Astrud Gilberto
Astrud Weinert
syntyi Bahiassa, Brasiliassa vuonna 1940. Hänen äitinsä oli brasilialainen ja
isänsä saksalainen. Hänellä oli kaksi sisarta ja he kaikki olivat saaneet
nimensä germaanisesta mytologiasta (Astrud, Eda ja Iduna). Astrudin ollessa
kahdeksanvuotias perhe muutti Rio de Janeiroon. Siellä Astrud tapasi Joao
Gilberton, taitavan laulajan, kitaristin ja säveltäjän. He avioituivat vuonna
1960 ja saivat kaksi poikaa, Gregoryn ja Marcelon. Joao Gilbertoa pidetään
bossa novan isänä. Hän kehitti omintakeisen kitaransoittotyylin ja säästeliään
laulutyylin jotka saivat suuren suosion 1950-luvun lopulla ja valloitti
Pohjois-Amerikan muusikkopiirit 1960-luvun alussa.
Astrud
Gilberton laulu-ura alkoi puoleksi vahingossa vuonna 1963, kun hän lauloi
murteellisella englannin kielellä säkeistön aviomiehensä Joao Gilberton ja
tenoristi Stan Getzin jazzlevylle Getz/Gilberto. Levy saavutti suunnattoman
suosion ja Astrudista tuli seuraavana vuonna kansainvälinen tähti singlellään
'The Girl From
Ipanema'. Musiikkimaailman oli vallannut bossa nova kuume ja
Astrud oli eräs taudin tunnetuimmista levittäjistä.
Bossa novan
kuningattareksi kutsuttu laulajatar on kuitenkin teknisesti melko huono laulaja.
Toisaalta hänen heikko, lapsenomainen ja intiimi äänensä tuntuu sopivan
niihin häpeämättömän romanttisiin kappaleisiin joita hän enimmäkseen
esittää. Kriitikot ovat kuvanneet hänen laulunsa synnyttävän vaikutelman
viattomuudesta, ujoudesta, häveliäisyydestä ja haavoittuvaisuudesta. Lauluääntä
kuvataan kohteliaasti sanoilla ”kouluttamaton” ja ”teeskentelemätön.”
Astrud ja Joao
muuttivat yhdysvaltoihin vuonna 1963 ja erosivat muutaman vuoden kuluttua.
Astrud levytti Verve -levymerkille useita albumeita läpi koko 1960-luvun. Hän
lauloi sekä portugaliksi että englanniksi. Ensimmäiset albumit olivat pääasiassa
bossa nova levyjä, mutta vähitellen hän siirtyi pop- ja viihdemusiikin esittäjäksi.
Hänen maailmanlaajuista suosiotaan kuvaa se, että hän kiertueiden lomassa
levytti myös espanjaksi, italiaksi, ranskaksi, saksaksi ja japaniksi. Hänen
uransa huippu ajoittui 1960 ja 1970 – luvuille, mutta levytyksiä ja
esiintymisiä on kertynyt aina vuosisadan vaihteeseen asti.
Monet nuoremmat
laulajat ovat paljastaneet Astrudin innoittajakseen: Basia (joka levytti hänelle
omistetun kappaleen "Astrud"), Sade, Sinead O'Connor ja Suzanne Vega.
Myös ranskalainen Étienne Daho kutsui hänet laulamaan mainiolle levylleen
”Eden” vuonna 1996.
Musiikkinäytteitä
voit kuunnella esimerkiksi:
http://www.amazon.co.uk
ja
http://www.jpc.de
sekä
http://www.allmusic.com
Astrud
Gilberton levytyksiä:
The New Stan
Getz Quartet featuring Astrud Gilberto – Getz Au Go Go (Verve 1964)
Side
1: 1.Corcovado* (Quiet Nights of Quiet Stars) (Jobim/Lees) 2.It Might as Well Be
Spring* (Hammerstein/Rodgers) 3.Eu E Voce* (Me and You) (DeMoraes/Jobim)
4.Summertime (Gershwin/Heyward) 5.
