|
K i r j o j a j a m u s i i k k i a |
|
|
Agatha
Christie
Englantilainen Agatha Christie (1890–1976) on kaikkien aikojen kuuluisimpia jännitys- ja rikoskirjailijoita. Hänen kirjojaan on myyty yli kaksi miljardia ja käännöskielien lukumäärä on 45. Romaaneja ja novellikokoelmia kertyi noin 80. Lisäksi hän laati tusinan verran näytelmäkäsikirjoituksia. Näistä kuuluisin lienee Hiirenloukku (The Mousetrap), jota on esitetty Lontoossa vuodesta 1952 lähtien ja se on pisimpään yhtäjaksoisesti ohjelmistossa ollut näytelmä maailmassa. Luvut perustuvat Christien virallisen kotisivun ilmoitukseen. Eri lähteissä kerrotaan muitakin lukuja. Kirjailijattaren elämänvaiheista voi lukea yllämainitulta kotisivulta tai hänen omaelämänkertateoksestaan ”Vanha hyvä aikani” (Wsoy 1977). Agathan
salapoliisikirjat ovat pääasiassa klassisen rikoskirjallisuuden kultaisen
kauden ”whodunit” – tyyppisiä kertomuksia. Ensin tapahtuu rikos, jota päähenkilö
alkaa tutkia. Keräämiensä johtolankojen avulla hän päättelee kuka on
syyllinen. Lukijalle annetaan yleensä myös mahdollisuus annettujen vihjeiden
nojalla päätellä rikoksen tekijä. Painotus ei ole itse rikoksessa, eikä sen
suorittamisessa vaan sen ratkaisemisessa. Aivan kirjan lopussa paljastetaan
syyllinen. Agatha Christie yleensä koettaa kiinnittää lukijan huomion
muutamaan todennäköiseen syylliseen, mutta lopussa rikoksen tekijäksi
paljastuukin vähemmälle huomiolle jäänyt kirjan henkilö. Elämänkertateoksessaan
”Vanha hyvä aikani” hän kertoo mieltymyksestään vanhoihin taloihin ja
sen huomaa hänen romaaneissaan. Useissa kirjoissa kuvataan seikkaperäisesti
rakennuksia ja ne ovat joskus tärkeällä sijalla juonessa. Vanhat lasten lorut
ovat toinen usein esiintyvä aihe hänen kirjoissaan. Tapahtumapaikat ovat usein
maalaiskartanoita tai lomahotelleja. Kirjoissa kuvataan 1900-luvun alkupuolen
perinteistä brittiläistä elämänmenoa puutarhanhoitoineen, teenjuonteineen
ja palvelijoineen. Huomattavan usein henkilögalleriassa on eläkkeellä oleva
majuri tai muu sotilashenkilö. Agatha Christie matkusteli paljon ja tämä näkyy
hänen kertomuksissaan aidontuntuisina miljöökuvauksina. Hän on oikeasti
matkustanut Orient Expressillä ja Niilin höyrylaivalla. Toisen miehensä
mukana hän kolusi laajalti Keski-idän arkeologisilla kaivauksilla. Niinpä hän
saattoi kirjoittaa luontevia kuvauksia sellaisiin kirjoihin kuin ”Kuolema
Niilillä”, ”Murha Mesopotamiassa”, ”He tulivat Bagdadiin” ja ”Idän
pikajunan arvoitus.” Päähenkilöt Agatha Christien laajaan tuotantoon mahtuu useita päähenkilöitä. Rikoskirjailijoita, Agatha mukaan lukien, moititaan joskus heidän heikosta henkilökuvauksestaan. Tästä ei kuitenkaan ole haittaa, jos juoni on mielenkiintoinen ja jännittävä. Pienikokoinen,
muhkeaviiksinen belgialainen Hercule Poirot esiintyy yli 30 romaanissa ja
yli 50 novellissa. Hänellä on munanmuotoinen pää ja usein hänen
keikarimaiselle ulkomuodolleen nauretaan, eikä asiaa auta englantilaisten
ulkomaalaisia kohtaan tuntema epäluuloisuus. Poirot on hyvin pikkutarkka ja
turhamainen, ylpeä vahatuista viiksistään ja kuuluisuudestaan. Hän ei kulje
suurennuslasin kanssa maastossa, vaan keskustelee ihmisten kanssa esittäen yllättäviäkin
kysymyksiä ja istuutuu sitten miettimään ja käyttämään harmaita
aivosolujaan. Hän mielellään kerää epäillyt loppunäytökseen, jossa
selostaa tutkimustensa kulun ja paljastaa syyllisen. Joskus hän myös jakaa
omavaltaisesti oikeutta. Poirot on niin kuuluisa hahmo, että vuonna 1975 New
York Times julkaisi hänen kuolinilmoituksensa etusivullaan kun hänen
viimeisestä jutustaan ja kuolemastaan kertova kirja ilmestyi. Tähän kirjaan
Agatha onkin varannut lukijalle oikein jymy-yllätyksen loppuratkaisuun. (suom.
