|
Etusivulle
MacLeanin
kirjat
Jääasema
Zebra
Kahlenukke
Kalmankoura
Karhusaari
Katkuinen
kuoleman tie
Kotkat
kuuntelevat
Kun
kello lyö
Kuolonhyppy
Loputon
yö
Miljonäärien
laiva
Navaronen
haukat
Navaronen
tykit
Pako
yli Jaavan meren
Partisaanit
Pelko
on aseeni
Saalistus
Barentsin merellä
Saattue
Murmanskiin
Särkyneen
sydämen sola
Taivaan
nuoli
Takaa-ajo
Vaccaresiin
Tulvaportti
Viimeinen
rintama
Anna
palautetta
|
Alistair MacLean
Alistair MacLean (1922-1987) oli maailmankuulu skotlantilainen jännityskirjailija, jonka
seikkailujännärit olivat Suomessakin erittäin suosittuja 1960 ja 1970
-luvuilla. Tuolloin hänen kirjansa olivat eniten myytyjä jännäreitä
maailmassa. Useat hänen tarinoistaan tehtiin elokuviksi ja muutamat
niistä olivat suuria menestyksiä. Elokuvan The Guns Of Navarone (1959) (Navaronen
tykit), pääosissa olivat Gregory
Peck, David Niven ja Anthony Quinn. Toinen suuri menestys oli Where
Eagels Dare (1969) (Kotkat kuuntelevat), jonka pääosissa olivat Clint
Eastwood ja Richard Burton. Muissakin MacLeanin tarinoiden pohjalta
tehdyissä filmeissä esiintyi silloisen filmimaailman kuuluisimpia
nimiä, kuten Richard Harris, Rock Hudson, Ben Kingsley, Anthony Hopkins,
Harrison Ford, Pierce Brosnan, Peter Fonda ja Charles Bronson.
Alistair MacLean vietti nuoruutensa Skotlannin ylämaalla.
Hänen isänsä kuoli Alistairin ollessa 14-vuotias ja poika muutti
äitinsä Maryn kanssa Glasgowiin. Vuonna 1941, kahdeksantoistavuotiaana,
hän liittyi Britannian kuninkaalliseen laivastoon ja palveli siellä
toisen maailmansodan aikana torpedomiehenä monilla merialueilla. Hän oli
muun muassa mukana
laivasaattueissa, jotka veivät sotatarvikkeita Venäjälle. Näitä
kokemuksia hän hyödynsi monissa meriromaaneissaan. Myöhemmällä
iällään MacLean väitti joutuneensa kerran japanilaisten vangiksi ja
joutuneensa kidutetuksi. Tätä tarinaa ei ole kuitenkaan pystytty
vahvistamaan. Sekä hänen poikansa, että elämänkertansa kirjoittaja
pitävät sitä juopuneen höpinänä. Vuonna 1946 hänet kotiutettiin.
Sodan jälkeen MacLean opiskeli Glasgowin yliopistossa ja toimi sittemmin
Glasgowissa (Rutherglenissä) opettajana. Vapaa-aikoinaan hän kirjoitti
novelleja. Vuonna 1954 hän osallistui Glasgow Heraldin järjestämään
kirjoituskilpailuun ja voitti 100 punnan palkinnon novellillaan Dileas.
Kustannusyhtiö Collins rohkaisi häntä kirjoittamaan romaanin ja
tuloksena oli merisotaromaani H.M.S. Ulysses (suom. Saattue Murmanskiin). Tarina pohjautuu Alistairin
omiin sotakokemuksiin ja kirja sai valtavan suosion. Nykyisin sitä
pidetään yhtenä parhaimmista merisotakirjoista Herman Woukin 'Cainen
kapina' ja Nicholas Monsarratin 'Julma meri' -kirjojen ohella.
MacLean ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1955 ja saavutti
suurta menestystä useilla sotaromaaneillaan. Sittemmin hän kirjoitti
myös vakoilu- ja jännitysromaaneja. Jännäreitä ja sotaromaaneja
kertyi kolmisenkymmentä. Useimmat tarinat on myös filmattu. Hän
kirjoitti lisäksi filmikäsikirjoituksia ja käsikirjoitusluonnoksia.
Luonnokset täydennettiin John Denisin ja Alastair MacNeillin toimesta ja
ne julkaistiin MacLeanin kuoleman jälkeen romaaneina. Vaikka näiden
tarinoiden juoni onkin MacLeanin, kirjoitustyyli ja tarinoihin lisätty
seksi ja väkivalta erottavat nämä kirjat MacLeanin omista teoksista.
Alistair MacLean kirjoitti myös kaksi jännäriä salanimellä Ian
Stuart.
Alistair MacLean kertoi kirjoittavansa nopeasti, koska hän ei oikeastaan pitänyt
kirjoittamisesta ja halusi kuluttaa siihen mahdollisimman vähän aikaa.
"Kirjoitin jokaisen kirjani 35 päivässä - vain saadakseni pahuksen
homman tehtyä." Hän ei kertomansa mukaan koskaan korjaillut eikä lukenut
kerran kirjoittamaansa. Caroline Moorehead kertoo Lontoon Times -lehden
jutussa MacLeanin vastustaneen kaikenlaisia kustantajan ehdottamia
muutoksia tekstiin. Kerran kustantaja oli tyytymätön MacLeanin
lähettämään romaanikäsikirjoitukseen ja passitti edustajansa puhumaan
kirjailijalle teoksen uudelleen kirjoittamisesta. Kun asiamies saapui
Sveitsiin, oli kirjan filmausoikeudet jo myyty ja ajatus uudelleen
kirjoittamisesta haudattiin hiljaisuudessa. Kirja-arvostelut MacLean jätti huomiotta.
"En ole romaanikirjailija, olen tarinan kertoja. Kirjoittamiseni ei
ole taidetta, eikä siihen liity mitään salaperäistä."
