Positiivinen oravanpyörä

Aluepalautuksen vastustajat ”huutavat kuorossa”, että parhaillaan Venäjän miehittämänä olevien Suomen alueiden palautuminen Suomelle olisi suunnaton taloudellinen katastrofi a la Saksan yhdistyminen.

Kun itse olen sitä mieltä, että aluepalautus on Suomelle enemmänkin mahdollisuus kuin uhka, kunhan niihin uhkatekijöihin suhtaudutaan vakavasti ja toimitaan siten, etteivät ne uhkat realisoidu, niin esitän tässä aluksi joitakin numerotietoja, jotka ovat peräisin vuoden 2004 Tilastokeskuksen tilastoista (uusimat), Tammikuun 2006 Työministeriön tilastoista ja valtion vuoden 2005 budjetista.

    Henkilöitä:

-  Väestö     5 228 000

- Työllisiä   2 365 000

- Yksityisen työnantajan palveluksessa   1 704 000

- Maa ja metsätaloudessa 116 000

- Rakentaminen 148 000

- Kauppa, majoitus, ravinto 367 000

- Työttömiä (8,8%)  229 000

     - Työttömiä työnhakijoita  280 400

- Työnhakijoita  496 400

- Työvoimakoulutuksessa ja tukityöllistettyinä 81 200

Rahaa:

- Työministeriön budjetti 2 164 miljoonaa €

-  Työllistämiskoulutus, erityistoimet   477 miljoonaa €

     - Työmarkkinatuki      995 miljoonaa €

     -  Sosiaali ja terveysministeriö, työttömyysturva   720 miljoonaa €

Yritetäänpä saada otetta näistä valtavista rahasummista, joita suomalaiset maksavat omasta taskustaan tällä hetkellä työttömyydestä - enkä ole edes vielä ottanut huomioon työttömyyden seurannaisvaikutuksia, eli esimerkiksi lisääntyneitä terveydenhoitomenoja, sosiaalimenoja ja lisääntynyttä rikollisuutta.

Otetaan yksinkertaisuuden vuoksi työttömien kokonaismääräksi luku 300 000, vaikka olisi hyviä perusteluja käyttää myös lukua 500 000. Työttömyydestä aiheutuviksi kuluiksi voitaneen vastaavasti ottaa yksinkertaistettuna 3 000 miljoonaa euroa. Siten saamme yhdestä työttömästä aiheutuvaksi kuluksi Ojalan laskuopin mukaan karkeasti 10 000 euroa vuodessa.

Lähdetäänpä sitten seuraavaksi katsomaan saataisko aluepalautuksella aikaan työttömyyden vähentymistä.

Oletusarvona minulla on se, että parhaillaan Venäjän miehittämänä olevat Suomen alueet saadaan takaisin Suomelle lähes tyhjänä miehitetyille alueille miehityksen aikana laittomasti asutetuista jälkeläisineen - kuten esimerkiksi Israel tyhjensi miehittämänään olleen Gazan alueen ennen sen alueen luovutusta.

Kun suomalainen pakolainen tai todennäköisemmin pakolaisen jälkeläinen palaa sukunsa ikiaikaiselle asuinpaikalle hänen on alettava joko remontoimaan tai vielä todennäköisemmin ensin purkamaan ja sitten rakentamaan uutta. Siten hän tarvitsee jonkinlaisen väliaikaisen majoituksen, rakennustarvikkeita, työkaluja, elintarvikkeita, sekä monenlaisia palveluja (baari, parturi, posti, jne., jne.). Kun tällaisille palveluille on kysyntää, niin täältä tynkä-Suomen alueelta muuttaa yrittäjiä ja työntekijöitä tarjoamaan kyseisiä palveluja. Siitä seuraa työttömyyden pieneneminen, työttömyysmenojen pieneneminen ja verotulojen kasvu.

Nämä palvelujen tarjoajat taas rakentavat itselleen omalla rahallaan toimipisteet ja työllistävät lisää yrittäjiä ja työntekijöitä. Aletaan tarvitsemaan tietoliikennepalveluja - kansainväliset suuret teleoperaattorit tulevat rakentamaan omalla rahallaan tietoliikenneverkkoja, työllistävät ja tarvitsevat jälleen lisää palveluja. Siitä seuraa työttömyyden pieneneminen, työttömyysmenojen pieneneminen ja verotulojen kasvu. Sanalla sanoen positiivinen oravanpyörä.

Yhteiskunta alkaa vähitellen kunnostamaan teitä ja rakentamaan omia palvelujaan. Tietenkin tämä maksaa ja niihin kuluu ns. veronmaksajain rahaa - mutta kun rakentamistahti pidetään kohtuuden puitteissa, niin työttömyysmenojen pieneneminen, verotulojen kasvu ja mm. EU:n avustukset, sekä Euroopan investointipankin matalakorkoiset lainat takaavat, etteivät nämä menot ole suinkaan kohtuuttomia. Ei kaikkea tarvitse suinkaan rakentaa priimakuntoon ”yli yön”.

Esitetäänpä ns. valistunut arvaus siitä miten suuri osa arvioimastamme 300 000 työttömästä työllistyisi joko parhaillaan miehitettynä olevilla Suomen alueilla tai sinne muuttavien vapauttamiin työpaikkoihin tynkä-Suomen alueella. Valitettavasti on tosiasia, että osa työttömistä on jo syrjäytynyt työelämästä ja syrjäytyminen sen kuin jatkuu, elleivät saa mielekästä työtä. Siten oletan, että noin 400 000 pakolaista jälkeläisineen voisi hyvinkin työllistää noin 150 000 työtöntä kymmenen vuoden ajan. Kun aiemmin arvioimme yhdestä työttömästä aiheutuvat kulut 10 000 euroksi vuodessa, niin sen mukaan työttömyysmenot vähenisivät kymmenen vuoden aikana yhteensä 15 000 miljoonaa euroa.

Kun Veikko Saksi on arvioinut kirjassaan Karjalan palautus sivulla 182 investoinnit mm. infrastruktuuriin ja ympäristöön 10 vuoden aikana noin 4 300 miljoonaksi euroksi, niin ei voi kun vain ihmetellä, että miten ihmeessä tämä voisi olla suunnaton taloudellinen katastrofi. Pääasiassahan niin yritykset kuin myös yksityiset henkilöt sijoittavat ”Karjalaan” omia rahojaan ja yhteiskunta ottaa toimeliaisuudesta verotulot - joita sitten voi taas sijoittaa palautetuille alueille.

Karjala Takaisin

Etusivulle