Agatha
Christie
Englantilainen Agatha Christie (1890–1976) on kaikkien aikojen kuuluisimpia jännitys- ja rikoskirjailijoita. Hänen kirjojaan on myyty yli kaksi miljardia ja käännöskielien lukumäärä on 45. Romaaneja ja novellikokoelmia kertyi noin 80. Lisäksi hän laati tusinan verran näytelmäkäsikirjoituksia. Näistä kuuluisin lienee Hiirenloukku (The Mousetrap), jota on esitetty Lontoossa vuodesta 1952 lähtien ja se on pisimpään yhtäjaksoisesti ohjelmistossa ollut näytelmä maailmassa. Luvut perustuvat Christien virallisen kotisivun ilmoitukseen. Eri lähteissä kerrotaan muitakin lukuja. Kirjailijattaren elämänvaiheista voi lukea yllämainitulta kotisivulta tai hänen omaelämänkertateoksestaan ”Vanha hyvä aikani” (Wsoy 1977).
Agathan
salapoliisikirjat ovat pääasiassa klassisen rikoskirjallisuuden kultaisen
kauden ”whodunit” – tyyppisiä kertomuksia. Ensin tapahtuu rikos, jota päähenkilö
alkaa tutkia. Keräämiensä johtolankojen avulla hän päättelee kuka on
syyllinen. Lukijalle annetaan yleensä myös mahdollisuus annettujen vihjeiden
nojalla päätellä rikoksen tekijä. Painotus ei ole itse rikoksessa, eikä sen
suorittamisessa vaan sen ratkaisemisessa. Aivan kirjan lopussa paljastetaan
syyllinen. Agatha Christie yleensä koettaa kiinnittää lukijan huomion
muutamaan todennäköiseen syylliseen, mutta lopussa rikoksen tekijäksi
paljastuukin vähemmälle huomiolle jäänyt kirjan henkilö. Elämänkertateoksessaan
”Vanha hyvä aikani” hän kertoo mieltymyksestään vanhoihin taloihin ja
sen huomaa hänen romaaneissaan. Useissa kirjoissa kuvataan seikkaperäisesti
rakennuksia ja ne ovat joskus tärkeällä sijalla juonessa. Vanhat lasten lorut
ovat toinen usein esiintyvä aihe hänen kirjoissaan. Tapahtumapaikat ovat usein
maalaiskartanoita tai lomahotelleja. Kirjoissa kuvataan 1900-luvun alkupuolen
perinteistä brittiläistä elämänmenoa puutarhanhoitoineen, teenjuonteineen
ja palvelijoineen. Huomattavan usein henkilögalleriassa on eläkkeellä oleva
majuri tai muu sotilashenkilö. Agatha Christie matkusteli paljon ja tämä näkyy
hänen kertomuksissaan aidontuntuisina miljöökuvauksina. Hän on oikeasti
matkustanut Orient Expressillä ja Niilin höyrylaivalla. Toisen miehensä
mukana hän kolusi laajalti Keski-idän arkeologisilla kaivauksilla. Niinpä hän
saattoi kirjoittaa luontevia kuvauksia sellaisiin kirjoihin kuin ”Kuolema
Niilillä”, ”Murha Mesopotamiassa”, ”He tulivat Bagdadiin” ja ”Idän
pikajunan arvoitus.”
Päähenkilöt
Agatha Christien laajaan tuotantoon mahtuu useita päähenkilöitä. Rikoskirjailijoita, Agatha mukaan lukien, moititaan joskus heidän heikosta henkilökuvauksestaan. Tästä ei kuitenkaan ole haittaa, jos juoni on mielenkiintoinen ja jännittävä.
Pienikokoinen,
muhkeaviiksinen belgialainen Hercule Poirot esiintyy yli 30 romaanissa ja
yli 50 novellissa. Hänellä on munanmuotoinen pää ja usein hänen
keikarimaiselle ulkomuodolleen nauretaan, eikä asiaa auta englantilaisten
ulkomaalaisia kohtaan tuntema epäluuloisuus. Poirot on hyvin pikkutarkka ja
turhamainen, ylpeä vahatuista viiksistään ja kuuluisuudestaan. Hän ei kulje
suurennuslasin kanssa maastossa, vaan keskustelee ihmisten kanssa esittäen yllättäviäkin
kysymyksiä ja istuutuu sitten miettimään ja käyttämään harmaita
aivosolujaan. Hän mielellään kerää epäillyt loppunäytökseen, jossa
selostaa tutkimustensa kulun ja paljastaa syyllisen. Joskus hän myös jakaa
omavaltaisesti oikeutta. Poirot on niin kuuluisa hahmo, että vuonna 1975 New
York Times julkaisi hänen kuolinilmoituksensa etusivullaan kun hänen
viimeisestä jutustaan ja kuolemastaan kertova kirja ilmestyi. Tähän kirjaan
Agatha onkin varannut lukijalle oikein jymy-yllätyksen loppuratkaisuun. (suom.
