![]() |
K i r j o j a j a m u s i i k k i a |
|
|
Peter Lovesey
Peter
Lovesey on Lontoon lähellä, Whittonissa, Middlesexissä vuonna 1936
syntynyt brittiläinen jännityskirjailija. Kotimaassaan hän on pidetty
ja arvostettu kynäilijä ja saanut monia kirjallisuuden alan palkintoja.
Vuonna 2000 hänelle myönnettiin brittiläisen rikoskirjallisuuden seuran
arvostettu Timanttinen tikari -palkinto elämäntyöstään. (The Crime
Writer’s Association, Cartier Diamond Dagger, Lifetime Achievement Award).
Hänen kirjojaan on käännetty 22 kielelle ja niitä on myös filmattu. Häneltä
on ilmestynyt kolmisenkymmentä kirjaa ja hän kirjoittaa edelleen. Sota-aikana,
vuonna 1944, hänen kotiinsa osui V1 raketti, mutta perhe pelastui, vaikka
naapurit menehtyivätkin. Tämän jälkeen he pääsivät maaseudulle
sotaa pakoon. Tämä kokemus antoi ainekset myöhemmin kirjaan Katkeraa
satoa (Rough Cider). Peter
oli nuorena kiinnostunut urheilusta ja seurasi isänsä kanssa mm. Lontoon
olympialaisia vuonna 1948. Itse hän ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan
ollut kummoinen urheilija. Hamptonin oppikoulun jälkeen hän meni
Readingin yliopistoon ja aloitti taideopinnot, mutta vaihtoi pian
englannin kieleen. Omien sanojensa mukaan hänen suurin saavutuksensa
siellä oli se, että hän tapasi Jackie Lewisin, tulevan vaimonsa. Asevelvollisuuden
jälkeen hän sai paikan RAF:n kouluttajana ja meni Jackien eli Jaxin
kanssa naimisiin. Vapaa-aikoinaan hän kirjoitteli urheilusta ja tuloksena
oli hänen ensimmäinen kirjansa, The Kings of Distance. Peterin
riemastukseksi World Sports nimesi sen vuoden urheilukirjaksi 1968. Vuonna
1969 pariskunta näki ilmoituksen rikosromaanikilpailusta, jonka
palkintona oli tuhat puntaa. Tuollainen summa tietysti kiinnosti ja Jaxin
rohkaisemana Peter kirjoitti poliisiromaanin nimeltä Hoippuen kohti
kuolemaa (Wobble to Death). Se kertoo Viktoriaanisesta kestävyysurheilukilpailusta,
jonka aikana tapahtuvaa rikosta tutkii Scotland Yardin kersantti Cribb.
Kirja voitti kilpailun ja sen julkaisun yhteydessä järjestettiin 24
tunnin kilpailu Sloane Squaren ympäri. Tunnettu näyttelijä Barbara
Windsor avasi kilpailun. Näin
Peter Lovesey tavallaan ajautui rikoskirjailijaksi. Onneksi hänen
vaimonsa sentään oli lukenut dekkareita ja osasi neuvoa Peterille
niksit. Hän kirjoitti vielä seitsemän Viktoriaaniseen aikaan
sijoittuvaa rikosromaania ja vuonna 1975 hän saattoi lopettaa opetustyön
ja ryhtyä päätoimiseksi kirjailijaksi. Cribb-kirjoista viimeinen oli
Vahakuva (Waxwork, 1978) ja Granda TV teki siitä 90-minuuttisen TV-näytelmän
1979. Lopulta kaikki Cribb-kirjat dramatisoitiin ja Peter vaimoineen
kirjoitti TV:tä varten vielä kuusi kertomusta lisää. Nämä kaikki nähtiin
kahtena TV-sarjana vuosina 1980–1981. Vahakuva-kirja sai myös CWA:n
Kultainen tikari-palkinnon. Jännityskirjojen
kirjoittaminen jatkui. Kolme kirjaa Lovesey julkaisi kirjailijanimellä
Peter Lear. Näistä yksi oli urheilumaailmaan sijoittuva Goldengirl, joka
ilmestyi vuonna 1977 ja kertoo nuoren tytön valmennuksesta – tai
oikeastaan psyykkisestä ja fyysisestä manipuloinnista. Hän palasi