6-Nix-Pix-Flix (Burton)
Side 2: 1.Only Trust Your Heart* (Brodszky/Cahn) 2.The Singing Song (Burton)
3.The Telephone
Song* (Boscoli/Gimbel/Menescal) 4.One Note
Samba* (Hendricks/Jobim/Mendonca)
5.Here's That Rainy Day (Burke/VanHeusen).
Tällä Stan
Getzin erinomaisella levyllä Astrud Gilberto on solistina tähdellä merkityissä
kappaleissa. Nauhoituspaikka
New Yorkin Greenwich Villagessa oleva Cafe Au Go Go. Kuitenkin Astrudin
esittämät kappaleet on nauhoitettu studiossa. Juuri näihin aikoihin Astrudin
laulama single ”The Girl From Ipanema” nousi listoille. Kappaleet ”One
Note Samba” ja ”Corcovado” olivat jo tuolloin suosittuja ja ovat sittemmin
jääneet ikivihreiksi sävelmiksi lukemattomine sovituksineen ja lukemattomien
artistien esittäminä. Astrudin portugaliksi ja englanniksi esittämät
kappaleet ovat kaikki mukavia ja hänen laulutyylinsä sopii hyvin Getzin
tuolloisen kvartetin sointiin. Tätä levyä voin suositella myös jazzin ystäville.
Stan Getz oli tuohon aikaan mielestäni parhaimmillaan ja nuori vibrafonisti
Gary Burton sopii kvartettiin hyvin. Levyn instrumentaalikappaleina kuullaan mm.
erinomaiset tulkinnat tunnetuista sävelmistä ’Here’s That Rainy Day’ ja
’Summertime.’
Stan Getz Quartetin ja Astrud Gilberton esittämän kappaleen The Girl From
Ipanema voit katsella täältä.
Filmin pätkä on elokuvasta "Get Yourself A College Girl" vuodelta
1964 ja siitä välittyy hienosti 60-lukulainen tunnelma.
The
Astrud Gilberto Album
(Verve1965)
Side
1: 1.Once I Loved
(Jobim-de Moraes-Gilbert) 2.Aque de Beber
(Jobim-de Moraes) 3.Meditation (Jobim- Gimbel- Mendonca) 4.And Roses And Roses (Gaymi-Gilbert) 5.O
Morro(Jobim-de Moraes) 6.How
Insensitive (Jobim-de Moraes-Gilbert)
Side 2: 1.Dindi (Jobim-Gilbert-Oliveira) 2.Photograph (Jobim) 3.Dreamer (Jobim-Lees)
4.So Finha De Ser Com Voce (Jobim-Oliveira) 5.All That’s Left Is To Say
Goodbye (Jobim-de Moraes-Gilbert)
Tämä on
Astrud Gilberton ensimmäinen oma levy ja tämän myötä hän siirtyi
jazz-yhtyeen solistista itsenäiseksi bossa nova ja easy listening artistiksi.
Kaikki kappaleet, yhtä lukuun ottamatta, ovat Antonio Carlos Jobimin käsialaa,
joka myös laulaa ja soittaa kitaraa levyllä. Marty Paichin sovitukset ovat
hienovaraisia eivätkä ne hukuta laulajattaren heikkoa ääntä alleen. Astrud
laulaa englanniksi sekä portugaliksi ja hän sopii hyvin - ehkä paremmin kuin
kukaan muu - Jobimin kauniin ja haikean musiikin tulkiksi. Levyn parhaimmat
kappaleet ovat mielestäni kaksi ensimmäistä: ”Once I Loved” ja ”Aqua de
Beber”.
Kuuntele Astrud Gilberto Album
The
Shadow Of Your Smile
(Verve 1965)
Side 1: 1.Love Theme from "The Sandriper" (The Shadow Of Your
Smile) (Mandel/Webster) 2.Aruanda
(Take Me to Aruanda) (Gimbel/Lyra/Vandre) 3.Manha de Carnaval (Bonfa/Maria)
4.Fly Me to the Moon (Howard)
5.The Gentle Rain
(Bonfa/Duby) 6.Non-Stop to
Brazil (Bonfa /Duby/Gimbel)
Side 2: 1.O Ganso (Bonfa) 2.Who Can I Turn To? (Bricusse/Newley) 3. Day by Day (Cahn/
Stordaht/ Weston) 4.Tristeza (Goodbye Sadness) (Bonfa/Toledo) 5.Funny World
from "Malamondo" (Brandt/Morricone).
