRIT)
97. P. G. Wodehouse: Kesäinen kuutamo (1960) - Summer Moonshine (1937) (BRIT)
98. P. G. Wodehouse: Rahaa kuin roskaa (1938) - Big Money (1931) (BRIT)
99. P. G. Wodehouse: Pulmallinen viikonloppu (1960) - The Code of the Woosters (1938) (BRIT)
100. Sir H. Rider Haggard: Kuolematon kuningatar (1922) (1960 2.p) – She (1887) (BRIT)
101. Berta Ruck: Mies vähittäismaksulla (1960 5.p) - (BRIT)
102. Margit Ravn: Tyttö, joka lähti tiehensä (1960) – Hun som reiste (1933) (NOR)
103. Berta Ruck: Nykypäivien maantieritari (1960 3.p) (1938) - (BRIT)

 

Takakansien tekstejä ja arvioita Riksin sarjan kirjoista:

 

1.Honoré de Balzac: Saiturin tytär (1951)
Eugénie Grandet (1833) (RANS)

”Kuuluisa ranskalainen realistisen romaanin isä kuvaa teoksessaan Eugénie Grandet (1833) samoin kuin monissa muissakin romaaneissaan rahan mahtia maailmassa. Tapahtumapaikkana on pieni ranskalainen maaseutukaupunki ja päähenkilöinä vanha isä Grandet, saituri, joka sairaalloisesti säästää kaikkea, sekä hänen tyttärensä Eugénie, josta vanhempien kuoleman jälkeen tulee upporikas perijätär.”

Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi nimellä Perijätär (1934).
Riksin sarja alkaa komeasti vanhalla Balzacin klassikkoromaanilla Saiturin tytär. Kirja kuuluu Balzacin sarjaan La Comédie humaine. Tarina kertoo ranskalaisessa Saumurin kaupungissa elävästä Felix Grandetin perheestä. Felix on tynnyrintekijänä aloittanut ja sittemmin suuren omaisuuden koonnut saita mies. Perheeseen kuuluu vaimo, tytär Eugénie ja uskollinen palvelijatar Nanon. Henkilöt kuvataan tarkasti ja elävästi. Kirjan alkupuoli vaikuttaa jopa pitkäveteiseltä liian seikkaperäisine henkilö- ja miljöökuvauksineen. On kuitenkin mielenkiintoista lukea 1800 –luvun alkupuolen elämästä Ranskalaisessa pikkukaupungissa. Tapahtumapaikkana on perheen asunto ja tarinan sisältönä on henkilösuhteet ja saiturin raha-asiat. Felixin veli joutuu Pariisissa vararikkoon ja lähettää poikansa Charlesin Saumuriin veljensä hoteisiin. Charles on keikari ja tyhjäntoimittaja, joka on tottunut loisteliaaseen elämään Pariisissa. Hän tyrmistyy nähdessään setänsä ankean talouden. Talon naiset ihastuvat kuitenkin Charlesiin ja yrittävät pitää tämän hyvällä tuulella. Charles ja Eugénie rakastuvat mutta Felix lähettää pojan maailmalle ansaitsemaan itse toimeentulonsa. Felix hummailee maailmalla ja hankkii itselleen suuren omaisuuden vilpillisin konstein. Eugénie puolestaan pysyy uskollisena ensirakkaudelleen ja riutuu kotona tyrannimaisen isän vallan alla. Vuosien kuluttua Charles palaa Pariisiin rikkaana miehenä – en paljasta juonta tämän enempää.
Kaiken kaikkiaan kirja on kuvaus erilaisista ihmisistä ja mielenkiintoinen katsaus entisaikojen elämään. Tarina on filmattu ainakin neljästi. Ensimmäisessä versiossa, vuodelta 1921, Charlesia esitti itse Rudolf Valentino.



2. Florence L. Barclay: Rukousnauha (1914)
The Rosary (1909) (BRIT)

Tämä on kuuluisa romaani kuolemattomasta rakkaudesta. Kirja oli hyvin suosittu, se käännettiin kahdeksalle kielelle ja se oli Yhdysvaltojen bestsellerlistalla ykkösenä. Tämä, kuten sarjan edellinenkin kirja, edustaa 1900 –luvun alun sentimentaalista naisten romaania.
”Tarinan päähenkilöt ovat Jane Champion ja Garth Dalmain. Jane poikkeaa useiden rakkausromaanien päähenkilöistä sikäli, että hänen mainitaan olevan ruma ja 80 -kiloinen. Hän on kuitenkin lahjakas, viisas ja hyvänluontoinen. Jane rakastuu elinvoimaiseen, etevään ja komeaan Garthiin. Kirjan nimi viittaa suosittuun, vuonna 1898 sävellettyyn lauluun. Garth tajuaa rakastavansa Janea kuultuaan tämän laulavan. Garth kosii Janea, mutta tämä antaa rukkaset, vaikka rakastaakin miestä. Jane ei nimittäin jaksa uskoa, että tuon komean miehen rakkaus rumaan naiseen kestäisi. Rakastavaiset eroavat sydämet särkyneinä, mutta monien käänteiden jälkeen he taas kohtaavat. Garth on tuolloin onnettomuudessa menettänyt näkönsä ja Jane joutuu taas vastaamaan Garthin kosintaan.”



3. Rex Beach: Hopeaparvi (1953 4.p)
The Silver Horde (1909) (USA)

Alaskaan sijoittuva tarina kertoo epäonnisesta kullankaivajasta joka arvelee saavansa lohista – ”hopeaparvista” – paremman saaliin kuin kullanhuuhdonnasta. Hän avaa säilyketehtaan, mutta joutuu lohiyhdistyksen vastustuksen kohteeksi. Hänen laitteensa rikotaan, satamamiehet yllytetään rähinöimään ja hänen kalastajansa lahjotaan irtisanoutumaan. Mukaan liittyy rakkausteema ja päähenkilö joutuu valitsemaan kahden naisen välillä. Toinen on hänen morsiamensa, hemmoteltu pankkiirin tytär ja toinen on nainen jonka siveys on kyseenalainen.



4. Ethel M. Dell: Kotkan tie (1921) (1958 7.p) 
The Way Of An Eagle (1912) (BRIT)

Brittien siirtomaavallan aikana Intiassa alkuasukaskapinalliset piirittävät kenraali Roscoa muutamine miehineen. Mukana on kenraalin tytär Muriel ja isä pelkää niitä seurauksia, joita kapinallisten voitosta voisi koitua tytölle. Hän pyytää miehistään vapaaehtoista viemään tytön piiritysrenkaan läpi turvaan. Tehtävän saa häikäilemätön Nick Ratcliffe, joka onkin paras mies juuri tähän tehtävään. Nick pelastaa Murielin henkensä kaupalla, mutta Muriel tyrmistyy, kun Nick surmaa kimppuun hyökkäävän alkuasukkaan. Nick ottaa Murielin suojelun vakavasti ja rakastuu tyttöön. Tästä alkaa Murielin ja Nickin viha-rakkaussuhde, jota ilkeämieliset tahot sotkevat. Kumpikin on peräänantamaton luonteeltaan ja he ajautuvat välirikkoon. Tarina vie heidät Englantiin ja Muriel kihlautuu siellä toisen miehen kanssa. Nick kuitenkin näkee miehen petollisuuden ja saa kihlauksen purkautumaan. Palattuaan takaisin Intiaan, Nickin ja Murielin tiet taas kohtaavat ja heidän suhteensa laatu selviää lopullisesti.
Lukijalle on luvassa kosolti draamaa, romantiikkaa ja voimakkaita tunteita.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1934: ”Romanttinen rakkausjuttu Intian englantilaisten parista, kirjastoissa tarpeeton. – Tällaisissa ajanvietekirjallisuus-sarjoissa julkaistuja teoksia ei yleensä voida kirjastoille suositella, ei silloinkaan, kun niiden joukossa sattuu olemaan joku arvokkaampi teos, sillä hetken huvitusta varten tarkoitettuina niiden ulkoasukin on sen mukainen, paperi ja sidotus heikkoa, joskus kirjan kokokin epämukava. Kirjastokirjojen tulee ulkoasunkin puolesta täyttää kohtuulliset vaatimukset.”



5. Agatha Christie: Vaarallinen talo (1936) (1951 3.p)
Peril at End House (1932) (BRIT)

"Eh bien! Christie vie lukijaa kuin pässiä narussa romaanissa, jossa rapistuneen kartanon perijätär on päästä hengestään kolmena päivänä peräkkäin.
Hercule Poirot saapuu Cornwallin rannikolle viettämään ansaittua lepoa kesän lämmössä. Hän tapaa ravintolassa nuoren Nickin, tytön, jonka henki on jo kolmesti pelastunut oudoissa onnettomuuksissa. Pikku belgialaisen on jälleen kerran luovuttava ajatuksesta jäädä lepäämään laakereilleen. Poirotin vainukoiranvaistot terästyvät kun käy ilmi, että vainottu neito on rappeutuneen mutta arvokkaan sukukartanon ainoa perijä.
Kriitikot pitivät tätä vuonna 1932 ilmestynyttä Poirot-tarinaa Christien siihenastisen tuotannon parhaana."

Poirot ja Hastings viettävät lomaa St.Loon merenrantakaupungissa, Cornwallissa. Poirot kertoo ystävälleen jääneensä eläkkeelle ja torjuvansa kaikki työtarjoukset. Hän tekee kuitenkin tuttavuutta lähellä asuvaan nuoreen naiseen ja tuppautuu tämän luokse vierailulle. Kyseessä oleva neiti, Nick Buckley, asuu kartanossa nimeltä Tien Pää. Käy ilmi, että Nick on selviytynyt täpärästi monesta onnettomuudesta. Poirot ei malta jättää juttua siihen, vaan alkaa tutkia tapauksia. On selvää, että auton jarruja on peukaloitu ja Poirot yrittää estää aavistelemansa murhenäytelmän, Nickin murhan.

Näyttää kuitenkin siltä, ettei kenelläkään ole motiivia murhata Nickiä. Ilotulituksen aikana kuitenkin ammutaan Nickin serkku, joka on pukeutunut samaan tapaan kuin Nick. Poirot toimittaa Nickin turvaan hoitolaitokseen, mutta sielläkin hänet yritetään myrkyttää. Poirot on ymmällä ja tekee listan epäillyistä. Kirjassa käydään listaa läpi, pohditaan ja kehitellään mahdollisia motiiveja kyllästymiseen saakka. Lopussa Poirot tunnustaa olleensa koko ajan väärillä jäljillä. Hän päättää lavastaa Nickin kuoleman ja houkutella näin murhaajan esille. Agathamaiseen tyyliin lopussa asetelma kääntyy yllättäen päälaelleen. Melko hyvä tarina, vaikka henkilöt jäävätkin aika etäisiksi.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1936: "Salapoliisiromaani, alan nykyään etevimpiin kuuluvan tekijän kirjoittama. Hänen kirjojensa tavallinen sankari belgialainen salapoliisi Hercule Poirot joutuu tässä tavallista vaikeampaan pulmaan selvitellessään erääseen nuoreen naiseen kohdistettujen murhayritysten alkuperää. Lopputulos on yllättävä. – Tuskin sentään kirjastojen kirja."



6. Freeman Wills Crofts: Kuin varas yöllä (1958 4.p)
Sudden death (1932) (BRIT)
  
Kunnollinen ja köyhä Anne Day saa pitkän etsimisen jälkeen taloudenhoitajan paikan Ashbridgestä. Sairaalloinen perheen äiti kärsii vainoharhoista mutta Anne voittaa hänen luottamuksensa. Pian harhaluulot osoittautuvat tosiksi kun äiti kuolee hämärissä olosuhteissa. Juttu todetaan itsemurhaksi, mutta epäilys jää kytemään. Niinpä kutsutaan Scotland Yardin tarkastaja French tutkimaan asiaa. Hän saakin selvitettyä, että kyseessä on murha, mutta tekijä jää selvittämättä. Tämän jälkeen myös perheen isä kuolee ja tämäkin tapaus katsotaan itsemurhaksi. French on kuitenkin tapansa mukaan sinnikäs ja järjestelmällinen ja osoittaa että tässäkin tapauksessa on kyseessä murha. Tekijää ei vaan tahdo löytyä. Tutkittavana on visainen lukitun huoneen tapaus.

Kelpo poliisimme seuloo taas tosiasioita ja tekee päätelmiä: ”Jos Holt-Lancing oli saapunut 8.40 junalla Victoriasta, ei hän olisi voinut saapua kotiin kuin minuuttia tai paria aikaisemmin kuin itse oli sanonut. Juna oli saapunut 10.50, eikä hän ollut voinut lähteä asemalta ennen kuin 10.07 ja 10.08. Vuokra-autolla kesti noin kymmenen minuuttia ajaa The Laurelsiin. Sen tähden hänen olisi ollut mahdoton saapua aikaisemmin kuin 10.15. Rosen ilmoittama aika 10.20 oli luultavasti oikea.”

Lopussa kuitenkin niin Anne kuin Frenchkin saavat syyllisen selville. Kirja on rakennettu niin, että tapahtumia kuvaavat vuorotellen Anne ja French. Tyylikäs rikosjännäri joka jaksaa pitää lukijan mielenkiinnon yllä koko tarinan ajan.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa vuodelta 1934: ”Crofts on kuuluisimpia monilukuisista englantilaisista salapoliisiromaanien tekijöistä. Tässä ei ote ole aivan kaavanmukainen ja juonen järjestelyssä on melkoisesti taitavuutta. Tapahtumapaikkana on englantilainen koti maaseudulla, missä ensin vaimo, sitten mies tekevät itsemurhan - kuten näyttää. Asioita katsellaan melkoiselta osalta sivistyneen taloudenhoitajattaren silmin. Niihin suuriin kirjastoihin, joihin tämän tapaista ajanvietekirjallisuutta yleensä hankitaan, kirja sopii.”



