K i r j o j a   j a   m u s i i k k i a
 

Etusivulle

MacLeanin kirjat

 
Jääasema Zebra
Kahlenukke
Kalmankoura
Karhusaari
Katkuinen kuoleman tie
Kotkat kuuntelevat
Kun kello lyö
Kuolonhyppy
Loputon yö
Miljonäärien laiva
Navaronen haukat
Navaronen tykit
Pako yli Jaavan meren
Partisaanit
Pelko on aseeni
Saalistus Barentsin merellä
Saattue Murmanskiin
Särkyneen sydämen sola
Taivaan nuoli
Takaa-ajo Vaccaresiin
Tulvaportti
Viimeinen rintama

Anna palautetta

 

 

 
 
Alistair MacLean
 

 
Alistair MacLean (1922-1987) oli maailmankuulu skotlantilainen jännityskirjailija, jonka seikkailujännärit olivat Suomessakin erittäin suosittuja 1960 ja 1970 -luvuilla. Tuolloin hänen kirjansa olivat eniten myytyjä jännäreitä maailmassa. Useat hänen tarinoistaan tehtiin elokuviksi ja muutamat niistä olivat suuria menestyksiä. Elokuvan The Guns Of Navarone (1959) (Navaronen tykit), pääosissa olivat Gregory Peck, David Niven ja Anthony Quinn. Toinen suuri menestys oli Where Eagels Dare (1969) (Kotkat kuuntelevat), jonka pääosissa olivat Clint Eastwood ja Richard Burton. Muissakin MacLeanin tarinoiden pohjalta tehdyissä filmeissä esiintyi silloisen filmimaailman kuuluisimpia nimiä, kuten Richard Harris, Rock Hudson, Ben Kingsley, Anthony Hopkins, Harrison Ford, Pierce Brosnan, Peter Fonda ja Charles Bronson.
 
Alistair MacLean vietti nuoruutensa Skotlannin ylämaalla. Hänen isänsä kuoli Alistairin ollessa 14-vuotias ja poika muutti äitinsä Maryn kanssa Glasgowiin. Vuonna 1941, kahdeksantoistavuotiaana, hän liittyi Britannian kuninkaalliseen laivastoon ja palveli siellä toisen maailmansodan aikana torpedomiehenä monilla merialueilla. Hän oli muun muassa mukana laivasaattueissa, jotka veivät sotatarvikkeita Venäjälle. Näitä kokemuksia hän hyödynsi monissa meriromaaneissaan. Myöhemmällä iällään MacLean väitti joutuneensa kerran japanilaisten vangiksi ja joutuneensa kidutetuksi. Tätä tarinaa ei ole kuitenkaan pystytty vahvistamaan. Sekä hänen poikansa, että elämänkertansa kirjoittaja pitävät sitä juopuneen höpinänä. Vuonna 1946 hänet kotiutettiin.
  
Sodan jälkeen MacLean opiskeli Glasgowin yliopistossa ja toimi sittemmin Glasgowissa (Rutherglenissä) opettajana. Vapaa-aikoinaan hän kirjoitti novelleja. Vuonna 1954 hän osallistui Glasgow Heraldin järjestämään kirjoituskilpailuun ja voitti 100 punnan palkinnon novellillaan Dileas. Kustannusyhtiö Collins rohkaisi häntä kirjoittamaan romaanin ja tuloksena oli merisotaromaani H.M.S. Ulysses (suom. Saattue Murmanskiin). Tarina pohjautuu Alistairin omiin sotakokemuksiin ja kirja sai valtavan suosion. Nykyisin sitä pidetään yhtenä parhaimmista merisotakirjoista Herman Woukin 'Cainen kapina' ja Nicholas Monsarratin 'Julma meri' -kirjojen ohella.
MacLean ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1955 ja saavutti suurta menestystä useilla sotaromaaneillaan. Sittemmin hän kirjoitti myös vakoilu- ja jännitysromaaneja. Jännäreitä ja sotaromaaneja kertyi kolmisenkymmentä. Useimmat tarinat on myös filmattu. Hän kirjoitti lisäksi filmikäsikirjoituksia ja käsikirjoitusluonnoksia. Luonnokset täydennettiin John Denisin ja Alastair MacNeillin toimesta ja ne julkaistiin MacLeanin kuoleman jälkeen romaaneina. Vaikka näiden tarinoiden juoni onkin MacLeanin, kirjoitustyyli ja tarinoihin lisätty seksi ja väkivalta erottavat nämä kirjat MacLeanin omista teoksista. Alistair MacLean kirjoitti myös kaksi jännäriä salanimellä Ian Stuart. 
 
Alistair MacLean kertoi kirjoittavansa nopeasti, koska hän ei oikeastaan pitänyt kirjoittamisesta ja halusi kuluttaa siihen mahdollisimman vähän aikaa. "Kirjoitin jokaisen kirjani 35 päivässä - vain saadakseni pahuksen homman tehtyä." Hän ei kertomansa mukaan koskaan korjaillut eikä lukenut kerran kirjoittamaansa. Caroline Moorehead kertoo Lontoon Times -lehden jutussa MacLeanin  vastustaneen kaikenlaisia kustantajan ehdottamia muutoksia tekstiin. Kerran kustantaja oli tyytymätön MacLeanin lähettämään romaanikäsikirjoitukseen ja passitti edustajansa puhumaan kirjailijalle teoksen uudelleen kirjoittamisesta. Kun asiamies saapui Sveitsiin, oli kirjan filmausoikeudet jo myyty ja ajatus uudelleen kirjoittamisesta haudattiin hiljaisuudessa. Kirja-arvostelut MacLean jätti huomiotta. "En ole romaanikirjailija, olen tarinan kertoja. Kirjoittamiseni ei ole taidetta, eikä siihen liity mitään salaperäistä." 
 
