Karjalan palautusstrategia

Karjalan, eli parhaillaan Venäjän miehittäminä olevien Suomen alueiden, palauttaminen Suomelle on niin iso asia, ettei sitä voida saavuttaa ”voittamalla yksi taistelu”. Yhden taistelun voittamiseen ei tarvita strategiaa, se voisi onnistua hyvällä taktiikalla ja onnella.

Tämän meidän tavoitteemme saavuttamiseen ei riitä edes se, että voittaisimme kaikki yksittäiset taistelut - kuten Suomi ei voittanut Jatkosotaa, vaikka saavutti suurenmoiset torjuntavoitot sodan lopussa ja seisoi voittajana taistelutantereilla. Jatkosodan lopputuloksen ratkaisi suurpoliittinen tilanne - olimme jäämässä yksin ja vaikka Suomen armeija oli voimakkaimmillaan kautta aikojen ja olimme saavuttaneet loistavat torjuntavoitot, niin sodan jatkamisella ei ollut juuri mieltä, kun olisimme jatkossa ”kuolleet nälkään”, koska Suomi ei ollut leipäviljaomavarainen ja Saksasta tuleva viljavirta oli katkeamassa Saksan selvästi näkyvissä olevaan häviöön.

Tällä pitkällä esipuheella tahdon korostaa kokonaisuuden hallintaa - siihen tarvitaan strategiaa.

Suuresta päämäärästä meillä ei liene epäselvyyttä - Karjala takaisin - mutta miten se saavutetaan ja millaisia yksityiskohtia se lopputulos sitten sisältää onkin jo ”hämärän peitossa”. Meidän on saatava useat eri palaset ”loksahtamaan paikoilleen” ja useat tällä saralla työskentelevät ovatkin ponnistelemassa omien palastensa kimpussa - jotkut aivan kiitettävän tarmokkaasti. Valitettavasti tämä ”palapelimme” ei kuitenkaan voi valmistua, jos joku palasista on hukassa - siihen valmistumiseen tarvitaan strategia, jonka me ”kaikki” voimme hyväksyä ja työskennellä sen mukaisesti yhteisen päämäärämme hyväksi.

Strategia ei sinänsä puutu pieniin yksityiskohtiin, operaatioihin tai taktiikkaan, mutta otan tässä esimerkinomaisesti esille eri ”projekteja” mitä on parhaillaan menossa:

1. ProKarelia herättelee kotimaisia päättäjiä ja yleisöä, sekä tiedottaa laajalti. Se on välttämätöntä, mutta ei yksin ratkaise lopputulosta;

2. Olemme järjestäneet miekkareita. Niitäkin tarvitaan, mutta nekään eivät ratkaise ”sotaa” hyväksemme;

3. Kirjoittelemme aktiivisesti eri foorumeilla ”Karjalan palautuksesta”, sekin on tärkeää, mutta ei ainoana toimintamuotona tuo Karjalaa takaisin;

4. Aluepalautus ry. on jo lähettänyt Venäjän päättäjille suurehkon määrän tilojen palautushakemuksia - on hyvä, että on lähettänyt, se on sitten ihan eri asia, ettei sekään toiminta vaikka kuinka hyvin tehtynä tuo Suomelle parhaillaan Venäjän miehittämänä olevia alueita takaisin, ellei kaikki muukin tarpeellinen tule tehdyksi;

5. Professori Arto Lahden saaminen presidenttiehdokkaaksi olisi varmaan hyvin positiivinen ja kannatettava asia, mutta ei sekään tuo Karjalaamme takaisin;

6. Itse (ja onneksi monet muutkin) olen panostanut siihen, että mahdollisimman moni tietäisi ja tiedostaisi totuuden asioista. Tämä on mielestäni äärettömän tärkeää. Niin kauan kuin on yleisenä käsityksenä suomettumisen aikana syötetyt Venäjän ja kommareiden valheet, niin emme voi odottaa positiivista loppua projektillemme. Otetaanpa tästä vielä esimerkkejä:
- Venäjä nähdään hyvänä, vaikka se on imperialistinen roistovaltio ja syyllinen koko ”soppaan”;
- Suomea syyllistetään yleisesti syylliseksi siihen, että olemme menettäneet Karjalan: jonkun mielestä jo Talvisota oli syytämme; toisen mielestä Suomi olisi muka ollut Saksan liittolainen ja hyökkääjä Jatkosodassa, vaikka Venäjä aloitti myös Jatkosodan; kolmannen mielestä Suomen eteneminen vanhan rajan ylitse oli viimeistään se "rikos", joka muka oikeuttaa Venäjää edelleen miehittämään alueitamme;
- USA:sta on tehty suomalaisten tuntoihin se ”suuri saatana”, joka on kaiken pahan alku ja juuri, vaikka saamme kiittää USAa siitä, että se lopulta pysäytti Venäjän imperialistisen laajenemisen. Meidän on ymmärrettävä, että tarvitsemme USAa tueksemme - eikä USA mielellään tue Suomea, jos suomalaiset jatkuvasti asennoituvat aiheettoman negatiivisesti USAan (tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi hyväksyä Guantanamot ja Abu Ghraibit).

Siten näen tärkeänä, että:
a) sekä suomalaisille, eurooppalaisille että amerikkalaisille saataisiin tietoon, ettei Suomi ole syyllinen;
b) vaan, että Venäjä on ollut, on ja tulee todennäköisesti myös olemaan imperialistinen roistovaltio;
c) eikä USA ole ”suuri saatana”, vaan demokratiaa ja meidänkin etujamme ajava valtio.

Vasta sitten kun nämä asiat on sisäistetty riittävän hyvin Suomi voi saada tarvitsemaansa tukea EU:lta, ETYJiltä, Euroopan neuvostolta, kansainväliseltä sotarikostuomioistuimelta, NATOlta ja USA:lta. Ilman kansainvälistä tukea emme nähdäkseni voi saavuttaa voittoa asiassamme. Ja sitä kansainvälistä tukea emme voi saavuttaa niin kauan kuin suuri osa suomalaisista asennoituu asiaamme väärin - johtuen heillä selkäytimessä olevasta valheellisesta propagandasta jota sinne on syötetty suomettumisen aikana ja osin syötetään edelleen.

 

Karjala takaisin

Etusivulle