7. Erich Kästner: Varastettu koru (1937)
Der Verschwundene miniatur (1936) (SAKS)

"Humoristinen ja taiteellisesti korkea salapoliisiromaani."
Kyseessä on humoristisella tyylillä kirjoitettu seikkailujännäri. Berliiniläinen makkaramestari Oskar Külz lähtee hetken mielijohteesta lomalle Köpenhaminaan. Siellä hän tutustuu nuoreen neiti Irene Trübneriin, jonka tehtävänä on kuljettaa arvokas miniatyyri Berliiniin. Irene pelkää varkaiden tarkkailevan itseään ja pyytää Oskaria kuljettamaan arvoesinettä puolestaan. Makkaramestari Külz on hyväntahtoinen mies, joka uskoo kaikista ihmisistä vain hyvää. Niinpä miniatyyriä havittelevat rosvot kykenevät huijaamaan sankariamme helposti.  Irenellä on mukanaan myös miniatyyrin jäljennös. Seuraa tapahtumarikas matka, jolloin kalleus jäljennöksineen vaihtaa omistajaa useaan kertaan. Rosvojoukon lisäksi tapahtumia seuraa salaperäinen nuori mies, joka esiintyy Rudi Struven nimellä. Hänen henkilöllisyytensä paljastetaan vasta aivan kirjan lopussa. Hänellä ja oikealla herra Struvella on ratkaiseva osuus arvoesineen lopullisessa pelastamisessa ja rosvojen kiinnisaamisessa. Tarinaan liittyy myös mukavasti myös pieni romanttinen asetelma. Tämä vanha kirja tarjosi mukavan lukuelämyksen. 

Erich Kästner (1899-1974) oli monipuolinen satiirikko, runoilija ja romaanikirjailija. Osallistuttuaan ensimmäiseen maailmansotaan hänestä tuli pasifisti ja kaikenlaisen totalitarismin vastustaja. Natsihallinnon aikana hänen kirjojaan ei julkaistu Saksassa. Kästner toimikin sveitsiläisen kustantajan kautta. Gestapo pidätti hänet kahdesti, kun hän matkusteli Sveitsiin kustantajaansa tapaamaan. 

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1937: ”Jännitysnovellin ja humoristisen novellin yhdistelmä, mihin kirjan täydellinen nimikin viittaa. Kallisarvoinen miniatyyri, pienoismaalaus, on varastettu ja sitä sekä varkaita Kööpenhaminassa takaa-ajettaessa sekautuu juttuun aivan viattomia berliniläisiä henkilöitä, m.m. makkaramestari, nuori neitonen ja vakuutusyhtiön virkamies. Hauskoista yksityiskohdista huolimatta kokonaisuutena vähäpätöinen.”



8. Jean Webster: Setä Pitkäsääri (1955)
Daddy-Long-Legs (1912) (USA)

"Humoristinen romaani tyttöopistosta."
”Jerusha Abbott on viettänyt koko ikänsä John Grier Homessa, orpokodissa ja nyt 17-vuotiaana hän asuu siellä yhä ollen apuna pienempien hoidossa. Eräs n. 30-vuotias, rikas, mutta epäsovinnainen, orpokodin johtokunnan jäsen, Jervis Pendleton, pitää Jerushan kirjoittamasta esseestä. Hän päättää tuntemattomana auttaa Judya pääsemään korkeakouluun (collegeen). Apuaan vastaan hän toivoo kirjettä kerran kuukaudessa, kirje tulisi osoittaa 'John Smithille'. Jerusha kuitenkin pitää nimeä 'John Smith' persoonattomana ja osoittaa kirjeensä Setä Pitkäsäärelle, mikä perustuu hänen kerran näkemäänsä varjoon hyväntekijästään. Collegessa Jerusha, jonka nimen orpokodin johtaja on löytänyt hautakivestä, alkaa kutsua itseään Judyksi. Jerusha/Judy kirjoittaa Setä Pitkäsäärelle opinnoistaan ja jokapäiväisestä elämästään ja elävöittää kirjeitä humoristisilla piirroksilla. Judyn huonetoverina collegessa ovat Sallie McBride ja Jervis Pendletonin sukulaistyttö Julia Pendleton, joten Judy tutustuu myöhemmin myös Jervisiin.”



9. Gunnar Widegren: Neiti Aurinkoinen (1938) (1959 6.p)
Fröken Solsticka (1936) (RUOT)

"Valloittavaa huumoria ja vauhdikkuutta. Hauska kesäromaani."
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1938: ”Neiti Aurinkoinen on aateliskalenteriin kuuluva neitonen, joka rupeaa kotiapulaiseksi ja myöhemmin saa haltuunsa kartanon, joka määrätään aina suvun vanhimmalle naimattomalle naiselle. Kirjassa on paljon hauskoja tyyppejä ja paikoitellen näppärää tilannekomiikkaa, mutta yleisvaikutus on kaikesta huolimatta laimea ja leikillisyys keinotekoista ja väljähtynyttä. Mielestäni heikoin Widegrenin suomennoksista.”



10. Freeman Wills Crofts: Poliisi ei hellitä (1958 2.p)
Inspector French’s greatest case (1925) (BRIT)  

Tässä kirjassa Crofts esittelee keski-ikäisen Scotland Yardin tarkastaja Joseph Frenchin. Henkilöstä tulikin suosittu ja tämä kunnon heppu oli Croftsin kaikissa tulevissa jännityskirjoissa päähenkilönä. Tämä kirja mainitaan yhtenä etsiväkirjallisuuden mestariteoksista ja myös eräänä parhaista Croftsin kirjoista.  

Jalokiviliikkeen ryöstön yhteydessä kirjanpitäjä murhataan ja French alkaa tutkia juttua. Hän pääsee matkustelemaan Eurooppaa myöten jahdatessaan ensin yhtiön kauppamatkustajaa, sitten Mrs. Rootia joka osoittautuukin salaperäiseksi mrs. X:ksi. Poliisimme saa selville kuinka jalokivet myytiin eteenpäin ja lopulta rouva Frenchin avustuksella mrs X:n henkilöllisyydenkin. Vielä on selvittämättä tämän olinpaikka ja hänen seurassaan olevan miehen henkilöllisyys. Jalokiviliikkeen omistaja katoaa laivamatkalla ja kaikki viittaa itsemurhaan. French löytää epäillyn asunnon ja sieltä myytyjen osakkeiden listan. Ratkaistuaan omituisen listan arvoituksen hän lopulta pääsee roistojen kintereille ja jäljittää heidät valtamerilaivaan, josta nämä kuitenkin salaperäisesti katoavat. Vielä yksi Euroopan matka ja uudestaan valtamerilaiva Enochille, jossa  French virittää ansan seuraavan runon säkein: ”Jos hän on Winter Comedyssä, Ward Olympicissa, Root Savoyssa ja Vane Crewessä, niin mikä hän on Enochissa?” Laivan musiikki-illassa esitetyt säkeet vaikuttavat toivotulla tavalla ja X paljastuu.  

Miellyttävässä kirjassa seurataan tarkastaja Frenchin seikkaperäisiä ja järjestelmällisiä tutkimuksia. Lukijaa ei kuitenkaan kuormiteta liikaa vaikka tutkimukset kuvataankin niin tarkasti. Mielenkiinto pysyy yllä koko tarinan ajan ja malttamattomana lukija odottaa tapahtumien seuraavaa käännettä. Hyvä kirja, kuten muutkin Croftsin jännärit.  



11. Freeman Wills Crofts: Groote-puiston murha (1951) 
The Groote Park Murder 1923 (BRIT)  

Kirjan ensimmäisessä osassa löydetään radalla ruhjoutuneen miehen ruumis. Tapausta käy selvittämään Eteläafrikkalainen etsivä ylikonstaapeli Vandam. Hänellä on useita ehdokkaita syylliseksi, mutta lopulta pidätetään Stewart Crawley joka kuitenkin vakuuttaa syyttömyyttään. Valamiehet eivät pääse yksimielisyyteen vaikka oikeudenkäynti toistettiin kolmen kuukauden kuluttua. Niinpä Crawley päästettiin vapaalle jalalle. Hänen viattomuuteensa ei uskottu ja vihamielisyyttä paeten hän lähtee paikkakunnalta. Hänen kihlattunsa Marion Hope on samaan aikaan sairaana ja Stewart luulee tämänkin hyljänneen hänet.  

Toisessa osassa Marion matkustaa surustaan toipumaan Skotlantiin setänsä luo. Siellä hän sattumalta tapaa rakastettunsa. Tapahtumien edetessä molemmille selviää, että oikea murhaaja on yrittänyt lavastaa Stewartin syylliseksi. Stewartin joutuessa murhayrityksen kohteeksi, ylikonstaapeli Ross alkaa johtaa tutkimuksia ja monien vaiheitten kautta totuus paljastuu. Kirja on ensiluokkainen salapoliisiromaani. Ei puutu jännitystä, romantiikkaa eikä dramaattisia juonenkäänteitä. Rikostutkinta tässä Croftsin varhaistuotantoa olevassa kirjassa muistuttaa myöhempien tarkastaja French-kirjojen järjestelmällistä ja johdonmukaista tapaa. Tämä on yksi parhaista lukemistani Croftsin kirjoista ja myös parhaita lukemiani jännitysromaaneja.

Ajankuvaa: ”..molempien siltojen rintasuojuksista kohoo (näin sana oli kirjoitettu: ’kohoo’) korkeat lauta-aidat, jotka alkuaan pystytettiin estämään ohi kiitävien junien höyryä säikähdyttämästä hevosia…”. ”Verijälkiä tavattiin veturin numero 1317 karja-aurassa.”
  


13. Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus (1937)
Murder on the Orient Express (1934) (BRIT)

”Idän pikajunan arvoitus kuuluu Agatha Christien tunnetuimpiin tarinoihin, joka on myös nähty valkokankaalla. Klassinen salapoliisikertomus säilyttää jännityksensä aina yllättävään ratkaisuun saakka.
Idän pikajuna joka jyskyttää eteenpäin matkalla halki Euroopan, pysähtyy yhtäkkiä keskellä yötä. Lumikinokset tukkivat radan autiolla seudulla jossakin Balkanilla. On kuolemanhiljaista. ’Hermoni ovat varmaankin epäkunnossa’, mutisee Hercule Poirot ja vaipuu jälleen uneen. Herättyään Poirot huomaa, että häntä tarvitaan kipeästi. Yöllä on tehty murha. Amerikkalainen miljonääri Ratchett lepää vuoteessaan kuoliaaksi puukotettuna. Koskematon lumi junan ympärillä todistaa, että murhaaja on vielä junassa. Poirot aloittaa tutkimukset ja vetäytyy käyttämään pieniä harmaita aivosolujaan…Kuinka murha toteutettiin?”
Mukava Poirot – tarina. Ei liian pitkä, eikä liian monimutkainen. Lukija voi itsekin arvailla murhaajaa.
 
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1937: "Mielikuvituksellinen salapoliisiromaani, aiheena murha idän pikajunassa. Jutun selvittää tietenkin tekijän tavanomainen sankari, yksityissalapoliisi Hercule Poirot, mitä nerokkaimmilla psykologisilla keinoilla. Kieltämättä tarjoaa teos lukijalleen jonkinlaista jännitystä, mutta asetelma on jo hiukan liian mielikuvituksellinen - salapoliisiromaanillekin."



14. Trygve Gulbranssen: Metsien humina (1951) (1935)
Og bakom synger skogene (1933) (NOR)

”Tämä dramaattisen jännittävä mutta samalla raikas romaani kertoo norjalaisen suurtalonpoikaissuvun kohtaloista puolen vuosisadan ajalta 1760–1810. Suvun jäsenet ovat hamassa muinaisuudessa asettuneet ylämaan suuriin metsiin, polvesta toiseen kamppailleet karhua, sutta ja hallaa vastaan, raivanneet viljelysmaita sekä kohonneet valtaan ja vaurauteen. Alkuvoimaisen väkevästi tekijä kuvailee romaaninsa keskeisen henkilön, itsenäisen voimaihmisen Dag Bjørndalin vaikeaa, järkyttävää sisäistä kehitystä verikoston asteelta anteeksiantavaan rakkauteen, hillittömästä vallanhimosta miehekkääseen nöyryyteen, sydämettömästä ahneudesta avuliaaseen armeliaisuuteen.”

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1935: "Nämä romanttisesti väritetyt tarinat muodostavat yhtenäisen kuvauksen vanhasta voimakkaasta suvusta tunturintakaisessa metsäkylässä ja tämän suvun kohoamisesta seutukunnan johtoon. Omaperäiset luonteet, vaiherikas toiminta ja erilaiset ympäristöt, joihin kirjassa saamme tutustua, tekevät kuvauksen mielenkiintoiseksi ja helposti luettavaksi. Hyvä kirjastokirja.”



16. Freeman Wills Crofts: Kiristäjä (1951) 
Inspector French And The Starvel Tragedy (1927) (BRIT)  

”Starvelin nummella sijaitseva yksinäinen talo palaa perustuksiansa myöten ja tuhkan alta kaivetaan talon kolmen asukkaan hiiltyneet ruumiit. Pidetään ruumiintarkastus ja kuulustelu. Valamiehistön lausunnon mukaan kysymyksessä on onnettomuustapaus. Parin viikon kuluttua siellä tapahtuu sellaista mikä herättää epäluuloja eräässä terävä-älyisessä pankinjohtajassa. Kuuluisa etsivä French kutsutaan paikalle, ja vaikka hän alussa ei pidäkään oletettua rikosta todennäköisenä, hän keksii varsin pian, että hirvittäviä pimeydentöitä on sinä yönä tehty Starvelin notkelmassa. Sen jälkeen hän ei hellitä ennen kuin rikos on saanut rangaistuksensa.”  