Toisella levyllä
kuullaan viisi brasilialaisen Luiz Bonfan sävellystä. Näistä tunnetuin
lienee ”Manha De Carnaval”, jonka Astrud esittää herkästi pelkän Bonfan
kitaran säestyksellä. Toinen Bonfan kappale on erittäin kaunis ja koskettava
”The Gentle Rain” joka sopii hienosti Astrudin tyyliin. Kepeämmissä
tunnelmissa liikutaan kappaleessa ”Aruanda” jossa kuullaan myös Bob
Brookmeyerin letkeää pasuunaa. Easy listening klassikkoa ”The Shadow Of Your
Smile” on levytetty paljon, mutta Astrudin viehättävä tulkinta on yksi
parhaista. Sovittajana onkin konkari Don Sebesky. Klassikko on myös ”Fly Me
To The Moon”, jota ei moni osaa tulkita yhtä elegantisti kuin Astrud.
Brookmeyerin pehmeä pasuuna sopii tähän hyvin, samoin kuin Bonfan kepeään
kappaleeseen 'O Ganso', jota kuunnellessa tulee väkisin hyvälle tuulelle. Myös
tällä levyllä sovittajat ovat huomioineet Astrudin rajalliset äänivarat ja
sovitukset tukevat hänen lauluaan.
Kuuntele albumi The Shadow Of Your Smile
Look
To The Rainbow
(Verve 1966)
Side 1: 1.Berimbau (DeMoraes/Powell) 2.Once upon a Summertime
(Barclay/Legrand/Mercer)
3.Felicidade (Jobim) 4.I Will Wait for You
(Gimbel/Legrand) 5.Frevo (Jobim)
Side 2: 1.Maria Quiet (Gimbel/Lyra) 2.Look to the Rainbow
(Harburg/Lane) 3.Bim
Bom (Gilberto) 4.Lugar Bonita (Pretty Place) (Gimbel/Lyra) 5.El Preciso
Apprender a Ser So (Learn to Live Alone) (Gilbert/Valle) 6.She's a Carioca (DeMoraes/Gilbert/Jobim)
Tämän levyn
sovittajana oli jazzmies Gil Evans, joka teki yhteistyötä mm. Miles Davisin
kanssa. Levyllä on mielenkiintoisia kappaleita ja Astrud tulkitsee ne hienosti,
mutta Evansin torvisoittokunta pilaa kokonaisuuden. On
todella sääli että Michel Legrandin kauniit ’Once Upon a Summertime’ ja
’I Will Wait For You’ tärvellään. Hukkaan menee myös tunnetut
’Bim Bom’ ja ’Berimbau.’ Tämä levy olisi todellinen helmi, jos
sovittajana olisi ollut esim. Don Sebesky tai Claus Ogerman.
Kuuntele albumi Look To The Rainbow
A
Certain Smile
(Verve 1966)
Side 1: 1.A Certain Smile (Fain/Webster) 2.A Certain Sadness (Court/Lyra) 3.Nega Do
Cabelo Duro (Nasser/Soares) 4.So Nice (Summer Samba) (Gimbel/Valle/Valle) 5.Voce
Ja Foi Bahia (Caymmi) 6. Portuguese Washerwoman (Lucchesi/Popp)
Side 2: 1.Tristeza (Goodbye Sadness) (Gimbel/Lobo/Niltinho) 2.Call Me (Hatch)
3.Here's That Rainy Day (Babcock/Burke/Van Heusen) 4.Tu Meu Delirio (DeLaLuz)
5.It's a Lovely Day Today (Berlin)
Brasilialaisen
Walter Wanderleyn trion kanssa tehty levy edusti taas yksinkertaisempaa tyyliä.
Mukana on mukavia kappaleita, mutta Wanderleyn 60-luvun urkusoundit ja
soittotyyli eivät minua oikein miellytä. Mukana ovat 1960-luvulla hyvin
tunnetut kappaleet ”So Nice (Summer Samba)”, ”Goodbye Sadness (Tristeza)”
ja ”Call Me.” Eräs mielisävelmistäni on Van Heusenin ”Here's That Rainy
Day”, josta on tukku parempiakin versioita, mutta ei tässäkään kuultava
huono ole.
