Venezuela

NATO-keskusteluun vedetään Venezuelaa, Afganistania, Irakia, ja ties mitä sen sijaan, että keskusteltaisiin Suomen turvallisuuspolitiikasta ja puolustuspolitiikasta.

NATO ei ole Suomelle mikään itsetarkoitus, vaan mahdollinen väline.

1. Puolueettomuus ja liittoutumattomuus

Jotkut hokevat mantraa puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden ihanuudesta. Vilkaistaan hieman historiaan:

a)     Ennen Talvisotaa Suomi oli puolueeton ja liittoutumaton - Suomi yritti päästä puolueettomaan puolustusliittoon Ruotsin kanssa, mutta Venäjä esti sen, jotta Venäjän olisi helpompi valloittaa koko Suomi;

b)    Suomi oli liittoutumaton ja Suomella oli voimassa oleva hyökkäämättömyyssopimus Venäjän kanssa - silti Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun rikkoen hyökkäämättömyyssopimusta, uhkavaatimusta esittämättä ja sotaa julistamatta, yrittäen valloittaa koko Suomen. Sen kokemuksen perusteelle hyvin moni suomalainen kirosi puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden;

c)     Suomi yritti Talvisodan jälkeen, Välirauhan aikana, uudelleen pohjoismaista puolueetonta puolustusliittoa tai liittoa Ruotsin kanssa. Venäjä esti sen uudelleen, koska halusi valloittaa koko Suomen. Puolueettomuudesta huolimatta Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan;

d)    Jatkosodan jälkeen Suomi on näytellyt puolueetonta ja liittoutumatonta, mutta huonolla menestyksellä. Suomi on ollut Venäjän käsikassara länsimaita vastaan, vaikka Suomi kuuluu läntiseen arvoyhteisöön.

2. Yhteiset arvot

Suomi kuuluu perinteisesti länsimaihin. Suomessa on läntinen kulttuuri ja läntiset arvot (demokratia, sananvapaus, ...).

Suomettuneisuuden aikana länsimaita haukuttiin suomalaisessa mediassa estoitta - ja Venäjää sekä kommunismia ylistettiin valheellisesti. Silti Suomi ja suomalaiset kuuluu läntiseen arvoyhteisöön ja on pyrkinyt koko sotien jälkeisen ajan liittymään tähän läntiseen arvoyhteisöön niin lujasti kuin Venäjä on sen sallinut.

Suomi on ollut ja on konkreettisesti lännen etuvartio idän barbaareja vastaan.

3. Suomeen kohdistuva uhka

Suomeen kohdistuu sotilaallinen uhka tasan yhden valtion taholta. Se yksi valtio on täsmälleen sama, jonka kanssa Suomi on jo käynyt voitokkaan Vapaussodan, sekä Talvisodan ja Jatkosodan, joissa saavutettiin torjuntavoitot.

Juuri siihen uhkaan Suomi varustautui ennen Talvisotaa, Talvisodan jälkeen, Jatkosodan aikana ja myös Jatkosodan jälkeen. Jatkosodan jälkeen siitä vaan ei ole puhuttu suureen ääneen vaikka kaikki tietävät, että vihollinen tulee idästä - jos se tulee muusta suunnasta, niin se pirulainen on koukannut.

Neukkulan romahdettua - eli Venäjän miehittämänä olleiden Viron, Latvian, Liettuan, Georgian, Tshetshenian, Ukrainan, jne. päästyä miehittäjältään karkuun Suomessa jotkut ovat virheellisesti uskoneet, että Venäjän uhka on poistunut. Ei se uhka minnekään ole poistunut. Ihan sama imperialistinen roistovaltio siellä itärajamme takana on edelleen - valitettavasti. Sen hyökkäyskyky aleni hetkeksi, mutta parhaillaan Venäjä kasvattaa vauhdilla hyökkäyskykyään - halua ei ole puuttunut missään vaiheessa.

4. Suomen puolustuskyky

Ennen Talvisotaa suomalaiset poliitikot eivät antaneet riittävästi rahaa Suomen puolustuskyvyn kasvattamiseen. Niinpä materiaalinen tilanne oli surkea, eikä läheskään kaikkia asevelvollisia koulutettu - muka säästettiin - ja se säästäminen maksettiin suomalaisella verellä. Kaatuneiden, haavoittuneiden ja noin 12% Suomen alueen menetyksen hinnalla.

