|
K i r j o j a j a m u s i i k k i a |
|
Victor
Canning (1911 – 1986)
Victor
Canning syntyi Plymouthissa, Devonissa, Englannin lounaisosassa vuonna 1911. Perhe
muutti 20-luvun
puolivälissä Oxfordiin, jossa Victor kävi Oxford Central Schoolia. Perheellä
ei ollut varaa antaa hänelle yliopistokoulutusta, joten hän meni 16-vuotiaana
toimistovirkailijaksi, ensin Oxfordiin ja sitten Cardiffin lähelle
Weston-super-Mareen. Ensin hän kirjoitti novelleja poikien lehteen ja vuonna
1934 julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa, Mr. Finchley Discovers his
England. Se saavutti niin suuren menestyksen, että Canning jäi pois työstään
ja antautui kirjailijan uralle. Hän kirjoittikin ahkerasti, kuuden vuoden
aikana kolmetoista kirjaa kolmella eri nimellä. Lisäksi hän kirjoitti
matkakertomuksia Daily Mailiin ja niistä koottu kirja julkaistiin vuonna 1936
nimellä Everyman’s England. Vuonna
1935 hän avioitui Phyllis McEwenin kanssa ja he saivat kolme tytärtä, joista
yksi kuoli lapsena. Hän tutustui jännityskirjailija Eric Ambleriin ja oli hänen
kanssaan myös armeijan koulutusleirillä. Sodan aikana Victor oli aluksi
ilmatorjuntapatteristossa etelärannikolla, sitten Pohjois-Afrikassa ja
osallistui Sisilian maihinnousuun. Sodan lopussa hän oli mukana salaisessa
tutkan kantaman tutkimuksessa ja hänet kotiutettiin vuonna 1946 majurin
arvoisena. Sodan
jälkeen hän jatkoi kirjoittamista ja seuraava kirja The Chasm julkaistiin
1947. Kirjasta tehtiin filmaussopimus, mutta elokuvaa ei koskaan tehty. Sen
sijaan seuraava kirja, Panther’s Moon, filmattiin nimellä Spy Hunt. Tämän jälkeen
Canning kirjoitti jännityskirjan joka vuosi. Monet niistä filmattiin ja
kirjoja julkaistiin USA:ssa sekä käännettiin muillekin kielille. Kirjasta
The Golden Salamander tehdyn elokuvan tuloilla hän pystyi ostamaan talon ja
maapalstan Kentin maaseudulta, Kaakkois-Englannista. Elokuvan naispääosaa
esitti 18-vuotias Anouk Aimee joka vuosia myöhemmin oli pääosassa kuuluisassa
ranskalaiselokuvassa Un homme et une femme. 1950-
ja 1960-luvuilla hän kirjoitti tusinoittain novelleja, jotka ilmestyivät
Pulp-kokoelmissa kuten Suspense ja Ellery Queen's Mystery Magazine sekä
Saturday Evening Postissa. 1960-luvun loppupuolella hän kirjoitti 4 kirjaa,
joiden päähenkilönä oli yksityisetsivä Rex Carver. Nämä olivat hänen
myydyimpiä kirjojaan. Victor
Canning iski silmänsä hammaslääkärinsä asumuserossa elävään vaimoon
Diana Birdiin ja vehtasi tämän kanssa siinä määrin, että erosi vaimostaan
Phylliksestä. Hän muutti vuonna 1970 Devoniin ja meni Dianan kanssa naimisiin
vuonna 1975. Seuraavana vuonna Diana kuitenkin kuoli syöpään, mutta Victor
vei jo saman vuoden lopulla vihille Adria Irving-Bellin. He asettuivat
Gloucestershireen, Oxfordista länteen päin. Hän jatkoi edelleen kirjoittamista
ja väsäsi muutaman radiokuunnelman, joista kolme radioitiinkin. Hänen
1950- ja 1960-luvun jännärinsä olivat kevyempiä kuin myöhemmät, tummempisävyiset
ja realistisemmat kirjansa. Ehkä keski-iän kriisissä tapahtuneet
avio-ongelmat ja elämänmuutokset vaikuttivat hänen tyylinsä muuttumiseen. Tällä
kirjailija-uransa loppukaudella hän kirjoitti myös kolme lastenkirjaa ja kolme
historiallis-romanttista teosta kuningas Arthurista. Kirjoja Firecrest (1971) ja
The Rainbird Pattern (1972) pidetään hänen parhaimpinaan. Jälkimmäinen
palkittiin Crime Writers' Associationin hopeisella tikarilla vuonna 1972.
Kultaisen tikarin sai sinä vuonna hänen ystävänsä Eric Ambler kirjallaan
The Levanter. Victor
Canning kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1986 Gloucestershiren Cirencesterissä.
Kesken jääneen kirjan, Table Number Seven, viimeistelivät hänen vaimonsa
Adria ja sisarensa Jean ja se julkaistiin postuumisti vuonna 1987.
