K i r j o j a    j a    m u s i i k k i a
      Etusivulle

Eric Ambler 1909-1998

 

Eric syntyi Lontoossa ja kirjoitteli aluksi näytelmiä, esiintyen itsekin music-hall komeljanttarina. Vuosina 1924–1927 hän opiskeli Lontoon yliopistossa tekniikkaa. Oltuaan harjoittelijana Edison Swan Electric Companyssä hän siirtyi firman mainososastolle. 1930-luvulla hän kirjoitteli avantgarde näytelmiä ja vuonna 1937 hän oli lontoolaisen mainostoimiston johtaja, mutta muutti sitten Pariisiin antautuen kokonaan kirjailijan uralle. Pariisissa hän tapasi amerikkalaisen Louise Crombien, ja he avioituvat vuonna 1939.

Vuoteen 1940 mennessä Ambler oli kirjoittanut jo useita, sittemmin klassikoiksi nousseita jännäreitä. Monien 30-luvun älymystöön kuuluvien tavoin Amblerilla oli vasemmistolaisia sympatioita, vaikkei hänestä koskaan kommunistia tullutkaan. Lähinnä hän vastusti fasismia ja nationalismia.

Toisen maailmansodan aikana Eric palveli Britannian joukoissa mm. Italiassa, jossa hän kirjoitti ja tuotti propagandafilmejä. Sodan jälkeen hän toimi filmiteollisuudessa käsikirjoittajana ja muutti Kaliforniaan vuonna 1960. Erottuaan vaimostaan 1958 hän avioitui Joan Harrisonin kanssa. Harrison oli elokuvaohjaaja Alfred Hitchcockin assistentti.

Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen Ambler alkoi jälleen kirjoittaa jännäreitä. Suosituin tuon ajan kirjoista lienee The Light Of The Day (1962), joka ilmestyi suomeksi vuonna 1966 nimellä Topkapi. Monista hänen kirjoistaan on tehty elokuvia. Edellä mainittu Topkapi oli elokuvana myös kaupallinen menestys. Ambler muutti Sveitsiin vuonna 1969 ja 16 vuotta myöhemmin takaisin Lontooseen, jossa hän kuoli vuonna 1998.

Eric Ambleria pidetään vakoilukirjallisuuden kehittäjänä ja hänen hiihtämäänsä latua ovat seuranneet esimerkiksi John Le Carre, Len Deighton ja Robert Ludlum. Varsikin hänen varhaisemmissa teoksissa on yhteiskunnallisia ja historiallisia näkökulmia kietoutuneena jännittävään kertomukseen. Päähenkilö on usein antisankari, sivullinen heppu, joka pakenee henkensä edestä ja koittaa selviytyä hänelle vieraasta valtapelistä.

 

Suomennetut teokset: 

Uncommon Danger, 1937  Epätavallinen vaara

Epitaph For A Spy, 1938 –  Hautakirjoitus vakoojalle

Cause For Alarm, 1938 –  Aihetta levottomuuteen

The Mask Of Dimitros, 1939 -  Oikeuden pitkä käsi

Passage To Arms, 1959 –  Aseita Singaporeen

The Light Of The Day, 1962 (nimellä TOPKAPI 1964) –  Topkapi

A Kind Of Anger, 1964 –  Pelon kierre

The Levanter, 1972 – Mies Libanonista

Doctor Frigo, 1974 – Suuren miehen varjo

 

Eric Amber
Epätavallinen vaara

Kustannus Oy Jalava 1989, Matahari-kirja no.4
Uncommon Danger 1937

”Englantilainen lehtimies saa sattumalta haltuunsa neuvostoliittolaisilta varastetut liikekannallepanosuunnitelmat joita sekä Neuvostoliiton että kansainvälisen öljy-yhtiön agentit tavoittelevat. Kummalle puolelle asettua? Lehtimies joutuu epäillyksi murhasta ja Itävallan poliisin takaa-ajamaksi. Hän pelastuu Tšekkoslovakiaan, jossa näytellään hurja loppunäytös. Epätavallinen vaara on mielenkiintoinen kuvaus 1930-luvun Euroopasta, jossa sodan uhka on jo ilmassa. Kirjassa esiintyy myös sympaattinen neuvostoagentti Zaleshoff.”

 Sivullinen heppu joutuu kansainvälisen vakoilun ja sotateollisuuden temmellyskenttään. Tässä on selkeä ja jännittävä juoni, eikä sivuja tuhlata turhaan, vaan alkuun päästään heti ja samaa vauhtia mennään loppuun asti. Hyvä kirja.