Melodraamaa Yorkshiren takamailla. French on olevinaan vakuutustarkastaja ja tutkimukset vievät hänet Ranskaan ja Skotlantiin. Sinnikäs Scotland Yardin heppu pääsee taas konnan jäljille. Mutta kuka lopulta paljastuukaan takaa-ajetuksi murhaajaksi? Mainio vanhan ajan jännäri. Selkeästi kerrottua tarinaa on mukava lukea. Tätä pidetään eräänä Croftsin parhaimmista kirjoista.  



17. Edgar Wallace: Punainen ympyrä (1958)
The Crimson Circle (1922) (BRIT)  

Lontoossa riehuu salaperäinen rikollinen, joka käyttää nimeä punainen ympyrä. Jättäessään viestin poliisille tai yhteysmiehilleen, viestissä on aina punainen ympyrä. Hän kiristi itselleen rahaa ja rikoskumppaneita. Kukaan ei ollut häntä nähnyt, eivätkä kumppanit tunteneet toisiaan. Häntä jahtaavat komisario Parr ja salaperäinen, psykometriaa hyväkseen käyttävä yksityisetsivä Derric Yale. (psykometria = pitäessään esinettä kädessään, hän saattoi kertoa kuka tai minkälainen henkilö oli sitä aikaisemmin käyttänyt). Rikollinen oli murhauttanut kätyreillään useita henkilöitä, mm. Jack Beardmoren isän. Tapahtumissa on usein saapuvilla myös kaunis Thalia Drummond, johon Jack rakastuu. Thalia osoittautuu näpistelijäksi, joka joutuu pariin otteeseen poliisin kynsiin. Jack ei kuitenkaan suostu uskomaan Thaliaa rikolliseksi.

Kirjassa on jännittävä juoni, jossa lukija arvailee punaisen ympyrän henkilöllisyyttä. Aivan viime sivuilla arvoitus ratkeaa. Kyseessä on ensiluokkainen salapoliisiromaani, joka jännityksen ja romantiikan lisäksi välittää tuulahduksen vuosikymmenien takaisesta Lontoosta.



18. Trygve Gulbranssen: Tunturilta tuulee (1951) (1935)
Det blåser fra Dauingfjell (1934) (NOR)

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1935: ”Jatkoa teokseen »Metsien humina». Aihepiiri on sama kuin edellämainitunkin, ikivanha sukukartano asujamineen, mutta esikoisteoksen tuore värikkyys ja omaperäisyys on tässä huomattavasti laimentunut, tekijä tavallaan kertaa itseään, ja näiden ansioiden pienentyessä ilmenee nyt tuntuvampana sielunkuvauksen heikkous. Teos on kuitenkin edeltäjänsä tavoin hengeltään raikas ja hyvä, ja siinä on tarpeeksi jännitystä pitämään mielenkiinnon vireillä. Kirjastoihin, jotka ovat hankkineet pääteoksen, voidaan tätä jatkoakin suositella.”
 
 

19. Carl Haensel: Matterhornin valloittajat (1951 3.p) (1939)
Der Kampf ums Matterhorn (1928) (SAKS)

"Tosiromaani ankarasta kilpailusta Alpeilla." 
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1939: ”Kirjassa kerrotaan vuorikiipeilijäin puuhista ja ponnistuksista päästä Vallisin Alpeilla olevan Matterhom vuoren huipulle, jonne siihen mennessä ei kukaan monista yrityksistä huolimatta ollut kyennyt nousemaan. Vuoriurheilijain innostus vaikeiden ja hengenvaarallisten tavoitteiden saavuttamiseen on kerrottu vauhdikkaasti ja taitavasti.”


 
20. Zane Grey: Erämaan kultaa (1958) (1921)
Desert Gold (1913) (USA)

”Rohkeita seikkailuja villin lännen vuoristoista.”  
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1934: ”Varakas amerikkalainen tyhjäntoimittaja lähtee hakemaan seikkailuita Mexikon rajaseuduilta ja löytääkin niitä riittämiin: tappeluita, pyssyn pauketta, ratsastusta näännyksiin, ihania kaunottaria. ja mexikolaisia roistoja. Rikkautta ja rakkautta lopussa. Käy nuorisokirjasta, miksipä ei. Etenkin luonnonkuvat loistavan värikkäitä. Mutta luonnekuvaus vallan heikkoa, sankarit ja roistot kovin kaavamaisia, ja sankari on tuo filmistä tuttu nyrkkisankari, milloin havainnossaan ihmeen terävä, milloin aivan helposti puijattava. Mutta milloin ei nyrkki auta, pelastaa satumainen onni.”



21. Agatha Christie: Kortit pöydällä (1939)
Cards on the table (1936) (BRIT)

"Lontoolainen herra Shaitana tunnetaan paitsi varakkuudestaan myös hieman salamyhkäisen erikoisista juhlistaan. Kahdeksan kutsuvieraan joukossa on tällä kertaa neljä eri rikoksen tutkijaa, joista yksi on Hercule Poirot, kuuluisa belgialainen salapoliisi. Bridgepeli, johon illan isäntä ei itse osallistu, keskeytyy, kun hänet löydetään tikarilla surmattuna. Huoneistoon ei ole voinut päästä ulkopuolisia, joten murhaajan on oltava joku vieraista. Mutta kenellä on motiivi? Kas, siinäpä pulma. Kun todistusaineisto puuttuu tykkänään, mestarietsivä Poirot pääsee taas kerran käyttämään kuuluisia harmaita aivosolujaan!"

Hercule Poirot tapaa nuuskarasianäyttelyssä rikkaan herra Shaitanan ja saa kutsun päivälliskutsuille. Shaitana kerskuu keräilevänsä nuuskarasioiden sijaan parhaita rikollisia – sellaisia, jotka ovat selviytyneet joutumatta kiinni elellen miellyttävää elämää, jota ei epäilyksen varjokaan ole koskettanut. Kutsuille saapuu Poirotin lisäksi salapoliisikertomusten kirjoittaja rouva Ariadne Oliver, Poliisitarkastaja Battle Scotland Yardista sekä eversti Race salaisesta palvelusta. Lisäksi neljä muuta: rouva Lorrimer, majuri Despard, tohtori Roberts sekä neiti Meredith.

Päivällisen jälkeen pelataan bridgeä. Shaitana murhataan illan aikana ja syyllistä aletaan etsiä vieraiden joukosta. Agatha Christie saa lukijan epäilemään kaikkia vieraita vuoron perään. Kun näyttää varmalta, että arvoitus on ratkennut, kaivaa kirjailijatar vielä pari yllätystä hihastaan. Bridgen taitajille tämä on varmaan mielenkiintoista luettavaa. Mukava kirjahan tämä on meille bridgen saloihin perehtymättömillekin.



22. Trygve Gulbranssen: Ainoa tie (1951) (1958)
Ingen vei går utenom (1935) (NOR)

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1936: ”Kuuluu kolmantena osana teokseen, jonka alkuosat ovat »Metsien humina» ja »Tunturilta tuulee». Pääaiheena tässä osassa on nuoren Dagin avioliitto ja keskinäiset suhteet noiden kolmen, isän, pojan ja pojan vaimon, välillä. Lukija pääsee nyt silmäämään nuoren Dagin arvoituksellisen olemuksen sisäpuolelle ja saa seurata hänen myöhästynyttä kehitystään täyteen, vapautuneeseen miehuuteen ja uhrautuvaan kuolemaan saakka.”



24. Freeman Wills Crofts: Wight-saaren arvoitus (1959)
Mystery on the Southampton Water (1934) (BRIT)  

Joymount -yhtiön sementinmyynti laskee ja syy löytyy Chaylen uudesta pikasementistä, jota myydään halvemmalla. Joymountin heput yrittävät kuumeisesti valmistaa samantyylistä, mutteivät onnistu. Lopulta he yrittävät anastaa pikasementin valmistusohjeen kilpailijalta. Hiiviskelymatkalla heidät yllättää yövartija joka saa iskun leukaansa ja kuolee lyödessään päänsä kiveen. Rikoskomissaari Joseph French saa tapauksen selvitettäväkseen. Lisää ruumiita on luvassa ja kirjassa seurataan tutun poliisin tutkimuksia.

Tämä varhainen teollisuusvakoilujuttu poikkeaa muista French -kirjoista siinä, että lukijalle paljastetaan syylliset heti alussa. Yllätyksiä on kuitenkin luvassa. Rikoksenteon vakavat seuraukset ja moraalikysymykset tulevat tässä lukijan pohdittavaksi. Kirjailijan insinööritausta näkyy teknillisten asioiden tuntemuksena. Frenchin logiikka ja järjestelmällinen johtolankojen tutkiminen ei tule tässä kirjassa niin hyvin esille kuin esim. S/S Vosperin haaksirikossa tai Salaperäisessä laatikossa. Sinänsä kiva kirja, mutta on Croftilta parempiakin.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa vuodelta 1935: ”Rakenteeltaan erikoinen salapoliisiromaani, jonka aiheena on erään sementinvalmistustavan salaisuuden varkaus sekä siitä johtuvat seuraukset. Omassa ajanvietekirjojen lajissaan parhaimpien ryhmään luettava.” 

 

25. Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys (1940) (SUO)

”Eikö teidän huomiotanne kiinnitä muuan hyvin merkillinen seikka?” kysyy komisario Palmu ja jatkaa jääräpäisesti Bruno Rygseckin tapaturmaiselta näyttävän kuoleman tutkimuksia, vaikka muut haluaisivat ne jo lopettaa.
Mika Waltarin Komisario Palmun erehdys on yksi suomalaisen dekkarikirjallisuuden tunnetuimmista teoksista, jonka henkilögalleria on herkullinen ja unohtumaton.”



26. Zane Grey: Betty Zane (1925)
Betty Zane (1904) (USA)  

“Seikkailukertomus Pohjois-Amerikasta intiaanisotien ajoilta”    
"Vuonna 1769 samosi yksinäinen metsästäjä, eversti Ebenezer Zane Ohion laakson koskemattomaan erämaahan ja perusti sinne uudisasutuksen. Kylän suojaksi ympäristössä vaanivia punanahkoja vastaan rakennettiin hirsistä jykevä varustus. Tänä päivänä Fort Henryn linnoitus muistetaan Amerikan sisällissodan viimeisen taistelun tapahtumapaikkana. Sen piiritykseen liittyy sankaritarina, jossa oli tärkeä osa eräällä rohkealla nuorella naisella, Betty Zanella. Kuuluisan lännenkirjailijan vauhdikas ja romanttinen tarina tytöstä, joka juoksi kilpaa kuoleman kanssa. Zane Grey kertoo kuulleensa sen perimätietona isoäidiltään, joka oli yksi Betty Zanen lapsenlapsista."

Historiallisiin tapahtumiin perustuva romaani herättää monia ajatuksia. Tässä kirjassa ei sorruta mustavalkoiseen "paha punanahka - hyvä valkoinen" -asetteluun. Viihderomaanina tämä yli sata vuotta vanha kertomus on edelleen hyvä.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa vuodelta 1934: ”Uudisasutus Amerikassa sai toista sataa vuotta sitten olla aina valmiina viljelystyönsä ohella asein puolustamaan kotejaan hyökkääviä intiaanilaumoja vastaan, ja Grey, joka kirjoissaan viljelee tappeluita ja taisteluita keskellä koskematonta, villiä luontoa, on saanut tästä hänelle sangen sopivan aiheen. Johtaapa valkoinen petturikin kerran punanahat hyökkäykseen, mutta verisessä taistelussa heidät lyödään ja kirjan raisu ja kaunis sankaritar vaikuttaa rohkeudellaan ratkaisevasti voittoon. Salattu ja väärin käsitetty rakkauskin saa palkintonsa lopussa. Kirjan realismi - mikäli tappelut ja murhat sitä edustavat - eivät ole todellista suurta kertojataitoa sanan vaativassa mielessä enemmän kuin välillä romanttisuuskaan, vaan Greylle ominaista, vaikeasti määriteltävää pinnallista seikkailukuvausta.”



27. Zane Grey: Lännen tähtien alla (1920)
The light of the western stars (1914) (USA)

"Parhaita cowboy-romaaneja, mitä on kirjoitettu."  
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1933: ”Nuori nainen sivistyneestä kodista lähtee veljensä luokse Meksikon rajalle ja joutuu sarjaan villejä seikkailuita karjapaimeniensa keskellä. Nuorisokirjana tämä romaani menettelee, vaikka emme voi olla huomauttamatta naiivisuudesta ja paisuttelusta, sivu siitä, mikä on taiteellisesti arvokasta.”

 

28. Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut (1956 4.p)
And Then There Were None 1939 (BRIT)

”Saaressa oli jotain maagillista. Sen pelkkä nimikin sai mielikuvituksen toimimaan. Yhteys ulkomaailmaan katosi, saari muodosti oman maailmansa. Maailman, josta ei ehkä koskaan voisi palata.” ”Kymmenen erilaista ihmistä houkutellaan salaperäiselle Neekerisaarelle. Jokainen heistä on joskus tehnyt jotakin, minkä haluaa unohtaa. Tunnelma omituisella saarella tiivistyy, ja pian jokainen joutuu tekemän tiliä menneisyytensä kanssa. Agatha Christie on perinteisen palapelidekkarin ehdoton kuningatar. Hänen vuonna 1939 ilmestynyt Eikä yksikään pelastunut (suom.1940) on hänen tunnetuin teoksensa.”

Tarina rakentuu lastenlorulle, jossa on aluksi kymmenen pientä poikaa ja joka säkeistössä heitä on yksi vähemmän. Tapahtumapaikkana on Negro Island. Saarella olevaan taloon on kutsuttu kymmenen vierasta. Jokainen heistä on tavalla tai toisella aiheuttanut jonkun ihmisen kuoleman. Jokaisen vierashuoneen seinälle on kiinnitetty tuo loru kymmenestä pienestä pojasta. Lorun mukaisesti kaikki saarella olevat kuolevat. Kuka siis on murhaaja? Saari on eristetty ulkomaailmasta eikä sinne ole voinut kukaan ulkopuolinen kätkeytyä. Onko joku heistä itsestään murhaaja? Vasta aivan viime sivuilla murhaaja itse kertoo tarinansa ja mysteeri selviää. Kekseliäs tarina on hyvin kerrottu ja pitää lukijan mielenkiinnon yllä komeasti loppuun asti. Agatha kuvaa tässä ihmisiä, jotka painiskelevat syyllisyytensä kanssa. Ei kovin viihdyttävä, mutta sutjakasti etenevä jännitystarina.

