Valheita Talvisodasta

Venäjä on valehdellut Talvisodasta jo ennen sotaa, sodan aikana, sodan jälkeen ja se valehtelu jatkuu edelleen. Patologisia valehtelijoita.

Mielenkiintoista on, että Venäjän valheet esimerkiksi Suomen ja Venäjän välillä käydyn Talvisodan syystä ovat aikojen saatossa muuttuneet erittäin radikaalisti - mutta silti totuuden kertomiseen ei ole edelleenkään päästy. ”Kerran valehtelija - aina valehtelija” on hyvin sattuva sanonta.

Tässä artikkelissa tuon esille lähinnä Petroskoin (Äänislinna) Yliopiston professori Juri Kilinin havaintoja sen valehtelun ”kehittymisestä”.

1. Suomi hyökkäsi

Talvisodan aikana Venäjä selitti Suomen kieltäytyneen avunantosopimuksesta ja hyökänneen Venäjän kimppuun. Esimerkiksi L.Jakovlevin kirjoittamassa 40-sivuisessa kirjasessa, joka ilmestyi sodan aikana: ”Suomen korostetaan ainoana maana kieltäytyneen allekirjoittamassa avunantosopimusta Neuvostoliiton kanssa. Tämän jälkeen "valkosuomalaiset uskalsivat avoimesti hyökätä neuvostojoukkojen kimppuun tulittaen tykistöllä joukkojamme Mainilan kylän alueella". Vasta presidentti Kyösti Kallion julistettua Suomen sotatilaan ryhtyivät Leningradin sotilaspiirin joukot 30. marraskuuta puolustamaan rajojamme toteuttaen neuvostokansan oikeutta itsepuolustukseen.”[i]

”Jakovlevin kirja kuului opaskirjallisuuteen, jonka päätarkoituksena talvisodan alkuvaiheessa oli antaa puna-armeijalaisille minimitiedot vastustajastaan. --Kirjoittajan mukaan Suomen herrat salasivat kansalaisiltaan tietoisesti Neuvosto-Karjalassa asuvan karjalaisen heimokansan kukoistuksen. Suomen kansa tarvitsi kipeästi naapurin "auttavaa kättä", ja puna-armeija tuli maahan "talonpoikien ja työtätekevien" vapauttajana ja auttajana.”[ii]

2. Taustalla Englanti

Sitten Venäjällä keksittiin, ettei pieni Suomi olisi yksin hyökännyt Venäjälle, vaan taustalla oli Englanti. Kun Saksa oli Talvisodan aikana Venäjän liittolainen, niin Saksaa ei mainita lainkaan - Englanti taas puuhasi apujoukkoja Suomeen. Englanti ja Saksa olivat sodassa keskenään.

”Rykmentin komissaari, politrukki A. Galinin kirjoittama uusi kirja sai julkaisuluvan sodan vielä jatkuessa 26.2.1940. Puna-armeijan sotilaille tarkoitettu julkaisu esitti sodan syyksi yksinkertaisesti sen, että Leningradin välittömässä läheisyydessä sijaitsi "raivokkaiden vihollisten" "ampiaispesä". Yksinään pieni maa ei olisi uskaltanut hyökätä Neuvostoliittoon, vaan taustalta löytyi Iso-Britannia, joka valmistautui käyttämään Suomea neuvostomaata vastaan ja loi nyt operaation vaatimia "sotateknisiä edellytyksiä".[iii]

3. Englannin ja Ranskan sillanpää

Välirauhan aikana Venäjä väitti Suomen olleen Englannin ja Ranskan sillanpää Venäjälle suuntautuvaa hyökkäystä varten.