 

Eric Ambler
Hautakirjoitus vakoojalle
Kustannus Oy Jalava 1987, Matahari no.2

Epitaph for a Spy 1938, 1966

”Amblerin vakoiluklassikko vuodelta 1938. Ranskan turvallisuuspoliisi pidättää kansalaisuuksettoman pakolaisen vakoilusta epäiltynä. Vapautuakseen syytteestä on hänen itse osoitettava oikea vakooja lomahotellin kansainvälisestä vierasjoukosta. Löytääkö hän syyllisen ajoissa? Vakoilukirjallisuuden kiistämättömän mestarin Eric Amblerin ennen suomentamaton romaani toista maailmansotaa edeltävästä Ranskasta, jossa lähenevän suursodan pilvet ovat kasaantumassa taivaalle.”

Tämä on mukava kirja heppulista, joka vastoin tahtoaan joutuu pelinappulaksi. Päähenkilöä ei kuvata supersankariksi vaan hän käyttäytyy tavallisen ihmisen tavoin. Tarinaan on saatu sekä jännitystä että mukavaa huumoria.

Tässä katkelma hupaisasta kohtauksesta, jossa lomahotellin vieraat äityvät sanasotaan:
”Tämä mies on kansainvälisen tason kiusankappale. Jonkun pitäisi sanoa hänelle suorat sanat”
Nyt oli Roux kuitenkin saanut puhekykynsä takaisin ja syyti loukkauksia kaikille yhteensä ja jokaiselle erikseen. "Senkin apinat!"
Duclosin tyyneys oli äkkiä tiessään. Hän ryntäsi keskelle kuuminta taistelua. "Senkin impotentti pukki!" hän tiuskaisi. Mademoiselle Martin alkoi kirkua. Raivostunut Roux keskitti huomionsa vielä kerran viholliseensa. "Senkin kuppatautinen kameli!" hän sätti.
"Iljettävä idiootti!" monsieur Duclos äyskäisi.
Roux nuoli huuliaan ja nieleskeli. Luulin hetken, että hänet oli lyöty. Sitten näin hänen kokoavan itsensä coup de gracea varten. Hänen huulensa alkoivat liikkua. Hän veti syvään henkeä. Sitten, sekunnin murto-osan hiljaisuuden jälkeen, Roux sinkosi sanan suoraan päin Duclosin naamaa. "Bolshevikki!" Joissakin olosuhteissa melkein mikä tahansa poliittisia tai uskonnollisia merkityksiä sisältävä sana on verinen loukkaus. Muslimipappien kokouksessa sanalla ’kristitty’ voi epäilemättä olla tuhoisat seuraukset. Venäläisten emigranttien kokouksessa sanaa ’bolshevikki’ pidettäisiin varmaan silmittömänä solvauksena. Mutta tämä ei ollut venäläisten emigranttien kokous.
Kukaan ei päästänyt vähään aikaan ääntäkään. Sitten joku alkoi kikattaa. Se oli luullakseni Mary Skelton. Se riitti. Purskahdimme nauruun. Monsieur Duclos katsahti ymmällään ympärilleen, mutta onnistui sitten vakuuttavasti yhtymään nauruun…”

 

Eric Amber
Aihetta Levottomuuteen

Love kirjat 1984
Cause for Alarm 1938

”Yksi Amblerin pääteoksista. Nicholas Marlow, englantilainen insinööri, saa työkomennuksen Italiaan ja joutuu viattomana sivullisena keskelle raakaa suurvaltapolitiikkaa ja kansainvälistä asekauppaa, keskelle väärennettyjen passien ja häilyvien minuuksien painajaismaista maailmaa.”

Kirjan alkuosassa vihjaillaan tuleviin vaikeuksiin ja vetkutellen kehitellään tapahtumia. Puolen välin jälkeen alkaa sitten tapahtua, mutta tapahtumajakson loppuosa kuitataan hieman liian yliolkaisesti. Kirja kuvaa aikaa ennen toista maailmansotaa, jolloin fasismi Italiassa oli voimakkaimmillaan. Saman vuonna kirjoitettu ’Hautakirjoitus vakoojalle’ on paljon parempi.

 