Loru on kai alun perin amerikkalaisen Septimus Winnerin kynästä vuodelta 1868, ja kertoo kymmenestä pienestä intiaanista.
Englannissa loru tunnettiin Frank Greenin versiona vuodelta 1869 ja siinä puhutaan kymmenestä pienestä neekeripojasta. Christie siteerasi juuri tätä lorua kirjassaan. Sittemmin intiaanit on korvattu myös sotilaspojilla.
 


30. Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus (1936) (1957 3.p) 
The A.B.C. Murders 1935, 1936 (BRIT)

”Hercule Poirot – tarina joka on eräs kuuluisan tekijänsä jännittävimmistä, kauhukuvaus murhaajasta, joka valitsee uhrinsa aakkosjärjestyksessä. Ensiksi saa surmansa rouva Asher Androverista myydessään parhaillaan tupakkaa asiakkaalleen. Sitten kuristetaan kuoliaaksi Elizabeth Barnard Bexhillin rannikolla. Sen jälkeen murhataan Sir Carmichael Clarke Churstonissa. Joka kerta jättää murhaaja käyntikorttinsa – rautateiden ABC-aikataulukon. Mutta sitten hän tekee kohtalokkaan virheen, yllyttää jäljilleen itse Poirotin. Tämä selvittää hurjien rikosten sarjan tavalla, jota lukijan on mahdotonta ennakolta arvata.”  

”On kerrassaan onnetonta, että kun ihmiset näkevät Poirotin ensimmäisen kerran, he ovat aina taipuvaisia pitämään häntä vähän epäonnistuneena sukkeluutena.” Kirjassa kuvataan erilaisia ihmisiä mukavasti. Herra Aleksander Bonaparte Cust on kookas, kalvakka mies jolla on eksyneen koiran katse. Niin tympeä että oli miltei huomaamaton. Hän on kärsinyt alemmuuden tunnetta koko ikänsä. Poirot osaa kuitenkin arvioida ihmisluonnetta ja pelastaa hänet väärältä tuomiolta. Hyvä kirja. Tarina etenee sujuvasti ja henkilöt on kuvattu hyvin.  
 


31. Zane Grey: Erämaan vaeltaja (1929)
Wanderer of the Wasteland (1923) (USA)

”Jylhä tarina Pohjois-Amerikan kaameista erämaista.”
”Zane Grey on tuttu nimi suomalaisille lukijoille. Hänen lähes klassisia Villin Lännen kirjojaan on Suomessakin myyty paljon, arvolta miljoona nidettä. Arvostelijat pitävät Erämaan vaeltajaa hänen parhaimpana teoksenaan. Se on ilmestynyt aikaisemmin typistettynä. Uusi lyhentämätön suomennos noudattaa uskollisesti alkutekstiä.
Erämaan vaeltaja kertoo nuoresta Adam Lareysta, joka kultaleirin kapakassa joutuu tappeluun – ase laukeaa ja hän pakenee suin päin erämaahan, jonka laki on armoton. Vain vahvimmat jäävät henkiin!”

Ymmärrän hyvin, miksi kymmenen markan romaaneissakin julkaistu aiempi suomennos on lyhennelmä. Sain sivukaupalla harppoa päähenkilön outoja filosofisia aatoksia ja moraalisia pohdiskeluja. Adamin erämaassa kohtaama kulkija selvittää, että Adam voi hyvittää syntinsä jos hän taistelee ja ajattelee kuin mies. Adam päättää: ”Taistelen ja ajattelen pelastaakseni sieluni.” ”Annan henkeni veljeni hengestä, tarjoudun rangaistavaksi rikoksestani. Maksan verellä pelastaakseni sieluni.” Tehtäköön lukijalle selväksi, että tämä on täysin Raamatun vastainen ajattelutapa. Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet ja tosiaan tarvitsevat pelastusta sielulleen, mutta sitä ei voi kukaan mitenkään ansaita, eikä itse ponnistuksillaan hankkia. Sitä tarjotaan meille aivan ilmaiseksi! Jeesus on kärsinyt rangaistuksen meidän synneistämme ja me voimme iloisin mielin ottaa vastaan Jeesuksen meille tarjoama pelastus.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa: 10/1979: ”Erämaan vaeltaja on itse asiassa lännenromaanin muotoon kirjoitettu moraliteetti, syyllisyyden ja sovituksen teema kertautuu kirjassa. Päähenkilö pakenee rikostaan kaukaisiin erämaihin kunnes neljäntoista vuoden kokemusten kypsyttämänä palaa ihmisten ilmoille ottamaan vastaan tekonsa seuraukset. Eräs sivuhenkilöistä puolestaan alistuu vuosikausien henkiseen ja fyysiseen kidutukseen hyvittääkseen oman rikoksensa. Greyllä on taitoa kuvailla luontoa, lukiessa syntyi mielikuvia Kuoleman laakson ankeista maisemista ja tunnelmista. Ihmiskuvaajana Grey on avuton, miehet ovat joko sankareita tai roistoja, naiset villikissoja tai ylvään jaloja neitoja. Jos lännenromaaniin kuuluvat tappeluja tappamiskohtaukset hyppää yli, jäljelle jää suhteellisen kiltti ja opettavainen tarina.”



32. Berta Ruck: Kevättä ja rakkautta (1952 3.p) (1960 4.p) 
Ensimmäinen painos ilmestynyt nimellä “Mitä Joan nimitti rakkaudeksi.” – (BRIT)  

Romanttinen tyttökirja kertoo lontoolaisten kämppäkaverusten Elisabetin ja Joanin vaiheista sodan aikaisessa Englannissa. Konttorissa työskentelevä Joan pettyy rakkaudessa ja päättää vaihtaa maisemaa. Hän värväytyy vapaaehtoiseksi maatyöläiseksi Keski-Walesiin ja Elisabet päättää lähteä mukaan. Careg Campissa on maatila ja majoitusparakki täynnä iloisia ja reippaita tyttöjä. Kirjassa kuvataan kaupunkilaistyttöjen sopeutumista maatöihin. Varsinainen aihe on kuitenkin tyttöjen rakkausjutut maatilalla oleskelevien ja läheisessä sotasairaalassa olevien sotilaiden kesken. Elisabet löytää kumppanin, mutta Joanin rakkaustarina jätetään kummasti kesken. Kirja loppuu jotenkin töksähtäen ja lukija tarkistaa viimeiset sivut uudestaan ihmetellen mitä oikein tapahtui.  
Tarina on sävyltään positiivinen ja korostaa yksinkertaisen maalaiselämän etuja kaupunkielämän huvituksiin verrattuna. Lähes satavuotiaaksi elänyt Amy Roberta Ruck (1878-1978) kirjoitti yli sata kevyttä rakkausromaania vuosina 1914-1967.  

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa vuodelta 1936: ”Hyvin »ruckimainen» kirja, jossa esiintyy viehättäviä nuoria tyttöjä ja miehekkäitä, miellyttäviä nuoria miehiä, mustasukkaisuutta ja väärinkäsityksiä, jotka onnellisesti selviävät ja kukin saa omansa. Ajanvietelukemista. Ei ole Ruckin parhaita kirjoja.”
 


33. Gunnar Widegren: Pörri - se olen minä (1936) (1960 5.p)
Raggen, det är jag det (1936) (RUOT)

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa vuodelta 1936: ”Kirjan juoni on kokoonpantu sangen vaatimattomista aineksista: perhe, jossa on yhdeksän tytärtä, niistä kahdet kaksoset, puolen miljoonan arpajaisvoitto, jonka avulla kirjan herttainen minä pääsee suuren maailman kylpylään ja siellä löytää lapsuutensa kiusankappaleen hurmaavana hollannin-intialaisena viljelysten omistajana - mutta kaikesta tästä, tämän kummallisen perheen eri jäsenistä ja tuttavapiiristä ruotsalaisessa pikkukaupungissa kerrotaan niin verrattoman hauskalla tavalla, että ymmärtää kirjan saavuttaman suuren menestyksen. Luultavasti kirja kuitenkin on vielä hauskempi alkukielellä. Sopii kirjastoihinkin miellyttävänä ajanvietelukemisena.”

 

35. Zane Grey: Salaperäinen ratsastaja (1922) (1957 9.p)
The Mysterious rider (1921) (USA)

Kirjan päähenkilö Columbine on 18-vuotias nuori nainen Coloradon vuoristoseudulta. Hän asuu kasvatusisänsä Bill Belloundsin karjatilalla Kremmlingin lähellä. Tilalla asuu myös tilanomistajan poika Jack sekä joukko karjapaimenia. Eräänä päivänä Bill kertoo tytölle tämän olevan orpo löytölapsi. Tämän järkytyksen lisäksi Bill haluaa Columbinen menevän poikansa Jackin kanssa naimisiin. Jack on öykkäri, juomari, peluri ja kerta kaikkiaan paha mies. Columbine ei voi sietää kelvotonta Jackia, mutta suostuu Billin tahtoon, koska kokee olevansa koko elämänsä velkaa hänelle. Kouluja käynyt karjapaimen Wilson Moore on rakastunut Columbineen ja myöhemmin Columbine tajuaa myös rakastavansa Wilsiä. 

Karjatilalle saapuu myös outo ratsastaja, Bent Wade joka on menettänyt vaimonsa ja pikku tyttärensä parikymmentä vuotta sitten. Nähdessään Columbinen hän järkyttyy, koska tämä on ulkonäöltään ja käytökseltään aivan hänen vaimonsa kaltainen. Wade tajuaa Columbinen olevan tyttärensä, mutta ei paljasta asiaa. Jack jatkaa konnuuksiaan ja hääpäivän koittaessa tämä on niin juovuksissa, että häät perutaan siltä erää. Bill uskoo Jackin kuitenkin tasoittuvan, jos Columbine naisi tämän. Jack huomaa Columbinen ja Wilsin rakastavan toisiaan ja hakkaa Wilsin miltei kuoliaaksi. Wils muuttaa läheiseen autiotaloon toipumaan Waden hoitaessa häntä. 

Päästäkseen kilpakosijasta eroon, Jack lavastaa Wilsin karjavarkaaksi, mutta Wade paljastaa juonen. Loppuselvittely käydään aitoon lännen malliin.
Tartuin kirjaan suurella varauksella, koska en juuri lännenkirjoista piittaa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Oikeastaan kyseessä onkin vain lännen karjatilalle sijoittuva rakkauskertomus.

 

36. Arnold Bennett: Loistohotelli Babylon (1923)
The Grand Babylon Hotel (1902) (BRIT)

"Repäisevä, humoristinen romaani eräästä miljoonamiehestä ja hänen tyttärestään."
Kepeään tyyliin kirjoitettu tarina äveriäästä amerikkalaisesta Theodore Racksolesta, joka on käymässä Lontoossa tyttärensä Nellan kanssa. He asuvat hienossa Grand Hotel Babylonissa ja tilaavat sen ravintolassa häränkyljystä ja Bass -olutta. Hovimestari Jules ja keittiömestari Rocco tyrmistyvät niin rahvaanomaisesta tilauksesta. He selittävät sellaisen annoksen saamisen olevan mahdotonta tässä ensiluokkaisessa ravintolassa. Tarjolla olisi kyllä Saumon d’Ecosse, Sauce Génoise ja Aspics de Homard. Niinpä Theodore etsii käsiinsä hotellin omistajan ja ostaa koko puljun ravintoloineen päivineen. Keittiöstä löytyi heti ainekset tuohon rahvaanomaiseen tilaukseen ja Nella sai toivomansa päivällisen. Isä ja tytär huomaavat pin, että merkillisiä asioita tapahtuu kunnianarvoisessa hotellissa ja käyvät siekailematta ottamaan selvää asioista. Seikkailu vie heidät Belgian Ostendeen ja heidän toimistaan riippuu, tuleeko Eckstein-Schwarzburgin prinsessasta Annesta Posenin suurherttuatar vai ei. Sopivan lyhyt kirja on mukavaa ajanvietettä, mutta tarinaa vaivaa jonkinlainen ryhdittömyys.

 

39. Sheldon Truss: Kadonnut raharuhtinas (1960)  
The Stolen Millionaire (1929) (BRIT)  

"Vauhdikas salapoliisiromaani raharuhtinaan katoamisesta."
Majuri Philip Logue on kotiutunut sodasta ja etsii työpaikkaa. Hänen tilalleen Wessexin Sanansaattajan toimitukseen on otettu toinen työntekijä. Nyt Loguen rahat ovat lopussa ja nälkä kurnii vatsassa. Etsiessään ruokaa tyhjillään olevasta talosta, häntä luullaan tohtori Oxeniksi. Annettuaan tohtorin lääkekaapista potilaalle särkylääkettä, tämä vaipuu tajuttomaksi. Lompakosta löytyneen käyntikortin mukaan heppu on Simon du Maresq. Pihalla on tämän auto ja Logue vie hepun tämän kotiovelle Lontooseen ja jättää siihen. Hän lainaa hepun taskusta setelitukon ja ostaa siistit vaatteet ja asettautuu hotelliin asumaan. Hotellissa hän näkee kauniin nuoren naisen pappisveljensä seurassa ja kuulee, että nainen on Maresqin vaimo Irene Maresq. Samalla Irenelle tulee puhelu ja tämä ryntää kotiinsa. Uteliaisuuttaan Logue seuraa perässä ja ehtii paikalle todistamaan ammuskelua. Ilmenee myös, että raharuhtinas Maresq on kadonnut pihalla olevasta autosta.  

