Kirjoja ja musiikkia
kirjoiratio
Conan Doyle: Sherlock Holmes
Etusivu   -   Brittijännäreitä –sivulle  -   Sherlock Holmes tarinat   -   Palaute


Sir Arthur Conan Doyle (1859-1930) on maailman kuuluisimpien salapoliisitarinoiden, Sherlock Holmesin seikkailujen kirjoittaja. Brittiläinen Doyle toimi ensin lääkärinä, mutta hänen praktiikkansa ei menestynyt. Niinpä hän matkusti vaimonsa Louisen kanssa Wieniin ja erikoistui siellä silmälääkäriksi. Koska tämäkään ammatti ei tuonut riittävästi potilaita, oli Doylella hyvää aikaa sepitellä kertomuksia. Hän lopetti vastaanottonsa vuonna 1891 ehdittyään jo julkaista muutaman kirjan. Doyle palasi lääkärin ammattiin vielä vuosisadan vaihteessa, osallistuessaan buurisotaan kenttäsairaalan lääkärinä. Siellä hän kirjoitti Brittien siirtomaapolitiikkaa puolustavan teoksen ”The War In South Africa”. Palattuaan kotimaahan hänet aateloitiin vuonna 1902. Vaimo Louise kuoli keuhkotautiin vuonna 1906 ja Doyle avioitui tuttavansa Jean Lackien kanssa 1907. Doylella oli viisi lasta, tytär ja poika ensimmäisestä avioliitostaan sekä tytär ja kaksi poikaa toisesta. Doyle kuoli sydänsairauteen kotonaan perheensä ympäröimänä vuonna 1930.
 
Vaikka Doyle tunnetaan nykyään Sherlock Holmesista kertovista salapoliisikertomuksistaan, ne muodostavat vain noin neljänneksen hänen tuotannostaan. Hän kirjoitti erilaisia kertomuksia Napoleonin ajoilta, tarinoita merirosvoista, nyrkkeilijöistä, sotilaista ja lääkäreistä. Vaikka Sherlock Holmes esitetään terävä-älyisenä ja tieteellisesti ajattelevana persoonana, Doyle itse uskoi keijuihin ja spiritismiin. Osa hänen tuotannostaan käsittelee juuri keijukaisia ja spiritualismia. Doylen elämänkertatietoja lukiessa ei voi välttyä ajattelemasta häntä hyväuskoisena hupsuna.
 
Sherlock Holmes – tarinoita on käännetty yli 50 kielelle ja niistä on tehty näytelmiä, elokuvia, radiokuunnelmia, sarjakuvia ja niin edelleen. Doyle kirjoitti Holmesin seikkailuista kaikkiaan 56 novellia ja 4 romaania. Ensimmäinen Holmesista kertova romaani, A Study in Scarlet, julkaistiin aluksi joulujulkaisussa Beeton’s Christmas Annual vuonna 1888. Toinen oli pienoisromaani, The Sign of Four, joka julkaistiin sekä USA:ssa että Englannissa vuonna 1890. The Strand Magazine alkoi julkaista Doylen novelleja, ”Sherlock Holmesin seikkailuja” vuonna 1891.

Holmesista tuli erittäin suosittu ja hän seikkaili 24 novellissa vuoteen 1893 asti.  Doyle oli jo kyllästynyt salapoliisiinsa ja antoi hänen kuolla viimeisessä novellissa, jossa tämä putosi rotkoon. Lukijat ilmaisivat pettymyksensä käyttämällä surunauhoja ja Strandin tilausmäärä putosi 20 000:lla. Yleisön suureksi mielihyväksi Doyle kirjoitti tarinan The Hound of the Baskervilles, jonka Strand julkaisi jatkokertomuksena vuonna1901. Seuraavana vuonna erittäin suosituksi tullut tarina julkaistiin romaanina. Kirjan tapahtumat sijoittuivat viimeistä novellia varhaisempaan aikaan. Sherlock Holmes putkahti julkisuuteen seuraavaksi Doylen neljännen näytelmän, The Specled Band, päähenkilönä.