Talvisota sai jopa demarivaltiovarainministeri Väinö Tannerin heräämään ja toteamaan, että "ajoissa varautuminen olisi ollut puhdasta säästämistä". Niinpä sitten ei kitsasteltu rahan suhteen, vaan hankittiin puolustusmateriaalia ja koulutettiin joukkoja Välirauhan aikana. Hyvä, että edes silloin ja edes sen verran. Niinpä Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot, eikä Venäjä kyennyt valloittamaan koko Suomea myöskään Jatkosodassa.

Kiitos sille, että Suomen aseveljenä oli Jatkosodan aikana Saksa, niin sillä kertaa sodan aikana Saksasta saatiin ostettua puolustusmateriaalia. Niinpä Jatkosodan päättyessä Suomen armeija oli voimakkaimmillaan kautta aikojen. Puolustuskykyä oli ihan perusteellisesti - ja Venäjä joutui sen tosiasian tunnustamaan. Stalin nosti maljan Suomen Armeijalle.

Sitä puolustuskykyä jatkui pitkälle 1950-luvulle saakka, mutta sitten lähinnä ilmapuolustuksen materiaalinen tilanne söi Suomen puolustuskykyä.

Kun Elisabet Rehn osti itäisen Saksan konkurssipesästä hyvin suuren määrän täysin käyttökelpoista puolustusmateriaalia pilkkahintaan ja osti Hornetit, niin Suomen puolustuskyky nousi jälleen merkittäväksi.

Valitettavasti parhaillaan hävitetään valtavia määriä käyttökelpoista puolustusmateriaalia, joten Suomen puolustuskyky on romahtamassa samalla kun Venäjän hyökkäyskyky nousee vauhdilla.

Karmaiseva tilanne.

5. NATOn suorituskyky

Kylmän sodan aikana NATO sotilaallinen suorituskyky oli erittäin hyvä. Niinpä Venäjä ei uskaltanut hyökätä länteen, vaikka halu - suorastaan himo - oli valtava.

Valitettavasti NATO lähti neukkulan romahdettua ajamaan maavoimiensa suorituskyvyn hyvin alhaiseksi. Typerät poliitikot kuvittelivat toiveajattelussaan, että Venäjän uhka katosi. Ei se mihinkään kadonnut, se vain heikkeni hetkeksi.

Siten esimerkiksi Suomi ei voi, eikä saa, uskoa siihen, että NATOn "ratsuväki" tulee heti apuun kun Venäjä seuraavan kerran hyökkää Suomen kimppuun - vaikka Suomi olisi NATOn jäsen.

Sen sijaan NATOn ilmavoimien ja merivoimien suorituskyky on edelleen hyvä. Suomen tuleekin varmistaa, että saamme NATOn ilmavoimien tuen käyttöömme Venäjän hyökätessä seuraavan kerran Suomen kimppuun.

6. Suomen puolustusratkaisu tulevaisuudessa:

a)     keskustelussa tuodaan valitettavasti jatkuvasti esiin, että NATO-jäsenyys olisi Suomelle vaihtoehto omalle itsenäiselle aluepuolustukselle;

b)    Suomen alue on kuitenkin suuri ja vihollinen on voimakas - siksi Suomi EI saa ajaa alas suureen reserviin perustuvaa aluepuolustusta, vaan päinvastoin Suomen on tehostettava ennestään aluepuolustustaan hankkimalla puolustusmateriaalia ja järjestämällä runsaasti kertausharjoituksia. On huomioitava, ettei NATOlla ole lähettää maavoimia puolustamaan Suomea;

c)     Siten kyseessä EI ole joko tai - vaan sekä että. Suomi tarvitsee välttämättä:

-         asevelvollisuuteen ja suureen reserviin perustuvan aluepuolustuksen;

-         NATO-jäsenyyden;

-         huomattavan puolustusmäärärahojen tasokorotuksen;

-         Suojeluskuntien ja Lotta-Svärdin uudelleen perustamisen.

Maanpuolustus

Etusivulle