Suurine uutisineen hän pääsee Päivän Hälytyksen toimittajaksi tutkimaan Maresqin salaperäistä kohtaloa. Hän tutustuu paremmin Ireneen ja kuulee millainen hirviö Simon du Maresq on ollut. Ireneä ja pappisveljeä Davidia uhkaillaan ja Philip päättää auttaa heitä – saaden samalla herkullisia uutisia lehdellensä.  
Kolmikon tie johtaa moniin seikkailuihin ja vaaroihin. Jännittävä ja mukaansa tempaava kirja seuraa häikäilemättömien konnien yritystä päästä eroon Philipistä. Keinoina on ampuminen, polttaminen, elävältä hautaaminen ja jäädyttäminen. Konnien omaperäisistä konsteista huolimatta Philip selviytyy vaaroista. Kirjan viimeiset lauseet kertovat onnellisesta lopusta: ”David toimii nykyään lähetyssaarnaajana Etelämeren saarilla. Ennen lähtöään hän vihki Iriksen ja minut avioliittoon Pevendenin pienessä kyläkirkossa. Tästä merkittävästä tapauksesta oli onnistuneita valokuvia yksinomaan Päivän Hälytyksen palstoilla.”  
Brittiläinen Truss (1892-1990) on kirjoittanut nelisen kymmentä romaania. 

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1937: ”Jännittävä kertomus sanomalehtimiehestä, joka viran puolesta joutuu toimimaan erään likaisen rikosjutun paljastajana ja tällöin kokemaan mitä mielikuvituksellisimpia seikkailuja. Sopinee ajanvietekirjaksi, mutta käsittelee runsaasti sellaisia aiheita, ettei sitä voi suositella ainakaan nuorisolle luettavaksi.” 

 

40. Jean Webster: Paras vihollinen (1957 4.p)
Dear Enemy 1915 (USA)

"Riemastuttavan hauska kirja reippaasta orpokodin hoitajattaresta."  
Jatkoa kirjaan Setä pitkäsääri  
”Judy (entinen Jerusha) on nyt naimisissa 'Setä Pitkäsäären' eli Jervis Pendletonin kanssa. Judyn entistä orpokotia rahoittava Jervis Pendleton ja Judy tarjoavat sen johtajuutta Judyn entiselle koulutoverille Sallie McBridelle. Vastoin omiakin odotuksiaan Sallie jättää seurapiirit ja ryhtyy työhön, tarkoituksena on muuttaa John Grier Home mallilaitokseksi. Sallien työtoverina on skotlantilainen tohtori MacRae ("seuraihmiseksi yhtä hyvä kuin graniittinen hautakivi"), joka pikkuhiljaa muuttuu kiusankappaleesta parhaaksi toveriksi ja ystäväksi. Yksi syy tohtorin vakavuuteen on hänen "hermosairaalassa" oleva vaimonsa. Vasta tämän kuoleman jälkeen tohtori ja Sallie voivat ilmaista syvemmätkin tunteensa. Romaani koostuu Sallien kirjeistä Judylle ja tohtori MacRaelle.”

»Setä Pitkäsäären» jatkoa, jossa entinen orpotyttö orpokodin johtajattarena saa toteuttaa kaikki unelmansa siitä, millaisen orpojen kodin tulisi olla, ja lopulla saa omakseen »parhaan vihollisensa». Pirteä nuorisokirja, jonka aikuisetkin lukevat mielellään.”

 

41. Zane Grey: Auringonlaskun sola (1935)
Sunset pass (1931) (USA)

”Ratsastajien seikkailuja Lännen suurilla karjafarmeilla.”
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1935: ”Seikkailuita lännen karjakartanoissa. Kirjan sankari, ratsastava karjapaimen ihastuu ensi näkemältä kauniiseen neitoon ja pääsee hänen kotiinsa palvelukseen. Mutta siellä hän huomaa, että talossa harjoitetaan myös häpeällistä karjavarkauttakin, mikä aiheuttaa ristiriitoja ja seikkailuita. Keskeisenä on kuitenkin lemmentarina, joka saa muutamien laukauksien jälkeen onnellisen lopun. -Laatuunkäypä, reipas ajanvietekirja.”

 

44. Zane Grey: Texasin tyttö (1944)
West of the Pecos (1937) (USA)

”Pecos-joelta länteen” kertoo Terrill Lamberthista, tytöstä, jota kaikki luulevat pojaksi, ja Pecos Smithistä, rohkeasta ja hyvästä karjapaimenesta, jonka ase laukeaa herkästi. Terrill törmää Pecokseen tämän perääntyessä saluunasta savuava ase kädessään.
Terrillin isä perustaa karjatilan Pecos-joen varteen, mutta karjavarkaat surmaavat hänet ja ”Terrill-poika” jää yksin, kunnes Pecos ilmestyy ja tarjoutuu hänen kumppanikseen. Heidän välilleen syntyy kiintymys ja ystävyys, joka joutuu koetukselle. Kuinka kauan Terrill voi salata oikean sukupuolensa? Tulviva joki laukaisee hurjan tapahtumasarjan, jonka päätteeksi Terrill ja Pecos tutustuvat tuomari Roy Beaniin, rosvoon, joka sanoo olevansa Pecos-joen länsirannan laki.”

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 10 / 1982: ”Rehdit karjapaimenet taistelevat karjavarkaiden ja intiaanien kanssa, lännen romantiikka kukoistaa. Sankari on uljas, sankaritar kaunis ja konnat katalia. Tarinan tyttö esiintyy aluksi pojan valepuvussa ja tämä hiukan mutkistaa rakkausjuonen kehittelyä. Aikaa myöten kaikki selviää ja päästään onnelliseen loppuun. Melkoinen joukko ihmisiä tapetaan, mutta he ovat pahoja miehiä ja ansaitsevat kohtalonsa. Mukana tarinassa on pari neekeriä, kilttejä ja hiukan yksinkertaisia luonnonlapsia. Intiaaneja ei yksilöidä, he ovat kasvoton, villi ja vaarallinen lauma. Meksikolaiset ovat ovelia konnia, Texasin miehet lännen parhaita. Nämähän ovat perinteisen villinlännen kirjan tyypillisiä asenteita. Jos ei pysähdy tämmöisiä miettimään, saa kirjasta vanhan kunnon seikkailukertomuksen reipasta menoa, sopivasti annosteltua jännitystä ja romantiikkaa.”

 

48. Herbert Adams: Autio huvila (1939)
The Bluff (1938) (BRIT)

Tämä on ensiluokkainen brittijännäri. Englantilaiset sisarukset Jacqueline ja Jill saavat periä enonsa. Heille jää Kentissä sijaitseva iso talo, muttei lainkaan muuta. Setä on heitä elättänyt ja he ovat kuuluisia tennispelaajia. Tenniksen pelaaminen ei kuitenkaan elätä heitä joten he keksivät muuttaa talonsa täysihoitolaksi. Oppiakseen ammatin he ensin ottavat vuokralaisen syrjäiseen taloonsa ja esiintyvät siivoojana ja palvelijana. Vuokralainen on kuitenkin äreä mies ystävineen ja hän yrittää päästä tytöistä eroon. Jac ja Jill huomaavat pian miesten puuhissa paljon epäilyttävää ja uskoutuvat Jillin tuttavalle Tony Blakelle. Tony tutkii miesten edesottamuksia ystävänsä Roger Bennionin kanssa. Roistot lavastavat Tonyn murhaajaksi ja tämä joutuu vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Roger jatkaa tutkimuksiaan ja paljastaakin lopulta tyttöjen vuokralaiset salakuljettajiksi ja kiristäjiksi. Samalla selviää roistojen osuus murhaan, josta Tonyä syytetään. 

Tarina on kiehtova ja jännittävä. Tyttöjen ja poikien välille on kuvattu kivasti hieman romantiikkaa. Suomentaja ei tiennyt että englantilaisissa pubeissa ei suinkaan heitetä keihästä vaan tikkaa. On todella harmi, ettei kirjailijan teoksia ole suomennettu enempää.
Englantilainen Herbert Adams (1874-1958) kirjoitti viitisenkymmentä jännäriä, joissa monissa päähenkilönä oli Roger Bannion sekä novelleja ja kaksi jännäriä salanimellä Jonathan Gray.

Teosarvio arvostelevassa kirjaluettelossa 1939: ”Kirjan alku lupaa enemmän kuin jatko antaa. Kaksi sisarta vuokraa tuntemattomalle merenrannalla olevan huvilansa palvellen siellä itse kotiapulaisina vuokralaisen tätä asiaa tietämättä. Mutta vuokralainen harjoittaa talossa kovin salaperäisiä, rikolliseksi osoittautuneita hommia, joista päästään selvil1e eräiden neitosille ystävällisten herrasmiesten avulla. Kirjastokirjaksi arvoton.”

 

50. Zane Grey: Aavikon ratsastaja (1939)
The trail driver (1936) (USA)

"Seikkailuromaani Texasista sisällissotien ajoilta."
”Chisholmin reitti jonka Texasin naudat ja espanjalaisten mustangit olivat polkeneet aaltoilevien ruohoaavikoiden halki mailin leveydeltä johti San Antoniosta pohjoiseen ja sitä tietä pitkin ajoi neljätuhatpäistä karjalaumaansa myytäväksi Adam Brite, kuulu lännen kauppamies. Reitti oli vaarallinen – tulvat ja intiaanit olivat yhtä arvaamattomia vastustajia – mutta onneksi Brite oli pestannut karjapaimeniesna esimieheksi kokeneen kylmäpäisen Texas-Joen, jota ei mikään näyttänyt järkyttävän. Ei ennen kuin heidän leiriinsä ilmestyi aavikon hämystä ratsastaja sysimustalla hevosella – Reddie Bayne.
Jälleen yksi Zane Greyn kuolemattomista lännenkirjoista Siniset-sarjassa.”

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1939: ”Erittäin keskinkertainen romaani viime vuosisadan Texasista ja sikäläisestä monivaaraisesta karjankuljetuksesta. On vaikeaa ajatella tämän pitkäveteisen kirjan viehättävän paatunuttakaan ajanvietekirjallisuuden lukijaa, vaikkapa kertomuksen juoni on rakkaudellakin silattu.”

 

51. Zane Grey: Rajaseudun henki (1925)
Spirit of Border (1906) (USA)

Jatkoa tarinalle Betty Zane  
"Lännen uudisasukkaiden elämää, vapaudenrakkautta, rajan kiroja."
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1936: ”Parhaimpia Greyn kirjoista. Kertoo uudisasukkaitten vaikeasta ja ankarasta elämästä intiaanien keskuudessa, lähetyssaarnaajien uhrautuvasta työstä ja valkoisesta luopiosta, jolle julmuudessa eivät edes intiaanit vetäneet vertoja. Kirja perustuu osittain niihin asiakirjoihin, jotka kirjoittajan esi-isä, eversti Zane, on jättänyt jälkeensä ja arvokkaaksi sen tekee kuvaus luonnosta ja ihmisistä sellaisina, kuin ne aikoja sitten ovat olleet. Suositeltava!”

 

53. Zane Grey: Rajaseudun sissit (1958 6.p) - (USA)

”Seikkailuja, joita pystyvät kokemaan vain miesten miehet ja rohkeimmat naiset.” 
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1984: ”Päähenkilö on tällä kertaa nainen, nuori kaunis Joan, joka joutuu rajaseudun sissien pahamaineisen rosvopäällikön vangiksi. Rosvo himoitsee tyttöä, mutta niin suuri on hyvän naisen valta pahaankin mieheen, että Joan saa kuukausimääriä elää koskemattomana rosvoleirissä, tytön vakavan katseen edessä ei rosvopäällikkö voi kättään kohottaa. Näin hän samalla suojelee tyttöä todelliselta vaaralta, elukkamaiselta koplan jäseneltä, jonka ansioluettelossa on mm. ihmissyöntiä. Onneksi on olemassa myös rohkea nuorimies, näennäisesti rosvoihin liittynyt Jim, joka lopussa pelastaa tytön ja itsensä, kullalla kuormattuina ne ratsastavat kotiin. [Arvio vuoden 1983 painoksesta.]”

 

55. Zane Grey: Erämaan kukka (1933)
The heritage of the desert (1910) (USA)

"Jännittävä romaani mormonien maailmasta."  
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1933: ”Erämaan kukka - intiaanisukuinen tyttö mormoonikylässä villissä Lännessä, johon nuori mies rakastuu ja jonka hän monen melskeen jälkeen saa omakseen. Erämaanhiekkaa ja vuoristoa, tuoksuavia salviarinteltä, kesyjä ja villejä hevosia, tappeluita ja murhia, roistoja ja sankareita, ylen paljon, liian paljon kaikkea tätä ihanuutta. Nuori väki lukee tätä mielellään, ehkäpä tosin ei erittäin suureksi vahingokseen, mutta pitäisi parempaakin olla tarjolla ulkomaisesta kirjallisuudesta, mitä suomentaa.”

 

57. Zane Grey: Nuori metsänvartija (1934)
The Young Forester (1910) (USA)

"Hurjia seikkailuja metsänryöstäjien parissa."  
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1934: ”Seikkailukirja »villistä lännestä», Kirjan nuori sankari huomaa, tullessaan metsänvartijaksi kauas länteen, että siellä laittomasti hakataan ja myydään metsää ja ryhtyy eräiden ystäviensä kanssa päättäviin toimiin roistoja vastaan. Mutta tämä ei suju ilman rajuja seikkailuita ja tappeluita aito-amerikalaiseen elokuvamalliin, - paljon melua, vähän villoja. Loppu on sankarillemme kunniakas. Menettelee poikien seikkailulukemisena.”