MacLeanin jännäreiden päähenkilö on usein karski tyyppi. Hän on monitaitoinen ja seikkailee äärimmäisissä olosuhteissa aivan kestävyytensä ylärajoilla. Vaikka häntä olisi hakattu, ammuttu tai vaikka hän olisi sairas, hän pystyy hämmästyttäviin suorituksiin, varsinkin muutaman viskitilkan avulla. Joskus päähenkilö kittaa viskiä aivan uskomattomia määriä päihtymättä. Toisinaan hänen todellinen henkilöllisyytensä pidetään lukijalta pitkään salassa. Hän esiintyy usein vale-henkilöllisyyden turvin, joskus näytellen konnaa. Joskus hänen kumppaninsa osoittautuukin petturiksi, joskus taas näennäisesti vastapuolella oleva mies osoittautuu lopulta kollegaksi tai liittolaiseksi. Tällaisiin yllättäviin juonen käänteisiin saa varautua MacLeanin tarinoita lukiessaan. Varsinkin kirjailijan alkupuolen tuotanto on suoraviivaista seikkailua ja tarinoita on helppo lukea. Useimmiten kirjat ovat hyvin jännittäviä ja mukaansatempaavia. Intensiivistä toimintaa ja alituisia vaaroja sisältävät tarinat eivät pysähdy jaarituksiin tai syvällisiin henkilökuvauksiin. Kertomusta ei mausta huumori eikä romantiikka muutamaa satunnaista ja kömpelöä riviä enempää.
 
Vuodesta 1957 Alistair MacLean asui useita vuosia Sveitsissä, jonka sää ja verolait olivat hänen mieleensä. Vaurastuttuaan kirjoillaan hän osti 1960 -luvulla muutamia hotelleja Englannista. Hotelliketjun johtaminen tuntui kuitenkin tylsältä ja hän palasi kirjoittamisen pariin. Vaikka hän ansaitsi valtavia summia kirjoistaan ja filmeistä, hän eli kuitenkin vaatimattomasti ja säästäväisesti. Alistair oli naimisissa glasgowlaisessa sairaalassa työskennelleen saksalaissyntyisen Gisela Heinrichsenin kanssa ja heille syntyi kolme poikaa. Erottuaan Giselasta Alistair MacLean avioitui ranskalaisen Marcelle Gorgeuksen kanssa vuonna 1972. Vuonna 1977 tämäkin liitto kariutui. Eron järjestelyissä Marcelle sai 400 000 puntaa sekä oikeudet filmikäsikirjoitukseen The Golden Girl. Viimeisinä vuosinaan Alistair oli pahasti alkoholisoitunut. Hän asui vaatimattomassa asunnossa Sveitsissä, osti itse ruokansa ja laittoi itse ateriansa. Hän kuoli sydänkohtaukseen Münchenissä vuonna 1987, mutta hänet haudattiin Sveitsiin. 
 
 

Kirjassa Särkyneen sydämen sola (Suuri Suomalainen Kirjakerho) oleva kirjailijaesittely: 

"Alistair MacLean syntyi 1923 englantilaisen maalaispapin poikana. 18-vuotiaana hän astui Kuninkaallisen laivaston palvelukseen ja toimi torpedomiehenä Välimerellä ja Tyynellä valtamerellä. – Karu, arvaamaton meri onkin aina ollut MacLeanin ominta aluetta, nykyisin hän risteilee omalla kalastusaluksellaan Skotlannin rikkonaisia rannikkoja. Sodasta palattuaan MacLean suoritti korkeakoulututkinnon ja ryhtyi opettajaksi. Iltaisin ja viikonloppuisin hän kirjoitti novelleja, joista yksi palkittiin, ja suuri englantilainen kustantaja Collins kehotti häntä kirjoittamaan laajemman kuvauksen Kuninkaallisen laivaston taisteluista. MacLean yritti ja tuloksena oli esikoiskirja H.M.S. Ulysses, suomeksi saattue Murmanskiin. MacLeanin menestys oli ennennäkemätön. Hänestä tuli päivän nimi Englannissa. Kirjaa myytiin puolessa vuodessa 250 000 kappaletta, se käännettiin 11 kielelle ja siitä tehtiin elokuva. Saattue Murmanskiin merkitsi alkua kokonaiselle maailmanmenestyskirjojen sarjalle. MacLean lopetti opettajan toimensa ja siirtyi ”virka-aikaiseksi” kirjailijaksi. Tuloksena uurastuksesta on sarja maailman luetuimpia jännityskirjoja. MacLean kirjoittaa kirjansa ruusutarhojen ympäröimässä talossaan. Mutta toiminta, jännitys ja vaara – MacLeanin kolme perusarvoa – saavat joka kerta yhtä mukaansatempaavan toteutuksen hänen teksteissään. Sama miehekäs, toisaalta kova ja taipumaton, toisaalta valloittava ja poikamainen seikkailumieli on säilynyt läpi koko MacLeanin tuotannon. Hänen kirjoissaan tosi ja taru punoutuvat yhteen siksi lukijaa kiehtovaksi kokonaisuudeksi, jolla Saattue Murmanskiin painoi MacLeanin nimeen lähtemättömän laatuleiman."

 

Uutinen Suomen Kuvalehdessä vuonna 1972:

Nai perjantaina 13. pnä
Maailmankuulu kirjailija Alistair MacLean – löi itsensä läpi Navaronen tykeillä – meni perjantaina, 13. pnä naimisiin ranskalaisen Mary Marcelle Georgeusin, 37, kanssa. Seremoniat maistraatissa Lontoossa kestivät parisen minuuttia ja muutama ryyppy sen jälkeen läheisessä baarissa vähän kauemmin. Sitten alkoikin matka Amsterdamiin, jossa kirjailija kerää aineistoa uuteen kirjaansa. Maclean on 50-vuotias ja tämä on hänen kolmas avioliittonsa. Morsian on johtajana yhtiössä joka valmistaa filmisovitusta aviomiehen kirjasta Karhusaari. Rouva Macleanilla on nyt neljäs avioliittoyritys. Rouva sanoi baarissa: – En olekaan aikaisemmin avioitunut perjantaina enkä 13. pnä, tästä varmaan tulee minun onnenpäiväni.
 