MacLeanin jännäreiden päähenkilö on usein karski tyyppi. Hän on
monitaitoinen ja seikkailee äärimmäisissä olosuhteissa aivan
kestävyytensä ylärajoilla. Vaikka häntä olisi hakattu, ammuttu tai
vaikka hän olisi sairas, hän pystyy hämmästyttäviin suorituksiin,
varsinkin muutaman viskitilkan avulla. Joskus päähenkilö kittaa viskiä
aivan uskomattomia määriä päihtymättä. Toisinaan hänen todellinen
henkilöllisyytensä pidetään lukijalta pitkään salassa. Hän esiintyy
usein vale-henkilöllisyyden turvin, joskus näytellen konnaa. Joskus
hänen kumppaninsa osoittautuukin petturiksi, joskus taas näennäisesti
vastapuolella oleva mies osoittautuu lopulta kollegaksi tai
liittolaiseksi. Tällaisiin yllättäviin juonen käänteisiin saa
varautua MacLeanin tarinoita lukiessaan. Varsinkin kirjailijan alkupuolen
tuotanto on suoraviivaista seikkailua ja tarinoita on helppo lukea.
Useimmiten kirjat ovat hyvin jännittäviä ja mukaansatempaavia.
Intensiivistä toimintaa ja alituisia vaaroja sisältävät tarinat eivät
pysähdy jaarituksiin tai syvällisiin henkilökuvauksiin. Kertomusta ei
mausta huumori eikä romantiikka muutamaa satunnaista ja kömpelöä
riviä enempää.
Vuodesta 1957 Alistair MacLean asui useita vuosia Sveitsissä, jonka sää
ja verolait olivat hänen mieleensä. Vaurastuttuaan kirjoillaan hän osti
1960 -luvulla muutamia hotelleja Englannista. Hotelliketjun johtaminen tuntui kuitenkin
tylsältä ja hän palasi kirjoittamisen pariin. Vaikka hän ansaitsi
valtavia summia kirjoistaan ja filmeistä, hän eli kuitenkin
vaatimattomasti ja säästäväisesti. Alistair oli naimisissa glasgowlaisessa
sairaalassa työskennelleen saksalaissyntyisen Gisela Heinrichsenin kanssa
ja heille syntyi kolme poikaa. Erottuaan Giselasta Alistair MacLean
avioitui ranskalaisen Marcelle Gorgeuksen kanssa vuonna 1972. Vuonna 1977
tämäkin liitto kariutui. Eron järjestelyissä Marcelle sai 400 000
puntaa sekä oikeudet filmikäsikirjoitukseen The Golden Girl. Viimeisinä
vuosinaan Alistair oli pahasti alkoholisoitunut. Hän asui
vaatimattomassa asunnossa Sveitsissä, osti itse ruokansa ja laittoi itse
ateriansa. Hän kuoli sydänkohtaukseen Münchenissä vuonna 1987, mutta
hänet haudattiin Sveitsiin.
Kirjassa
Särkyneen sydämen sola (Suuri
Suomalainen Kirjakerho) oleva kirjailijaesittely:
"Alistair MacLean
syntyi 1923 englantilaisen maalaispapin poikana. 18-vuotiaana hän astui
Kuninkaallisen laivaston palvelukseen ja toimi torpedomiehenä Välimerellä
ja Tyynellä valtamerellä. – Karu, arvaamaton meri onkin aina ollut
MacLeanin ominta aluetta, nykyisin hän risteilee omalla
kalastusaluksellaan Skotlannin rikkonaisia rannikkoja. Sodasta palattuaan
MacLean suoritti korkeakoulututkinnon ja ryhtyi opettajaksi. Iltaisin ja
viikonloppuisin hän kirjoitti novelleja, joista yksi palkittiin, ja suuri
englantilainen kustantaja Collins kehotti häntä kirjoittamaan laajemman
kuvauksen Kuninkaallisen laivaston taisteluista. MacLean yritti ja
tuloksena oli esikoiskirja H.M.S. Ulysses, suomeksi saattue Murmanskiin.
MacLeanin menestys oli ennennäkemätön. Hänestä tuli päivän nimi
Englannissa. Kirjaa myytiin puolessa vuodessa 250 000 kappaletta, se käännettiin
11 kielelle ja siitä tehtiin elokuva. Saattue Murmanskiin merkitsi alkua
kokonaiselle maailmanmenestyskirjojen sarjalle. MacLean lopetti opettajan
toimensa ja siirtyi ”virka-aikaiseksi” kirjailijaksi. Tuloksena
uurastuksesta on sarja maailman luetuimpia jännityskirjoja. MacLean
kirjoittaa kirjansa ruusutarhojen ympäröimässä talossaan. Mutta
toiminta, jännitys ja vaara – MacLeanin kolme perusarvoa – saavat
joka kerta yhtä mukaansatempaavan toteutuksen hänen teksteissään. Sama
miehekäs, toisaalta kova ja taipumaton, toisaalta valloittava ja
poikamainen seikkailumieli on säilynyt läpi koko MacLeanin tuotannon. Hänen
kirjoissaan tosi ja taru punoutuvat yhteen siksi lukijaa kiehtovaksi
kokonaisuudeksi, jolla Saattue Murmanskiin painoi MacLeanin nimeen lähtemättömän
laatuleiman."
Uutinen Suomen Kuvalehdessä
vuonna 1972:
Nai
perjantaina 13. pnä
Maailmankuulu kirjailija Alistair MacLean – löi itsensä läpi
Navaronen tykeillä – meni perjantaina, 13. pnä naimisiin ranskalaisen
Mary Marcelle Georgeusin, 37, kanssa. Seremoniat maistraatissa Lontoossa
kestivät parisen minuuttia ja muutama ryyppy sen jälkeen läheisessä
baarissa vähän kauemmin. Sitten alkoikin matka Amsterdamiin, jossa
kirjailija kerää aineistoa uuteen kirjaansa. Maclean on 50-vuotias ja tämä
on hänen kolmas avioliittonsa. Morsian on johtajana yhtiössä joka
valmistaa filmisovitusta aviomiehen kirjasta Karhusaari. Rouva Macleanilla
on nyt neljäs avioliittoyritys. Rouva sanoi baarissa: – En olekaan
aikaisemmin avioitunut perjantaina enkä 13. pnä, tästä varmaan tulee
minun onnenpäiväni.
Alistair
MacLeanin kirjat
Alkuperäisessä
ilmestymisjärjestyksessä:
H.M.S.