 

58. Sigrid Boo: Rakas oma minä (1955 4.p)
– (NOR)

"Humoristinen romaani nuoren avioparin vastuksista ja onnenpotkusta."
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1935: ”Mukiinmenevä juttu kahdesta nuoresta, joiden liiallista hyvänahkaisuutta kaikki ihmiset pyrkivät käyttämään hyväkseen. Tietenkin heille käy lopulta oikein hyvin (käytännöllinen kemiallinen keksintö). – Muutaman tunnin ajanvietteeksi sopiva, hauska ja huvittava kirja, joka kirjastoissa varmaan saa hyvän menekin.”



61. J. O. Curwood: Ihmismetsästäjän salaisuus (1936) (1957 4.p)
The River’s End (1919) (USA)

”Seikkailuja ja rakkautta Kanadan suurten jokien varsilla.”  
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1936: ”John Keith, murhasta syytetty nuori mies ja hänen takaa-ajajansa, Conniston, ovat niin toistensa näköiset, että jälkimäisen kuoltua, edellinen voi asettua hänen paikalleen ja palata turvallisesti lainalaiseen yhteiskuntaan. Tämän seikan ympärille kietoutuvat toinen toistaan jännittävämmät seikkailut, kunnes lopulta selviää, että John Keith onkin syytön. Ajanvietelukemisena varsin huvittava kirja, mutta kirjastoihin, joissa Curwood jo on edustettuna, ei sitä kannata hankkia.”


 
66. Freeman Wills Crofts: Punainen sirppi (1957)
The Box Office Murders (1928) (BRIT)  

Frenchin puheille tulee kauhistunut neito joka on sotkeutunut johonkin hämäräperäiseen juttuun. Tyttö työskentelee elokuvateatterin lippukassalla, mutta katoaa. Hänet löydetään hukkuneena, samoin kuin toinenkin lippukassalla toiminut tyttö. Vähitellen French pääsee varovaisen joukkion jäljille. Kello, kartat, aikataulut ja vuorovesien vaihtelu ovat aina Frenchin huomion kohteena tutkimuksissa. Vanhan ajan tyyliin roistolla pitää olla jokin tuntomerkki. Tällä kertaa yhdellä hepulla on punainen sirpin muotoinen arpi ranteessa.  

French tekee omin päin murtokeikan epäiltyyn autotalliin ja saa selville ovelan järjestelmän. Kirjassa on asiaa valaiseva piirros viemäriputkistosta. Hän ei kuitenkaan vielä käsitä mistä rikoksesta oikein on kyse ja lukijakin joutuu arvailemaan, kunnes totuus paljastuu. Jännän kirjan lopuksi French joutuu vielä kuoleman vaaraan, mutta eihän sankari tietenkään kirjoissa kuole. Hienosti kerrottu jännä tarina.  



71. Zane Grey: Tuliharja (1925)
Wildfire (1917) (USA)


"Jännitysromaani Amerikan villistä lännestä"  
”Zane Greyn kuuluisa seikkailuromaani kertoo villien hevosten metsästäjästä, nuoresta Lin Slonesta, joka hurjapäisen takaa-ajon jälkeen saa suopungin silmukkaansa Tuliharjan, jättikokoisen punaisen villioriin. Lin Slonen rakastettu Lucy Bostil voittaa Tuliharjalla suuren ratsastuskilpailun, mutta sekä tyttöön että hevoseen iskee silmänsä myös moni häikäilemätön hevospaimen ja revolveriaan kärkkäästi käyttävä rosvo. Colorado-joen kanjoneissa ja ylätasangoilla käydään rajuja otteluita elämästä ja kuolemasta.”

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1935: ”Eräässä karjakartanossa Villissä lännessä on joukko reippaita, rohkeita karjapaimenia Ja yksi ainoa -luonnollisesti kaunis - neitonen. Lisäksi inhoittavia hevosvarkaita ja roistoja. Ilmestyy myös rohkea villien hevosten kesyttäjä, joka romanttisissa olosuhteissa tutustuu ja rakastuu neitoon. Mutta mies, jota neitokin ilmoittaa rakastavansa, tekee sen konnantyön, että suute-lee tyttöä (!) ja välit rikkoutuvat ja hirveitä seikkailuita seuraa. Onpa tyttö menettää siveytensä ja henkensä, mutta viime hetkellä sankari hänet pelastaa. Kirja on siis tyypillinen seikkailukirja, joka tuskin ketään pahentaakaan, - monet ratsastus- ja luonnonkuvaukset ovat varsin laatuunkäypiä, - mutta kuitenkin tekee mieli kysyä, oliko uusi painos tarpeenvaatima.”

 

72. J. O. Curwood: Viimeinen raja (1935) (1958 4.p)
  – (USA)

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1935: ”Matkustaessaan laivassa kotiaan Alaskaan tutustuu kirjan sankari kauniiseen, salaperäiseen naiseen, joka osoittautuu olevan-sa roistomaisen kilpailijan vaimo. Tätä kilpailijaa molemmat vihaavat. Nämä ristiriidat aiheuttavat heidän heräävissä tunteis-saan voittamattomilta näyttäviä ristiriitoja ja ilmestyypä roistomainen entinen aviomieskiri apureineen näköpiiriin, jolloin arktinen Alaska näkee huikeita taisteluita, mutta roistot saavat palkkansa, vaikka sankareittemme kunnia ja henki ovat jo hiuskarvan varassa. – Laatuunkäypä seikkailukirja”



73. A. E. V. Mason: Myrkkynuoli (1958 5.p)  
The House Of The Arrow (1924) (BRIT)

Leskirouva Harlowe kuolee Dijonissa, Ranskassa. Talouteen jää hänen sisarentyttärensä Betty Harlowe ja tämän ystävätär Ann Upcott. Muuan lurjus, Boris Waberski yrittää lypsää Harlowen lontoolaiselta asianajotoimistolta rahaa ja väittää lopulta Bettyn murhanneen tätinsä.  
Kunnianarvoisaan Frobisher & Haslitt asianajotoimistoon saapuu ranskasta sähkösanoma: ”Olkaa hyvä ja lähettäkää heti joku minua auttamaan. Poliisiprefekti on kutsunut Hanaudin, kuuluisan salapoliisin Pariisin Sûretésta. He näyttävät pitävän minua syyllisenä. – Betty Harlowe.”  

Asianajaja Jim Frobisher lähtee katsastamaan tilannetta Dijoniin ja asettuu tuon kuuluisan salapoliisin yhteyteen. Tarkastaja Gabriel Hanaud Pariisin Sûretésta on hauskan omalaatuinen heppu. Kirjan viehätys perustuu paljolti hänen hupsuutensa varaan. Omintakeiseen tyyliinsä hän ottaa selvää tapahtumista. Kaikkea mukavaa on luvassa, romantiikasta salakäytävään asti. Vanha kirja saakoon anteeksi loppuosan pitkän jakson, jossa kerrotaan pitkästyttävästi miten kaikki oikein tapahtui.  
Kirjasta on tehty useampikin elokuva. Mason kirjoitti viisi kirjaa salapoliisi Hanaudista. Niistä on suomennettu ainakin Sapo –sarjassa ilmestynyt Villa Rosen murhenäytelmä (Sapo 356, 1992).  



77. Rex Beach: Varonan aarre (1958)
Rainbow's End (1916) (USA)

Tarina sijoittuu 1800-luvun lopun Kuubaan. Espanjalaiset hallitsevat vielä, mutta itsenäisyystaistelut ovat alkaneet. Rikas maatilallinen, don Estevan, on kätkenyt omaisuutensa piilopaikkaan, jonka sijainnin vain hän ja hänen luotetuin orjansa tietävät. Orjan ja isännän kuoltua aarteen kätköpaikka jää salaisuudeksi. Perheen lapset, Rosa ja Estevan jäävät äitipuolen holhoukseen. Eräiden tapahtumien seurauksena he lähtevät pakomatkalle kapinallisten hallitsemaan osaan maata. Jännittävä tarina seuraa heidän vaiheitaan sodan melskeessä. He tutustuvat amerikkalaiseen sairaanhoitajaan ja kahteen tämän maanmieheen. Jännittävän aarteenetsinnän lisäksi tarinaan mahtuu annos romantiikkaa. Myös silloinen historiallinen tilanne herättää lukijan mielenkiinnon. Hyvä kirja. 

 

79. J. O. Curwood: Vanha valtatie (1935 2.p) (1959 3.p)
The Ancient Highway: A Novel of High Hearts and Open Roads (1925) (USA)

Kirjassa seurataan kulkumies Clifton Brantin seikkailuja Kanadan ranskalaisseudulla, Quebecissä. Tarinan alussa heppu tapaa huonoissa oloissa elävän pojan ja ostaa tämän 200 dollarilla mukaansa. He tutustuvat Gaspard St.Ivesiin, joka on aikamoinen tappelupukari. Clifton rakastuu Gaspardin siskoon, Antoinette St.Ivesiin. Neito kuitenkin tulkitsee Cliftonin rakkaudentunnustukset ja kohteliaisuudet loukkauksiksi, eikä osaa päättää rakastaako vai vihaako miestä. Muuan ilkimys, rikas ja vaikutusvaltainen Ivan Hurd yrittää tuhota sisarusten liiketoiminnan ja lisäksi hän yrittää pakottaa Antoinetten vaimokseen. Ivan on aikoinaan keplotellut Cliftonin isän omaisuuden itselleen ja sankarimme pieksää ja häpäisee konnan, säästäen kuitenkin tämän hengen. Sisaruksilla on metsäbisneksiä erämaassa ja Clifton lähtee heidän mukaansa talvisiin metsähakkuisiin. Antoinette piinaa Cliftonin tunteita koko talven metsäleirillä, mutta hepun jouduttua hengenvaaraan, neito ymmärtää vihdoin tunteensa tätä kohtaan.
Monet Curwoodin tarinoista filmattiin, tämäkin tarina heti vuonna 1925.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1935: ”Jännittävä seikkailukirja Kanadan laajoilta saloilta, suurilta tukkityömailta. Kilpailua sekä puista että kauniista neidosta. Roistot saavat lopuksi maksaa konnuutensa hengellään, »he» sen sijaan löytävät toisensa jännittävien sankaritekojen jälkeen.”

 

81. Agatha Christie: Golfkentän murha (1959 2.p)
The murder on the links (1923) (BRIT)  

“Salaperäinen eteläamerikkalainen liikemiesmiljonääri P.T. Renauld lähettää Ranskasta hätäisen avunpyynnön, mutta tikarikätinen kuolema on nopeampi kuin mannermaan pikajuna, joka kiidättää Hercule Poirotin Lontoosta Merlinvillen pikkukaupunkiin, Renauldin suureen huvilaan meren rannalla. Miljonäärin arvoituksellinen murha laukaisee yllätyksellisen tapahtumien sarjan, jossa murha johtaa murhaan, petos petokseen ja häikäilemättömään kiristykseen. Mutta jo alusta pitäen Poirot kiinnittää huomiota kahteen seikkaan: kelloon, joka edistää aivan liikaa, ja merkillisen pitkään päällystakkiin murhatun miehen yllä.”  

Tämä hauska kirja on järjestyksessä toinen Christien Poirot -tarina. Kertojana on Poirotin ystävä, kapteeni Hastings ja hän kuvaa pappa Poirotia näin: ”Varsin omalaatuinen pieni mies! Pituus metri kuusikymmentä senttiä, munanmuotoinen pää hiukan kallellaan, silmät jotka loistivat vihreinä hänen kiihottuessaan, ja sotaisen jäykät viikset – suunnattoman arvokkuuden vaikutelma! Hänen ulkoasunsa oli siisti ja keikarimainen. Kaikenlainen siisteys oli hänen ehdoton intohimonsa. Järjestys ja järjestelmällisyys olivat hänen jumalansa. Hän ei antanut paljoakaan arvoa jalanjälkien ja sikarintuhkan kaltaisille ulkonaisille johtolangoille, vaan väitti, etteivät ne sinänsä koskaan auttaisi salapoliisia ratkaisemaan ongelmaa. Sitten hän koputti järjettömän itsetyytyväisenä munanmuotoista päätään ja huomautti äärimmäisen tyytyväisesti: - Todellinen työ, se tapahtuu täällä. Pienet harmaat solut – muista aina pienet harmaat solut, mon ami.” Ranskalainen, uuden koulukunnan mestarietsivä Giraud tutkii murhaa ja konttaa pitkin lattioita nuuskien johtolankoja. Hän ja Poirot käyvät eräänlaista kaksintaistelua tutkiessaan rikosta. Lopulta ylimielinen Giraud kärsii tappion ja saa hermokohtauksen. Hastings puolestaan rakastuu Tuhkimoon ja kirja päättyy Hastingsin ja Cinderellan suudelmaan.  

 

82. Agatha Christie: Lentävä kuolema (1959)
Death in the clouds (1935) (BRIT)

“Vetävä Poirot-seikkailu, jossa mestarisalapoliisi selvittää lentomatkalla tapahtuneen salaperäisen myrkytysmurhan. Vanha nainen, rahanlainaaja ja koronkiskuri, löydetään juuri ennen koneen laskeutumista kuolleena paikaltaan. Hänen kaulassaan on juuri ja juuri havaittavissa oleva pieni reikä. Paikalla olleen lääkärin suorittama alkututkimus osoittaa, että naista on ammuttu intiaanien tapaan, myrkkynuolella puhallusputken läpi. Sekä nuoli että putki löytyvät koneesta, mutta kukaan matkustajista ei ole nähnyt eikä kuullut mitään. Kuitenkin yksi heistä, yhdestätoista, on murhaaja. Kuka, sen selvittää Hercule Poirot tunnetulla taidollaan.”
 
Tämä on keskitasoa parempi Poirot juttu. Heppu selvittelee rikoksia kymmenissä muissakin Agatha Christien kirjoissa ja juttujen taso vaihtelee. Tässä ongelma on selvästi rajattu ja murhaajaehdokkaiden tarkastelu viedään sujuvasti läpi.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1937: "Kertomus kaikkien aikojen merkillisimmästä murhajutusta, jonka nerokas ranskalainen yksityissalapoliisi ratkaisee terävän järkensä avulla. Salapoliisin mietiskellessä koettaa tekijä kuitenkin voimiensa mukaan estää lukijaa oman järkensä avulla pääsemästä tapausten jäljille ja onnistuu toimessaan niin hyvin, että lukijan on pakko tuntea pettymystä. Hyvällä salapoliisikirjailijan rutiinilla kirjoitettu vähän sanova teos."