 
 
Alistair MacLeanin kirjat
 

Alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä:
 
H.M.S. Ulysses (1955) - Saattue Murmanskiin (1956)

The Guns of Navarone (1957) - Navaronen tykit (1957)

South by Java Head (1957) - Pako yli Jaavan meren (1958)

The Last Frontier (1959) - Viimeinen rintama (1959)
Night without End (1960) - Loputon yö (1960)
Fear Is the Key (1961) - Pelko on aseeni (1961) 

The Dark Crusader (1961) (salanimellä Ian Stuart) - Taivaan nuoli (1961)

The Golden Rendezvous (1962) - Miljonäärien laiva (1962)

The Satan Bug (1962) (salanimellä Ian Stuart) - Kalmankoura (1964)

Ice Station Zebra (1963) - Jääasema Zebra (1963)

When Eight Bells Toll (1966) - Kun kello lyö (1966)

Where Eagles Dare (1967) - Kotkat kuuntelevat (1967)

Force 10 from Navarone (1968) - Navaronen haukat (1968)
Puppet on a Chain (1969) - Kahlenukke (1969)

Caravan to Vaccares (1970) – Takaa-ajo Vaccarèsiin (1970)

Bear Island (1971) – Karhusaari (1971) 
The Way to Dusty Death (1973) - Katkuinen kuoleman tie (1973)

Breakheart Pass (1974) - Särkyneen sydämen sola (1974)

Circus (1975) – Kuolonhyppy (1975)

The Golden Gate (1976) - Kaappaus San Franciscossa (1976) 

Seawitch (1977) - Merinoita (1977)
Goodbye California (1978) - Hyvästi Kalifornia (1978)
Athabasca (1980) - Alaskan musta kulta (1980)

Hostage Tower * (1980) - Kaapattu torni (1981)
River of Death (1981) - Kuoleman joki (1981)
Airforce One Is Down * (1981) - Kaappaajan paluu (1982)

Partisans (1982) - Partisaanit (1982)
Floodgate (1983) - Tulvaportti (1983)
San Andreas (1984) - Saalistus Barentsinmerellä (1984)

The Lonely Sea (1985) - Armoton meri (1985)
Santorini (1986) - Santorinin hauta (1986) 
Death Train * * (1988) - Kuoleman juna (1988)

The Rembrandt Affair * * (1989) 
Night Watch * * (1989) – Yövartio (1989)

Red Alert * * (1990) - Kuoleman kauppiaat (1990)
Time of Assassins * * (1992) - Salamurhaajien aika (1991)

Dead Halt * * (1992) - Pyörremyrsky (1992)
Golden Girl * * * (1992) 
 
* Kirjoittanut John Denis MacLeanin idean pohjalta
** Kirjoittanut
Alistair MacNeill MacLeanin idean pohjalta
*** Kirjoittanut Simon Gandolfi MacLeanin idean pohjalta
 
 
MacLeanin suomennetut jännärit aakkosjärjestyksessä:
 
Alaskan musta kulta (1980) – Athabasca (1980) 

Armoton meri (1985) - The Lonely Sea (1985)
Hyvästi Kalifornia (1978) - Goodbye California (1978)

Jääasema Zebra (1963) - Ice Station Zebra (1963) 

Kaapattu torni (1981) - Hostage Tower * (1980)

Kaappaajan paluu (1982) - Airforce One Is Down * (1981)
Kaappaus San Franciscossa (1976) - The Golden Gate (1976)
Kahlenukke (1969) - Puppet on a Chain (1969)
Kalmankoura (1964) - The Satan Bug (1962)
Karhusaari (1971) - Bear Island (1971)
Katkuinen kuoleman tie (1973) - The Way to Dusty Death (1973)

Kotkat kuuntelevat (1967) - Where Eagles Dare (1967) 

Kun kello lyö...
(1966) - When Eight Bells Toll (1966) 
Kuoleman joki (1981) - River of Death (1981)
Kuoleman juna (1988) -
Death Train * * (1988)
Kuoleman kauppiaat (1990) - Red Alert * * (1990)

Kuolonhyppy (1975) -  Circus (1975)

Loputon yö (1960) - Night without End (1960) 

Merinoita (1977) – Seawitch (1977) 
Miljonäärien laiva (1962) - The Golden Rendezvous (1962) 

Navaronen haukat (1968) - Force 10 from Navarone (1968) 

Navaronen tykit (1957) - The Guns of Navarone (1957) 

Pako yli Jaavan meren (1958) - South by Java Head (1957) 

Partisaanit (1982) – Partisans (1982) 

Pelko on aseeni (1961) - Fear Is the Key (1961) 
Pyörremyrsky (1992) - Dead Halt * * (1992)

Saalistus Barentsinmerellä (1984) - San Andreas (1984) 

Saattue Murmanskiin (1956) - H.M.S. Ulysses (1955) 

Salamurhaajien aika (1991) - Time of Assassins * * (1992)

Santorinin hauta (1986) – Santorini (1986) 

Särkyneen sydämen sola (1974) - Breakheart Pass (1974)

Taivaan nuoli (salanimellä Ian Stuarti) (1961) - The Dark Crusader (1961)

Takaa-ajo Vaccarèsiin (1970) - Caravan to Vaccarès (1970) 

Tulvaportti (1983) – Floodgate (1983)

Viimeinen rintama (1959) - The Last Frontier (1959)
Yövartio (1989) - Night Watch * * (1989)
 
* Kirjoittanut John Denis MacLeanin idean pohjalta
** Kirjoittanut
Alistair MacNeill MacLeanin idean pohjalta
*** Kirjoittanut Simon Gandolfi MacLeanin idean pohjalta

 
 

 
Alistair MacLean
Saattue Murmanskiin
WSOY 1956

H.M.S.Ulysses 1955

 
Alistair MacLean, maailmankuulu englantilainen seikkailuromaanien kirjoittaja, kertoo tässä teoksessaan toisen maailmansodan kovaonnisimman laivasaattueen matkasta Murmanskiin. Taistelu Murmanskiin johtavasta meritiestä riehui kiivaimmillaan vuoden 1943 alkupuolella. Scapa Flow'n laivastotukikohdasta lähti liikkeelle englantilainen saattotukialusosasto, jonka lippulaivana toimi kevyt risteilijä H.M.S. Ulysses. Menetettyään ankarassa myrskyssä miltei puolet vahvuudestaan - mm. kaikki lentotukialuksensa - saattue joutui kokonaan saksalaisten pommitus- ja torpedokoneiden armoille. Myrskyt, pakkanen ja vihollinen tuhosivat aluksen toisensa jälkeen. Englantilaisten laivojen miehistöt joutuivat taistelemaan olosuhteissa, joille ei löydy vastinetta miltään muulta sotanäyttämöltä.”
 