Ulysses (1955) - Saattue
Murmanskiin (1956)
The Guns of Navarone (1957) - Navaronen tykit
(1957)
South by Java Head (1957) - Pako yli Jaavan meren (1958)
The Last Frontier (1959) - Viimeinen rintama (1959)
Night without End (1960) - Loputon yö
(1960)
Fear Is the Key (1961) - Pelko on aseeni (1961)
The Dark Crusader (1961) (salanimellä Ian Stuart) - Taivaan nuoli (1961)
The Golden Rendezvous (1962) - Miljonäärien laiva (1962)
The Satan Bug (1962) (salanimellä Ian Stuart) - Kalmankoura
(1964)
Ice Station Zebra (1963) - Jääasema Zebra (1963)
When Eight Bells Toll (1966) - Kun kello lyö (1966)
Where Eagles Dare (1967) - Kotkat kuuntelevat (1967)
Force 10 from Navarone (1968) - Navaronen haukat (1968)
Puppet on a Chain (1969) - Kahlenukke (1969)
Caravan to Vaccares (1970) – Takaa-ajo Vaccarèsiin (1970)
Bear Island (1971) – Karhusaari (1971)
The Way to Dusty Death (1973) - Katkuinen kuoleman tie (1973)
Breakheart Pass (1974) - Särkyneen sydämen sola (1974)
Circus (1975) – Kuolonhyppy (1975)
The Golden Gate (1976) - Kaappaus San Franciscossa (1976)
Seawitch (1977) - Merinoita (1977)
Goodbye California (1978) - Hyvästi Kalifornia (1978)
Athabasca (1980) - Alaskan musta kulta (1980)
Hostage Tower * (1980) - Kaapattu torni (1981)
River of Death (1981) - Kuoleman joki (1981)
Airforce One Is Down * (1981) - Kaappaajan paluu (1982)
Partisans (1982) - Partisaanit
(1982)
Floodgate (1983) - Tulvaportti (1983)
San Andreas (1984) - Saalistus Barentsinmerellä (1984)
The Lonely Sea (1985) - Armoton meri (1985)
Santorini (1986) - Santorinin hauta (1986)
Death Train * * (1988) - Kuoleman juna (1988)
The Rembrandt Affair * * (1989)
Night Watch * * (1989) – Yövartio (1989)
Red Alert * * (1990) - Kuoleman kauppiaat (1990)
Time of Assassins * * (1992) - Salamurhaajien aika (1991)
Dead Halt * * (1992) - Pyörremyrsky (1992)
Golden Girl * * * (1992)
*
Kirjoittanut John Denis MacLeanin idean pohjalta
** Kirjoittanut Alistair
MacNeill MacLeanin idean pohjalta
*** Kirjoittanut Simon Gandolfi MacLeanin idean pohjalta
MacLeanin
suomennetut jännärit aakkosjärjestyksessä:
Alaskan musta kulta (1980) –
Athabasca (1980)
Armoton meri (1985) - The Lonely Sea (1985)
Hyvästi Kalifornia (1978) - Goodbye California (1978)
Jääasema
Zebra (1963) - Ice Station Zebra (1963)
Kaapattu torni (1981) - Hostage Tower * (1980)
Kaappaajan paluu (1982) - Airforce One Is Down * (1981)
Kaappaus San Franciscossa (1976) - The Golden Gate (1976)
Kahlenukke
(1969) - Puppet on a Chain (1969)
Kalmankoura
(1964) - The Satan Bug (1962)
Karhusaari
(1971) - Bear Island (1971)
Katkuinen
kuoleman tie (1973) - The Way to Dusty Death (1973)
Kotkat
kuuntelevat (1967) - Where Eagles Dare (1967)
Kun
kello lyö... (1966)
- When Eight Bells Toll (1966)
Kuoleman joki (1981) - River of Death (1981)
Kuoleman juna (1988) - Death
Train * * (1988)
Kuoleman kauppiaat (1990) - Red Alert * * (1990)
Kuolonhyppy
(1975) - Circus (1975)
Loputon
yö (1960) - Night without End (1960)
Merinoita (1977) – Seawitch (1977)
Miljonäärien
laiva (1962) - The Golden Rendezvous (1962)
Navaronen
haukat (1968) - Force 10 from Navarone (1968)
Navaronen
tykit (1957) - The Guns of Navarone (1957)
Pako
yli Jaavan meren (1958) - South by Java Head (1957)
Partisaanit
(1982) – Partisans (1982)
Pelko
on aseeni (1961) - Fear Is the Key (1961)
Pyörremyrsky (1992) - Dead Halt * * (1992)
Saalistus
Barentsinmerellä (1984) - San Andreas (1984)
Saattue
Murmanskiin (1956) - H.M.S. Ulysses (1955)
Salamurhaajien aika (1991) - Time of Assassins * * (1992)
Santorinin hauta (1986) – Santorini (1986)
Särkyneen
sydämen sola (1974) - Breakheart Pass (1974)
Taivaan
nuoli (salanimellä Ian Stuarti) (1961) - The Dark Crusader (1961)
Takaa-ajo
Vaccarèsiin (1970) - Caravan to Vaccarès (1970)
Tulvaportti
(1983) – Floodgate (1983)
Viimeinen
rintama (1959) - The Last Frontier (1959)
Yövartio (1989) - Night Watch * * (1989)
*
Kirjoittanut John Denis MacLeanin idean pohjalta
** Kirjoittanut Alistair
MacNeill MacLeanin idean pohjalta
*** Kirjoittanut Simon Gandolfi MacLeanin idean pohjalta
Alistair MacLean
Saattue
Murmanskiin
WSOY 1956
H.M.S.Ulysses 1955
”Alistair
MacLean, maailmankuulu englantilainen seikkailuromaanien kirjoittaja,
kertoo tässä teoksessaan toisen maailmansodan kovaonnisimman
laivasaattueen matkasta Murmanskiin. Taistelu Murmanskiin johtavasta
meritiestä riehui kiivaimmillaan vuoden 1943 alkupuolella. Scapa Flow'n
laivastotukikohdasta lähti liikkeelle englantilainen
saattotukialusosasto, jonka lippulaivana toimi kevyt risteilijä H.M.S.