 

83. Margit Ravn: Niinkuin kaikki muutkin (1959 4.p)
Som alle de andre (1928) (NOR)

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1933: ”Sujuvasti ja pirteästi, mutta ilman erityisempää omintakeisuutta sepitetty norjalainen nykyajan kuvaus, ajanvieteromaaniksi luettava. Rikkaan perheen köyhtynyt tytär alkaa ennakkoluulottomasti harjoittaa vuokra-auton kuljettajan ammattia ja siitä syntyy erinäisiä selvitettäviä selkkauksia, jotka tietenkin päättyvät kaikinpuolin onnellisesti. Menettelee suuremmissa kirjastoissa.”



84. Agatha Christie: Sininen juna (1959)
The mystery of the Blue train (1928) (BRIT)

"Miljonäärintytär Ruth Kettering saa isältään lahjaksi kuuluisan rubiinin, jonka sanotaan tuottavan epäonnea omistajalle. Avioliittoonsa tyytymätön Ruth päättää matkustaa Rivieralle ja ottaa ihailemansa rubiinin mukaan isänsä varoituksista piittaamatta. Sinisen junan matkustajista kenenkään ei pitänyt tietää aarteen olemassaolosta, mutta junan pysähtyessä Lyonissa paljastuu yön aikana tapahtunut raaka ryöstömurha. Samalla myös selviää, että kuin sattumalta junan matkustajanaon useitakin Ruthin elämään läheisesti liittyviä henkilöitä. Ja sattumalta mukan on myös Hercule Poirot. Junamurha panee mestarisalapoliisime harmaat aivosolut kovalle koetukselle ja ennen kuin mysteeri ratkeaa, hän joutuu seulomaan niin Lontoon alamaailman kuin Rivieran hienostopiirit." 

Rikkaan miehen tytär on pettynyt avioliittoonsa ja isä painostaa häntä ottamaan eron kelvottomasta aviomiehestä. Tytär kuitenkin murhataan Ranskan halki kulkevassa ’Sinisessä junassa.’ Junassa matkustaa sattumalta myös hiljattain rahaa perinyt vaatimaton seuraneiti sekä ei niin vaatimaton salapoliisi Hercule Poirot. Murhatulta on ryöstetty rubiinikoru ’Tulensydän.’ Poirot alkaa tutkia juttua yhdessä ranskan poliisin kanssa. Tämä on keskitasoinen Christien salapoliisiromaani, jossa henkilöt jäävät Poirotia lukuun ottamatta etäisiksi. Rikastuneen seuraneidin läsnäolokin jää tarinan kannalta jotenkin irralliseksi ja hyödyntämättä.  


 
85. Agatha Christie: Kuolema Niilillä (1959) 
Death on the Nile (1937) (BRIT)

"Linnet Ridgeway on maailman rikkain tyttö. Hän on tottunut saamaan kaiken minkä haluaa - myös parhaan ystävättärensä Jacquelinen sulhasen. Kun hän nimittäin näkee komean mutta pennittömän Simon Doylen, ystävätär ei enää merkitse hänelle mitään. Linnetin ja Simonin häät aiheuttavat kissan kokoisia otsikoita juorulehdissä ja sekavia tunteita eräissä henkilöissä, joille Linnetin omaisuus on tärkeä. Häämatka - luksusristeily Niilillä - muodostuu painajaiseksi. Kaunis perijätär tuntee kateuden ja mustasukkaisuuden verkon kiristyvän ympärillään ja anoo apua Hercule Poirotilta."

Kaunis perijätär nappaa parhaan ystävättärensä sulhasen ja lähtee tämän kanssa häämatkalle Egyptiin. Petetty ystävätär ilmaantuu yllättäen myös matkalle, samoin perijättären omaisuuden hoitaja ja salapoliisi Hercule Poirot. Perijätär murhataan ja Hercule alkaa tutkia asiaa. Seurueesta löytyy muitakin epäilyttäviä henkilöitä ja lukijalle tarjotaan erilaisia motiiveja murhaan. Syyllinen paljastuu kaiken sääntöjen mukaan vasta viimeisillä lehdillä ja Agatha antaa Poirotin jakaa oikeutta vielä ohi virallisten tuomioistuimienkin. Kyseessä on jälleen korkealuokkainen salapoliisiromaani parhaaseen Agatha Christien tyyliin.  

 

86. Agatha Christie: Roger Ackroydin murha (1959)
The murder of Roger Ackroyd 1926 (BRIT)

Julkaistu suomeksi myös nimellä Odottamaton ratkaisu (1927)
”Christien vuonna 1926 kirjoittama Roger Ackroydin murha avasi tien hänen kirjalliselle menestykselleen. Tämä lukitun huoneen arvoitus, jossa Hercule Poirotin harmaat aivosolut joutuvat jälleen kovalle koetukselle, on Dame Agathen kuuluisimpia ja parhaimpia jännitysromaaneja! Tarinan kertojanääni kuuluu poikkeuksellisesti maalaislääkäri tohtori Sheppardille, joka on tilapäisesti ottanut Poirotin tutumman apulaisen, Hastingsin roolin. Rikas leskirouva Mrs. Ferrars löytyy kuolleena. Tohtori Sheppard epäilee kuolemaa itsemurhaksi. Mutta sitten kuolee myös Roger Ackroyd, joka oli aikonut viedä leskirouvan uudelleen vihille. Roger Ackroydin murha kuuluu kaikkien itseään kunnioittavien dekkarinlukijoiden lukulistalle! Eikä siitä voi paljon tämän enempää sanoa, koska muuten teoksen arvoitus paljastuu.”

”Christien läpimurto romaani! Christien vuonna 1926 kirjoittama Roger Ackroydin murha avasi tien hänen kirjalliselle menestykselleen. Tämä lukitun huoneen arvoitus, jossa Hercule Poirotin harmaat aivosolut joutuvat jälleen kovalle koetukselle, on Dame Agathan kuuluisimpia ja parhaimpia jännitysromaaneja!”

Kertojana on tohtori Sheppard, joka asuu uteliaan, juoruilevan sisarensa Carolinen kanssa Poirotin naapurissa. Tarina on oikeaoppinen salapoliisikertomus, missä epäilykset kohdistuvat jokaiseen vuoronperään. Kellonaikoja ja alibeja, motiiveja ja keinoja pohditaan. Poirot tietää kaikkien salaavan häneltä jotain, mutta siitä huolimatta hän penkoo totuuden esiin. Tapansa mukaan Agatha järjestää loppuun yllätyksen. Usein juuri vähiten epäilty osoittautuu murhaajaksi hänen kirjoissaan. Tämän kirja loppukäänne on tosiaan yllätyksellinen, mutta vielä paremmaksi Agatha pistää viimeisessä Poirot -tarinassaan Esirippu. Siinä lukijaa odottaakin oikein jymy-yllätys.

 

87. Aleksandr Puškin: Kapteenin tytär (1922 3.p)
Kapitanskaya dochka (1836) (VEN)

”Kapteenin tytär sijoittuu Katariina II Suuren valtakaudelle 1700-luvulla, jolloin valekeisari Pugatšov ryhtyi kapinaan kasakka-armeijoineen. Tarinan päähenkilö on eläköityneen upseerin poika Pjotr Grinev, jonka isä lähettää 17vuotiaana palvelukseen Orenburgiin. Sieltä hänet lähetetään edelleen Belogorskajan linnaan, jossa Grinev tutustuu ja rakastuu kapteenin tyttäreen, Maria Mironovaan. Nuorten rakkaus on kuitenkin vaarassa, kun Pugatšov joukkoineen hyökkää ensin Belogorskajaan ja myöhemmin Orenburgiin. Kapteenin tytärtä pidetään Puškinin yhtenä merkittävimmistä teoksista.”

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1935: ”Historiallinen kertomus, pohjana karanneen vangin, »valekeisari» Pugatševin kapina Katariina II:n aikana. Kertomuksesta saa suppeissa puitteissa kuvan sen aikuisesta Venäjästä. Alkukielellä se on ilmestynyt 1830-luvulla. Kuuluu vanhemman venäläisen kirjallisuuden edustaviin teoksiin.”

 

91. J. O. Curwood: Palava metsä (1934)
The Flaming Forest (1921) (USA)

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1934: ”Kanadalainen poliisimies joutuu, ajaessaan takaa erästä suurroistoa, sarjaan ihmeellisiä ja jännittäviä seikkailuita, eräs nainen ampuu häntä, hän joutuu vangiksi, rakastuu korviaan myöten, esittää tavatonta tappelu- ja nyrkkeilytaitoa jne., ja luonnollisesti saavuttaa lopuksi ihanan impensä. Runsaasti arktisen luonnon ylistystä. Mutta – sallittakoon sanoa, vaikka kirja on pelkkä seikkailukirja – asiain ja tapahtumain suhdatonta paisuttelua, logiikan horjahtelua enemmän kuin mukavalta tuntuu.”  

 

93. Edgar Wallace: Miljoonan dollarin juttu (1963 3.p)
The Million Dollar Story (1926) (BRIT)  

Lehtimies Jimmy Cassidy aikoo kirjoittaa miljoonan dollarin jutun oudosta miljonääristä. Rahamiehen elämää tutkiessaan hän rakastuu tämän veljentyttäreen, neiti Lemaniin. John Sands on rahamiehen ainoa läheinen ystävä ja on järjestänyt tälle kulissiavioliiton. Salaperäinen vaimo ei näyttäydy missään ja monet asiat ovat muutenkin oudosti. Lemanin kuollessa myrkkyannokseen Jimmy ja etsivä Blessington tutkivat tapausta. Itsemurha vaiko murha? Kuka on murhaaja? He pääsevät lopulta perille itsekkään hullun edesottamuksista ja pelastavat neiti Lemanin hengen. Keskitason Wallacea, eli aika hyvä vanha jännäri.  

 

94. Charles Nordhoff: Myrskyn kourissa (1938) (1960 2.p)
The Hurricane (1936) (USA)

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1938: ”Vauhdikas kuvaus nykypäivien Etelämeren saarilta, juonen huippukohtana ja pääasiallisena kuvauksen kohteena valtava hirmumyrsky, joka järjestää päähenkilöiden kohtalot. Tyylillisessä suhteessa ei teos suinkaan nouse kovin korkealle eikä sillä sisällönkään puolesta ole erinomaisen paljon sanottavaa. Koska se kuitenkaan ei myöskään sisällä turhan realistisia enempää kuin kiihoittavan jännittäviäkään elementtejä, voi sen antaa kenen tahansa luettavaksi.”

 

95. Sax Rohmer: Keltainen kynsi (1927) (1960)
The Yellow Claw (1915) (USA)

Hajamielisen kirjailijan Henry Lerouxin kotiin tulee vieras nainen ja tämä murhataan Big Benin lyödessä keskiyön lyöntejä. Tapausta setvii Scotland Yardin lisäksi heidän ranskalainen virkaveljensä, joka hankkiutuu valepuvussa salaiseen oopiumluolaan. Kirjailijan huikenteleva vaimo on kateissa ja hänen todetaan olevan myös oopiumin käyttäjä. Kirjailijan naapurissa asuva tohtorin tytär luo haikeita katseita hajamieliseen heppuumme. Tarinaan on yritetty saada dramatiikkaa ja jännitystä hiiviskelykohtauksilla ja eksoottisen oopiumiluolaston tapahtumilla. Kun vaimo lopussa kuolee (Big Ben lyö taas keskiyön lyöntejä), antaa tarinan kertoja ymmärtää, ettei päähenkilön tarvitse haeskella uutta vaimoa naapuria kauempaa. Tarina on hyvin samankaltainen kuin Edgar Wallacen varhaiset teokset. Arthur Ward käytti salanimiä Sax Rohmer ja Michael Furey ja hänet tunnetaan parhaiten mestaririkollisesta, Dr. Fu Manchusta kertovasta romaanisarjastaan. Keltainen kynsi on kirjoitettu ensimmäisen Manchu-kirjan jälkeen ja tässäkin kirjassa on itämaista tunnelmaa jota tuo salaperäinen kiinalainen oopiumikauppias



96. P. G. Wodehouse: Ville Valloittaja (1960)
Bill the Conqueror (1924) (BRIT)  

Rikkaan enonsa kustannuksella New Yorkissa laiskana elelevä Bill joutuu matkustamaan Lontooseen enon liikeasioita selvittelemään. Mukana seuraa Judson, jota yritetään vieroittaa liiallisesta juhlimisesta. Ystävykset joutuvat monenlaisiin selkkauksiin ja Judson kärttää koko ajan ryyppyä. ”Meillä pitäisi olla kotona tilkkanen konjakkia tällaisten arvaamattomien sairaustapauksien varalta. Olen kuullut pisaran konjakkia herättävän eloon miehen, joka oli jo pantu ruumisarkkuun. Vei pois ansion hautauksen toimittajalta.”  

Välillä ajetaan ”kuusisilinterisellä autolla” pakoon, Billin pitäessä jalkaansa ”kiihdyttäjävipusimella”, ”vauhdinosoittajan” näyttäessä 75 km tuntinopeutta! Yöllisen hiiviskelyn ja vehkeilyn tuloksena Bill saa suojatikseen Felicia Sheridanin eli Flickin. Tämä karkaa kotoa, koska sukulaiset naittavat häntä jörönnäköiselle Roderickille. Kestää aikansa, ennen kuin Bill tajuaa rakastavansa Flickiä. ”Olinpa minä koko pöllö. Maailman kaikista pöllöistä minä olin kaikista hupsuin. Näin kauan tarvitsin, ennekuin ymmärsin rakastavani vain sinua.” Väärinkäsityksen myötä Flick on sittenkin vaarassa joutua naimisiin Roderickin kanssa, mutta vastentahtoinen sulhasmieshän on helppo vaikka ryöstää...  