Valitettavasti Canningilta on suomennettu vain viisi kirjaa. Näistä kolme
ensimmäistä ovat seikkailujännäreiden parhaimmistoa.
Victor
Canningin suomennetut teokset: Seitsemän
perhosta 1967
- House of the Seven Flies (1952)
Victor
Canningin kirjat: Mr.
Finchley Discovers his England (1934)
Kuvauksia
lukemistani Victor Canningin kirjoista: Victor
Canning ”Victor Canning (s.1911) on
englantilainen laadukkaiden trillerien ja agenttiromaanien kirjoittaja. Hän
julkaisi ensimmäisen romaaninsa v.1934. Canningin ensimmäinen jännitysromaani
oli the Chasm vuodelta 1947. Canningin romaaneista suurin osa on Amblerin
perinteelle uskollisia agenttikirjoja, joissa viattomat ihmiset joutuvat
tiedustelupalvelujen vainoamiksi. Tiedustelujärjestö Birdgage esiintyy
useimmissa kirjoissa. Canningin kirjojen juonet ovat taitavasti suunniteltuja ja
hyvin kirjoitettuja. Katoamispiste on hyvä esimerkki hänen myöhäistuotannostaan,
jossa yhtyvät korkea kirjallinen taso, eleganssi, taitavat juonet ja jännitys.” Edward Furse suorittaa
tilausristeilyjä Atlanta-jahdillaan. Eräs tilaaja haluaa Fursen vievän hänet
Hollantiin. Heppu kuitenkin ottaa ja kuolee merimatkan aikana. Furse tutkii
uteliaana vainaan tavarat ja löytää kartan saksalaisten sodan aikana
anastamalle aarteelle. Furse päättää etsiä timantit Maas-joen pohjasta.
Hollantiin saapuessaan hän tutustuu Constantaan, mukavaan nuoreen naiseen.
Kartassa mainittua Seitsemää Perhosta ei vain meinaa löytyä. Kuvaan astuu
poliisin lisäksi myös luihu vanha sotakaveri Charlie sekä joukko
gangstereita. Canning punoo jännittävän ja mukaansatempaavan tarinan. Päähenkilö
on inhimillinen eikä mikään supersankari. Jännityksen ja seikkailun ohella
kuvattu romantiikka sopii tarinaan hyvin.
Victor
Canning Peter Barlow sotkeentuu murhajuttuun ja joutuu syyttömänä Parkhurstin vankilaan Wightin saarelle. Istuttuaan kaksi vuotta viidentoista vuoden tuomiostaan hän pääsee pakenemaan ystävänsä Ross-Piperin avulla. Tästä alkaa jännittävä ja todentuntuinen takaa-ajotarina. Heti pakomatkan alussa Catherine Swinton pääsee vahingossa selville Peteristä, mutta uskoo tämän syyttömyyteen ja auttaa häntä. Peter ja Catherine joutuvat moniin vaaroihin yrittäessään löytää oikean murhaajan. Useat juonen käänteet pitävät jännitystä yllä aivan viimeisille sivuille asti. Tämä on eräs parhaimmista lukemistani jännityskirjoista. Henkilöt ovat luonnollisen tuntuisia, tarina on hyvä ja siihen liittyvä romantiikkakin kuvataan luontevasti eikä pakollisen lisukkeena. Sankari ei ole supermies, vaan tavallinen heppu. Kyllä nämä englantilaiset 1950 - 1960 luvun jännityskirjat ovat ihan toista luokkaa kuin kovaksikeitetyt amerikkalaiset dekkarit. Tämän kirjan luettuani olen lukenut lähes yksinomaan brittiläisiä jännityskirjoja. Victor
Canning ”Kun
joutuu murhaajan uhriksi mailin päässä kotoaan Lontoossa, on se melkein sama
kuin jos kuolisi vieraassa maassa. Tällainen kohtalo oli Luigi Fettonilla, joka
oli vanhahko entinen tarjoilija. Kukaan ei olisi kiinnittänyt tapahtumaan
kummempaa huomiota, jollei hänellä olisi ollut mukanaan neljää huomattaville
henkilöille osoitettua kirjettä. Yksi oli eräälle nousevalle poliitikolle,
toinen Cityn ylimykselle, kolmas tunnetulle näyttelijättärelle ja neljäs
Oxfordin professorille. Näissä kohteliaissa kirjeissä oli kaikissa sama
allekirjoitus: Skorpioni. Ne olivat kiristäjän kirjeitä. Kuka oli Skorpioni?