Ulysses. Menetettyään ankarassa myrskyssä miltei puolet
vahvuudestaan - mm. kaikki lentotukialuksensa - saattue joutui kokonaan
saksalaisten pommitus- ja torpedokoneiden armoille. Myrskyt, pakkanen ja
vihollinen tuhosivat aluksen toisensa jälkeen. Englantilaisten laivojen
miehistöt joutuivat taistelemaan olosuhteissa, joille ei löydy
vastinetta miltään muulta sotanäyttämöltä.”
Alistair MacLean palveli
toisessa maailmansodassa kahden ja puolen vuoden ajan H.M.S. Ulysses –
risteilijällä torpedomiehenä. Kokemuksiensa perusteella hän saattoi
kirjoittaa hyvin toden tuntuisen merellisen jännärin. Kirjaa pidetään
yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista merisotaromaaneista.
Tarina kuvaa Ulysses –laivan matkaa Scapa-Flowin laivastotukikohdasta
Islannin pohjoispuolelle, jossa se kohtaa Halifaxista tulleen saattue FR
77:n. Rahtilaivoissa on lastina venäjälle meneviä sotatarvikkeita, hyökkäysvaunuja,
lentokoneita ja öljyä. Ulyssesin on määrä suojella muutamien muiden
sotalaivojen kanssa FR77:ää. Määränpää on Murmanski. Saattuetta
kohtaa alusta alkaen kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Arktinen sää
myrskyineen ja vihollisen sukellusveneet, lentokoneet ja laivat ovat
alituisena uhkana. Ulyssesin miehistö on jo matkaan lähtiessä väsynyttä
ja kapinahenkistä. Aluksen päällikkö, kommodori Vallery saa kuitenkin
miehet jaksamaan vielä tämän yhden matkan.
Tässä ensimmäisessä MacLeanin jännärissä on väkevästi läsnä
sodan kauhut kokeneen miehen tunnot. Monissa myöhemmissäkin kirjoissa
MacLeanin sankarit joutuvat kokemaan kovia sekä luonnonvoimien että
roistojen taholta. Tästä ensimmäisestä kirjasta puuttuu kuitenkin
MacLeanin myöhemmin menestyksekkäästi käyttämä juonen yllätyksellisyys.
Jännittäviä käänteitä on toki luvassa tämänkin tarinan lukijalle.
Monet kutsuvat tätä MacLeanin parhaaksi, mutta omasta mielestäni tämä
ei sijoitu aivan kärkeen MacLeanin tuotannossa. Sota- ja jännityskirjailija
Alistair MacLean oli pitkään kaupallisesti menestynein käännöskirjailija
Suomessa.
Alistair MacLean
Navaronen tykit
WSOY 1957
The Guns of Navarone 1957
“Kheroksella, pienellä Kreikalle kuuluvalla saarella lähellä
Turkin rannikkoa, on 1200 brittiläistä sotilasta, joiden kohtalo näyttää
toivottavalta. Yhteydet omiin joukkoihin ovat poikki, ja Kheroksen eteläpuolella
sijaitseva Navarone, saksalaisten valloittamaton saarilinnoitus, vartioi
tarkoilla tykeillään valppaasti kapeaa salmea, josta Kuninkaallinen
laivasto voisi tulla avuksi. Mutta jotakin on tehtävä, toteavat ne jotka
esikunnasta seuraavat tilannetta. Ja niin he tekevät lähes epätoivoisen
päätöksen: linnoitukseen lähetetään vapaaehtoisista koottu partio,
jonka on määrä vaientaa Navaronen tykit.”
Monitaitoiset supersankarit suorittavat ihmetekojaan, niittävät alppijääkäreitä
ja selviytyvät kaikenlaista pinteistä. MacLeanin kirjoille tyypillisenä
piirteenä tässäkin tarinassa on mukana yllättävä kavaltaja. Lopussa
räjäytetään sitten miehiä oikein isolla paukulla. Tarina on jännittävä
ja vauhdikas. Kirjan pohjalta on tehty myös suuren suosion saanut elokuva
The Guns Of Navarone (1961).
Alistair MacLean
Pako yli Jaavan meren
WSOY 1958
South by Java Head 1957
Japanilaiset ovat
valtaamassa Singaporea toisen maailmansodan aikana. Joukko haavoittuneita
englantilaisia sotilaita, muutama sairaanhoitaja, kaksivuotias Peter ja
salaisissa tehtävissä valepukuisena liikkuva prikaatinkenraali Foster
Farnholme (evp) yrittävät paeta sekasortoiselta sotanäyttämöltä. He
pääsevät muutaman roiston alukseen, mutta japsien ilmahyökkäyksessä
laiva haaksirikkoutuu ja roistot pakenevat pelastusveneellä jättäen
muut uppoavaan laivaan. Brittiläis-arabialainen tankkilaiva pelastaa
haaksirikkoiset ja pian merestä poimitaan myös pelastusveneellä
paenneet roistot. Japanilaiset Zero -hävittäjät upottavat tämänkin
aluksen ja eloon jääneet matkustajat pelastautuvat kahteen
pelastusveneeseen. Sukellusveneen ahdistamana paetaan pienelle luodolle ja
sieltä taistelujen jälkeen taas matkaan. Lopulta ajaudutaan Sundasalmen
Jaavan puoleiselle rannalle. Sielläkin on tietysti japanilaisia, mutta jännittävien
seikkailujen jälkeen selviydytään lopulta turvaan. Tämä mainio jännäri
on yksi parhaista MacLeanin kirjoista. Tarina filmattiin vuonna 1959.
Alistair MacLean
Viimeinen rintama
WSOY 1959
The Last Frontier 1959
”Englantilainen tiedemies tohtori Jennings on tympääntynyt
tuhoaseiden kehittämiseen ja lähtenyt etsimään tukea rauhaa ajaville
mielipiteilleen rautaesiripun tuolta puolen. Sittemmin hänet on tuotu
Budapestiin siellä pidettävän tieteellisen kongressin pääpuhujaksi.
Englannin valtiollinen poliisi on kuitenkin saanut vihiä asiasta ja päättänyt
käyttää tilaisuutta hyväkseen kaapatakseen tohtori Jenningsin takaisin
länteen. Tähän mahdottomalta tuntuvaan tehtävään on valittu Salaisen
palvelun kapteeni Michael Reynolds, kokenut asiamies, kovapintainen,
nopea, tehokas. Hän saapuu lentokoneella Itävaltaan ja ylittää rajan.