Lukijoiden vaatiessa taas lisää Holmes –tarinoita, Doyle marssitti sankarinsa takaisin rotkosta selittäen että tämä selvisi syöksystään hengissä. Niinpä vuodesta 1903 Sherlock Holmes seikkaili uusissa novelleissa The Strand Magazinen sivuilla ja ne julkaistiin myös kokoelmassa The Return of Sherlock Holmes (1905). Doylen neljäs Holmes –romaani oli The Valley of Fear (1915) ja se julkaistiin ensin jatkokertomuksena Strandissa vuonna 1914. Toinen kokoelma uusia novelleja koottiin kirjaksi His Last Bow vuonna 1917. Viimeinen novellikokoelma julkaistiin vuonna 1927 ja se oli nimeltään The Case-book of Sherlock Holmes.

 

Sherlock Holmes romaanit ja novellikokoelmat:
 
A Study in Scarlet (1887), romaani
– suom. Kostaja (1899), Vainottu (1908), Punaisten kirjainten arvoitus (1982) jne.
The Sign of Four (1890), romaani
– suom. Neljän merkit (1894) ja Neljän merkki (1999) jne.
The Adventures of Sherlock Holmes (1892), novellikokoelma
– suom. Sherlock Holmesin seikkailuja 1-2 (1904) ja Sherlock Holmesin seikkailut I-II (1933) jne.
The Memoirs of Sherlock Holmes (1894), novellikokoelma
– suom. Sherlock Holmesin seikkailuja 2 (1904) ja Sherlock Holmesin Seikkailut I-II (1933) jne.
The Hound of The Baskervilles (1902), romaani
– suom. Kamala Öinen kummitus (1904) ja Baskervillen koira (1907) jne.
The Return of Sherlock Holmes (1905), novellikokoelma
– suom. Sherlock Holmesin seikkailut I-II (1933) jne.
The Valley of Fear (1915), romaani
– suom. Kauhun laakso (1915)
His Last Bow (1917), novellikokoelma
– suom. Hänen viimeinen tervehdyksensä (1921) ja Viimeinen tervehdys (1988) jne.
The Case-book of Sherlock Holmes (1927), novellikokoelma
– suom. Sherlock Holmesin muistikirja (1928) jne.
 
Lisäksi lukuisa joukko erilaisia kokoelmateoksia yllämainituista tarinoista

Sherlock Holmesin parhaita  (Basam Books 2001)
Sherlock Holmesin seikkailut I – II  (WSOY 1983)

 

Conan Doyle
Punaisten kirjainten arvoitus
Lehtikirjakauppa 1982
A Study In Scarlet 1988

"Rähjäisen lontoolaisen autiotalon huoneessa, kynttilän lepattavassa valossa, makaa miehen ruumis. Seinälle on punaisin kirjaimin töhritty sana rache. Scotland Yardin miehet ovat ymmällään. Silloin kutsutaan apuun kaikkien aikojen maineikkain salapoliisi Scherlock Holmes. Ja arvoitus ratkeaa kun sankarimme hämmästyttävän havainto- ja päättelykykynsä voimalla asettaa oikeille paikoilleen tämän karmean palapelin osaset."

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1983: "Todennäköisesti aikaisemminkin suomennettu Conan Doylen romaani kertoo muun muassa, miten Scherlock Holmes ja tohtori Watson tutustuivat ja kuinka heistä tuli työtovereita ensimmäisen yhteisen jutun "Punaisten kirjainten arvoituksen" myötä. Holmesin taitavuus rikosten selvittäjänä käy hyvin ilmi, hän näkee ja kuulee kaikenlaista, mitä muut eivät huomaa, ja osaa tehdä havainnoistaan oikeat johtopäätökset. Kirjan teksti on tavallista isokokoisempaa."
 