Beach
Samba
(Verve 1967)
Side
1: 1.Stay
2.Misty Roses
3.The Face I Love 4.A Banda (Parade) 5.Oba, Oba
6.Canoeiro
Side 2: 1.I Had The Craziest Dream 2.Bossa Na Praia (Beach Samba) 3.My Foolish
Heart 4.Dia Das Rosas (I Think Of You) 5.You Didn't Have To Be So Nice 6.Nao
Bate O Corocao
Tämä on
mielestäni Astrud Gilberton paras levy. Sovittajina olivat Don Sebesky ja Eumir
Deodato. Levyn yleisvaikutelma on jotenkin edellisiä rennompi ja iloisempi.
Muusikkoina on Verven levyiltä tuttuja soittajia, kuten rumpali Grady Tate,
basisti Ron Carter ja huilisti Hubert Laws, jonka huilu pääsee mukavasti
esille jazzahtavassa kappaleessa ”Stay”. Tim Hardinin toiseksi paras sävellys
”Misty Roses” (paras on tietysti 'Hang On To A Dream') kuulostaa mukavalta
myös Astrudin laulamana. ”The Face I Love” on sovitettu mukaansa
tempaavaksi jazz-valssiksi ja brasilialaistunnelmiin vievät ”Canoeiro” sekä
levyn nimimelodia ”Beach Samba.” Herttaista
romanttista puolta edustavat “I Had the Craziest Dream”, “My Foolish Heart”
ja Bonfan “I Think Of You.” Levyltä löytyy siis jotakin sekä
haaveilijalle että mukana hyräilijälle. Tällä levyllä ei myöskään
esiinny niin pahaa nuotin vierestä laulamista kuin aiemmilla levyillä.
Kokonaan nauhoittamatta olisi sen sijaan saanut jäädä Astrudin duetto
6-vuotiaan poikansa kanssa (You Didn't Have To Be So Nice).
Kuuntele
albumi Beach
Samba
Windy
(Verve 1968)
Side 1:1.Dreamy (Bonfa/Simon) 2.Chup, Chup, I Got Away (Gilbert/ Valle/ Valle)
3.Never My Love (Addrisi/Addris) 4.Lonely Afternoon (Maxwell/Williams) 5.On My
Mind (Deodato/Gimbel) 6.The Bare Necessities (Gilkyson)
Side 2: 1.Windy (Friedman) 2.Sing Me a Rainbow (Levitt/Stallman) 3.In My Life
(Lennon/McCartney) 4.Crickets Sing for Anamaria (Gilbert/Valle/Valle) 5.Where
Are They Now? (Craig/Whitney)
Seuraavilla
levyillä Astrud Gilberto siirtyi yhä kauemmas latinalaistunnelmista. Windy sisälsi
enää muutaman brasilialaistyylisen sävelmän. Näistä Deodaton 'On My Mind'
on levyn parasta antia. Levylle on eksynyt muutama tyhjänpäiväinen rallatus,
mutta seassa on onnistuneitakin kappaleita. 'Dreamy' on hauska pikku kappale
uneksivasta hepusta. Balladit 'Never My Love' ja 'Lonely Afternoon' toimivat
hyvin, samoin kuin pirteä 'Windy.' Tältäkin levyltä olisi voinut jättää
yhden kappaleen kokonaan pois. ”The Bare Necessities” kappaletta
kuunnellessa tule väkisin mieleen mitä vanhan kansa tarkoitti sanoessaan että
lasten tuli näkyä, muttei kuulua.
I
Haven't Got Anything Better To Do
(Verve 1969)
Side 1:1.I
Haven't Got Anything Better to Do (2:59) 2.Didn't We (2:57) 3.Wailing on the Willow
(2:15) 4.Where's the Love (2:21) 5.The Sea Is My Soul (I Remember When) (3:28)
Side 2: 1.Trains and Boats and
Planes (2:49) 2.The World Stop Turning (2:17) 3.Without Him (4:35) 4.In the Wee Small Hours
(2:17) 5.If (The Biggest Little Word) (2:35)
Tämä levy on
kaunista kuultavaa. Sovittajana on minulle tuntematon heppu Albert Gorgoni. Hän
on saanut aikaan mukavia ja herkkiä taustoja Astrudin intiimille tulkinnalle.