Siitä alkaa huimaava seikkailu.”
Kirjassa kuvataan ”asiamiehen” seikkailua Unkarin poliittisen
poliisin, AVO:n takaa-ajamana. Hän saa ratkaisevaa apua muutaman hengen
vastarintaliikkeeltä. Välillä hakataan, välillä kidutetaan AVO:n
vankityrmässä, sitten taas röyhkeä huijaus ja pako. Tässä kirjassa
MacLean pohtii rauhan ja väkivallan kysymyksiä sivukaupalla. Paljon kärsinyt
ja Siperiasta paennut Jansci luennoi asiamiehellemme ”kommunisteista ja
antikommunisteista sekä siitä, miten näiden välinen ero on vain
pikkumaisten ihmisten kuvittelua.”
Romanssikin puhkeaa asiamiehen ja Janschin tyttären, Julian välille.
Välillä kirja on jännittävä ja yllätyksellinen. Tarinan pohjalta
tehtiin elokuva The Secret Ways (1961).
Alistair MacLean
Loputon yö
WSOY 1960
Night Without End 1960
”Matkustajakone tekee pakkolaskun pienen tutkimusaseman liepeille
keskellä Grönlannin hyisintä syksyä. Suurin osa lentokoneessa
matkanneista on selvinnyt rysäyksestä hengissä, mutta pian selviää,
että koneessa on tapahtunut muutakin outoa kuin täydellinen
harhautuminen lentoreitiltä. Suurin osa matkustajista on huumattu unilääkkeellä,
kaksi matkustajaa on ammuttu ennen laskeutumista ja kolmas, vaikeasti
loukkaantunut, murhataan salaa vielä samana yönä. Yhteydet
ulkomaailmaan ovat poikki. Varusteita ja ruokaa ei riitä kaikille. Alkaa
armoton eloonjäämiskamppailu “loputtomassa yössä”, hirvittäviä
luonnonoloja ja kahta kylmäveristä murhaajaa vastaan.”
(Parempi kuvaus kirjasta on tulossa myöhemmin)
Alistair MacLean
Pelko on aseeni
WSOY 1961
Fear Is The Key 1961
Herra Talbot on menettänyt vaimonsa ja lapsensa kultaryöstäjien
kaappauksessa. Kultalasti makaa meren pohjassa ja Talbot värväytyy
rosvojen sukeltajaksi väärän henkilöllisyyden turvin. Tämä vaatii
lavastusta ja rikollistaustan väsäystä. Jännä juttu. Loppuhuipentuma
tapahtuu porauslautalla ja sukellusaluksessa meren pohjassa. Tarinassa on
mukana myös kaunis perijätär, mutta sankari jää nuolemaan näppejään
autonkuljettajan napatessa kaunottaren!
Tarinasta tehtiin elokuva Fear Is The Key (1972)
Alistair MacLean (salanimellä Ian Stuart)
Taivaan nuoli
WSOY 1961
The Dark Crusader
1961
”Brittiläinen salainen agentti John Bentall lähetetään
polttoaineasiantuntijana Australiaan selvittämään, miksi tiedemiehiä
on salaperäisesti kadonnut vastattuaan työpaikkailmoitukseen. Mukanaan hänellä
on agenttitoveri Marie Hopeson, joka esittää hänen vaimoaan. Matkalla
heidät siepataan ja he päätyvät kaukaiselle Tyynenmeren saarelle.
Tarinan konna on idän kommunistien hyväksi työskentelevä LeClerk.
Lopulta kyseessä ei ole sen vähempi kuin atomisodan uhka.”
(Parempi kuvaus kirjasta on tulossa myöhemmin)
Alistair MacLean
Miljonäärien laiva
WSOY 1962
The Golden rendezvous 1962
”Brittiläinen kauppalaiva ’Campari’ on maailman ylellisin alus. Se
on miljardöörien maanpäällinen taivas – tai oli – siihen saakka
kun eräs amerikkalainen atomitohtori pakkasi ammuksen mallin autoonsa ja
livisti…
Tarinan alkaessa Campari keinuu ankkurissa länsi-intialaisen
diktatuurimaan satamassa. Tunnelma on musta. Kapteeni Bullen puhisee
raivosta, miehistö on yrmeää eikä ensimmäinen perämies Carter
ilmesty virkistysryypylle matkustajien seuraan kauniin perijättären
mielipahaksi. Alus on näet kokenut ennenkuulumatonta painostusta ja
viivytyksiä, se on nuuskittu perästä keulaan. Nyt Camparin ruumaan
lastataan raskaita konelaatikoita, joita tulli ei tarkasta ja joista
maksetaan kaksinkertainen rahti. Viime hetkessä sinne nostetaan kolme
ruumisarkkua. Näillä vainajilla on suosituksinaan suurlähettilään
allekirjoittama paperi ja saattajat, isä ja poika Carreras. Ja kun
laivaan nousee vielä muuan rullatuoli-invalidi kahden sairaanhoitajan
kanssa, risteily Karibian merellä voi alkaa.
Ja myös seikkailu: loistolaiva muuttuu juonittelujen, hiiviskelyjen,
salaperäisten murhien, pistoolitaistelun ja kostavan kuoleman
hornankattilaksi, jossa armoa ei anneta eikä pyydetä. Kysymyksessä ovat
isot asiat.”
Ensiluokkainen jännäri – kenties MacLeanin paras. Kirjan päähenkilö,
perämies Carter, tosin on epäuskottava supermies, joka pystyy epäinhimillisiin
suorituksiin. Harvassapa sellaisia jännäreitä onkaan, jossa sankari
olisi varustettu tavallisen tallaajan kyvyin.