1800-luvun pariin vielä kolmella Bertie-kirjallaan. Bertie on Walesin
Prinssi ja selvittelee rikoksia aina Pariisia myöten, jossa hän tapaa
kuuluisan näyttelijättären, Sarah Bernhardtin ja pelastaa erään hepun
giljotiinista. Vuonna
1991 hän lopulta päivitti päähenkilönsä nykyaikaan ja ensimmäinen
Peter Diamond -kirja, Viimeinen oikea rikosetsivä (The Last Detective),
ilmestyi. Lovesey kehitti niin mielenkiintoisen päähenkilön, että
Diamond -kirjoja on ilmestynyt jo yhdeksän. Lukemattomissa
rikosromaaneissa on asetelmana itsepäinen tai sopeutumaton etsivä, joka
on kahnauksissa esimiestensä kanssa. Diamond kuuluu samaan kastiin, mutta
Lovesey selviää hienosti loppuun kalutun aiheen kanssa. Peter Loveseyn poika Phil on seurannut isänsä jalanjälkiä ja kirjoittaa myös jännäreitä. Siitä huolimatta jännityskirjallisuuden ystävät kautta maailman odottavat lisää luettavaa Peter Loveseyltä ja luulen, että CWA:lla on vielä tikareitakin jäljellä piirongin laatikossa. Peter Loveseyn kirjoja:
Ylikonstaapeli
Cribb –kirjat: Wobble
to Death 1970 - Hoippuen kohti
kuolemaa 1971 Peter
Diamond –kirjat: The
Last Detective 1991 - Viimeinen
oikea rikosetsivä 2002 Muut
kirjat: The
False Inspector Dew 1982 - Vaitelias
komisario 1983 Lukemiani Peter Loveseyn kirjoja: Peter
Lovesey ”Kuusipäiväiset
kävelyjuoksukilpailut Islingtonin jättiläishallissa 1879. Karski ammattilaisjoukko
hoippuu kierros kierrokselta, jalat verille hiertyneinä kohti määränpäätä
ja voittajalle luvattua ruhtinaallista palkintoa. Vedonlyöjät ja
reportterit kärkkyvät apajaansa, valmentajat kyräilevät toisiaan.
Kaasulamppujen kelmeässä valossa hahmot sekoittuvat hikiseksi massaksi.
Kukaan tuskin huomaa kun yksi juoksijoista lyyhistyy radalle.
Voittajaehdokas on poissa pelistä. Vedonlyöjien reseptit sekoavat, mutta
liiankin monella on syytä iloon. Tosipohjaisiin puitteisiin sijoittuva
’urheilusapo’ tarjoaa lukijalle epätavallisen yhdistelmän kilpailun
jännitystä ja rikosten raakuutta, englantilaispoliisien lyömätöntä
taktikointia ja viktoriaanisen ajan tunnelmaa. Tällä teoksella Lovesey
voitti 1969 Macmillianin ja Pantherin järjestämän kilpailun vuoden
parhaasta esikoisdekkarista.” Tekijän
huomautus: Sir John Astley alkoi pitää kuuden päivän ”kulkekaa niin
kuin haluatte” –kilpailuja – eli ’hoippumisia’ – maaliskuussa
1878, ja niistä tuli kahdeksankymmenluvulla hyvin suosittuja Atlannin
molemmin puolin. Englantilainen George Littlewood saavutti New Yorkissa
vuonna 1888 ennätystuloksen 623 ja 2/3 mailia siitä huolimatta että hänen
jalkansa paloi hänen alkoholikylpynsä sytyttyä tuleen kilpailujen
aikana. Vuonna 1966 fysiologi BB.Lloyd kirjoitti Advancement of Science
–lehdessä että Littlewoodin uroteko on ”ehkä suurin jatkuva
ponnistus mihin ihmisruumis pystyy”. Mielenkiintoista
ajankuvaa, mutta murhien selvittely jää jotenkin vaisuksi. Pääosissa
ylikonstaapeli Cribb ja konstaapeli Thackeray. Peter
Lovesey “Nyrkkitappelu
ilman hansikkaita on veristä peliä. Siksi tämä urheilulaji
kiellettiinkin Englannissa jo 1860-luvulla. Mutta sitä jatkettiin salaa.