Conan Doyle
Neljän merkki

The Crime Corporation 1999
The Sign of Four 1890
 
Eräs neitokainen saa oudon kirjeen ja kutsuu Sherlock Holmesin ja tohtori Watsonin mukaansa kirjeessä mainitulle kohtaamispaikalle. Näin alkaa Intiasta tuodun aarteen metsästys ja puujalkaisen miehen takaa-ajo. Hevosrattailla ja höyrypurrella mennään ympäri Lontoota. Holmes käyttää suurennuslasia ja vainukoiraa rikosjahdissa ja kokaiinia luppoaikana. Watson rakastuu neitokaiseen, eikä jää ilman vastakaikua. 
 
Näissä varhaisissa rikosjännäreissä on salaperäisyyttä tehostamassa jokin outo merkki, tässä se on ’neljän merkki’. Nykyisissä jännäreissä eivät rikolliset jätä salaperäistä lappusta jälkeensä, mahtaako oikeat rikolliset koskaan tehdä niin? On mukava lukea vuonna 1890 kirjoitettua kirjaa. Tarina on vain 114 -sivuinen, mutta parempi näin, kuin saivarrella 300 sivua. Kelpo juttu, tämän voisi lukea joskus uudestaan.
 
Holmes: (s.81) ”Likaisen näköisiä lurjuksia, mutta luulenpa, että jokaisella on jokin pieni kuolematon kipinä sisällään. Ette voisi uskoa sitä katsellessanne heitä. Se ei näytä mitenkään a priori todennäköiseltä. Mikä outo olento ihminen onkaan!”  

 
Conan Doyle  
Baskervillen koira

Otava 2008, WSOY jne.
The Hound of The Baskervilles 1902
 
”Baskervillen koira kuuluu maailman kuuluisimman salapoliisin tunnetuimpiin tutkimuksiin. Sherlock Holmes matkustaa yhdessä kumppaninsa tohtori Watsonin kanssa Englannin maaseudulle loputtomien nummien keskelle ratkaisemaan outoja kuolemantapauksia. Kaikkiin näyttää liittyvän salaperäinen ja suorastaan kammottava peto, koira suoraan tuonpuoleisesta. Sir Arthur Conan Doyle (1859–1930) loi Holmesin hahmossa nykyaikaisen salapoliisin, jonka häikäisevä älykkyys ja tiivis paneutuminen tutkimustyöhön herättävät vastustajissa ansaittua pelkoa ja hämmästystä.”

 
Conan Doyle  
Viimeinen tervehdys
 
The Crime Corporation 1988  
His Last Bow 1917
 
Kirja sisältää Sherlock Holmes -tarinat ’Wisteria Lodge’, ’Keltainen pahvirasia’, ’Punainen ympyrä’, ’Bruce-Partingtonin piirustukset’, ’Kuoleva salapoliisi’, ’Lady Frances Carfaxin katoaminen’, ’Paholaisen jalka’ ja ’Viimeinen tervehdys.’ Nämä tohtori Watsonin muistelmat sijoittuvat 1800 ja 1900 -lukujen vaihteeseen.
 
Ensimmäisessä tarinassa muuan heppu kutsutaan Surreyhin viettämään viikonloppua. Herätessään aamulla hän huomaa isäntäväen kadonneen. Myöhemmin talon isäntä löytyy kuolleena lähistöltä. Sherlock Holmes selvittelee juttua jossa törmätään Voodoota harrastavaan mulattiin. ”Tämä mies on täydellinen raakalainen, vahva kuin työhevonen ja raivokas kuin paholainen…emme saa hänestä irti kuin murahduksia.” Kyse on lopulta kahden ulkomaalaisryhmän välien selvittelystä.  
 