Esirippu. Poirotin viimeinen juttu 1976). Monissa Poirot – kirjoissa on mukana
tosikkomainen kapteeni Hastings, joskus kertojan roolissa. Kirjassa Golfkentän
murha Hastings kuvaa Poirotia näin: ”Varsin omalaatuinen pieni mies!
Pituus metri kuusikymmentä senttiä, munanmuotoinen pää hiukan kallellaan,
silmät jotka loistivat vihreinä hänen kiihottuessaan, ja sotaisen jäykät
viikset – suunnattoman arvokkuuden vaikutelma! Hänen ulkoasunsa oli siisti ja
keikarimainen. Kaikenlainen siisteys oli hänen ehdoton intohimonsa. Järjestys
ja järjestelmällisyys olivat hänen jumalansa. Hän ei antanut paljoakaan
arvoa jalanjälkien ja sikarintuhkan kaltaisille ulkonaisille johtolangoille,
vaan väitti, etteivät ne sinänsä koskaan auttaisi salapoliisia ratkaisemaan
ongelmaa. Sitten hän koputti järjettömän itsetyytyväisenä munanmuotoista päätään
ja huomautti äärimmäisen tyytyväisesti: - Todellinen työ, se tapahtuu täällä.
Pienet harmaat solut – muista aina pienet harmaat solut, mon ami.” Sympaattisempi
hahmo on St.Mary Meadin kylässä asuva ikääntyvä neiti Jane Marple. Hän
selvittää rikoksia kahdessatoista romaanissa ja kahdessa novellikokoelmassa.
Toinen tietolähde väittää Marple-kirjoja olevan 17. Hänellä on hyvä
ihmistuntemus, hän on terävä-älyinen ja nähnyt paljon pahuutta pienessä
kylässäänkin. Hänen on helppo kuljeksia epäiltyjen jäljillä – eihän
kukaan epäile ikääntyneen naisihmisen kykenevän ratkomaan rikoksia. Hän ei
myöskään luota ihmisiin ja on valmis epäilemään heistä pahinta. Aivan
erilaiset yllämainittuihin päähenkilöihin verrattuna ovat Tommy ja
Tuppence Beresford. He tapaavat kirjassa The Secret Adversary ja menevät
naimisiin. He seikkailevat viidessä kirjassa. Nämä ovat oikein mukavia
vakooja- tai jännitystarinoita ja kuuluvat yhtä lukuun ottamatta mielestäni
Christien tuotannon parhaimmistoon. Valtion
virastosta eläkkeellä oleva Parker Pyne on mainio henkilö. Sääli,
että hän esiintyy vain novellikokoelmassa “Parker Pyne tietää kaiken”
sekä kahdessa muussa novellissa. Kaljulla hepulla on teoria, jonka mukaan
onnellisuutta vailla olevien ihmisten ongelmat voidaan jakaa viiteen pääryhmään
ja ne ovat loogisesti ratkaistavissa. Pyne ei ole salapoliisi, vaan omien
sanojensa mukaan “sydänspesialisti.” Hän laittaa Timesin henkilökohtaista
– palstalle ilmoituksen: “Oletteko onnellinen? Jos ette, ottakaa yhteys
Parker Pyneen, 17 Ricmond Street.” Hän selvittelee ihmisten asioita Lontoossa
sekä Keski-itään suuntautuvalla lomamatkallaan. Hössöttävä
rikoskirjailijatar Ariadne Olivier seikkailee kirjassa “Totuus hallavan
hevosen majatalosta”, kuudessa Poirot-kirjassa ja muutamassa novellissa. Hän
kirjoittaa salapoliisitarinoita, joiden päähenkilö on suomalainen etsivä
Sven Hjerson. Salaperäinen
herra Harley Quin on outo heppu. Hän ilmestyy hetkeksi näyttämölle
juuri ratkaisevalla hetkellä ja katoaa taas näyttäen harlekiinilta =(harlequin).
Hän esiintyy vain novelleissa, usein vaatimattoman herra Sattertwaiten
seurassa. Christie itse pitikin Harley Quin tarinoita parhaimpinaan. Tarinat
ovatkin muuten ihan mukavia, mutta Harley Quinistä on tehty arveluttavan
yliluonnollinen heppu. Poliisimiehiä
ovat Scotland Yardin tarkastajat Japp ja Battle sekä salaisen
palvelun eversti Race.
Lue kuvauksia Agathan kirjoista
Agatha
Christien suomennetut jännärit: Stylesin
tapaus (WSOY 1970) The Mysterious Affair at Styles (1920) Poirot Lue kuvauksia Agathan kirjoista
|