Thamesista kalastettu nyrkkitappelijan päätön ruumis saa komisario
Cribbin ottamaan selvää, mitä näissä rähinäsakin ja vedonlyöjien
rakastamissa laittomissa matseissa oikein tapahtuu. Hän lähettää
nuoren vahvan poliisin Henry Jagon itse suden suuhun, muka
valmennettavaksi pugilistien salaiselle harjoitusleirille. Täältäkö
ratkaisu päättömän ruumiin arvoitukseen?” Ei
parasta Loveseytä, mutta hyvä jännäri kuitenkin. Tässä jää
salapoliisin työ nyrkkeilykuvausten varjoon. Peter
Lovesey ”Peter
Lovesey on niitä harvinaisia dekkarikirjailijoita, jotka kuvaavat mennyttä
aikaa – 1800-luvun Englantia. Hänen romaaninsa ovat ajan- ja
tapainkuvauksinakin täynnä mainioita yksityiskohtia. Tätä kirjaa on
pidetty hänen parhaanaan. Kirjassa
on mukavan outo heppu päähenkilönä. Hepun edesottamuksia kuvataan
paljon, poliisin (Cribb ja Thackeray) tutkimusten jäädessä vähemmälle.
Kesäisen rantaloman tunnelma Brightonissa välittyy elävästi. Loveseyn
parhaita kirjoja. Peter
Lovesey ”Dynamiittiliiga
räjäyttelee julkisia rakennuksia Lontoossa vuonna 1884. Itse Scotland
Yardistakin löytyy pommi, jolloin aletaan epäillä jonkun poliiseista
auttavan anarkisteja. Komisario Cribb saa erikoistehtävän soluttautua
liigaan lahjomalla petturiksi epäillyn konstaapelin. Kun Cribb kuulee
kenestä on kyse, hän ei ole uskoa korviaan. Thackeray, hänen entinen
lahjomaton apulaisensako lähtisi rikollisten kelkkaan! Viktoriaaniseen
aikaan erikoistunut mainio
englantilainen dekkarintekijä Lovesey on ennenkin pannut komisario
Cribbin selvittämään mitä hankalimpia ja eriskummallisimpia rikoksia,
viimeksi Sapossa nimeltä Käsi krokotiilialtaassa. Mutta nyt sankarimme
vastassa ei olekaan mikä tahansa kopla tai nurkkamurhaaja, vaan
kokonainen salaliitto, joka on päättänyt riistää Irlannin Hänen
Majesteettinsa määräysvallasta.” ”Pommihyökkäykset
Lontoon julkisiin rakennuksiin jatkuivat vuoteen 1885. Kolme
Clan-na-Gaelin asiamiestä räjähti kappaleiksi yrittäessään lennättää
London Bridgen ilmaan alhaalta käsin; Gower Streetin maanalaisen asemalla
räjähti; ja tammikuun 24.päivänä tapahtui kolme samanaikaista pommihyökkäystä:
Lontoon Towerin Valkoisessa tornissa, Westminister Hallissa ja alahuoneen
parlamenttirakennuksessa. Dynamiitti teki melkoisia tuhoja kaikissa
kolmessa kohteessa. … Vuoteen
1887 mennessä Scotland Yard oli onnistunut soluttautumaan klaaniin ja
kuningatar Victorian hallituskauden 25-vuotisjuhlan yhteyteen suunniteltu
tihutyö pystyttiin tekemään tyhjäksi. Klaanin asiamiehet pidätettiin.
Kirjassa kuvattu sukellusvene Holland sai alkunsa klaanin taistelurahaston
turvin ja Holland VIII katsottiin historian ensimmäiseksi luotettavaksi
sukellusveneeksi. Yhdysvaltain laivasto alkoi tuottaa niitä vuonna 1900.