Keltaisessa pahvirasiassa lähetetään ikäneidolle kaksi irti leikattua korvaa. Niinpä Holmes ja Watson matkustavat junassa kuumana elokuisena päivänä Lontoosta Croydoniin tapausta tutkimaan. Monitaitoinen etsivä on tutustunut myös anatomiaan, joten korvien muodotkaan eivät tuota hänelle vaikeuksia ja hän ratkaisee jutun.  
 
Punainen ympyrä on napolilainen salaseura. Muuan vuokraemäntä tulee Holmesin puheille valittamaan kummallisesta vuokralaisesta, joka ei lainkaan poistu huoneestaan. Salapoliisimme tulkitsee valomerkein annetun salasanoman ”..työntäen innokkaat, teräväpiirteiset kasvonsa vasten ikkunaruutua” ja selvittää tämänkin jutun. Osoittautuu, että kyseessä on salaseuran kostajaa paossa olevan miehen puoliso.  
 
Neljännessä tarinassa Bruce-Partingtonin sukellusveneen piirustukset ovat kateissa. Whitehallissa työskentelevä Mycroft Holmes pyytää veljeään apuun. Lontoossa on jo monta päivää vallinnut sankka sumu ja Sherlock on jo pitkästynyt toimettomuuteen. Hän päättelee, että epäilty varas ei olekaan jäänyt maanalaisen junan alle, vaan on surmattu muualla ja pudotettu junan katolle, josta ruumis on vierähtänyt vaihteiden kohdalla maahan. Loppu onkin sitten helppoa ja kuollut nuorimies paljastuu sankariksi, vaikkei se taida surevaa tyttöystävää paljon lohduttaa.  
 
Yksityisetsivämme esittää näyttelijänkykynsä tarinassa Kuoleva salapoliisi. Eräs murhaaja tekee tunnustuksen Holmesille luullen tämän vetelevän viimeisiään sairasvuoteella. Watson on sängyn takana todistajana ja näin konna saadaan kiikkiin.  
 
Seuraavassa tarinassa mannermaalla matkusteleva Lady Frances Carfax katoaa. Tällä kertaa Watson saa toimia vainukoirana ja matkustaa Lausanneen ja Badeniin. Konnana on tällä kertaa huijari joka esiintyy mm. ystävällisenä pappismiehenä. Holmes pelastaa Ladyn joutumasta elävältä haudatuksi.  
 
Paholaisen jalka on puolestaan poppamiesten yrtti joka tekee hulluksi tai tappaa. Kumpaakin tapahtuu tässä ilmeisesti karmivaksi tarkoitetussa tarinassa.
 
Viimeinen tervehdys – Sherlock Holmesin loppusanat – on vakoilujuttu. Saksalainen asiamies von Borg paljastetaan ja vähältä pitää, ettei englantilaisten kyläkapakoiden uudeksi nimeksi tule ’Sätkivä preussilainen’.  
  
 
Arthur Conan Doyle  
Sherlock Holmesin parhaita  

Basam Books 2001  
 
”Holmes oli tyyni, vakava ja hiljainen. Aina kun katulamput valaisivat hänen piirteensä, näin että hänen otsansa oli mietteliäässä rypyssä ja hänen ohuet huulensa tiukasti yhdessä. En tiennyt millaista petoa olimme jahtaamassa rikollisen Lontoon hämyisessä viidakossa, mutta ymmärsin metsämiehen olemuksesta, että kyseessä oli suurriista.”  
 
”Kolmetoista Sherlock Holmesin parasta tarinaa ajanmukaisina suomennoksina. Sherlock Holmes on täydellisyyteen pyrkivä havainnoitsija. Lisäksi hän on oopperan ja klassisen musiikin ystävä. Hän ei ole tunteeton, mutta suhtautuu varautuneesti naisiin, koska kokee heidän vaikutuksensa häiritsevän työtään. Tohtori Watson pitää Holmesia ’Lontoon pahimpana vuokralaisena’, joka ’säilyttää sikareja hiilisangossa ja piipputupakkaa persialaisessa tohvelissa sekä iskee vastausta vaativat kirjeensä veitsellä keskelle puista takanreunusta.’ Sallimmehan toki persoonalliset mieltymykset tälle terävä-älyiselle yksityisetsivälle, joka uskollisen Watsonin kanssa on ansainnut pysyvän paikan kirjallisuuden historiassa.”
 