Alistair MacLean (salanimellä Ian Stuart)
Kalmankoura
WSOY 1964
The Satan Bug 1962
“Joku on murtautunut Englannin huippusalaiseen biologiseen
tutkimuskeskuksen laboratorioon ja vienyt mukanaan muutamia ampulleja
tappavia taudinaiheuttajia. Näiden joukossa on Kalmankoura, kaikista
kauhistuttavin biologinen ase. Laboratorion lukittujen ovien takaa löytyy
myös kuollut tiedemies. Tarinan sankari Pierre Cavell on laboratorion
entinen turvallisuuspäällikkö ja johtaa tutkimuksia. Selviää, että
varkaan täytyy olla sisäpiirin väkeä. Tämä on ottanut panttivankeja
ja Cavell joukkoineen seuraa heitä Lontooseen. Siellä on loppunäytös,
jossa panoksena on koko Lontoon kaupungin tuho.”
Alistair MacLean
Jääasem
a Zebra
WSOY 1963
Ice Station Zebra 1963
”Pohjoisnavalla
sijaitseva sääntutkimusasema on tuhoutunut tulipalossa. Aseman henkilökunnasta
osa kuoli ja osa loukkaantui pahoin. Amerikkalainen atomisukellusvene
Dolphin rientää apuun. Aluksella on mukana miehistön lisäksi
arvoituksellinen brittiläinen Neil Carpenter. Dolphin risteilee arktisen
jään alla ja miehistöä odottaa yllätys toisensa jälkeen.”
Macleanin jännittävän meriromaanin tapahtumat sijoittuvat tällä
kertaa entistäkin hyisempiin olosuhteisiin. Juoni on yllätyksellinen
parhaaseen MacLeanin tyyliin.
Alistair MacLean
Kun kello lyö
WSOY
1967
When Eight Bells Toll 1966
“Philip Calvert,
Englannin salaisen palvelun agentti, on joutunut tosi kiperään
tilanteeseen. Niin tapahtuu neljä päivää kestävän seikkailun aikana
kerran toisensa jälkeen, upealla huvipurrella, jyrkällä luodolla
uhkaavana kohoavassa linnassa, merentutkimuskeskukseksi naamioidussa
risteilijässä. Philip Calvert on ottamassa selvää, miksi Skotlannin
rannikolla on kadonnut kultaharkkoja kuljettavia laivoja. Hän on nitistämässä
kansainvälistä rikollisliigaa, joka ei kaihda mitään. Tarpeen tullen
ei myöskään Philip Calvert kaihda mitään.”
”Vauhtia, tyyliä, kiperiä tilanteita…hyvän seikkailukirjan ystäville
tätäkin kirjaa voi huoletta suositella. Kokonaistulos on jälleen varsin
mukava, niin että kirjan kädestään laskettuaan voi olla tyytyväinen.”
(Hämeen Sanomien arvostelu)
Tämä on yksi parhaista MacLeanin kirjoista. Kertojana hän on ykkösluokkaa.
Tarina etenee vaivattomasti eteenpäin ja lukija pysyy hyvin tapahtumien
tasalla.
Alistair MacLean
Kotkat kuuntelevat
WSOY 1967
Where eagles dare 1967
“Kuljetuskone lentää kohti Alppeja toisen maailmansodan kynsissä
kiemurtelevan Euroopan yllä. Matkustajina kuusi Englannin salaisen
palvelun miestä ja yksi nainen jonka mukanaolosta vain ryhmän johtaja
skottimajuri Smith tietää. Heille on määrätty mahdoton tehtävä:
kaapata takaisin Normandian maihinnousun pääsuunnittelija, joka on
vangittuna Gestapon ja Saksan salaisen palvelun yhteisessä päämajassa
Schloss Adlerissa. Kone puikkelehtii öisessä lumimyrskyssä vuorenseinäien
välissä. Edessä on vaarallinen laskuvarjohyppy tuntemattoman pimeyteen.
Sitten tunkeutuminen Schloss Adleriin, jonne ei ole muuta pääsyä kuin
tarkasti vartioitu köysirata. Vain kotkien tie on sinne vapaa… Tässä
syksyn hurjimman seikkailun alkuasetelma. Jätämme lukijan luottavaisesti
jännityksen piinattavaksi ja yllätysten riepoteltavaksi. MacLean ei petä.”
Tämä on todella jännittävä ja yllätyksellinen tarina. Muutamat
todellisuuden vastaiset ylilyönnit muistuttavat onneksi lukijaa, että
kyseessä on vain sepitetty kertomus. MacLean ymppää tarinaan ripauksen
romantiikkaa kahden kaunottaren myötä. Kirjan pohjalta tehtiin saman
tien myös filmi, jonka pääosissa olivat Clint Eastwood ja Richard
Burton.
Alistair MacLean
Navaronen haukat
WSOY 1968
Force 10 of Navarone 1968
“Navaronen tykkilinnoituksen rauniot savuavat vielä, kun sen kukistajat
määrätään mahdottomaan tehtävään. Jugoslavian sydämessä
Bosnia-Hertsegovinan louhikkoisessa vuoristossa on umpilaakso, jonne
natsit ovat motittaneet kokonaisen partisaanidivisionan. Se on
pelastettava. Tehtävään kelpaavat vain kokeneimmat, terävimmät ja häikäilemättömmimmät
kaukopartiomiehet, Navaronen sankarit. Uusseelantilainen Keith Mallory,
jenkki Dusty Miller ja kreikkalainen titaani Andrea Stavros muodostavat
kolmikon, jonka mittaista ei löydy toista Välimeren alueelta. Mutta
partisaanien pelastaminen on vain alkua, peiteoperaatio. MacLean järjestää
ylittämättömät jännitysmomentit. Hän ampuu sarjan shokkeja, jotka
tyrmäävät varoituksetta, säälimättömästi.
Navaronen haukat alkaa kun Navaronen tykit loppuu, keskiviikkona keskiyöllä.
Päähenkilöt ovat samat, mutta seikkailu on toinen.”
Tämä kirja jatkaa samaa vauhdikasta linjaa kuin edeltäjänsäkin.
Supesankarit ovat Navaronen tykit –tarinan jäljiltä puolikuolleita
valvomisesta, nälästä ja fyysisestä rasituksesta. Ilman lepotaukoa
heidät passitetaan uuteen tehtävään, jossa taas kiipeillään jyrkänteillä
ja niitetään natseja. Taaskaan ei ehditä nukkua ja syöminenkin jää
heikonlaiseksi. Tämänkertainen paukku vie tuhansia miehiä ja
panssarivaunut. Kirja on jännittävä, muttei kuitenkaan aivan niin tyrmäävä
kuin takakannen tekstissä väitetään.