Esirippu. Poirotin viimeinen juttu 1976). Monissa Poirot – kirjoissa on mukana
tosikkomainen kapteeni Hastings, joskus kertojan roolissa. Kirjassa Golfkentän
murha Hastings kuvaa Poirotia näin: ”Varsin omalaatuinen pieni mies!
Pituus metri kuusikymmentä senttiä, munanmuotoinen pää hiukan kallellaan,
silmät jotka loistivat vihreinä hänen kiihottuessaan, ja sotaisen jäykät
viikset – suunnattoman arvokkuuden vaikutelma! Hänen ulkoasunsa oli siisti ja
keikarimainen. Kaikenlainen siisteys oli hänen ehdoton intohimonsa. Järjestys
ja järjestelmällisyys olivat hänen jumalansa. Hän ei antanut paljoakaan
arvoa jalanjälkien ja sikarintuhkan kaltaisille ulkonaisille johtolangoille,
vaan väitti, etteivät ne sinänsä koskaan auttaisi salapoliisia ratkaisemaan
ongelmaa. Sitten hän koputti järjettömän itsetyytyväisenä munanmuotoista päätään
ja huomautti äärimmäisen tyytyväisesti: - Todellinen työ, se tapahtuu täällä.
Pienet harmaat solut – muista aina pienet harmaat solut, mon ami.”
Sympaattisempi
hahmo on St.Mary Meadin kylässä asuva ikääntyvä neiti Jane Marple. Hän
selvittää rikoksia kahdessatoista romaanissa ja kahdessa novellikokoelmassa.
Toinen tietolähde väittää Marple-kirjoja olevan 17. Hänellä on hyvä
ihmistuntemus, hän on terävä-älyinen ja nähnyt paljon pahuutta pienessä
kylässäänkin. Hänen on helppo kuljeksia epäiltyjen jäljillä – eihän
kukaan epäile ikääntyneen naisihmisen kykenevän ratkomaan rikoksia. Hän ei
myöskään luota ihmisiin ja on valmis epäilemään heistä pahinta.
Aivan
erilaiset yllämainittuihin päähenkilöihin verrattuna ovat Tommy ja
Tuppence Beresford. He tapaavat kirjassa The Secret Adversary ja menevät
naimisiin. He seikkailevat viidessä kirjassa. Nämä ovat oikein mukavia
vakooja- tai jännitystarinoita ja kuuluvat yhtä lukuun ottamatta mielestäni
Christien tuotannon parhaimmistoon.
Valtion
virastosta eläkkeellä oleva Parker Pyne on mainio henkilö. Sääli,
että hän esiintyy vain novellikokoelmassa “Parker Pyne tietää kaiken”
sekä kahdessa muussa novellissa. Kaljulla hepulla on teoria, jonka mukaan
onnellisuutta vailla olevien ihmisten ongelmat voidaan jakaa viiteen pääryhmään
ja ne ovat loogisesti ratkaistavissa. Pyne ei ole salapoliisi, vaan omien
sanojensa mukaan “sydänspesialisti.” Hän laittaa Timesin henkilökohtaista
– palstalle ilmoituksen: “Oletteko onnellinen? Jos ette, ottakaa yhteys
Parker Pyneen, 17 Ricmond Street.” Hän selvittelee ihmisten asioita Lontoossa
sekä Keski-itään suuntautuvalla lomamatkallaan.
Hössöttävä
rikoskirjailijatar Ariadne Olivier seikkailee kirjassa “Totuus hallavan
hevosen majatalosta”, kuudessa Poirot-kirjassa ja muutamassa novellissa. Hän
kirjoittaa salapoliisitarinoita, joiden päähenkilö on suomalainen etsivä
Sven Hjerson.
Salaperäinen
herra Harley Quin on outo heppu. Hän ilmestyy hetkeksi näyttämölle
juuri ratkaisevalla hetkellä ja katoaa taas näyttäen harlekiinilta =(harlequin).
Hän esiintyy vain novelleissa, usein vaatimattoman herra Sattertwaiten
seurassa. Christie itse pitikin Harley Quin tarinoita parhaimpinaan. Tarinat
ovatkin muuten ihan mukavia, mutta Harley Quinistä on tehty arveluttavan
yliluonnollinen heppu.