Eric Ambler
Aseita Singaporeen

Gummerus 1965
Passage of Arms 1959

Bengalilainen Girija Krishnan työskentelee Malaijilaisella kumiviljelmällä konttoristina. Hänen rakkain kapistuksensa on isältä peritty linja-auton koreja valmistavan lontoolaistehtaan kuvitettu luettelo. Hän tiesi täsmälleen mitä halusi maailmassa. Hän ryhtyisi liikennöitsijäksi. Vain kahdenkymmenentuhannen Singaporen dollarin alkupääoma puuttui. Onnekseen hän löytää kommunistisissien asekätkön viidakosta. Kärsivällinen ja varovainen Girija hautoo pitkään suunnitelmiaan aseiden myymiseksi. Tarvitaan yhteistyökumppaneita ja välikäsiä. Kirja seuraa kunkin henkilön edesottamuksia heidän astuessaan myyntiketjun lenkeiksi. Tärkeä osa on maailmanympärysmatkalla olevalla amerikkalaisella Greg Nilsenillä vaimoineen. Laivan saapuessa Hongkongiin alkaa heidän tapahtumarikas osuutensa tapahtumiin. Monenlaista sotkua ja käännettä, takaiskua ja yllätystä mahtuu aselastin myyntikertomukseen. Nielsenin piti alun perin vain laittaa nimensä papereihin, jotka tekivät hänestä aselastin väliaikaisen omistajan. Näin lasti saataisiin lailliseksi ja se voitaisiin avoimesti myydä eteenpäin. He joutuvat kuitenkin aikamoiseen soppaan. Sumatralla Nielsen vaimoineen vangitaan ja vain kapinallisten hyökkäys vankilaan pelastaa heidät pälkähästä. Koko mahdottoman hässäkän lopputuloksena muutama konna ja seikkailija jäävät nuolemaan näppejään, mutta Girija näkee unelmiensa toteutuvan kun Singaporen satamassa puretaan laivassa kaksi hänen ensimmäistä linja-autoaan.

 

Eric Ambler
Topkapi

Gummerus 1966
The Light of Day 1962

”Arthur Simpsonilla on aivan riittävästi huolia siitä, miten saisi lehtimiehen ja autonvuokraajan tuloillaan tyydytetyksi vaimonsa Nickin, nuoren mahatanssijattaren. Eräänä päivänä Arthurin huolet alkavat lisääntyä lumivyöryn lailla. Hän lupautuu Ateenan lentoasemalla kuljettajaksi Harperille luullen tätä rikkaaksi amerikkalaiseksi. Yökerhokierroksen päätyttyä Harer saa Arthur-paran kiinni sekkivarkaudesta, minkä jälkeen tämä on talutushihnassa kuin nöyrä koira. Arthurin ei auta muu kuin suostua ajamaan salaperäisen neiti Lippin auto Ateenasta Istanbuliin. Matkalla kohtalon lonkerot tarttuvat Arthuriin kiistelevien viranomaisten ja tiukan majuri Tuffin muodossa. Viimeksi mainittu pestaa Arthurin erittäin salaiseksi apulaisekseen, eikä mutkikkaan jutun loppupäätä edes häämötä missään, puhumattakaan siitä että pääsisi pikku mahatanssijatar-vaimon viereen. Arthur tutustuu hermostuneeseen Hans Fisheriin, esittelee Istanbulin nähtävyyksiä neiti Lippille, ja eräs tappelu tekee hänet yhä korvaamattomammaksi hänen työnantajilleen. Poikavuosista saakka sorrettu Arthur on nyt korviaan myöten kansainvälisessä puuhailussa ja toteuttamassa kellosepän tarkkuudella suunniteltua kaikkien aikojen ryöstöä. Tässä Eric Amblerin filminäkin maailmankuulussa Topkapi -tarinassa yhdistyvät huumori ja huippujännitys mestarillisella tavalla.”

Hauska jännäri epärehellisestä miekkosesta joka sotkee asiansa ja joutuu ensin konnien, sitten turkin poliisin talutusnuoraan. Kirjan tapahtumat huipentuvat Istanbulissa sijaitsevaan Topkapin palatsiin, josta konnat aikovat ryöstää jalokiviä. Peter Ustinov on juuri sopiva tyyppi Arthurin rooliin 60-luvun elokuvaversiossa.

   

Eric Ambler
Pelon kierre

Gummerus 1967
A Kind of Anger 1964

Hollantilaissyntyinen lehtimies saa komennuksen Nizzaan tutkimaan selvittämätöntä rikosta. Maanpaossa oleva Irakilainen eversti Abril murhattiin Sveitsissä ja poliisi oli turhaan yrittänyt löytää paikalta poistunutta bikiniasuista naista. Päähenkilö Piet ei ole mitään sankarityyppiä. Hän on kovia kokenut ja inhimilliseksi kuvattu mies. Saamansa vihjeen avulla hän pääseekin jutun jäljille ja saa tehtyä piileskelevästä Luciasta haastattelun lehdelleen. Hänen sympatiansa ovat Lucian puolella, eikä hän suostu paljastamaan lehdelleen naisen olinpaikkaa, eikä muitakaan tietoja. Jutun ilmestyttyä poliisi kaipaa sekä Pietiä että Luciaa. Lisäksi heitä jahtaa everstin salaisia papereita etsivät kapinalliset. Piet ja Lucia suunnittelevat paperien myymistä ja joutuvat vaarantamaan henkensä ja vapautensa.