Alistair MacLean
palveli toisessa maailmansodassa kahden ja puolen vuoden ajan H.M.S. Ulysses – risteilijällä torpedomiehenä. Kokemuksiensa perusteella hän saattoi kirjoittaa hyvin toden tuntuisen merellisen jännärin. Kirjaa pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista merisotaromaaneista.
Tarina kuvaa Ulysses –laivan matkaa Scapa-Flowin laivastotukikohdasta Islannin pohjoispuolelle, jossa se kohtaa Halifaxista tulleen saattue FR 77:n. Rahtilaivoissa on lastina venäjälle meneviä sotatarvikkeita, hyökkäysvaunuja, lentokoneita ja öljyä. Ulyssesin on määrä suojella muutamien muiden sotalaivojen kanssa FR77:ää. Määränpää on Murmanski. Saattuetta kohtaa alusta alkaen kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Arktinen sää myrskyineen ja vihollisen sukellusveneet, lentokoneet ja laivat ovat alituisena uhkana. Ulyssesin miehistö on jo matkaan lähtiessä väsynyttä ja kapinahenkistä. Aluksen päällikkö, kommodori Vallery saa kuitenkin miehet jaksamaan vielä tämän yhden matkan. 

Tässä ensimmäisessä MacLeanin jännärissä on väkevästi läsnä sodan kauhut kokeneen miehen tunnot. Monissa myöhemmissäkin kirjoissa MacLeanin sankarit joutuvat kokemaan kovia sekä luonnonvoimien että roistojen taholta. Tästä ensimmäisestä kirjasta puuttuu kuitenkin MacLeanin myöhemmin menestyksekkäästi käyttämä juonen yllätyksellisyys. Jännittäviä käänteitä on toki luvassa tämänkin tarinan lukijalle. Monet kutsuvat tätä MacLeanin parhaaksi, mutta omasta mielestäni tämä ei sijoitu aivan kärkeen MacLeanin tuotannossa. Sota- ja jännityskirjailija Alistair MacLean oli pitkään kaupallisesti menestynein käännöskirjailija Suomessa.

 
 
Alistair MacLean

Navaronen tykit

WSOY 1957
The Guns of Navarone 1957

 
“Kheroksella, pienellä Kreikalle kuuluvalla saarella lähellä Turkin rannikkoa, on 1200 brittiläistä sotilasta, joiden kohtalo näyttää toivottavalta. Yhteydet omiin joukkoihin ovat poikki, ja Kheroksen eteläpuolella sijaitseva Navarone, saksalaisten valloittamaton saarilinnoitus, vartioi tarkoilla tykeillään valppaasti kapeaa salmea, josta Kuninkaallinen laivasto voisi tulla avuksi. Mutta jotakin on tehtävä, toteavat ne jotka esikunnasta seuraavat tilannetta. Ja niin he tekevät lähes epätoivoisen päätöksen: linnoitukseen lähetetään vapaaehtoisista koottu partio, jonka on määrä vaientaa Navaronen tykit.”
 
Monitaitoiset supersankarit suorittavat ihmetekojaan, niittävät alppijääkäreitä ja selviytyvät kaikenlaista pinteistä. MacLeanin kirjoille tyypillisenä piirteenä tässäkin tarinassa on mukana yllättävä kavaltaja. Lopussa räjäytetään sitten miehiä oikein isolla paukulla. Tarina on jännittävä ja vauhdikas. Kirjan pohjalta on tehty myös suuren suosion saanut elokuva The Guns Of Navarone (1961).

 
 
Alistair MacLean

Pako yli Jaavan meren

WSOY 1958
South by Java Head 1957

 
Japanilaiset ovat valtaamassa Singaporea toisen maailmansodan aikana. Joukko haavoittuneita englantilaisia sotilaita, muutama sairaanhoitaja, kaksivuotias Peter ja salaisissa tehtävissä valepukuisena liikkuva prikaatinkenraali Foster Farnholme (evp) yrittävät paeta sekasortoiselta sotanäyttämöltä. He pääsevät muutaman roiston alukseen, mutta japsien ilmahyökkäyksessä laiva haaksirikkoutuu ja roistot pakenevat pelastusveneellä jättäen muut uppoavaan laivaan. Brittiläis-arabialainen tankkilaiva pelastaa haaksirikkoiset ja pian merestä poimitaan myös pelastusveneellä paenneet roistot. Japanilaiset Zero -hävittäjät upottavat tämänkin aluksen ja eloon jääneet matkustajat pelastautuvat kahteen pelastusveneeseen. Sukellusveneen ahdistamana paetaan pienelle luodolle ja sieltä taistelujen jälkeen taas matkaan. Lopulta ajaudutaan Sundasalmen Jaavan puoleiselle rannalle. Sielläkin on tietysti japanilaisia, mutta jännittävien seikkailujen jälkeen selviydytään lopulta turvaan. Tämä mainio jännäri on yksi parhaista MacLeanin kirjoista. Tarina filmattiin vuonna
1959.
 
 
Alistair MacLean

Viimeinen rintama

WSOY 1959
The Last Frontier 1959

 
”Englantilainen tiedemies tohtori Jennings on tympääntynyt tuhoaseiden kehittämiseen ja lähtenyt etsimään tukea rauhaa ajaville mielipiteilleen rautaesiripun tuolta puolen. Sittemmin hänet on tuotu Budapestiin siellä pidettävän tieteellisen kongressin pääpuhujaksi. Englannin valtiollinen poliisi on kuitenkin saanut vihiä asiasta ja päättänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen kaapatakseen tohtori Jenningsin takaisin länteen. Tähän mahdottomalta tuntuvaan tehtävään on valittu Salaisen palvelun kapteeni Michael Reynolds, kokenut asiamies, kovapintainen, nopea, tehokas. Hän saapuu lentokoneella Itävaltaan ja ylittää rajan. Siitä alkaa huimaava seikkailu.”
 