Levyllä on kaksi Nilssonin sävellystä, ”Wailing on The Willow” sekä
”Without Him”, jossa basso on hyvin mielenkiintoisesti esillä. Kohokohtia
ovat myös Frank Sinatran tunnetuksi tekemä ’In The Wee Small Hours’, Burt
Bacharachin koskettava ”Trains and Boats And Planes”, kauniit ”World Stop
Turning” ja ”Where’s the Love” sekä cembalon ja jousien säestämänä
laulettu ”If.” Jaa, taisikin tulla melkein kaikki nimetyksi kohokohtina. Tämä
levy on harvinainen ja aliarvostettu. Kuitenkin se on hyvin tasapainossa laulun,
orkesterin ja sovitusten suhteen. Suositellaan tunnelmamusiikin ystäville.
September
17, 1969
(Verve 1970)
Side 1: 1.Beginnings 2.Holiday 3.Here, There and Everywhere
4.Light My Fire
5.Let Go
(Canto de Ossanha)
Side 2: 1.Let's Have the Morning After 2.Think of Rain 3.A Million Miles Away
Behind the Door 4.Love Is Stronger Far Than We 5.Don't Leave Me Baby 6.Summer
Sweet 1 & 2
Levy-yhtiöllä
ei tainnut piirongin laatikossa olla tarjolla yhtään kelvollista nimeä tälle
albumille, joten se nimettiin vain levytyspäivämäärän mukaan. Joka
tapauksessa tämä levy tarjoaa oikein mukavaa kuultavaa. Sovittajana on
edelliseltä levyltä tuttu Albert Gorgoni, kuka hän sitten lieneekin. Yllättävin
kappalevalinta levyllä on Chicago-yhtyeen mainio ”Beginnings”, joka ihme
kyllä sopii Astrudinkin esittämäksi. Levyllä on useita sen ajan
pop-kappaleita, mm. Gibbin
veljesten “Holiday”, Nilssonin “Don't Leave Me Baby”, Doorsin “Light
My Fire” ja erityisen hieno esitys Beatlesin kappaleesta “Here, There, and
Everywhere”. Laulajattaren ominta alaa ovat kuitenkin tunnelmalliset
'Summer Sweet' ja Francis Lain 'Love Is Stronger Far Than
We.' Viimeksi mainittu
on yksi kaikkien aikojen suosikkikappaleistani. Kappale on peräisin elokuvasta
”A Man and A Woman.” Astrud aloittaa ranskan kielellä ja vaihtaa sitten
englanniksi. Ranskalaista tunnelmaa lisää accordeonin lurittelu juuri oikeissa
kohdissa. Yli 30 vuotta sitten ostamani vinyylilevy meni tältä kohtaa miltei
puhki. Onneksi levy julkaistiin myös cd:n muodossa vuonna 2007.
Kappaleen 'Love is
Stronger Far Than We' kuulet myös levyllä Astrud
for Lovers
Verve yhtiön
tuottajan Creed Taylorin uusi levymerkki CTI keräsi 1970-luvun alussa
maineikkaita muusikoita levyttämään tasokasta musiikkia. Saksofonisti Stanley
Turrentine soitteli useammallakin CTI:n levyllä mutta Astrud Gilberton ainoaksi
CTI – levyksi jäi Gilberto With Turrentine (CTI 1971). Levy on siitä
erikoinen, että Stanley esiintyy vain neljällä levyn yhdestätoista
kappaleesta ja yhdessä Astrudin kanssa vain kolmella. Kumpikaan heistä ei
esiinny kappaleella ”To A Flame.”
Laulajattaremme esittää kaksi Burt Bacharachin kappaletta ”Wanting Things”
ja ”Where There’s a Heartache”, espanjankieliset versiot Carpenters-hitistä
”For All We Know” (Solo el fin) ja Francis Lain kuuluisasta filmimelodiasta
”Love Story” (Historia de amor). Viimemainitusta julkaistiin singlenä myös
englanninkielinen versio. Turrentinen ja Gilberton yhteisesityksistä löytyi
YouTubelta kappaleet "Mulher
Rendeira" ja "Ponteio".