Tarina on mielenkiintoinen ja jännittävä. Mainio jännäri!

 

Eric Ambler
Mies Libanonista

Otava 1993
The Levanter 1972

”Asiantunteva, piinallisen jännittävä romaani Lähi-idän räjähdysvalmiista tilanteesta. Michael Howell asuu Damaskoksessa ja johtaa perhefirmaa, jolla on konttoreita myös Beirutissa, Famagustassa ja Aleksandriassa. Hänellä menee hyvin – aina siihen saakka, kun maailmantilanne kiristyy ja yhtiön kauppa-alueet muuttuvat Israelin tiedustelupalvelun ja arabiterroristien taistelutantereeksi. Howell vedetään lupaa kysymättä mukaan peliin jossa kiristys, vakoilu ja kaappaukset ovat sääntöjä, ihmishenki vain väline.”

Kirjan alussa luodaan lyhyt katsaus Lähi-idän historiaan. Palestiinan nykyisen pakolaisongelman alku kuvataan näin:
”Hyökkääjinä olivat Jordanian Arabilegioona ja epävakinainen Arabien Vapautusarmeija. Hagana, juutalainen armeija joka taisteli turvatakseen vasta julistetun Israelin valtion, oli aluksi puolustuskannalla mutta ryhtyi sitten vastahyökkäykseen. Syytöksiä siviileihin kohdistuneista julmuuksista heiteltiin kummaltakin puolen. Arabien maastamuutto alkoi. Yli kahdeksansataa tuhatta arabia lähti; jotkut pakokauhussa, toiset siksi että ajattelivat jättävänsä kentän vapaaksi etenevälle vapautusarmeijalle. Kaikki uskoivat pian palaavansa kotikonnuilleen. Harvat siinä onnistuivat. Palestiinan pakolaisongelma oli syntynyt.”

Tarina on realistisen tuntuinen. Päähenkilökin tekee erehdyksiä ja tyhmyyksiä. Palestiinan toimintajoukot kuvataan häikäilemättömäksi ja julmaksi joukoksi – jollaisia monet tuon kaltaiset ryhmät varmaan ovatkin.  

 

Eric Ambler
Suuren miehen varjo

Otava 1976
Doctor Frigo 1974

“Murhan kostaminen kuuluu perinteisiin latinalaisissa maissa. Clemente Castillon murhasta on kulunut jo kaksitoista vuotta. Tappajat tiedettiin, mutta heidän toimeksiantajistaan väiteltiin vieläkin. Joka tapauksessa murha oli vielä kostamatta. Ernesto Castillo, murhatun suurmiehen poika ja looginen kostaja, tuntee odotusten kohdistuvan itseensä. Hän toimii lääkärinä eräällä Ranskan Antilleihin kuuluvalla saarella ja hänet tunnetaan paremmin tohtori Frigona, pidättyväisenä ja kylmäverisenä miehenä, josta työtoverit eivät erikoisemmin pidä ja joka uppoutuu päättäväisesti työhönsä. Kunnes sitten vallan kuviot pyörähtävät asentoon, jossa marttyyrin poikaa halutaan käyttää poliittisen pelin nappulana. Tohtori Frigolla ei ole poliittista kunnianhimoa, mutta nyt hän joutuu vaikean ratkaisun eteen. Hänet halutaan tempaista mukaan vallankeikausten karuselliin. Mutta kuka vetää pisimmän korren tässä armottomassa pelissä, kuinka painava on suuren miehen varjo? Eric Ambler, jännityskirjallisuuden mestari, kutoo moninkertaisten juonien ja suhteiden verkon, vetää jännityksen kireälle.”

Erkka Lehtola: Aamulehti: ”Ambler on sivistynyt ja elegantti kirjoittaja; hän ei mässää väkivallalla mutta säilyttää otteessaan tiiviin ja luotettavan tuntuman todellisuuteen. Ambler on muuten meillä aivan liian vähän tunnettu kirjailija. Lisää Ambleria!”

Tämänkin kirjan takakannen teksti liioittelee vahvasti: jännitystä ei vedetä kireälle lainkaan. Tarina on pikemmin pitkäveteinen ja sisältää loputtomasti spekulointia ja pitkiä tyhjänpäiväisiä keskusteluja. Lehtolan viittaus Amblerin sivistykseen näkyy päähenkilön ja tämän naisystävän keskusteluissa jotka sisältävät runsaasti viittauksia Habsburgien suvun vaiheisiin. Kyseessä ei ole jännityskirja, vaan jännityskirjailijan kirjoittama kuvaus lääkäristä, joka vasten tahtoaan joutuu pikkuvaltion vallankeikauksien pyörteisiin.

 

(c) Juhani K. 2009