Vickersin rakentamat ensimmäiset englantilaiset sukellusveneet olivat
Hollandin mallin mukaisia ja Saksan U-veneet ensimmäisessä
maailmansodassa oli rakennettu saman periaatteen mukaan.” Mukava
ja jännittävä tarina. Tapahtumat perustuvat siis todellisiin
puitteisiin. Vanhaa Lontoota kuvataan mukavasti. Hieno kirja. Peter
Lovesey ”Outoja
asioita tapahtuu Lontoossa kokoontuvan spiritistipiirin ympärillä. Jäsenten
kodeista katoaa arvottomia taide-esineitä, vihaiset henget pommittavat
istunnoissa osanottajia appelsiineilla ja lopulta piirin johtohahmo,
lupaava nuori meedio, liittyy hämärissä olosuhteissa suureen enemmistöön
eli kuolee. Scotland Yardin etsivät Cribb ja Thackeray joutuvat nielemään
epäuskonsa tunkeutuessaan henkimaailman syövereihin.” Hyvin
kerrottu mielenkiintoinen tarina. Cribb joutuu hankalaan tilanteeseen
esimiehensä komisario Jowettin puuttuessa tapahtumiin. Onneksi kirjailija
käsittelee aihetta vieno virne suupielessään ja paljastaa tämän
tyyppisen toiminnan todelliset kasvot. Peter
Lovesey ”Kunniallinen viktoriaaninen lady Miriam Cromer näyttää tunnustuksensa perusteella olevan murhaaja. Hänet tuomitaan hirtettäväksi. Mutta hänen käytöksensä kuolemansellissä on outoa: Hän on hämmästyttävän peloton ja rauhallinen. Vielä oudompaa seuraa, kun sisäasiainministeriöön lähetetään valokuva, joka tekee koko tunnustuksen epäilyttäväksi. Poliisiviranomaiset eivät pidä jälkipuinnista, mutta asia on tutkittava uudestaan.” Loveseyn
mainio komisario Cribb penkoo taas 1800-luvun Englantiin sijoittuvaa
juttua. Nyt pidetäänkin lukijaa jännityksessä loppusivuille asti!
Mukavaa ajankuvaa ja viihdyttävää luettavaa. Peter
Lovesey Mainion
kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosisadan alkuun. Ystävällinen keski-ikäinen
heppu joutuu ikävään tilanteeseen kun hänen vaimonsa haluaa muuttaa
Amerikkaan. Muuan ikäneito tarjoaa ratkaisua tilanteeseen ja he
punovatkin ovelan juonen. Pian ollaan matkalla SS Mauretanialla ja
tutustutaan ensimmäisen luokan matkustajiin. Mukana on konnia ja miljonäärejä.
Walteria luullaan kuuluisaksi salapoliisiksi ja hän joutuu tutkimaan
laivalla sattuneita yllättäviä rikoksia. Hän onnistuukin hommassa
lopulta ihan hyvin. Vaikka juonia punoneen pariskunnan välit viilenevätkin
he eroavat toisistaan huojentuneina. Walteria odottaa kuitenkin
paluumatkalla yllätys. Samoin lukijaa… Peter
Lovesey ”Luennoitsija
Theo Sinclairia lähestyy eräänä päivänä vuonna 1964 tuntematon tyttö
nimeltään Alice. Ilmenee, että hänen isänsä hirtettiin tuomittuna
murhasta, kun tämä palveli varusmiehenä Somersetissa toisen
maailmansodan aikana. Silloin yhdeksänvuotias
Theo oli paikkakunnalla evakkona, ja myöhemmin oikeudenkäynnissä syyttäjän
tärkein todistaja. Alice ei kuitenkaan suostu uskomaan isänsä olleen
syyllinen veritekoon. Hän painostaa vastahakoisen Theon lähtemään
kanssaan Somersetiin selvittämään mitä todella tapahtui lähes
kaksikymmentä vuotta aiemmin. Menneisyyden kauhut palautuvat elävästi
kaikkien mieleen, kun tapahtuu uusi murha…” Heppu
oli pienenä siideritilalla sotaa paossa ja joutui ikävien tapahtumien
silminnäkijäksi. Parikymmentä vuotta myöhemmin yhdysvalloista saapuu
tyttö ottamaan selvää mitä oikein tapahtui. Tarina on mukavasti
kerrottu ja siinä on mielenkiintoinen juoni. Kirjassa kuvataan sotalapsen
arkea, muttei kuitenkaan unohduta liikaa juonen kehittelystä pois.