Enoa huijataan liikeasioissa, mutta Flick ja Judson saavat asian selville. Bill puolestaan huomaa enon kasvattipojan, Horacen, olevan varasliigan kätyri ja pelastaa kallisarvoiset kirjaharvinaisuudet. Lopulta eno huomaa aliarvioineensa Billin kyvyt ja tunnustaa olleensa itse herkkäuskoinen. ”Kaikesta näkyy, että minä tarvitsen lapsenpiian. Hanki minulle jostain sellainen, poikaseni! Yksin ei minua saa päästää liikkumaan.”  
Nopeatempoinen kirja alituisine juonenkäänteineen pitää lukijan mielenkiinnon yllä. Hyvä kirja!  

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1936: "Amerikkalainen tyhjäntoimittaja-nuorukainen joutuu varakkaan setänsä asiamiehenä lähtemään Englantiin erästä asiaa selvittelemään, mikä lopulta onnistuukin. Tähän juoneen punoutuu monta sivuhaaraa hupaisine kommelluksineen ja kuvauksineen eri puolilta valtamerta. Hauskasti ja sattuvasti tekijä m.m. ivailee niitä periaatteita, joiden mukaan ajanviete- ja skandaalilehdistöä toimitetaan."

 

97. P. G. Wodehouse: Kesäinen kuutamo (1960)
Summer Moonshine (1937) (BRIT)  

Menestysnäytelmän kirjoittanut Joe tapaa sattumoisin Janen ja rakastuu oitis. Jane on jo kihloissa, mutta Joe ei hellitä vaan seuraa myöhemmin Janea maaseudulle. Janen isä on rahavaikeuksissa oleva baronetti Sir Buckstone Abbott. Joe hankkiutuu tämän suosioon ja asettuu muiden vuokralaisvieraiden kanssa sir Buckstonen maalaiskartanoon. Kuvaan astuu myös Joen veli Tubby ja poikien äitipuoli prinsessa Dwornizchek. Muutamien muiden mainioiden henkilöiden kanssa nämä keittävät aikamoisen ihmissuhdesopan jota kirjassa setvitään. Keskinkertaista Wodehousea.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1939: "Aito Wodehousemainen juonihulluttelu, joka on täynnänsä selkkauksia sekä raha-asioiden että rakkauden alalta. Juoni liikkuu tavan mukaisesti englantilaisessa ylimysmaailmassa ja sitä on piristetty muutamilla aitoamerikkalaisilla tyypeillä, sekä miehillä että naisilla. - Tietenkin on tällainen teos teennäinen ja mahdoton, mutta ajanvietelukemisena se hyvin menettelee, onpa jopa huvittavakin."

 

98. P. G. Wodehouse: Rahaa kuin roskaa (1938)
Big Money (1931) (BRIT)  

Nuoriherra Biskerton (Biscuit), Hoddesdonin kuudennen jaarlin poika ja nuoriherra Beresford (Berry) Convoy ovat kummatkin rahapulassa. Berry sentään on töissä amerikkalaisen rahamiehen Frisbyn yksityissihteerinä.
”Röh” sanoi mr Frisby.
”Sir?”
”Se on tuo kirottu vatsahappo”, selitti rahamies. ”Eikö teillä milloinkaan ole ruoansulatusvaivoja?”
”Ei, sir.” 
Mr Frisby silmäili häntä vihaisesti. ”Häh? Eikö teillä ole, eikö ole? No toivon, että saatte niitä... te ja hoitajattarenne myös. Pankaa muistiin. Sisarentytär. Nainen, jolla on arvonimi. Sanomalehdet.”
”Suokaa anteeksi, sir?”
”Ettekö ymmärrä selvää puhetta?” sanoi mr Frisby. ”Sisarentyttäreni saapuu Amerikasta viettääkseen jonkin aikaa Lontoossa, ja hänen äitinsä tahtoo, että panen ilmoituksen lehtiin, että saisimme jonkun hyvän arvonimen omaavan henkilön hänen huoltajakseen. En voi ymmärtää, ettei tätä voisi käsittää. Luulisin, että sen ymmärtäisi kuka tahansa, jolla on hiukankaan älyä päässään. Pankaa ilmoitus The Timesiin ja Morning Postiin ja niin edespäin. Sanamuodon saatte itse keksiä.”

Tehtävän saa Biscuitin täti ja molemmat nuoret herrat rakastuvat kyseiseen sisarentyttäreen, Anniin. Biscuit joutuu välttelemään velkojiaan pukeutumalla peruukkiin ja tekopartaan. Eräs tarjoilijatar silmäili arvostelevasti epämuodikasta partaa.
”Se näyttää hassulta.”
”Tiedättekö, miten olen saanut tämän parran?” kysyi Biscuit.
”Annoitte sen kasvaa, kaiketi.”
”En ollenkaan. Kaukana siitä. Sain sen vallan toisella tavalla. Tarina on pitkä ja saattaa eräät asianosaiset huonoon valoon. Lapsena olin kaunis pieni tyttö. Mutta eräänä päivänä hoitajattareni vei minut lastenvaunuissa ulos ja pysähtyi juttelemaan erään sotamiehen kanssa, kuten lastenhoitajattarien tapana on, ja kun hän käänsi selkänsä, niin hävytön mustalaisakka hiipi pensaikosta kantaen sylissään rumaa parrakasta pientä poikaa. Ja tiedättekö mitä hän teki? Hän varasti minut lastenvaunuista ja pani tuon parrakkaan ruman pienen pojan minun tilalleni. Ja aina siitä asti olen ollut ruma partasuu pikkupoika.”

Kerran toverukset harmittelivat rahapulaansa.
”Nyt olen aivan poikki. Ja sinun kurja työnantajasi hautoo rahojaan. Se on aivan väärin.”
”Älä minua siitä syytä.”
”Näin pitäisi tapahtua”, sanoi Biscuit. ”Jos minä hallitsisin tätä maata, niin pidettäisiin julkisia kuulusteluja kahdesti vuodessa, ja niihin haastettaisiin nuo vanhat muumiot salattuine rikkauksineen ja tutkittaisiin ankarasti. ‘Te siellä!’ huudahtaisi tutkija ja katsoisi terävästi Frisby’iin. ‘Paljonko varoja teillä on? Todellako? Onko se totta? Vai niin paljon? No, ilmoittakaa sitten hyväntahtoisesti tälle tuomioistuimelle, mitä teette omaisuudellanne.’ Miesparka, joka näyttää kiusaantuneelta, rykii hiukan. ‘Aloittakaa nyt!’ sanoo kuulustelija koputtaen pöytään. ‘Ei mitään verukkeita. Ei mitään tekosyitä. Kuinka käytätte liikeneviä varojanne?’ ‘No, tosiasiassa’, mutisee ukko Frisby koettaen välttää katsomasta häntä silmiin, ‘minä kätken omaisuuteni lukittujen ovien taakse ja lähden hankkimaan lisää varoja.’ ‘Niinkö?’ sanoo kuulustelija. ‘Vai sillä tavalla. En ole ikinä kuullut mitään noin hävytöntä. Se on huutava vääryys. Ennen kuulumaton häpeä. Ottakaa kymmenen miljoonaa tältä kurjalta saiturilta ja luovuttakaa rahat kelpo Biskertonille, joka osaa käyttää rahoja oikealla tavalla. Ja menkää sitten kysymään Berry Conveyltä, paljonko hän tarvitsee.’ Se olisi edistysaskel.”

Tarinassa huijataan arvottomiksi kuvitelluilla kaivososakkeilla, kärsitään vatsavaivoista, rakastutaan uljaaseen salaisen poliisin mieheen joka paljastuukin tavalliseksi konttoristiksi ja niin edelleen. Wodehousen sanailu sujuu ketterästi ja tapahtumat saavat yllättäviä käänteitä. Mukava kirja, Wodehouse on tässä hyvässä vireessä.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1938: "Lystikäs juonirakennelma, joka on täynnä aito Wodehousemaisia selkkauksia ja kommelluksia. Aihe on tavanmukaisesti englantilaisen ylimysmaailman parista ja rakkausseikoilla on runsaasti osuutta tapahtumien kulkuun. Kirjan lukaisee köykäisesti ajankulukseen; se ei ole tekijänsä parhaita, mutta ei aivan huonoimpiakaan tuotteita."

 

99. P. G. Wodehouse: Pulmallinen viikonloppu (1960)
The Code of the Woosters (1938) (BRIT)  

Tarina alkaa viattomasta hopeaesineestä. ”Se oli hopeinen lehmä. Mutta kun sanon lehmä, älkää kuvitelkokaan, että se olisi esittänyt jotakin säädyllistä, oman arvonsa tuntevaa märehtijää, sellaista, jonka näkee ahtavan sisäänsä ruohoa lähimmällä niityllä. Tämä oli kaamea, virnuileva, hornamainen elukka...”  

Liikkeelle panevana voimana on Dahlia-täti. ”Jos voisin elää elämäni uudelleen, niin aloittaisin sen orpona ilman mitään tätejä, Jeeves. Eikö Turkissa pistetä tätejä säkkeihin ja upoteta Bosporiin?” ”Odaliskeja, sir, ymmärtääkseni. Ei tätejä.” ”Miksi ei tätejä? Kuinka paljon pahaa he saavatkaan aikaan maailmassa. Kuulehan Jeeves! Voit sanoa minun sanoneen, että kun joku viaton, siivo mies joutuu jo kolmatta kertaa pahaan liemeen, niin jos tarkasti tutkii, keksii tädin, joka on tyrkännyt hänet sinne.”

Bertram (Bertie) Wooster ja hänen herrasmiespalvelijansa Jeeves matkaavat maaseudulle selvittelemään Augustus (Gussie) Fink-Nottlen lemmensotkuja. Dahlia-tädin kiristämänä sieltä on myös anastettava tuo hopeinen kermakannu. Perillä kartanossa odottavat tuomari Watkyn Bassett ja diktaattoriksi pyrkivä Roderick Spode. Niin kuin siinä ei olisi kylliksi, neitokaiset Stephanie (Stiffy) Byng ja Madeline Bassett pistävät lusikkansa soppaan. Wodehouse keittääkin tässä kirjassa ensiluokkaisen sopan! Jos Gussien ja Madelinen kihlaus peruuntuu, täytyy Bertien naida ”tämä kauhea Madeline.” Otettuaan yhteen hirmuisen Spoden kanssa ja syöksyttyään tämän manööverin jälkeen suin päin Dahlia-tädin kanssa lattialle tempoilevaksi läjäksi Bertie huomaakin että kartanossa ”tapahtuu aina yhtä ja toista, ellei yhtä, niin ainakin toista.” Onneksi kelpo Jeeves tietää koodin, jolla Spode saadaan lauhkeaksi. ”Mr.Spoden mahti vahingollisten tekojen suorittamiseen suuresti vähenisi, jos te ilmoittaisitte hänelle, että tiedätte kaiken Eulaaliasta, sir.” Kun vain Bertie muistaisi koodin oikeaan aikaan! Tämä on Wodehousea parhaimmillaan.

”Ihmiset odottavat, että kappalainen hoitaa innokkaasti kirkolliset velvollisuutensa. He ajattelevat häntä vain mieheksi, jonka on saarnattava heettiläisistä ja jebusilaisista ja sen sellaisesta, sanottava sana ajallaan luopiolle, vietävä ruokaa ja peitteitä sellaiselle vuoteen omana oleville, jotka sen ansaitsevat, ja tehtävä muuta sen kaltaista. Kun he huomaavat hänen ryöstävän poliiseilta kypäriä, he katsahtavat häneen kulmainsa alta ja arvostelevasti ja kysyvät, onko hän oikea mies siihen toimeen.”

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1939: "Täynnä hullunkurisia, vallattomia, jopa uskomattomia selkkauksia oleva juttu. Tapahtumapaikka on herraskartano englannin maaseudulla ja tärkeä kappale on lehmän muotoinen, keräilijäin kiihkeästi tavoittelema antiikkinen kerma-astia. Kuuluu Wodehousen teosten hauskimpiin. Eihän tällaisen kirjan lukeminen ole tärkeää, mutta harmittomana ihmisten heikkouksilla leikittelynä se on sellaista mielen virkistystä, jonka jakaminen sopii kirjastollekin." 

 

101.Berta Ruck: Mies vähittäismaksulla (1960 5.p) 
- (BRIT) 

Päähenkilönä on nuori lontoolainen neiti, Maura Higgins, joka joka pitää itseään rumana. Kerran hän kuulee Robert Villarsin mainitsevan ystävälleen: "Oletko koskaan nähnyt tyttöä, joka enemmän muistuttaisi sammakonpoikaa?" Eräs ruotsalaismies neuvoo Mauralle terveet elämäntavat ja hänestä kehittyy pian oikea kaunokainen. Maura ja Robert rakastuvat, mutta niin kuin tällaisissa kirjoissa ilmeisesti on tapana, monet väärinkäsitykset ja muut esteet on selvitettävä ennen kihlajaisia.
Tässäpä täysverinen vanha rakkausromaani. Berta Ruck väsäili näitä useammankin, joista on suomennettu 24. 

 

102. Margit Ravn: Tyttö, joka lähti tiehensä (1960)
Hun som reiste (1933) (NOR)

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1938: ”Kertomus nuoresta tytöstä, joka sisarensa sijasta lähtee kotiopettajattareksi Pohjois-Norjaan, ja hänen rakastumisestaan ja kihloihin menostaan. Kevyttä juttelua, joka kelpaa tällaista suosiville ajanvietteeksi, mutta jota vailla kirjastot hyvin voivat olla.”


Sivun yläreunaan

Juhani K (c) 2011, 2014