Poliisimiehiä
ovat Scotland Yardin tarkastajat Japp ja Battle sekä salaisen
palvelun eversti Race.
Lue kuvauksia Agathan kirjoista
Agatha
Christien suomennetut jännärit:
(alkuperäisteosten ilmestymisjärjestyksessä)
Stylesin
tapaus (WSOY 1970) The Mysterious Affair at Styles (1920) Poirot
Salainen vastustaja (WSOY 1974) The Secret Adversary
(1922) T&T
Golfkentän murha (Otava 1943) Murder on the Links (1923)
Poirot
Ruskeapukuinen
mies (WSOY 1985) The Man in the Brown Suit (1924)
Poirotin varhaiset jutut (WSOY 1982) Poirot Investigates
(1924) Poirot
Rakkauskirjeiden
salaisuus (Nide Oy 1948) The Secret of Chimneys (1925) Battle
Roger
Ackroydin murha (WSOY 1959) The Murder of Roger Ackroyd (1926) Poirot
Sininen juna
(Otava 1940) The Mystery of the Blue Train (1928) Poirot
Seitsemän
kellon salaisuus (WSOY 1952) The Seven Dials Mystery (1929) Battle
Rikos yhdistää
(novellikokoelma) (WSOY 1986) Partners in Crime (1929) T&T
Murha
maalaiskylässä (WSOY 1954) Murder at the Vicarage (1930) Marple
Herra Quin esittäytyy (novellikokoelma) (WSOY 1988) The
Mysterious Mr. Quin (1930)
Kuolema lähettää viestin (WSOY 1989) The Sittaford
Mystery (1931)
Vaarallinen talo (WSOY 1936) Peril at End House (1932)
Poirot
Kolmetoista (novellikokoelma) (WSOY 1983) The Thirteen
Problems (1932) Marple
Lordin kuolema (WSOY 1953) Lord Edgware Dies (1933)
Poirot
Kuoleman
koira (novellikokoelma) (WSOY 1978) The Hound of Death (1933)
Askel
tyhjyyteen (WSOY 1953) Why Didn’t They Ask Evans? (1934)
Idän
pikajunan arvoitus (WSOY 1937) Murder on the Orient Express (1934) Poirot
Listerdalen arvoitus (novellikokoelma) (WSOY 1980) The
Listerdale Mystery (1934)
Parker Pyne tietää kaiken (novellikokoelma) (WSOY 1982)
Parker Pyne Investigates (1934) PP & AO
Aikataulukon arvoitus (WSOY 1938) The A.B.C. Murders
(1935) Poirot
Lentävä
kuolema (WSOY 1937) Death in the Clouds (1935) Poirot
Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä (WSOY 1960)
Three-Act Tragedy (1935) Poirot
Kortit pöydällä
(WSOY 1939) Cards on the Table (1936) Poirot & AO, Battle, Race
Murha Mesopotamiassa (WSOY 1957) Murder in Mesopotamia
(1936) Poirot
Kuolema Niilillä (Otava 1940) Death on the Nile (1937)
Poirot
Mykkä todistaja (WSOY 1953) Dumb Witness (1937) Poirot
Särkyneen peilin arvoitus (novellikokoelma) (WSOY 1977)
Murder in the Mews (1937) Poirot
Hänet täytyy
tappaa (WSOY 1971) Appointment with Death (1938) Poirot
Simeon Leen testamentti (WSOY 1953) Hercule Poirot’s
Christmas (1938) Poirot
Eikä yksikään pelastunut (WSOY 1940) = 10 pientä
neekeripoikaa (1968) Ten Little Niggers (1939)
Neiti
Pinkertonin salaisuus (WSOY 1958) Murder Is Easy (1939) Battle
Mabellen
kahdet kasvot (WSOY 1961) One, Two, Buckle My Shoe (1940) Poirot
Teetä kolmelle (WSOY 1974) Sad Cypress (1940) Poirot
Varjossa auringon alla (WSOY 1962) Evil under the Sun
(1941) Poirot
Salomonin tuomio (WSOY 1988) N or M? (1941) T&T
Ruumis
kirjastossa (WSOY 1972) The Body in the Library (1942) Marple
Syyttävä
sormi (WSOY 1972) The Moving Finger (1943) Marple
Viisi pientä porsasta (1948) =Viisi pientä possua (WSOY
1971) Five Little Pigs (1943) Poirot
Kohti nollapistettä (WSOY 1975) Towards Zero (1944)
Battle