Sankaritar, Alice, on kuvattu elävästi, ja hän on virkistävä poikkeus
tavanomaisiin kirjojen naishahmoihin. Mukava kirja. Peter
Lovesey ”Rosen
ja Antonian sota-aika meni oikeastaan hyvin. He molemmat työskentelivät
RAF:n palveluksessa – ja työ oli jännittävää ja itsenäistä. Oman
mielenkiintonsa siihen toi se, että he olivat tukikohdan ainoat naiset.
Rauhan aika sen sijaan osoittautui pettymykseksi. Ankara säännöstely,
pula-aika ja elämän yksitoikkoisuus koettelivat hermoja. Sitä paitsi
Rosen sotasankari-aviomies osoittautuu väkivaltaiseksi roistoksi, ja
Antonia haluaa erota rikkaasta tehtailijastaan ja muuttaa rakastajansa
kanssa Amerikkaan uutta onnea etsimään. Mutta kummallakaan ei ole
taloudellisesti varaa avioeroon… Mutta onhan heillä kokemusta sota-ajan
harhautusoperaatioista. niissä he olivat alansa parhaita – mikä siis
olisi helpompaa kuin suunnitella ja toteuttaa täydellinen
kaksoismurha…” Lovesey
kuvaa hienosti eri aikakausien elämää kirjoissaan. Tällä kertaa eletään
sodan jälkeistä aikaa. Viihdyttävää ja mielenkiintoista jännitystä
on luvassa tarinassa, jonka juonenkäänteitä ei lukija osaa arvata
ennalta. Kirjan
tapahtumapaikat ovat minulle tuttuja: ”He ajoivat Pimlicoon ja koettivat
löytää jonkun jolta kysyä tietä. Kaikkia katuja reunustivat
talorivistöt, joissa oli pylväskuistit.” ”..hänen ei tarvitse kuin
kävellä kulman ympäri Knightsbridgen asemalle ja ajaa
Piccadilly-linjalla South Kensingtoniin. Hän vaihtaa District-linjalle ja
tulee takaisinpäin Victorialle ja kävelee sitten loppumatkan, suoraan
St.George’s Drivea kotiin.” Joko Lovesey on keksinyt Rosen asuinpaikan
tai sitten paikkojen nimiä on niiltä ajoilta hieman muutettu, koska
Oldfield Gardens – nimistä paikkaa ei Pimlicossa enää ole. Peter
Lovesey ”Viimeinen
oikea rikosetsivä aloitta nykyaikaan sijoittuvan sarjan, jonka päähenkilö
on ruumiiltaan muhkea ja tavoiltaan itsenäinen rikostarkastaja Peter
Diamond. Tämä viimeinen klassinen rikostutkija arvostaa perinteistä
poliisin jalkatyötä ja suhtautuu epäluuloisesti uuden ajan elkeisiin
kuten tietokoneisiin ja valkotakkisten miesten dna-analyyseihin. Diamondin
toimintatavat koettelevat jo ennestään kitkaisia suhteita esimiehiin.
Kirjan näyttämö on viehättävä Bathin kaupunki, erityisesti sen läpi
virtaavan joen patorakennelma ja kaupungille nimen antanut
roomalaisaikainen kylpylä. Bathissa vastentahtoisesti asuneen kirjailija
Jane Austenin ennestään tuntemattomilla kirjeillä on tärkeä
roolinsa.” Kirjoitettuaan
1800-luvulle sijoittuneita jännäreitä, Lovesey jatkaa nyt nykyajassa.
