Venäjän joukkoja ja kalustoa

Lisätty viite VII 19.12.2009

Venäjän ylin johto arveli, että Suomen saa valloitettua kokonaan suhteellisen pienellä miesylivoimalla, kun käytettävissä oli valtava panssariylivoima, lentokoneylivoima ja tykistöylivoima. Vaikka Venäjän yleisesikunnan päällikkö Saposhnikov varoitteli liiasta optimismista, niin Talvisotaan Suomea vastaan Venäjä keskitti alun alkaen näillä näkymin ”vain” seuraavat joukot:

Leningradin sotilaspiiri (jota johtivat sotilaspiirin komentaja 2. luokan armeijankomentaja K. A. Meretskov, sotaneuvoston jäsen A. A. Zdanov sekä esikuntapäällikkö 2. luokan armeijankomentaja I. V Smorodinov) oli sijoittanut jäämereltä Suomenlandelle ulottuvalla vyöhykkeelle hyökkäysvalmiuteen 21 divisioonaa: 14. Armeija Petsamon rajalla (kolme divisioonaa, joista yksi selustassa Kuolan niemimaan pohjoisrannikolla), 9. Armeija (neljä divisioonaa, joista yksi vielä matkalla) Kantalanden, Uhtuan ja Repolan suunnalla, 8. Armeija (kuusi divisioonaa ja yksi panssariprikaati) Petroskoin suunnalla sekä 7. Armeija (yhdeksän divisioonaa, yksi panssariarmeijakunta ja kolme panssariprikaatia) ja yksi divisioona reservissä Karjalan kannaksella.

Neuvostoliiton keskityksen suuruus luoteisrajalla oli marras-joulukuun vaihteessa Suomen rajaseudulla (lukuun ottamatta rajajoukkoja ja selusta­ ja erikoisjoukkoja) noin 400 000 miestä, 1915 tykkiä, 1 500 panssarivaunua ja noin 1 000 taistelulentokonetta. Lisäksi Itämerenlaivastolla oli valmiina 383 taistelukonetta. Neuvostolaivastolla oli Itämerellä mm. kaksi taistelulaivaa, yksi risteilijä, kaksi laivueenjohtajaa ja 11 hävittäjää ja 29 sukellusvenettä sekä Pohjoisella jäämerellä mm. kolme hävittäjää ja 16 sukellusvenettä.”[i]  

Suomen kimppuun hyökkäävät voimat 30.11.1939: 460 000 miestä, 2050 tykkiä ja 2550 panssaria.[vii]

Luulot karisivat kuitenkin pian kun Suomen erittäin alivoimaiset joukot pysäyttivät puna-armeijan hyökkäyksen, iskivät kunnolla turpiin ja motittivatkin Venäjän joukkoja. Niinpä Venäjä joutui keskittämään Suomea vastaan valtavasti lisää joukkoja onnistuakseen valloittamaan koko Suomen.

”Etenemisen hitauden takia oli Leningradin sotilaspiirille jo joulukuun kuluessa tuotu alkuperäiseen taistelusuunnitelmaan kuulumattomia lisäjoukkoja neljä divisioonaa: Kannakselle kaksi divisioonaa, 8. Armeijaan yksi divisioona ja 9. Armeijaan yksi divisioona.”[ii]

Valmistautuminen suurhyökkäykseen

Jo suunnittelun aikana aloitettiin hyökkäysjoukkojen tuntuva vahvistaminen. Valmistautumisjakson 20-25 päivän aikana Luoteisrintamaa vahvistettiin 12 divisioonalla, kahdella armeijakunnan esikunnalla sekä kuudella tykistörykmentillä. -- Leningradin länsipuolella koottiin lisäksi ylijohdon reserviosasto (kolme jalkaväkidivisioonaa, ratsuväkiarmeijakunta ja panssariprikaati).”[iii]

Yhä vain lisää

Suomalaiset tuhosivat valtavan määrän Venäjän panssareita ja ”suolasivat” pystyssä hyökänneitä venäläisiä kuin torakoita valtaviin kasoihin - vaan Venäjä marssitti aina vaan uusia joukkoja ja täydensi entisiä joukkoja. Panssareita Venäjä oli valmistanut hyökkäystään varteen länteen valtavan määrän, joten niitä oli ehtymätön varasto Suomea vastaan.