Kirjassa kuvataan ”asiamiehen” seikkailua Unkarin poliittisen poliisin, AVO:n takaa-ajamana. Hän saa ratkaisevaa apua muutaman hengen vastarintaliikkeeltä. Välillä hakataan, välillä kidutetaan AVO:n vankityrmässä, sitten taas röyhkeä huijaus ja pako. Tässä kirjassa MacLean pohtii rauhan ja väkivallan kysymyksiä sivukaupalla. Paljon kärsinyt ja Siperiasta paennut Jansci luennoi asiamiehellemme ”kommunisteista ja antikommunisteista sekä siitä, miten näiden välinen ero on vain pikkumaisten ihmisten kuvittelua.”  Romanssikin puhkeaa asiamiehen ja Janschin tyttären, Julian välille. Välillä kirja on jännittävä ja yllätyksellinen. Tarinan pohjalta tehtiin elokuva The Secret Ways (1961). 

 
 
 
Alistair MacLean

Loputon yö
WSOY 1960
Night Without End 1960

 
”Matkustajakone tekee pakkolaskun pienen tutkimusaseman liepeille keskellä Grönlannin hyisintä syksyä. Suurin osa lentokoneessa matkanneista on selvinnyt rysäyksestä hengissä, mutta pian selviää, että koneessa on tapahtunut muutakin outoa kuin täydellinen harhautuminen lentoreitiltä. Suurin osa matkustajista on huumattu unilääkkeellä, kaksi matkustajaa on ammuttu ennen laskeutumista ja kolmas, vaikeasti loukkaantunut, murhataan salaa vielä samana yönä. Yhteydet ulkomaailmaan ovat poikki. Varusteita ja ruokaa ei riitä kaikille. Alkaa armoton eloonjäämiskamppailu “loputtomassa yössä”, hirvittäviä luonnonoloja ja kahta kylmäveristä murhaajaa vastaan.”

(Parempi kuvaus kirjasta on tulossa myöhemmin)


 
Alistair MacLean
Pelko on aseeni

WSOY 1961
Fear Is The Key 1961

 
Herra Talbot on menettänyt vaimonsa ja lapsensa kultaryöstäjien kaappauksessa. Kultalasti makaa meren pohjassa ja Talbot värväytyy rosvojen sukeltajaksi väärän henkilöllisyyden turvin. Tämä vaatii lavastusta ja rikollistaustan väsäystä. Jännä juttu. Loppuhuipentuma tapahtuu porauslautalla ja sukellusaluksessa meren pohjassa. Tarinassa on mukana myös kaunis perijätär, mutta sankari jää nuolemaan näppejään autonkuljettajan napatessa kaunottaren!

Tarinasta tehtiin elokuva Fear Is The Key (1972) 

 

Alistair MacLean (salanimellä Ian Stuart)

Taivaan nuoli

WSOY 1961

The Dark Crusader
1961

”Brittiläinen salainen agentti John Bentall lähetetään polttoaineasiantuntijana Australiaan selvittämään, miksi tiedemiehiä on salaperäisesti kadonnut vastattuaan työpaikkailmoitukseen. Mukanaan hänellä on agenttitoveri Marie Hopeson, joka esittää hänen vaimoaan. Matkalla heidät siepataan ja he päätyvät kaukaiselle Tyynenmeren saarelle. Tarinan konna on idän kommunistien hyväksi työskentelevä LeClerk. Lopulta kyseessä ei ole sen vähempi kuin atomisodan uhka.” 

(Parempi kuvaus kirjasta on tulossa myöhemmin)



Alistair MacLean

Miljonäärien laiva

WSOY 1962

The Golden rendezvous 1962


”Brittiläinen kauppalaiva ’Campari’ on maailman ylellisin alus. Se on miljardöörien maanpäällinen taivas – tai oli – siihen saakka kun eräs amerikkalainen atomitohtori pakkasi ammuksen mallin autoonsa ja livisti…
Tarinan alkaessa Campari keinuu ankkurissa länsi-intialaisen diktatuurimaan satamassa. Tunnelma on musta. Kapteeni Bullen puhisee raivosta, miehistö on yrmeää eikä ensimmäinen perämies Carter ilmesty virkistysryypylle matkustajien seuraan kauniin perijättären mielipahaksi. Alus on näet kokenut ennenkuulumatonta painostusta ja viivytyksiä, se on nuuskittu perästä keulaan. Nyt Camparin ruumaan lastataan raskaita konelaatikoita, joita tulli ei tarkasta ja joista maksetaan kaksinkertainen rahti. Viime hetkessä sinne nostetaan kolme ruumisarkkua. Näillä vainajilla on suosituksinaan suurlähettilään allekirjoittama paperi ja saattajat, isä ja poika Carreras. Ja kun laivaan nousee vielä muuan rullatuoli-invalidi kahden sairaanhoitajan kanssa, risteily Karibian merellä voi alkaa.
Ja myös seikkailu: loistolaiva muuttuu juonittelujen, hiiviskelyjen, salaperäisten murhien, pistoolitaistelun ja kostavan kuoleman hornankattilaksi, jossa armoa ei anneta eikä pyydetä. Kysymyksessä ovat isot asiat.”

Ensiluokkainen jännäri – kenties MacLeanin paras. Kirjan päähenkilö, perämies Carter, tosin on epäuskottava supermies, joka pystyy epäinhimillisiin suorituksiin. Harvassapa sellaisia jännäreitä onkaan, jossa sankari olisi varustettu tavallisen tallaajan kyvyin.