Holmes – kertomuksia on kaikkiaan kuusikymmentä. Tämä kokoelma sisältää niistä kolmetoista, ja tarinat jakautuvat Doylen koko uran ajalle. Neljä ensimmäistä ovat ensimmäisestä Holmes – kokoelmasta The Adventures of Sherlock Holmes (1892). 

’Böömiläinen skandaali’ esittelee Irene Adlerin, naisen, josta Holmes puhuu kunnioittavasti. Böömin kuningas selviää skandaalista ja lausuu: ’mikä nainen, oi, mikä nainen.’ 
 
Seuraavassa mielenkiintoisessa kertomuksessa ’Punatukkaisten liitto’, muuan heppu tienaa helppoa rahaa jäljentämällä Encyclopedia Britannicaa. Onni jää lyhyeksi, sillä eräänä aamuna töihin mennessään häntä odottaa ovella lappu: ”Punatukkaisten liitto on lopettanut toimintansa 9. lokakuuta 1890.” Mukavan outo juttu, joka kuitenkin paljastuu tavalliseksi pankkiryöstöksi – tai ainakin sellaisen yritykseksi. 
 
Rahanhimo saa erään hepun esiintymään kahdessa eri roolissa kertomuksessa ’Tunnistustehtävä.’ Ratkaistuaan jutun Holmes ei kerro pettyneelle neidille asioiden oikeaa laitaa. Muinaispersialaisen sanonnan mukaan nimittäin on vaarallista viedä tiikeriltä pennut tai naiselta harhakäsitys. Tiedä häntä. 

’Kirjava nauha’ on kuuluisa kertomus, jossa murha -aseena käytetään muuatta inhaa luontokappaletta. Lopussa julma tohtori Grimesby Roylott saa niin sanotusti maistaa omaa lääkettään. 
 
Seuraavat kolme tarinaa ovat kotoisin toisesta Holmes-valikoimasta The Memoirs Of Sherlock Holmes (1894). Näistä ensimmäisen ”Hopeatähti”, Holmes ratkaisee tutkittuaan mutaa ja seurattuaan kavionjälkiä nummella. Murhaaja ei olekaan kukaan ennakkoon oletetuista, vaan varsinainen ’musta hevonen.’ 

’Musgravien rituaali’ on sukupolvia vanha loru jota nykyinen Musgrave pitää hölynpölynä. Erotetun hovimestarin oudot puuhat paljastavat kuitenkin lorun merkityksen. 

’Laivastosopimus’ on asiakirja, jonka katoaminen saa Percy Phelpsin sairastumaan aivokuumeeseen. Sopimus on kyllä varastettu, mutta se on lähempänä kuin Phelps luuleekaan. Holmes istuu pimeässä huoneessa vahdissa kahteen asti yöllä ja saa varkaan kiinni. 
 
’Viimeinen tapaus’ kirjoitettiin todella viimeiseksi Holmes – kertomukseksi.  Siinä Holmes selvittää välinsä vaikeimman vastustajansa, professori Moriartyn kanssa. Salapoliisi joutuu pakenemaan vainoojaansa mannermaalle ja matka alkaa valepuvussa Victoria-asemalta. (Siellä olevasta yläkerran ravintolasta saa nykyisin kohtuuhintaisia ruoka-annoksia ja voi samalla seurailla matkustavaisten edesottamuksia. Suosittelen.) Holmesin tarinan oli määrä päättyä Sveitsissä Reichenbachin putousten luona. Watson jää suremaan kuollutta ystäväänsä, mutta ruumista ei löydy. 
 
