Ilmapuolustuksesta

Nykyaikaisessa sodankäynnissä toimiva ilmapuolustus on ihan konkreettisesti elinehto. Jos vihollinen saa vapaasti käyttää ilmatilaamme hyväkseen, niin jopa pienin yksiköin käytävä sissisota on erittäin vaikeata, sillä pimeänäkölaitteet ja infrapunakamerat (ja tähtäimet) vihollisen helikoptereissa eivät mahdollista vapaata toimintaa edes pimeässä.

Tätä kirjoitettaessa vuoden 2006 lopussa Suomen ilmapuolustus on käsittääkseni lähes tyydyttävässä kunnossa:

-         On joukko Hornetteja vielä elinkaarensa paremmalla puolella, niiden päivityskierros alkaa vuonna 2007, joten aivan heti lentokaluston kanssa ei ole akuuttia huolta;

-         Suomalaisilla hävittäjälentäjillä on lentotuntejakin lähes tyydyttävästi, joten Ilmavoimiemme tunnuslause Qualitas potentia nostra (Laatu on voimamme) ei ole aivan turhaa sanahelinää;

-         Alueilmatorjuntaan on BUK-ilmatorjuntaohjukset;

-         Kohdetorjuntaan on vielä Crotalet (määrä on sitten asia erikseen);

-         Lähitorjuntaan on vielä Igloja ja Mistraleja;

-         Jopa ilmatorjuntatykkejäkin on modernisoitu, joten ei niitäkään kannata unohtaa (ammus- ja ohjusilmatorjunta täydentävät toisiaan);

-         On ilmatorjunnan johtokeskuksia, tutkia, viestijärjestelmiä;

-         Tosin jo tässä yhteydessä on esitettävä huolestuminen siitä, että ilmatorjunta ei ole riittävässä valmiudessa.

Suuri mutta ja haaste on kuitenkin, että tehokkain, halvin ja kattavin ilmapuolustuksen osa-alue, eli ilmatorjunta on kalustonsa puolesta vanhenemassa nopeasti. Lähes kaikki ilmatorjuntaohjukset ovat vähitellen poistumassa käytöstä ja uutta on tulossa lähinnä valmiusprikaateille.

Tilanne on huolestuttava myös niin sanotun teknisen kallistuman vuoksi, eli uusi kalusto (olipa ilmavoimille tai ilmatorjunnalle) maksaa vuosi vuodelta yhä enemmän.

On valitettava tosiasia, että Suomen puolustusmäärärahat ovat tasoltaan aivan liian alhaiset. Edes pieni korotus ei tunnu missään, sillä se katoaa tähän tekniseen kallistumaan ja henkilökustannusten nousuun. Toivon sydämestäni reilua tasokorotusta Suomen puolustusmäärärahoihin, mutta valitettavasti toivomuksella ei voi ampua alas vihollisen lentokoneita ja hekoja - siihen tarvitaan käyttöön otettuja ja koulutettuja asejärjestelmiä, jotka ovat riittävässä valmiudessa uhkaan nähden.

Vaikka Venäjä ei välttämättä hyökkääkään Suomen kimppuun sotilaallisen suurhyökkäyksen muodossa vielä huomenna, niin on muistettava, että asejärjestelmän tilauspäätöksestä siihen, että se on saatu, koulutettu ja otettu käyttöön menee todella pitkä aika - niin pitkä, että hankintapäätöksiä on tehtävä nopeasti.

Mitä sitten täytyy hankkia nopeasti?:

-         Lähitorjuntaohjuksia, joilla voidaan suojata muitakin joukkojamme kuin vain valmiusprikaateja, sanotaan nyt suoraan, että ajoneuvoasenteisia, jotka on otettavissa ajoneuvosta vaikkapa tukikohdan suojaksi;

-         Olalta ammuttavia (kannettavia) ilmatorjuntaohjuksia paikallisjoukoille ja sisseille. Niiden on oltava oikeasti kannettavia, eikä vain liikuteltavia. Siis Iglan ja Stingerin tapaisia. Niitä pitää olla todella huomattava määrä - se on pakollinen hankinta;

-         Crotalet korvaava kohdetorjuntaohjusjärjestelmä (pidempi torjuntaetäisyys ja torjuntakorkeus kuin lähitorjuntaohjuksilla).

Myöskään alueilmatorjuntaohjusjärjestelmästä EI saa luopua. Kun rahaa on vähän, niin suosittelen harkittavaksi BUK-järjestelmän päivitystä. Se voisi hyvinkin onnistua myös kotimaisin voimin, kunhan aikaa varataan riittävästi.

Entäpä lentävä kalusto, miksi en ole kirjoittanut sen uusinnasta? No siksi, että näyttää siltä, että sillä rintamalla edetään ilman minun patisteluanikin. Ja siksi, että hävittäjäkaluston tilanne on huononemassa oleellisesti myöhemmin kuin ilmatorjunnan kaluston.

Olen sekä aluepuolustuksen, että NATO-jäsenyyden kannattaja. Mielestäni pahin tilanne syntyisi, jos Suomi liittyisi NATOon ja ajaisi suureen reserviin perustuvan aluepuolustuksen alas.

Jos ja toivottavasti kun Suomi liittyy NATOon, niin sieltä on tarvittaessa saatavissa ilmatukea (tosin pitkällä viipeellä, eikä 100% varmuudella) - mutta ilmatorjunnan on oltava kunnossa omasta takaa. Ilmatorjunnan on oltava kunnossa hyökkäyksen ensimmäisestä sekunnista alkaen - muuten puolustautumisedellytykset romuttuvat nopeasti.

 

Suosittelen lukemaan aiemman ilmatorjunnan tarkastajan eversti Ahti Lapin artikkelin Turun Sanomissa: http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:139:0:0:0;6:1:0:0:0;4:140:0:1:2006-11-14,104:140:418854,1:0:0:0:0:0:

Eversti Lappi on kirjoittanut hyviä artikkeleita myös Suomen Sotilas-lehteen.

Maanpuolustus

Etusivulle