Helmeilevä kuolema (WSOY 1959) Sparkling Cyanide (1945)
Race
Kaikki päättyy kuolemaan (WSOY 1974) Death Comes as the
End (1945)
Kohtalokas viikonloppu (WSOY 1959) The Hollow (1946)
Poirot
Poirot parhaimmillaan (novellikokoelma) (Tammi 1964) =
Herkuleen urotyöt (WSOY 1971)
The Labours of
Hercules (1947) Poirot
Vuoksi ja
luode (WSOY 1973) Taken at the Flood (1948) Poirot
Hiirenloukku
(novellikokoelma) (WSOY 1977) Three Blind Mice and other stories (1948) Poirot,
Marple
Murhaaja kujeilee (Nide Oy 1951) = Väärän vänkyrän
talo (WSOY 1977) The Crooked House (1949)
Kuolema ilmoittaa lehdessä (WSOY 1950) A Murder Is
Announced (1950) Marple
He tulivat
Bagdadiin (WSOY 1987) They Came to Baghdad (1951)
Neiti
Marplea ei petetä (WSOY 1969) They Do It with Mirrors (1952) Marple
Rouva McGinty on kuollut (WSOY 1973)
Mrs. McGinty’s
Dead (1952) Poirot & AO
Hautajaisten jälkeen (WSOY 1956) After the Funeral
(1953) Poirot
Salaperäiset rukiinjyvät (WSOY 1956) A Pocket Full of
Rye (1953) Marple
Määränpää tuntematon (WSOY 1986) Destination Unknown
(1954)
Neiti Lemon erehtyy (WSOY 1957) Hickory Dickory Dock
(1955) Poirot
Kuolleen miehen huvimaja (WSOY 1975) Dead Man’s Folly
(1956) Poirot & AO
Paddingtonista
16.50 (WSOY 1968) 4.50 from Paddington (1957) Marple
Syyttömyyden
taakka (WSOY 1976) Ordeal by Innocence (1958)
Kissa
kyyhkyslakassa (WSOY 1960) Cat among the Pigeons (1959) Poirot
Seikkaileva
jälkiruoka (novellikokoelma) (WSOY 1984) The Adventure of the Christmas Pudding
(1960) Poirot, Marple
Totuus Hallavan hevosen majatalosta (WSOY 1962) The Pale
Horse (1961) AO
Tuijottava
katse (WSOY 1965) The Mirror Crack’d from Side to Side (1962) Marple
Kellot (WSOY
1964) The Clocks (1963) Poirot
Lomahotellin
murhat (WSOY 1965) A Caribbean Mystery (1964) Marple
Bertramin
hotellissa (WSOY 1967) At Bertram’s Hotel (1965) Marple
Kolmas tyttö
(WSOY 1970) The Third Girl (1966) Poirot & AO
Ikiyö (WSOY
1969) Endless Night (1967)
Eipä
aikaakaan niin voi kauhistus (WSOY 1975) By the Pricking of my Thumbs (1968)
T&T
Kurpitsajuhla (WSOY 1970) Halloween Party (1969) Poirot
& AO
Salaperäinen matkustaja (WSOY 1971) Passenger to
Frankfurt (1970)
Neiti Marple koston jumalattarena (WSOY 1972) Nemesis
(1971) Marple
Norsun
muisti (WSOY 1973) Elephants Can Remember (1972) Poirot & AO
Kohtalon
portti (WSOY 1983) Postern of Fate (1973) T&T
Poirotin lyhyet jutut (novellikokoelma) (WSOY 1976)
Poirot’s Early Cases (1974) Poirot
Esirippu. Poirotin viimeinen juttu (WSOY 1976)
Curtain:
Poirot’s Last Case (1975) Poirot
Neiti Marplen viimeinen juttu (WSOY 1977) Sleeping Murder
(1976) Marple
Vanha hyvä aikani (omaelämäkerta) (WSOY 1977) An
Autobiography (1977)
Toinen kutsu (novellikokoelma) (WSOY 1992) Problem at
Pollensa Bay (1991) PP, Poirot
Kirstun
arvoitus (novellikokoelma) (WSOY 2000) While the Light Lasts and Other Stories
(1997) Poirot
Hercule
Poirot ja salainen kaava (WSOY 1997) Black Coffee (1997) (Näytelmästä
muokattu romaani) Poirot
Odottamaton
vieras (WSOY 1999) The Unexpected Guest (1999) (Näytelmästä muokattu romaani)
Seitti
(WSOY 2001) Spider's Web (2001) (Näytelmästä muokattu romaani)
Lue kuvauksia Agathan kirjoista
Juhani K © 2004, 2009