Laki suojeluskunnista

Hallituksen perusteluja laiksi suojeluskunnista 11.12.1926:

”Taloudellisista syistä käy maalle vaikeaksi rauhan aikana ylläpitää sellaista määrää vakinaisia puolustusvoimia kuin sotilaalliselta kannalta olisi suotavaa. Valtakunnan puolustusta järjestettäessä täytyy sen vuoksi turvautua muihin keinoihin, joiden avulla yleiseen asevelvollisuuteen perustuvalle armeijalle voidaan maan taloudellisen kantokyvyn rajoissa saada sellaista lisätukea kuin tyydyttävän puolustusvalmiuden aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi on välttämätöntä. Tällaista tukea tarjoaa maan vapaaehtoinen, suojeluskuntien muodostama järjestö, jonka tarkoitusperä on sama kuin asevelvollisen armeijan, nimittäin valtakunnan ja sen laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen... ja jolle puolustussuunnitelmissa jo on voitu uskoa tärkeitä tehtäviä.

Maan miespuolisen väestön yleisen sotilaskoulutuksen kannalta on suojeluskuntajärjestön toimintaa pidettävä maan puolustuskuntoisuudelle erittäin suuriarvoisena. Paitsi sitä, että järjestö laajasuuntaisesti harjoittamansa liikuntakasvatuksen avulla tehokkaasti edistää kansan ruumiillista ja henkistä kuntoisuutta, ovat sen säännöllisesti toimeenpanemat sotilaalliset harjoitukset omiaan asevelvollisissa ylläpitämään, juurruttamaan ja kehittämään heidän vakinaisessa väessä saamaansa sotilaskoulutusta ja –kasvatusta sekä, tiedon ja taidon sotilasalalla edistyessä, tasoittamaan kehittyneenpään suuntaan sitä eroavaisuutta, mikä eri ikäluokkien koulutuksessa vakinaisessa väessä on. Tämmöisen koulutuksen ylläpitäjänä ja laadun kohottajana on suojeluskuntatyölle omistettava sitäkin suurempaa huomiota, kun asevelvollisuuslain edellyttämiä reserviharjoituksia, mitä miehistöön tulee, raha-asiallisista syistä ei ole voitu tähän asti ja tuskin voitanee tarpeellisessa laajuudessa vastedeskään pitää... Sillä seikalla, että armeija liikekannallepanon sattuessa saa riveihinsä lukuisan joukon säännöllisiin sotilaallisiin harrastuksiin ja harjoitteluihin vapaaehtoisesti osaaottaneita asevelvollisia, on sodanajan kenttäarmeijan puolustuskuntoisuuteen erinomaisen kohottava vaikutus.

On myöskin todettava, että suojeluskuntajärjestölle on voitu ja olosuhteiden pakosta täytynytkin uskoa puolustussuunnitelmissa tehtäviä, joihin vakinaiset puolustusvoimat eivät riitä... On tunnustettava, että suojeluskuntajärjestö edellä esitetyin tavoin oleellisena osana kuuluu valtakunnan puolustusvoimiin, samalla kun sen valtiolle aiheuttamat kustannukset muodostuvat suhteellisen pieniksi siihen tehokkaaseen lisään verraten, minkä se maan puolustukselle tuottaa...”

Lainattu N. V. Hersalon kirjasta Suojeluskuntain historia osa II.

Aivan samat perustelut puhuvat tänäänkin suojeluskuntajärjestön uudelleenperustamisen puolesta.

Maanpuolustus

Etusivulle