Alistair MacLean
Kahlenukke
WSOY 1969
Puppet On A Chain 1969
Majuri Paul Sherman Interpolin Lontoon osastosta matkustaa Amsterdamiin
selvittämään huumausainekauppaa. Hänellä on mukanaan kaksi kaunotarta
– tumma ja vaalea – joiden roolia ei tarinassa vaivauduta selvittelemään.
Lähinnä he ovat tuomassa karun tarinan karulle päähenkilölle silmäniloa.
Sankarimme toimii yksin ja pitää tytöt hotellin turvissa eikä ota
vastaan edes Amsterdamin poliisin apua. Tällaisten kirjojen sankarit
ovatkin aina kovia heppuja, jotka päihittävät yksin ison
rikollisjoukon. Asiaan kuuluu, että heppu saa pari kertaa turpiinsa,
joutuu pari kertaa rikollisten vangiksi ja selviää yli-inhimillisin
voimin tukalista tilanteista. Paul Sherman tekee sen, minkä lukuisat
kirjalliset kollegansakin. Parissa päivässä hän selvittää miten
huumeet salakuljetetaan ovelasti jättämällä vedenpitävä laatikko
poijuun toisten roistojen noudettavaksi. Samalla hän paljastaa
jakeluketjunkin. Huumeet kätketään kelloihin, nukkeihin ja
raamattuihin. Toinen kaunottarista sohitaan heinähangoilla kuoliaaksi.
Loppukohtauksessa sankari pudottaa pääkonnan nosturin nokalta alas ja
sopii saman tien seurassaan olevan toisen kaunottaren kanssa
naimisiinmenosta. Että silleen. Vaikka tarina kuulostaakin näin typerältä,
on se aika jännittävä ja helppolukuinen. Tarinan pohjalta tehty filmi
julkaistiin vuonna 1970.
Alistair MacLean
Takaa-ajo Vaccarèsiin
WSOY 1970
Caravan to Vaccarès 1970
“Jännityksen maailmanmestarin kolmastoista. Sankarina Neil Bowman,
Englannin salaisen palvelun rajuotteinen mies. Vastustajana rikolliskopla
rautaesiripun takaa. Aseena tehokkaasti silpovat veitset tai raivokkaana
hyökkäävä andalusialainen härkä. Kiristyvän jännityksen näyttämönä
Etelä-Ranskan kaupunki, johon mustalaisten ja turistien joukot ovat
saapuneet juhlimaan vuoden suurinta fiestaansa. Siinä puitteet joissa
MacLean järjestää toinen toistaan rautaisemmat roundit – ja tyrmää
ratkaisun hetkellä.”
Täytyy myöntää, että tämä on erittäin jännittävä ja mukaansa
tempaava kirja. Tähän tarinaan Maclean on yrittänyt saada mukaan myös
romantiikkaa – tosin kömpelösti.
Alistair MacLean
Karhusaari
WSOY 1971
Bear Island 1971
”Viheliäinen filmiryhmä purjehtii natisevassa troolarissa,
veitsenterinä leikkaavassa myrskyssä kohti häijyä Karhusaarta.
Pahansuopa saari kohoaa arktisesta merestä kuin sokean ja hullun
kuvanveistäjän työ. Filmiryhmään on koottu parhaat päivänsä nähneitä
tähtiä, ikääntyviä sankareita, toisen ja kolmannen luokan kykyjä.
Mutta miksi yksi heistä on puolalainen kreivi ja miksi yhdellä pääosakkaista
on synkkä menneisyys kolmannen valtakunnan agenttiverkostossa? Kaikki ei
ole miltä näyttää. Tämän toteaa myös tohtori Marlowe, laivalääkäri,
viimeistään sillä hetkellä kun matkustajat salaperäisen myrkyn
tuhoamina poistuvat näyttämöltä viimeisen kerran, yksi toisensa jälkeen.
Ja kun matkan kolkko päämäärä lopulta häämöttää, alkaa myös
raivokas taistelu – taistelu kullasta, toisen maailmansodan aikaisesta
ryöstösaaliista.”
Jännittävä tarina kylmissä puitteissa. MacLeanin tarinoissa on yllätyksellistä
jännitystä ja karua toimintaa – joskus hieman liikaakin minun makuuni.
Alistair MacLean
Katkuinen kuoleman tie
WSOY 1973
The Way to Dusty Death 1973
Johnny Harlow on formulakuski joka on päästä hengestään kilparadan
kolarissa. Ohittamaan pyrkinyt kilpailija sen sijaan paloi autonsa mukana.
Kaikki pitivät sitä Harlowin syynä. Huhuttiin että hän oli menettänyt
hermonsa ja ratkennut juomaan. Coronado -tallin pomo, James MacAlpine
aikoo antaa Harlowille vielä yhden mahdollisuuden. Hänen tyttärensä
Mary luottaa Harlowiin ja on tähän rakastunut. Harlowilla on kuitenkin
omat syynsä näytellä erakoituvaa juoppoa. Hän livahtaa öisin
tutkimaan kuljetusautoa ja varikon korjaamoa. Lukijalle paljastetaan
onneksi ajoissa Harlowin aikeet. Jännittävässä seikkailussa on kyse
vedonlyönnistä ja huumeista sekä kiristyksestä. MacAlpinen vaimoa
pidetään panttivankina. Sankarimme Harlow päihittää kuitenkin konnat
ja vaikka saakin turpiinsa, vapauttaa vankina olleen naisen. Välillä
tietysti kaahataan tuhatta ja sataa milloin Ferrarilla, milloin
rekka-autolla. Jos tällaisia jännäreitä ei ota liian tosissaan, näiden
tarjoamasta jännityksestä voi jopa nauttia.
Alistair MacLean
Särkyneen sydämen sola
WSOY 1974
Breakheart Pass 1974
Seikkailujännärien tekijä MacLean kirjoitti myös villin lännen
tarinan intiaaneineen, saluunoineen ja konnineen. Noin vuonna 1873 lähtee
armeijan juna kohti etäistä Fort Homboldtin linnoitusta. Siellä on
puhjennut koleraepidemia, ja juna vie sinne lääkäriä ja lääkkeitä.
