Johann
Sebastian Bach
(1685-1750)
Näillä sivuilla tutustutaan Bachin elämään ja teoksiin. Älä anna kepeän tyylin hämätä itseäsi - asiatiedot pohjautuvat seuraaviin lähteisiin: Malcolm Boyd: Bach (Otava 1991), Olivier Alain: Bach (Kirjayhtymä 1980), Suuri Musiikkikirja (Otava 1959) sekä lukuisten levytysten mukana tulleet tiedot. Esittämäni vaikutelmat eri teoksista ovat tietysti subjektiivisia.
Musiikin tietoniekkojen mielestä Bach kuuluu musiikin kolmen jättiläisen
joukkoon. Heidän kanssaan ei kannata riidellä, joten olkoon Bach siis jättiläinen.
(Ne kaksi muuta heppua ovat kuulemma Mozart ja Beethoven, mutta hoitakoon he
vaan omat asiansa, niihin en aio puuttua).
Musiikkihistoriallisesti Bach sijoittuu myöhäisbarokkiin ja
maantieteellisesti Pohjois-Saksaan. Hän toimi uransa aikana urkurina,
hovikapellimestarina ja lopuksi kanttorina Leipzigissä. Vaikka häntä
arvostettiin omana aikanaan oppineena muusikkona ja taitavana urkurina, vasta myöhemmin
on todella tajuttu hänen koko sävellystuotantonsa arvo. Alussa mainittujen
tietoniekkojen mukaan Bach ei ollut niinkään musiikin visionääri eikä
uudistaja, vaan pikemminkin omaperäinen ja idearikas taantumuksellinen joka
kehitti huippuunsa barokin ajan musiikkityylin. Oman aikansa uusimmista
virtauksista hän sanoi eräälle herra Kirnbergille: "Sellaista tavallista
liirumlaarumia..."
Kanttorinvirassaan hän joutui paiskimaan hommia olan takaa. Työtehtäviin
kuului latinan ja musiikin opetus jukuripäille koulussa, kirkkokuoron
johtaminen, muusikoiden vahtaaminen ja alituinen säveltäminen, milloin
sunnuntain kirkonmenoihin, milloin taas jonkun merkkihenkilön synttäreille.
Bach ei päästänyt soittoniekkojaan helpolla. Niekat nimittäin pitivät hänen
musiikkiaan vaikeampana esittää kuin mitään muuta sen ajan musiikkia.
Barokin aikana oli alettu kehittää musiikin tunneilmaisua ja
Bach oli tässä mestari. Hänen teoksistaan välittyy joskus iloa, railakasta
riemua tai surua, toisinaan taas järkytystä, liikutusta tai lohdutusta.
Bachin musiikki on siitä metkaa, että vaikka sävelmät ovat jämptisti
muotoiltuja ja kurinalaisia, niin ne ovat ihmisen korvalle miellyttäviä ja
alinomaa niissä sattuu ja tapahtuu jotain. Joko julkeasti tai salavihkaa. Ovela
heppuli harrasti nimittäin sellaista juonta, että kätki joskus nimensä
vaivihkaa musiikin sekaan. Siihen maailman aikaan harrastettiin vielä
lukusymboliikkaa, ja sen mukaisesti sanan Bach lukuarvo oli 14 ja J S Bach oli
41. Niinpä partituuria kaikessa rauhassa lukeva soittoniekka saattoi yllätyksekseen
huomata että tahdeissa 14 ja 41 olivat sävelet B, A, C ja H. Onnellinen
kuulija ei aavista tällaisesta vehkeilystä mitään, koska musiikki kuitenkin
kuulostaa sointuvalta ja harmoniselta.
Kovasta puurtamisesta huolimatta Bach ei tienannut sävellyksillään.
Vain tusinan verran niistä julkaistiin hänen elinaikanaan. Käsikirjoituksia
on aikojen saatossa paljon kadonnut, joten teosten todellista lukumäärää ei
voida tietää. Muuan Wolfgang Schmieder hääräsi aikoinaan käsikirjoitusten
kimpussa ja väsäsi säveltäjäjättiläisemme tunnetuista teoksista
luettelon, jolle hän antoi komean nimen: Thematisch-systematisches Verzeichnis
der musikalischen Werke Johann Sebastian Bachs: Bach-Werke-Verzeichnis.
Onneksemme se tunnetaan myös nimellä BWV. Luettelossa on yli tuhat teosta,
joista monet ovat moniosaisia. Ihailin paksua teosta vuosia sitten monta kertaa
vanhan kirjastotalomme käsikirjastossa ja lopulta muuan ystävällinen
virkailija antoi sen minulle kotilainaksi. Useissa Bachin käsikirjoituksissa
oli alussa merkintä JJ (Jesu juva - Jeesus auta tai Jeesuksen avulla) ja
loppuun hän kirjoitti SDG (soli Deo gloria - Jumalalle yksin kunnia). Hän siis
ymmärsi musiikin olevan lahja Jumalalta ja myös kunnian siitä kuuluvan Hänelle.
Bachin musiikki (niin kuin Barokkimusiikki yleensäkin) on usein niin rytmikästä, että lisäämällä esitykseen rummut, saadaan mukavia sovituksia aikaiseksi. Toisten mielestä tällainen vehkeily on häpeällistä. Näin kuitenkin teki mm. pianisti Jacques Loussier, joka on levyttänyt paljon Bachia basson ja rumpujen säestämänä. Samalla asialla oli aikoinaan maineikas ranskalainen lauluryhmä Les Swingle Singers. (LP: "Jazz Sebastein Bach" ks. Spotify). Omia sovituksiaan Bachin musiikista tekivät myös hollantilainen yhtye Ekseption ja hollantilainen huilisti Thijs van Leer sekä syntikkataituri Walter Carlos. Jazzversioita Bachin sävelmistä ovat soitelleet mm. jazzurkuri Rhoda Scott (LP: "Come Bach To Me", ks.Spotify), Modern Jazz Quartet (LP: "Blues on Bach" ks.Spotify) ja Hubert Laws (LP: "Rite of Spring" ks. Spotify). Kanadalainen jäpikäs Glenn Gould joka ihan oikeasti soittaa Bachia on sanonut: I don't need jazz. I've got Bach, and nobody swings like Bach. (Mie en tarvi jatsii. Miul on Pah, eikä kukaa svengaa niinku Pah.) (Kanadan kielestä suomentanut Juhani K.)
Seuraavilla
sivuilla näet, minkälaista musiikkia musiikin jättiläisemme aikansa kuluksi
ja henkensä pitimiksi väsäili. Hengessä olikin pitelemistä, sillä hepulla
oli 20 lasta ja kaksi vaimoa. Mitä!? Kaksinnaimistako? Eipä niinkään, vaan
ihan säädyllisessä järjestyksessä Bach meni 22-vuotiaana naimisiin Maria
Barbaran kanssa ja tämän kuoltua Anna Magdalenan kanssa. Isän kuollessa vain
yhdeksän lapsista oli elossa. Valitettavasti Anna parka joutui pian
turvautumaan toisten ihmisten armeliaisuuteen. Isommat lapset eivät piitanneet
äitipuolensa toimeentulosta ja tämä kuolikin kymmenen vuotta myöhemmin köyhyydessä.
Elämä oli raadollista silloin ja on yhä tänäkin päivänä. Sen tähden
kannattaakin Bachia mukaillen liittää elämänsä jokaisen päivän alkuun
edellä mainittu Jesu Juva ja todeta soli Deo gloria !
Juhani K © 2004, 2008, 2009
(Linkit päivitetty 1.4.2011)