Marsalkka Timoshenkon käskystä julkaistu kaksiosainen kirja Taistelut Suomessa kertoo: ”Sotaan itsekin osallistuneen pioneerijoukkojen kenraalimajuri A. Hrenovin kirjoittamassa johdannossa näkyy selvästi ajan virallinen tulkinta. Sen mukaan länsimaiden eli Ranskan ja Ison-Britannian pääesikunnassa Suomi nähtiin "edullisena sillanpäänä" sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Näiden imperialististen valtioiden tavoitteena oli aloittaa sota "meidän sosialistista isänmaatamme" vastaan ensimmäisen sopivan tilaisuuden koittaessa. Karjalan kannaksella oli usean vuoden ajan rakennettu länsimaisella rahoituksella ja ulkomaisten sotaspesialistien johdolla joukkojen keskityksiin mahdollisimman hyvin soveltuvaa voimakasta sillanpääasemaa. Mannerheim-linja koostui sadoista betonibunkkereista ja tuhansista katetuista tulipesäkkeistä. Kaikki kannakselle rakennetut valta- ja rautatiet palvelivat nekin poikkeuksetta vain Suomen sotalaitoksen tarpeita. Suomen sotilasjohto pyrki pääsemään tilanteeseen, jossa se pystyisi uuvuttamaan puna-armeijan jo ennen kuin se saisi kosketuksen pääpuolustuslinjaan. Länsimaisten joukkojen saapuessa sotanäyttämölle tästä siirryttäisiin sitten päättäväiseen hyökkäykseen tarkoituksena käydä taisteluja Neuvostoliiton alueella.”[iv]

4. Taustalla Saksa

No, sitten kun Saksa teki ennakoivan iskun itään 22.6.1941, niin piti äkkiä keksiä uusia valheita. Nyt unohdettiin Englanti ja Ranska ja väitettiin Talvisodan taustalla olleen Saksan - vaikka todellisuudessa Saksa auttoi liittolaistaan Venäjää Talvisodassa Suomea vastaan.

”26.5.1942 julkaistusta Jan Krastynin talvisotaa käsittelevästä kirjasta Suomi fasismin kourissa otettiin huomattava 15 000 kappaleen painos. Tässä teoksessa todettiin ensimmäistä kertaa, että talvisodan päätaustavoima oli fasistinen Saksa, joka näin astui Ranskan ja Ison-Britannian tilalle Neuvostoliiton päävihollisena. Krastynin mukaan Suomea johtaneet fasistit olivat "myyneet maansa Hitlerille” joka nyt oli muuttamassa sitä "Saksan siirtomaaksi". Suomalaisfasistit olivat jo usean vuoden ajan valmistelleet kotimaastaan Neuvostoliiton vastaisen hyökkäyksen sillanpääasemaa.”[v]

5. USA syyllinen Talvisotaankin

Kylmän sodan aikana USA oli Venäjän päävastustaja - joten USA kirjoitettiin sitten syylliseksi myös Talvisotaan. Ellei asia olisi kuolemanvakava, niin nyt alkaisi jo naurattamaan.

”Grigori Deborinin vuonna 1958 julkaistussa ja Neuvostoliiton puolustusministeriön kustantamassa kirjassa Toinen maailmansota – sotilaallis-poliittinen kuvaus todettiin, että vuonna 1939 Suomi oli "muuttumassa sillanpääksi" Leningradiin ja Muurmannin radalle suuntautuvalle hyökkäykselle. --

Deborinin mukaan Yhdysvallat puuttui "suoraan ja ennen näkemättömällä tavalla" Moskovassa 12.10.1939 aloitettuihin neuvotteluihin painostaen Suomen hallitusta niiden katkaisemiseen. Yhdysvaltojen kumppaneina olivat niin Iso-Britannia, Ranska kuin Hitlerin Saksakin. Deborin syyttää talvisodan syttymisestä Suomen hallitusta, joka 30.11. julisti Neuvostoliitolle sodan sen jälkeen, kun Suomen armeija oli "Leningradin lähistöllä" tulittanut puna-armeijan yksiköitä tykistöllä. Suomen "taantumuksellisten piirien häikäilemättömyyden" pääsyynä oli toive saada apua ulkomailta, ennenkaikkea Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista”[vi]

6. Länsimaiden Suomelle antama apu

Vuonna 1960 julkaistussa kirjassa Neuvostoliiton Suuren isänmaallisen sodan historia valehdellaan ihan mahdottomasti. Kirjassa väitetään länsimaisen antaneen Talvisodan aikana Suomelle aivan valtavan määrän aseita - mm. 500 lentokonetta. USAn väitetään lähettäneen Suomeen tammikuussa 1940 peräti 1000 sotilaslentäjää. Ja lukijat tietenkin uskoivat kaikki nämä valheet.