Alistair MacLean (salanimellä Ian Stuart)

Kalmankoura 

WSOY 1964
The Satan Bug 1962


“Joku on murtautunut Englannin huippusalaiseen biologiseen tutkimuskeskuksen laboratorioon ja vienyt mukanaan muutamia ampulleja tappavia taudinaiheuttajia. Näiden joukossa on Kalmankoura, kaikista kauhistuttavin biologinen ase. Laboratorion lukittujen ovien takaa löytyy myös kuollut tiedemies. Tarinan sankari Pierre Cavell on laboratorion entinen turvallisuuspäällikkö ja johtaa tutkimuksia. Selviää, että varkaan täytyy olla sisäpiirin väkeä. Tämä on ottanut panttivankeja ja Cavell joukkoineen seuraa heitä Lontooseen. Siellä on loppunäytös, jossa panoksena on koko Lontoon kaupungin tuho.”



Alistair MacLean

Jääasem a Zebra

WSOY
1963 
Ice Station Zebra 1963

”Pohjoisnavalla sijaitseva sääntutkimusasema on tuhoutunut tulipalossa. Aseman henkilökunnasta osa kuoli ja osa loukkaantui pahoin. Amerikkalainen atomisukellusvene Dolphin rientää apuun. Aluksella on mukana miehistön lisäksi arvoituksellinen brittiläinen Neil Carpenter. Dolphin risteilee arktisen jään alla ja miehistöä odottaa yllätys toisensa jälkeen.”

Macleanin jännittävän meriromaanin tapahtumat sijoittuvat tällä kertaa entistäkin hyisempiin olosuhteisiin. Juoni on yllätyksellinen parhaaseen MacLeanin tyyliin.



Alistair MacLean
Kun kello lyö
WSOY 1967
When Eight Bells Toll 1966

“Philip Calvert, Englannin salaisen palvelun agentti, on joutunut tosi kiperään tilanteeseen. Niin tapahtuu neljä päivää kestävän seikkailun aikana kerran toisensa jälkeen, upealla huvipurrella, jyrkällä luodolla uhkaavana kohoavassa linnassa, merentutkimuskeskukseksi naamioidussa risteilijässä. Philip Calvert on ottamassa selvää, miksi Skotlannin rannikolla on kadonnut kultaharkkoja kuljettavia laivoja. Hän on nitistämässä kansainvälistä rikollisliigaa, joka ei kaihda mitään. Tarpeen tullen ei myöskään Philip Calvert kaihda mitään.”
”Vauhtia, tyyliä, kiperiä tilanteita…hyvän seikkailukirjan ystäville tätäkin kirjaa voi huoletta suositella. Kokonaistulos on jälleen varsin mukava, niin että kirjan kädestään laskettuaan voi olla tyytyväinen.” (Hämeen Sanomien arvostelu)

Tämä on yksi parhaista MacLeanin kirjoista. Kertojana hän on ykkösluokkaa. Tarina etenee vaivattomasti eteenpäin ja lukija pysyy hyvin tapahtumien tasalla.



Alistair MacLean
Kotkat kuuntelevat

WSOY 1967
Where eagles dare 1967


“Kuljetuskone lentää kohti Alppeja toisen maailmansodan kynsissä kiemurtelevan Euroopan yllä. Matkustajina kuusi Englannin salaisen palvelun miestä ja yksi nainen jonka mukanaolosta vain ryhmän johtaja skottimajuri Smith tietää. Heille on määrätty mahdoton tehtävä: kaapata takaisin Normandian maihinnousun pääsuunnittelija, joka on vangittuna Gestapon ja Saksan salaisen palvelun yhteisessä päämajassa Schloss Adlerissa. Kone puikkelehtii öisessä lumimyrskyssä vuorenseinäien välissä. Edessä on vaarallinen laskuvarjohyppy tuntemattoman pimeyteen. Sitten tunkeutuminen Schloss Adleriin, jonne ei ole muuta pääsyä kuin tarkasti vartioitu köysirata. Vain kotkien tie on sinne vapaa… Tässä syksyn hurjimman seikkailun alkuasetelma. Jätämme lukijan luottavaisesti jännityksen piinattavaksi ja yllätysten riepoteltavaksi. MacLean ei petä.” 

Tämä on todella jännittävä ja yllätyksellinen tarina. Muutamat todellisuuden vastaiset ylilyönnit muistuttavat onneksi lukijaa, että kyseessä on vain sepitetty kertomus. MacLean ymppää tarinaan ripauksen romantiikkaa kahden kaunottaren myötä. Kirjan pohjalta tehtiin saman tien myös filmi, jonka pääosissa olivat Clint Eastwood ja Richard Burton.



Alistair MacLean
Navaronen haukat 

WSOY 1968
Force 10 of Navarone 1968


“Navaronen tykkilinnoituksen rauniot savuavat vielä, kun sen kukistajat määrätään mahdottomaan tehtävään. Jugoslavian sydämessä Bosnia-Hertsegovinan louhikkoisessa vuoristossa on umpilaakso, jonne natsit ovat motittaneet kokonaisen partisaanidivisionan. Se on pelastettava. Tehtävään kelpaavat vain kokeneimmat, terävimmät ja häikäilemättömmimmät kaukopartiomiehet, Navaronen sankarit. Uusseelantilainen Keith Mallory, jenkki Dusty Miller ja kreikkalainen titaani Andrea Stavros muodostavat kolmikon, jonka mittaista ei löydy toista Välimeren alueelta. Mutta partisaanien pelastaminen on vain alkua, peiteoperaatio. MacLean järjestää ylittämättömät jännitysmomentit. Hän ampuu sarjan shokkeja, jotka tyrmäävät varoituksetta, säälimättömästi. 
Navaronen haukat alkaa kun Navaronen tykit loppuu, keskiviikkona keskiyöllä. Päähenkilöt ovat samat, mutta seikkailu on toinen.”

Tämä kirja jatkaa samaa vauhdikasta linjaa kuin edeltäjänsäkin. Supesankarit ovat Navaronen tykit –tarinan jäljiltä puolikuolleita valvomisesta, nälästä ja fyysisestä rasituksesta. Ilman lepotaukoa heidät passitetaan uuteen tehtävään, jossa taas kiipeillään jyrkänteillä ja niitetään natseja. Taaskaan ei ehditä nukkua ja syöminenkin jää heikonlaiseksi. Tämänkertainen paukku vie tuhansia miehiä ja panssarivaunut. Kirja on jännittävä, muttei kuitenkaan aivan niin tyrmäävä kuin takakannen tekstissä väitetään.