Lukijoiden vaatimuksesta Doyle kirjoitti kuitenkin lisää Holmes-tarinoita ja niistä koottiin kokoelma The Return Of Sherlock Holmes (1904). Käsillä olevassa valikoimassa on tästä mukana kaksi tarinaa, ’Autio talo’ ja ’Toinen tahra’. ’Autio talo’ sijaitsee Baker Streetillä, vastapäätä Holmesin asuntoa. Sieltä hän vaanii suurriistanmetsästäjää, eversti Sebastian Morania, joka joutuu nyt saaliiksi. Tässä kertomuksessa Holmes kertoo Watsonille, kuinka hän selviytyi hengissä Reichenbachin kalliolta. 

Jälkimmäisessä tarinassa herra Hope kadottaa tärkeän asiakirjan ja itse pääministeri tulee pyytämään Sherlock-heppulia apuun. Sankarimme tietysti saakin paperin hyppysiinsä ja järjestää asiat niin, että se löytyy herra Hopen salkusta. Näyttää siis siltä, kuin se ei olisi kadoksissa ollutkaan. Pääministeri aavistaa kuitenkin totuuden, mutta Holmes pitää tosiasiat ’diplomaattisena salaisuutena.’ 
 
His Last Bow (1917) – valikoimasta on poimittu ’Paholaisen jalka’ ja ’Sherlock Holmesin sotapalvelus.’ Jälkimmäinen on ilmestynyt suomeksi myös nimellä ’Viimeinen tervehdys.’ 

Viimeisenä julkaistusta kokoelmasta The Case-Book Of Sherlock Holmes (1927) on otettu mukaan ’Thorin silta.’ Siinä neiti Dunbar houkutellaan Thorin sillalle ja lavastetaan murhaajaksi. Holmesia ei kuitenkaan petetä, vaan sillan kaiteessa oleva lovi vie hänet oikean murhaajan jäljille.  
 
Monessa tarinassa Sherlock esittelee nopeaa päättelykykyään heti vieraan astuttua Baker Streetin huoneistoon. Eräästä hepusta hän päätteli näin: ”Vieraamme on tehnyt ruumiillista työtä, käyttää nuuskaa, kuuluu vapaamuurareihin, on käynyt Kiinassa ja kirjoittanut viime aikoina paljon.” Heppu tietysti hämmästyy ja Sherlock selittää: ”Oikea kätenne on huomattavasti kehittyneempi kuin vasen. Olette uurastanut sillä ja lihakset ovat vahvistuneet.” Vapaamuurarius selittyy sillä että hepulla on sääntöjen vastaisesti puvussaan rintaneula, jossa on kulmarauta ja harppi. Kirjoittamisen paljasti oikean hihan kuluminen ja vasemman kyynärpään paikkeilla oleva pöytää vasten nojaamisesta johtuva painauma. Kiinassa käynnin paljasti ranteen yläpuolelle tatuoitu kala, joita tehdään ainoastaan Kiinassa. Kellonvitjoista roikkuu lisäksi vielä kiinalainen raha. Eräästä naisesta hän päätteli tämän tulleen asemalle koirien vetämissä rattaissa. Yli satavuotiaista kertomuksista välittyy mukavasti tuon ajan tavat ja kulttuuri.  

 
Arthur Conan Doyle  
Sherlock Holmesin seikkailut I – II  

WSOY 1983  
(O.E.Juurikorven uudistettu suomennos)  
The Adventures of Sherlock Holmes (1892), The Memoirs of Sherlock Holmes (1894), The Return of Sherlock Holmes (1905)  
 
”Englantilainen kirjailija Sir Arthur Conan Doyle (1859-1930) on nykyaikaisen salapoliisikirjallisuuden perustajia. Hänen kertomustensa päähenkilö, johdonmukaisesta päättelytaidostaan kuuluisa Sherlock Holmes ja tämän ystävä ja apulainen tohtori Watson ovat alansa maineikkain klassikko. Tarinakokoelmissa ”Scherlock Holmesin seikkailut”, ” Sherlock Holmesin muistelmat” ja ”Sherlock Holmesin paluu” tämä kotkannenäinen, haukankatseinen, savipiippua poltteleva mestarisalapoliisi on terävimmillään. Kaikki nämä kolme kokoelmaa sisältyvät tähän teokseen.”  
 