Mukaan lähtee myös Nevadan osavaltion kuvernööri, tämän veljentytär
Marcia ja poliisipäällikkö vankeineen. Vanki on kuuluisa konna ja
murhamies John Deakin. Outoja asioita alkaa tapahtua matkalla. Miehiä
kuolee, vaunuja katoaa ja radan varren lennätinjohdot katkaistaan. Marcia
on utelias konnan suhteen ja MacLeanin tuttuun tyyliin lukijakin alkaa
pian epäillä kuka oikein on konna ja kuka sankari. Tämä ei ole
kaikkein jännittävimpiä ja tapahtumarikkaimpia MacLeanin tarinoista,
mutta mukava yksinkertainen pikku jännäri kuitenkin.
Alistair MacLean
Kuolonhyppy
WSOY 1975
Circus 1975
Eräässä Itä-Euroopan maassa kehitellään huimaa antimateriaan
perustuvaa asetta. CIA haluaa tietysti sen omiin käsiinsä. Maailman
kuulu sirkus pestataan kulissiksi ja lähdetään Eurooppaan. Heti alusta
lähtien vastapuoli on jyvällä asiasta ja surmaa avainhenkilöitä.
Trapetsitaiteilija Brunon on määrä tunkeutua Craun kaupungissa olevaan
tarkoin vartioituun Lubylanin tutkimuskeskukseen ja varastaa antimaterian
kaava. Avuksi on pestattu CIA:n agentti Maria, joka kuitenkin toimii
reissulla kuin amerikkalainen kotirouva. Toiminta on muutenkin kovin tökeröä
ja suunnittelematonta. Lähdetään vain reissuun ja toimitaan
korvakuulolta. Perillä Craussa salaisen poliisin päällikkö seuraa
tilannetta ja matkalaisia salakuunnellaan ja varjostetaan. Hataran
suunnitelman avulla tunkeudutaan tutkimuskeskukseen ja ruumiita tulee. Tämä
on ilmeisesti MacLeanilta jonkinlainen kiireessä hutaistu tekele. Harvoin
on päähenkilöiden romanssiakaan kuvattu tökerömmin.
Alistair MacLean
Partisaanit
WSOY 1982
Partisans 1982
Päähenkilö, majuri Petersen saattaa sodan aikana muutaman henkilön
Italiasta Jugoslaviaan. Mennään laivalla, varastetuilla kuorma-autoilla
ja poneilla ylös vuorille. Saatettavat henkilöt salaavat taustansa,
liittolaiset ja viholliset salaavat tarkoitusperänsä ja tietysti itse päähenkilökin
kumppaneineen salaa todellisen henkilöllisyytensä. Kun vihdoin päästään
perille, sama porukka palaa takaisin rannikolle. Tarinassa on oudon
tapahtumaköyhä juoni.
Alistair MacLean
Tulvaportti
WSOY 1983
Floodgate 1983
Sekalainen konnaryhmä räjäyttelee hollannin patoja. Juttua tutkii
poliisimestari, eversti van de Graaf, sekä ylikomisario van Effen.
Roistot kaappaavat Julien, Effenin sisaren ja Annemarien, Effenin työtoverin.
Effen tekeytyy asekauppiaaksi ja myy roistoille ohjuksia. Asekauppa ja
monet muut yksityiskohdat kuvataan tökerösti. Asekauppias ei näytä
olevan kiinnostunut saamaan maksua eivätkä ryökäleet epäile mitään.
Käy ilmi, että konnat haluavat iskuillaan painostaa alankomaiden
hallitusta puuttumaan Irlannin ja Britannian selkkaukseen. Konnien touhu
kaiken kaikkiaan kuvataan jotenkin ylimalkaisesti. Julien ja Annemarien
kauneutta selvitetään laajasti. Missä ikinä tapahtumat ovatkaan, siellä
on myös hyvä valikoima juomia. Jokainen jong jeneverin kulaus ja
konjakkiryyppy selostetaan tarkasti. Varsinaiseen toimintaan ei päästä
lainkaan. Effen apureineen yhtäkkiä tainnuttaa konnat kaasulla ja juttu
on ohitse. Effenin ja Annemarien romanssikin kuvataan nopeasti pakollisena
sivujuonena. MacLeanin tuotanto näyttää olevan hyvin epätasaista. Tämä
on siis sieltä huonoimmasta päästä.
Alistair MacLean
Saalistus Barentsinmerellä
WSOY
1984
San Andreas 1984
Tässä kirjassa ei kertoja ole sankarina, vaan tapahtumia kuvataan
ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Tarina kertoo brittiläisestä
sairaalalaivasta, joka lähtee sodan aikana Murmanskista kohti Aberdeenin
satamaa Skotlannissa. Laivalla sattuu sarja tihutöitä ja pian sitä
ahdistelevat saksalaiset lentokoneet ja sukellusvene. Nämä eivät
kuitenkaan upota laivaa, vaan yrittävät saada sen pysähtymään
vaurioittamalla sitä. Alus kärsii vakavia vaurioita ja osa miehistöstä
kuolee tai haavoittuu. Ahdistelijat joutuvat haaksirikkoon ja henkiin jääneet
pelastetaan sairaalalaivaan. Miehistö on ymmällä, mutta lukija arvaa
pian mistä on kysymys. Laivalla on jotain arvokasta, jota saksalaiset
haluavat. Kovia kokenut alus pyrkii myrskystä huolimatta vajaalla miehistöllä
kohti kotisatamaa. MacLean ei tällä kertaa tarjoa yllättäviä juonenkäänteitä
ja jännityskin pysyttelee keskinkertaisena. Laivan sairaalahenkilökunta
ja päällystö pohtii kirjassa sodan moraalikysymyksiä. Miten suhtautua
merestä pelastettuihin vihollisiin, jotka yrittivät juuri upottaa heitä?
Auttaako saksalaisen pommikoneen suunnistustaitoinen päällikkö
brittialuksen navigoinnissa, kun hänen omat pomminsa ovat tappaneet
laivan navigointiupseerin?
Sivun
alkuun
Juhani K
© 2011 
|