Alistair MacLean
Kahlenukke

WSOY 1969
Puppet On A Chain 1969


Majuri Paul Sherman Interpolin Lontoon osastosta matkustaa Amsterdamiin selvittämään huumausainekauppaa. Hänellä on mukanaan kaksi kaunotarta – tumma ja vaalea – joiden roolia ei tarinassa vaivauduta selvittelemään. Lähinnä he ovat tuomassa karun tarinan karulle päähenkilölle silmäniloa. Sankarimme toimii yksin ja pitää tytöt hotellin turvissa eikä ota vastaan edes Amsterdamin poliisin apua. Tällaisten kirjojen sankarit ovatkin aina kovia heppuja, jotka päihittävät yksin ison rikollisjoukon. Asiaan kuuluu, että heppu saa pari kertaa turpiinsa, joutuu pari kertaa rikollisten vangiksi ja selviää yli-inhimillisin voimin tukalista tilanteista. Paul Sherman tekee sen, minkä lukuisat kirjalliset kollegansakin. Parissa päivässä hän selvittää miten huumeet salakuljetetaan ovelasti jättämällä vedenpitävä laatikko poijuun toisten roistojen noudettavaksi. Samalla hän paljastaa jakeluketjunkin. Huumeet kätketään kelloihin, nukkeihin ja raamattuihin. Toinen kaunottarista sohitaan heinähangoilla kuoliaaksi. Loppukohtauksessa sankari pudottaa pääkonnan nosturin nokalta alas ja sopii saman tien seurassaan olevan toisen kaunottaren kanssa naimisiinmenosta. Että silleen. Vaikka tarina kuulostaakin näin typerältä, on se aika jännittävä ja helppolukuinen. Tarinan pohjalta tehty filmi julkaistiin vuonna 1970.



Alistair MacLean
Takaa-ajo Vaccarèsiin

WSOY 1970

Caravan to Vaccarès 1970


“Jännityksen maailmanmestarin kolmastoista. Sankarina Neil Bowman, Englannin salaisen palvelun rajuotteinen mies. Vastustajana rikolliskopla rautaesiripun takaa. Aseena tehokkaasti silpovat veitset tai raivokkaana hyökkäävä andalusialainen härkä. Kiristyvän jännityksen näyttämönä Etelä-Ranskan kaupunki, johon mustalaisten ja turistien joukot ovat saapuneet juhlimaan vuoden suurinta fiestaansa. Siinä puitteet joissa MacLean järjestää toinen toistaan rautaisemmat roundit – ja tyrmää ratkaisun hetkellä.”

Täytyy myöntää, että tämä on erittäin jännittävä ja mukaansa tempaava kirja. Tähän tarinaan Maclean on yrittänyt saada mukaan myös romantiikkaa – tosin kömpelösti.  



Alistair MacLean
Karhusaari

WSOY 1971

Bear Island 1971

”Viheliäinen filmiryhmä purjehtii natisevassa troolarissa, veitsenterinä leikkaavassa myrskyssä kohti häijyä Karhusaarta. Pahansuopa saari kohoaa arktisesta merestä kuin sokean ja hullun kuvanveistäjän työ. Filmiryhmään on koottu parhaat päivänsä nähneitä tähtiä, ikääntyviä sankareita, toisen ja kolmannen luokan kykyjä. Mutta miksi yksi heistä on puolalainen kreivi ja miksi yhdellä pääosakkaista on synkkä menneisyys kolmannen valtakunnan agenttiverkostossa? Kaikki ei ole miltä näyttää. Tämän toteaa myös tohtori Marlowe, laivalääkäri, viimeistään sillä hetkellä kun matkustajat salaperäisen myrkyn tuhoamina poistuvat näyttämöltä viimeisen kerran, yksi toisensa jälkeen. Ja kun matkan kolkko päämäärä lopulta häämöttää, alkaa myös raivokas taistelu – taistelu kullasta, toisen maailmansodan aikaisesta ryöstösaaliista.”

Jännittävä tarina kylmissä puitteissa. MacLeanin tarinoissa on yllätyksellistä jännitystä ja karua toimintaa – joskus hieman liikaakin minun makuuni.



Alistair MacLean
Katkuinen kuoleman tie

WSOY 1973
The Way to Dusty Death 1973


Johnny Harlow on formulakuski joka on päästä hengestään kilparadan kolarissa. Ohittamaan pyrkinyt kilpailija sen sijaan paloi autonsa mukana. Kaikki pitivät sitä Harlowin syynä. Huhuttiin että hän oli menettänyt hermonsa ja ratkennut juomaan. Coronado -tallin pomo, James MacAlpine aikoo antaa Harlowille vielä yhden mahdollisuuden. Hänen tyttärensä Mary luottaa Harlowiin ja on tähän rakastunut. Harlowilla on kuitenkin omat syynsä näytellä erakoituvaa juoppoa. Hän livahtaa öisin tutkimaan kuljetusautoa ja varikon korjaamoa. Lukijalle paljastetaan onneksi ajoissa Harlowin aikeet. Jännittävässä seikkailussa on kyse vedonlyönnistä ja huumeista sekä kiristyksestä. MacAlpinen vaimoa pidetään panttivankina. Sankarimme Harlow päihittää kuitenkin konnat ja vaikka saakin turpiinsa, vapauttaa vankina olleen naisen. Välillä tietysti kaahataan tuhatta ja sataa milloin Ferrarilla, milloin rekka-autolla. Jos tällaisia jännäreitä ei ota liian tosissaan, näiden tarjoamasta jännityksestä voi jopa nauttia.