George Constantinelle, professori Deanin ottopojalle, selvisi pian, että oli
ennenaikaista iloita Fettonin kuolemasta, sillä tämä oli ollut vain pahainen
nappula inhottavassa pelissä. Kuinka laaja organisaatio oli ja kuinka säälimättömät
henkilöt sitä pitivät käynnissä, sitä ei George aavistanut ennen kuin
joutui tekemisiin Dorothée Guntheimin, Skorpionin yllättävän epämiellyttävän
naisen, ja kissoja vihaavan taikuri Cadimin kanssa... puhumattakaan itse
Skorpionista. Ilman harkitsevaa Nicolaa, erään uhrin kaunista tytärtä,
George olisi kenties saanut saman kohtalon kuin muutkin, jotka olivat kyselleet
liikaa Skorpionin kirjeistä. Tässä kiristystarinassa suomalaiset lukijat
tutustuvat uuteen tekijän, joka osaa kiristää jännityksen äärimmilleen.” Tämä kirja on lähes yhtä hyvä kuin Murhaaja etsii murhaajaa. Asetelmakin on samankaltainen: nuori mies käy siekailematta rikollisten kimppuun viehättävän nuoren naisen avustuksella. Skorpionia jahdataan pitkin Ranskaa ja Sveitsiä, eikä jännityksestä ole puutetta. Nicolan myötä tulee myös romantiikkaa mukaan. Tämä on erinomaista brittiläistä laatua 1960-luvulta. Victor
Canning ”Kadonnut: kultainen,
kiemurtelevan pythonkäärmeen muotoinen rannerengas, arvoltaan viisituhatta
puntaa – sinänsä pikkurahaa Gloriana Stankowskille. Rannerenkaan varasti
kuitenkin Glorianan veli, Martin Freeman, haaveilija joka halusi tehdä
miljoonia. Gloriana ei sure rannerenkaan menetystä, mutta hän on huolissaan
veljestään. Löydettävä Freeman ja palautettava rannerengas: Rex Carverista
rannerenkaan palauttaminen tuntuu rutiinihommalta – kunnes tapaa kauniin
Glorianan. Sen jälkeen ei mikään ole rutiininomaista. Freemanin Kentissä
sijaitsevassa mökkipahasesta löytyy johtolanka – kemiallisessa klosetissa
istuu ruumis. Jäljet johtavat Pariisiin, Firenzen ja Rooman kautta
Pohjois-Afrikan hiekkaiselle rannikolle. Carver oppii että (1) hän ei ole
yksin etsimässä Freemania, (2) hän päätyi aivan toisen, paljon tärkeämmän
miehen etsintään, (3) tässä kovassa taistelussa on mukana kaksi vahvaa
mahtia, (4) häntä käytetään kätyrinä – molempien osapuolten, (5) kätyrin
keskimääräinen elinikä on lyhyt” Carver & Wilkins on etsivätoimisto,
jossa neiti Wilkins on topakka sihteeri ja Rex Carver tekee kenttähommia
vakuutusyhtiöille. Brittien salainen palvelukin ottaisi hänet riveihinsä.
Rex-heppu saa toimeksiannon etsiä rannerengas ja sen kähveltänyt heppu. Sen
myötä hän sotkeutuu luultua suurempaan soppaan. Koru kyllä löytyy, samoin
sen nykyinen haltija, eksoottinen tanssijatar La Piroletta. Wilkins kuitenkin
napataan lomamatkallaan ja vastapuoli painostaa näin Rexiä toimimaan
haluamallaan tavalla. Kotimaan salaisen palvelun juipit nappaavat puolestaan
Rexin kuulusteluihinsa ja kiduttavat häneltä tietoja. Tässä kohtaa tarinalta
menee uskottavuus. Vaikka romaaneissa onkin kyse kuvitteellisista tapahtumista,
lukija odottaa kuitenkin jonkinlaista realistisuutta tarinalta. Kidutuksen jälkeen
supersankarimme nappaa pari whiskypaukkua ja lähtee konnien perään. Hän
toimii tietysti ihan yksin neukkujen vakoojaorganisaatiota vastaan ja salainen
palvelu saa pitkän nenän. Victor Canning kirjoitti 1950 ja 1960 – luvuilla
kelpo jännäreitä, tämä myöhäisempi on kyllä jännä, mutta typerä. Victor
Canning
”Ranskalainen taideväärentäjä saa yllättäen kuulla olevansa
englantilaisen aatelismiehen poika. Hän saa isältään tietämättään
luettelon englantilaisista vaikuttajista, jotka olivat valmiit perustamaan
saksalaismielisen hallituksen Englantiin v.1940. Luettelo on kuumaa tavaraa ja
eri maiden tiedustelupalvelut ja Mafia himoitsevat sitä. Englantilaisen Victor
Canningin tyylikäs trilleri taideväärentäjistä tiedustelupalvelun
verkoissa.” Ei niin hyvä kuin ‘Murhaaja
etsii murhaajaa’, mutta kelpo jännäri kuitenkin. Päähenkilö ei kuitenkaan
ole niitä kaikkein miellyttävimpiä ja tarinan moraali on mielestäni jossain
määrin arveluttava.
Juhani K © 2008
|