Loput kappaleista ovat nopeatempoista
lattarijatsia sovittaja Deodaton muilta levyiltä tuttuun tyyliin. Astrud ei
ollut tyytyväinen kappalevalintoihin ja hän jätti levytyssession kesken. Levy
onkin hajanainen tyyliltään.
Kuuntele albumi Gilberto With Turrentine
Oltuaan lauluhommissa ja levytähtenä kymmenkunta vuotta, oli Astrudille kertynyt piirongin laatikkoon myös omia sävellyksiä. Niistä muutaman hän pääsi esittämään levyllä Astrud Gilberto Now (Perception 1972). Tämä levy ei mielestäni ole oikein mistään kotoisin. Vaikka sovittajana on kokenut Deodato ja muusikoina mm. Ron Carter, Billy Cobham , Mickey Rocker, Airto Moreira ja Maria Toledo, ei levystä saa oikein otetta. Olen lukenut tästä positiivisenkin arvostelun, mutta mielestäni tämä on liian levoton.
Vähän
parempi on That Girl From Ipanema (Audio Fidelity 1977) (samaa levyä
myydään myös nimillä ’The Girl From Ipanema’ ja ’The Princess of Bossa
Nova’). Levy alkaa diskoversiolla Astrudin läpimurtokappaleesta The Girl From
Ipanema. Diskopäivitys ei paranna kappaletta, mutta on se jotenkin hyväntuulinen
vibrafonisooloineen. Samoilla diskolinjoilla jolkotellaan muutamat muutkin tyhjänpäiväiset
kappaleet, mutta Don Sebeskyn sovittamat kolme kappaletta ovat toista maata:
’Wanting You’ on keskitason pop-kappale, Astrudin omasta kynästä lähtenyt
’We’ll Make Today Last Night Again’ on samaa luokkaa, mutta ’Far Away’
onkin sitten täysosuma. Itse Chet Baker laulaa ja soittaa myös
trumpettiosuudet tällä mainiolla kappaleella. Bakerin ja Gilberton äänet ja
laulutyyli sopivat erityisen hyvin yhteen. Kappaleessa on jotenkin erikoinen
tunnelataus. Kappale on Astrudin oma sävellys, Hal Shaper väsäsi sanat.
Portugalinkielinen ’Meu Piao’ on myös hyvä.
Myöhemmistä
levyistä maininnan arvoinen on hyvän vastaanoton niin kriitikoilta kuin
kuulijoiltakin saanut Astrud
Gilberto Plus The James Last Orchestra (Verve 1987). James Last on
saksalainen pitkän linjan orkesterinjohtaja, jonka lukemattomia levytyksiä on
saksanmaa väärällään. Tällä levyllä on kaksi Astrudin sävellystä
”Champagne & Caviar" ja "Amor e Som", molemmat yllättävän
hyviä, sekä hänen sanoituksensa Jobimin kappaleeseen "I'm nothing
without you." Astrudin aiemminkin levyttämästä kappaleesta "Aqua
De Beber" kuullaan tässä päivitetty versio. Vanhassa vara parempi. Albumi on jotenkin ryhdikkään oloinen, johtuen James Lastin
ammattimaisesta otteesta. Levyllä kuullaan myös hyvä sovitus Duke Ellingtonin
klassikosta ”Caravan” jonka Astrud selvittää kunnialla.
Kuuntele
albumi Astrud
Gilberto Plus James Last
Astrud
Gilberton levytykset on pääosin julkaistu myös CD levyinä. Useista
kokoelmalevyistä voisin suositella Non-stop To Brazil (Verve JazzClub 2006),
Diva (Verve 2003), Astrud For Lovers (Verve 2003, sisältää kappaleen Love is
Stronger Far Than We!), Talkin' Verve (Verve 1998) ja Verve Jazz Masters 9 (Verve
1993) sekä The Silver Collection: The Astrud Gilberto Album (Verve 1991), joka
sisältää Astrudin kaksi ensimmäistä albumia.
(c)
Juhani K. 2008
Linkit päivitetty 27.2.2011