Alistair MacLean
Särkyneen sydämen sola

WSOY 1974
Breakheart Pass 1974


Seikkailujännärien tekijä MacLean kirjoitti myös villin lännen tarinan intiaaneineen, saluunoineen ja konnineen. Noin vuonna 1873 lähtee armeijan juna kohti etäistä Fort Homboldtin linnoitusta. Siellä on puhjennut koleraepidemia, ja juna vie sinne lääkäriä ja lääkkeitä. Mukaan lähtee myös Nevadan osavaltion kuvernööri, tämän veljentytär Marcia ja poliisipäällikkö vankeineen. Vanki on kuuluisa konna ja murhamies John Deakin. Outoja asioita alkaa tapahtua matkalla. Miehiä kuolee, vaunuja katoaa ja radan varren lennätinjohdot katkaistaan. Marcia on utelias konnan suhteen ja MacLeanin tuttuun tyyliin lukijakin alkaa pian epäillä kuka oikein on konna ja kuka sankari. Tämä ei ole kaikkein jännittävimpiä ja tapahtumarikkaimpia MacLeanin tarinoista, mutta mukava yksinkertainen pikku jännäri kuitenkin.



Alistair MacLean
Kuolonhyppy

WSOY 1975
Circus 1975


Eräässä Itä-Euroopan maassa kehitellään huimaa antimateriaan perustuvaa asetta. CIA haluaa tietysti sen omiin käsiinsä. Maailman kuulu sirkus pestataan kulissiksi ja lähdetään Eurooppaan. Heti alusta lähtien vastapuoli on jyvällä asiasta ja surmaa avainhenkilöitä. 
Trapetsitaiteilija Brunon on määrä tunkeutua Craun kaupungissa olevaan tarkoin vartioituun Lubylanin tutkimuskeskukseen ja varastaa antimaterian kaava. Avuksi on pestattu CIA:n agentti Maria, joka kuitenkin toimii reissulla kuin amerikkalainen kotirouva. Toiminta on muutenkin kovin tökeröä ja suunnittelematonta. Lähdetään vain reissuun ja toimitaan korvakuulolta. Perillä Craussa salaisen poliisin päällikkö seuraa tilannetta ja matkalaisia salakuunnellaan ja varjostetaan. Hataran suunnitelman avulla tunkeudutaan tutkimuskeskukseen ja ruumiita tulee. Tämä on ilmeisesti MacLeanilta jonkinlainen kiireessä hutaistu tekele. Harvoin on päähenkilöiden romanssiakaan kuvattu tökerömmin. 



Alistair MacLean
Partisaanit

WSOY 1982
Partisans 1982

Päähenkilö, majuri Petersen saattaa sodan aikana muutaman henkilön Italiasta Jugoslaviaan. Mennään laivalla, varastetuilla kuorma-autoilla ja poneilla ylös vuorille. Saatettavat henkilöt salaavat taustansa, liittolaiset ja viholliset salaavat tarkoitusperänsä ja tietysti itse päähenkilökin kumppaneineen salaa todellisen henkilöllisyytensä. Kun vihdoin päästään perille, sama porukka palaa takaisin rannikolle. Tarinassa on oudon tapahtumaköyhä juoni.



Alistair MacLean
Tulvaportti

WSOY 1983
Floodgate 1983

Sekalainen konnaryhmä räjäyttelee hollannin patoja. Juttua tutkii poliisimestari, eversti van de Graaf, sekä ylikomisario van Effen. Roistot kaappaavat Julien, Effenin sisaren ja Annemarien, Effenin työtoverin. Effen tekeytyy asekauppiaaksi ja myy roistoille ohjuksia. Asekauppa ja monet muut yksityiskohdat kuvataan tökerösti. Asekauppias ei näytä olevan kiinnostunut saamaan maksua eivätkä ryökäleet epäile mitään. Käy ilmi, että konnat haluavat iskuillaan painostaa alankomaiden hallitusta puuttumaan Irlannin ja Britannian selkkaukseen. Konnien touhu kaiken kaikkiaan kuvataan jotenkin ylimalkaisesti. Julien ja Annemarien kauneutta selvitetään laajasti. Missä ikinä tapahtumat ovatkaan, siellä on myös hyvä valikoima juomia. Jokainen jong jeneverin kulaus ja konjakkiryyppy selostetaan tarkasti. Varsinaiseen toimintaan ei päästä lainkaan. Effen apureineen yhtäkkiä tainnuttaa konnat kaasulla ja juttu on ohitse. Effenin ja Annemarien romanssikin kuvataan nopeasti pakollisena sivujuonena. MacLeanin tuotanto näyttää olevan hyvin epätasaista. Tämä on siis sieltä huonoimmasta päästä.



Alistair MacLean
Saalistus Barentsinmerellä
WSOY 1984
San Andreas 1984


Tässä kirjassa ei kertoja ole sankarina, vaan tapahtumia kuvataan ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Tarina kertoo brittiläisestä sairaalalaivasta, joka lähtee sodan aikana Murmanskista kohti Aberdeenin satamaa Skotlannissa. Laivalla sattuu sarja tihutöitä ja pian sitä ahdistelevat saksalaiset lentokoneet ja sukellusvene. Nämä eivät kuitenkaan upota laivaa, vaan yrittävät saada sen pysähtymään vaurioittamalla sitä. Alus kärsii vakavia vaurioita ja osa miehistöstä kuolee tai haavoittuu. Ahdistelijat joutuvat haaksirikkoon ja henkiin jääneet pelastetaan sairaalalaivaan. Miehistö on ymmällä, mutta lukija arvaa pian mistä on kysymys. Laivalla on jotain arvokasta, jota saksalaiset haluavat. Kovia kokenut alus pyrkii myrskystä huolimatta vajaalla miehistöllä kohti kotisatamaa. MacLean ei tällä kertaa tarjoa yllättäviä juonenkäänteitä ja jännityskin pysyttelee keskinkertaisena. Laivan sairaalahenkilökunta ja päällystö pohtii kirjassa sodan moraalikysymyksiä. Miten suhtautua merestä pelastettuihin vihollisiin, jotka yrittivät juuri upottaa heitä? Auttaako saksalaisen pommikoneen suunnistustaitoinen päällikkö brittialuksen navigoinnissa, kun hänen omat pomminsa ovat tappaneet laivan navigointiupseerin?

Sivun alkuun

Juhani K ©  2011