Sisällys:  
[osa I]: Sherlock Holmesin seikkailut 1892: 1) Kuningas pulassa, 2) Punatukkaisten säätiö, 3) Kadonnut sulhasmies, 4) Laakson arvoitus, 5) Viisi appelsiininsiementä, 6) Halkihuulinen kerjäläinen, 7) Sininen kiiltokivi, 8) Kirjava nauha, 9) Insinöörin peukalo, 10) Lordin häät, 11) Beryllikruunu, 12) Kotiopettajattaren seikkailu.  
Sherlock Holmesin muistelmat 1894: 1) Hopeatähti, 2) Keltaiset kasvot, 3) Pankkiiriliikkeen kirjanpitäjä, 4) Gloria Scott, 5) Vanha sukulaisuus, 6) Reigaten murhaajat   -   [osa II]: 7) Kyttyräselkäinen mies, 8) Tohtorin kotipotilas, 9) Kreikkalainen tulkki, 10) Laivastosopimus, 11) Viimeinen tapaus.  
Sherlock Holmesin paluu 1905: 1) Autio talo, 2) Rakennusurakoitsijan testamentti, 3) Tanssivat kuviot, 4) Yksinäinen polkupyöräilijä, 5) Herttuan poika, 6) Musta Pekka, 7) Charles Augustus Milverton, 8) Kuusi Napoleonia, 9) Kolme ylioppilasta, 10) Kultasankaiset silmälasit, 11) Godfrey Stautonin salaisuus, 12) Sir Eustacen kuolema, 13) Toinen tahra.  
 
Katkelma tarinasta Laakson arvoitus: ”Minun asiani ei ole tuomita teitä”, Holmes sanoi, kun vanhus allekirjoitti tunnustuksen. ”Suokoon Jumala, ettei meidän koskaan tarvitsisi joutua moiseen kiusaukseen.” ”Menneisyyteni nousi minua vastaan. Mitä aiotte tehdä?” ”En mitään, sillä otan huomioon heikon terveytenne. Kuten itse parhaiten tiedätte, joudutte pian vastaamaan teostanne tuomarille, joka on kaikkia muita korkeampi…”. ”Jumala meitä auttakoon!” Holmes sanoi hetken kuluttua hiljaa. ”Minkä tähden kohtalo leikittelee näin säälimättömästi avuttomilla maan matosilla? Aina kun kuulen tällaisista tapauksista, en voi olla sovittamatta Baxterin sanoja itseeni: ’Siinä menee Sherlock Holmes, mutta vain Jumalan armosta.’”  
 
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 10/1983: ”Yli 800-sivuinen sidos sisältää pääosan Sherlock Holmes -tarinoista ja on oiva tapa tutustua tähän maailmankirjallisuuden kuuluisimpaan salapoliisiin. Oli ihan mukava sukeltaa hetkeksi sadan vuoden takaiseen maailmaan, kaasulyhtyjen valaisemille Lontoon kaduille. Holmesin ihaileva ystävä tohtori Watson toimii tarinoiden kertojana. Välillä Holmesin loistavat salapoliisin taidot hiukan hymyilyttävät, mutta hymy on hyväntahtoista. Tämä kirja on klassikko lajissaan, ja ellei kirjastossa ennestään ole Holmes-kertomuksia, on sen hankinta paikallaan, myös nuortenosastoille.”
  
Sivun yläreunaan

Juhani K (c) 2010, 2013