Miljöö muuttuu, mutta kertomukset ovat yhtä hienoja. En muista
lukeneeni yhtään huonoa Loveseyn kirjaa. Tämäkin on mielenkiintoinen
ja mukaansatempaava. Naisen alaston ruumis löytyy järvestä, eikä
henkilöllisyydestä ole aluksi mitään tietoa. Lopulta se selviää ja
ahkeran poliisityön tuloksena alkavat tapahtumat selvitä. Naisen
aviomies on kirjallisuuden professori ja hän pelastaa erään pojan
hengen. Lukijalle tarjotaan useaakin mahdollista syyllistä. Kesken
tutkimusten tarkastaja Diamond joutuu esimiehensä nuhtelun kohteeksi ja
sanoutuu irti työstään. Eräs epäillyistä joutuu oikeuteen syytettynä
murhasta. Diamond kuitenkin jatkaa tutkimuksia omin päin apunaan syytetyn
naisen poika. Sama poika, jonka professori pelasti hukkumasta. He
paljastavat juttuun liittyvän huumekaupan. Viime hetkellä, kesken
oikeudenistunnon Diamond saa selville tietoja, joilla puolustus saa
kumottua syyttäjän aineiston ja juttu raukeaa. Mutta murhaaja
paljastetaan vasta aivan viimeisillä sivuilla. Minulle se oli yllätys. Peter
Lovesey “Elinkautisvanki
John Mountjoy onnistuu pakenemaan vankilasta ja ryhtyy äärimmäisiin
keinoihin saadakseen murhatuomionsa kumotuksi. Mountjoyn toimitti linnaan
rikostarkastaja Peter Diamond, nyttemmin entinen rikostarkastaja, sillä hän
lähti ovet paukkuen. Niukka leipä irtoaa sekalaisista töistä,
baarimikkona, tavaratalon joulupukkina ja ostoskärryjen kerääjänä,
niin että kun vähäpuheiset poliisit kiidättävät hänet keskellä yötä
Bathiin, hän ei ole pelkästään ärtynyt. Diamond suostuu Mountjoyn
vaatimaksi välittäjäksi, mutta ei ilmaiseksi. Poliisijohto joutuu
sallimaan Diamondin avata uudelleen ruotsalaisen toimittajan murhajutun. Hän
joutuu tutkimuksissaan nyhjäämään lähes tyhjästä ja tekemään työnsä
moninaisissa ristipaineissa. Niitä lievittää yllättävänkin sujuva
sopeutuminen yhteistyöhön nuoren ja etevän naiskomisarion kanssa. Alkaa
jännittävä kilpajuoksu aikaa vastaan” Erinomainen kirja Loveseyltä. Henkilöt ovat uskottavia ja tapahtumat toden tuntuisia. Alussa kuvataan syyttömänä murhasta tuomitun miehen pakoa vankilasta. Tämä kaappaa poliisiupseerin tyttären ja vaatii uusien murhatutkimusten aloittamista ja hänen syyttömyytensä varmistamista. Puhumaan hän suostuu vain hänet aikoinaan pidättäneen Diamondin kanssa. Diamond on nykyään kuitenkin siviilimies suivaannuttuaan typeriin esimiehiinsä. Hänet pyydetään kuitenkin neuvottelemaan panttivanki vapaaksi. Diamond suostuu sillä ehdolla, että uudet tutkimukset todella käynnistetään ja totuus kaivetaan esiin, vaikka sitten ilmenisi, että hän on aiemmin tehnyt väärän pidätyksen ja syytön on tuomittu. Diamond joutuu taistelemaan esimiestensä jääräpäisyyttä vastaan, mutta saa lopulta totuuden selville. Esimiehet ovat tällä välin tyhmyyttään vähällä tapattaa syyttömän vankikarkurin panttivankeineen. Diamond ehtii hätiin ja pelastaa tilanteen. Jännittävä ja harvinaisen mielenkiintoinen kirja.
(c)
Juhani K. 2009
|