Jäämeren ja Itämeren välisellä alueella toimiviin neuvostojoukkoihin kuului 1.2. kaikkiaan 40 divisioonaa, joiden kokonaisvahvuus käsitti 957 675 miestä. Lisää joukkoja oli kuitenkin saapumassa ja reservejä riitti 3,5 miljoonaisesta puna-armeijasta. --  Kannaksella puna-armeijalla oli 11.2. yhteensä 1 558 panssarivaunua, suomalaisilla reservinä vain kymmenen käyttökelpoista vaunua.”[iv]

Pelkästään Karjalan Kannaksella

Maaliskuun alussa Kannaksella oli sotilaita 730 000, hevosia 114 000, autoja 40 000 ja traktoreita 5 000.”[v]

Suurvalta sai keskitettyä pienelle alueelle suuren määrän joukkoja ja kalustoa - se ei suinkaan ollut ratkaisevaa läpimurrossa. Ratkaisevaa oli se, että suomalaiset poliitikot eivät typeryydessään olleet varustaneet Suomen puolustusvoimia kunnolla - nyt olisi tarvittu runsaasti tykistön ammuksia, joita ei enää ollut mainita saakka. Olisi tullut romua ja raatoja, vaan ei.

Toki niitä lahdattiin huonollakin varustuksella. Venäjän pomon Hrutshevin mukaan Venäjän tappiot Talvisodassa olivat miljoona miestä.

Sodan lopussa

On laskettu, että sodan päättyessä puna-armeijalla oli Suomea vastaan ryhmitettynä kaikkiaan 960 000 miestä, 11 266 tykkiä ja kranaatinheitintä, 2 998 panssarivaunua ja 3 253 sotilaskonetta. Sotatoimien päättyessä puna-armeijalla oli Suomen rintamalla – yleisesikuntapäällikkö Saposnikovin mukaan – 58 divisioonaa. Tässä ei liene laskettu mukaan Suomen kansan­armeijan neljää divisioonaa. Lisäksi oli kolme maahanlaskuprikaatia, yksi jalkaväki-konekivääriprikaati, kahdeksan panssariprikaatia ja kymmenen panssarirykmenttiä, rajavartio- ja täydennysrykmenttejä sekä selustajoukkoja. Kaikkiaan näissä joukoissa oli ainakin noin 700 jalkaväkipataljoonaa. Punailmavoimista oli Suomea vastaan keskitettynä 56 rykmenttiä eli 39 prosenttia vahvuudesta. Neuvostolaivaston ilmavoimista osuus oli samaa luokkaa. Seuraavassa vaiheessa oli määrä tuoda neljä divisioonaa ja sitten vielä kymmenen divisioonaa. Kaikkiaan oli siis jo tehty periaatepäätös 72 divisioonan sitomisesta eli kuusinkertaisen ylivoiman muodostamisesta.”[vi]

Eli mättääseen lyötävistä ei olisi ollut puutetta. Valitettavasti Suomen tykistöllä ei ollut ammuksia mainita saakka ja miehet olivat väsyneitä, kun heitä ei oltu voitu vaihtaa välillä lepoon - kun poliitikot olivat ”säästäneet” ja jättäneet melkoisen osan reserviin kelvollisista miehistä kouluttamatta. Niinpä Suomi menetti turhaan paljon miehiä ja noin 13% pinta-alastaan.

Talvisota

Etusivulle


[i] Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivut 38-40

[ii] Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivu 65

[iii] Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivu 69

[iv] Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivu 71

[v] Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivu 90

[vi] Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivu 97

[vii] Pertti Pesonen et al, Talvisota, 1989, sivu 95

Talvisota

Etusivulle