”Länsimaat eli Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska pyrkivät talvisodan alettua muodostamaan yhtenäisen rintaman Neuvostoliittoa vastaan ja saamaan siihen mukaan myöskin Hitlerin Saksan. Kytkennät kirjoitushetken kansainvälisen politiikan todellisuuteen olivat ilmiselvät, olivathan kaikki edellä mainitut Neuvostoliiton suureksi uhaksi kokeman Naton avainjäseniä. Kirjoittajat väittivät länsimaiden antaneen sodan aikana Suomelle valtavan määrän aseita ja sotamateriaalin, muun muassa 500 lentokonetta. Tämän lisäksi kerrottiin USA:n lähettäneen tammikuussa 1940 Suomeen peräti tuhat sotilaslentäjää. Nämä Suomen ilmavoimien todellisen tilanteen huomioiden absurdit väitteet ovat hyvä osoitus siitä, kuinka Suuren isänmaallisen sodan historioitsijat sekoittivat toisiinsa liioitteluja ja suoranaisia myyttejä.”[vii]

7. Brezhnevin kaudella

1974 julkaistiin kaksitoistaosainen Toisen Maailmansodan historia. ”Kirjoittajien mukaan Iso-Britannia ja Ranska pyrkivät ennen toista maailmansotaa "rikollisella strategiallaan" muuttamaan kapitalististen maiden keskinäisen kamppailun niiden yhteiseksi sotaretkeksi Neuvostoliittoa vastaan. Imperialistiset valtiot pyrkivät käyttämään Suomen aluetta hyökätäkseen Leningradiin ja Murmanskiin, samalla kun ne etelässä tuhoaisivat Kaukasian öljyteollisuuden ja tunkeutuisivat laivastoillaan Mustallemerelle. Tämän jälkeen Saksa ottaisi "luonnollisen askeleen" ja hyökkäisi Neuvostoliiton keskiosiin. Lontoossa pyrittiin myös saamaan Japani mukaan sotaan, jotta Neuvostoliitto saataisiin puristetuksi kahden rintaman pihtien väliin. Yhdysvallat tuki kaikkia näitä suunnitelmia.”[viii]

8. Suomi julisti sodan

Puolustusministeriön sotahistorian laitos julkaisi 1979 sotilastietosanakirjan 7. osan: ”Kirjoittajat toteavat kursailematta "Suomen hallituksen julistaneen sodan Neuvostoliitolle 30. marraskuuta", kun sitä olivat tähän "Ison-Britannian, Ranskan ja Yhdysvaltojen imperialistit usuttaneet".”[ix]

9. 1987

Aleksandr Noskov Pohjoinen Eurooppa imperialismin sotasuunnitelmissa. ”Hän palasi ajatukseen talvisodasta yhtenä länsimaiden suunnitteleman Neuvostoliiton vastaisen ristiretken ilmentymänä ja esitti Ison-Britannian ja Ranskan suunnitelleen Saksan kanssa yhteistyössä tehtävää hyökkäystä Neuvostoliittoon. Tätä tavoitetta edistääkseen britit ja ranskalaiset pyrkivät lietsomaan sotilaallista selkkausta myös Neuvostoliiton ja Suomen välille. Toiveet toteutuivat, kun "mannerheimiläinen Suomi" länsimaiden rohkaisemana ja varustamana päättikin "aloittaa sotaselkkauksen Neuvostoliiton kanssa"."[x]

10. Baryshnikovit

Vuonna 1989 julkaistiin Baryshnikovien ja Fjodorovin mahtava valhekokoelma Suomi toisessa maailmansodassa. Venäjällä ei näköjään tulla järkiinsä ei mitenkään.

”Heidän esityksensä talvisodan taustasta toistaa uskollisesti aiemman virallisen tulkinnan sillä erotuksella, että länsivaltojen sijaan Baryshnikovit korostivat nimenomaan Saksan roolia Suomesta sillanpääasemaa havitelleena valtiona. Vanhat teesit Suomen taipumattomuudesta neuvotteluissa ja Neuvostoliiton rajoitetuista vaatimuksista esitetään vielä kertaalleen todistamaan kirjoittajien tulkinnassa keskeisellä sijalla olevaa väitettä siitä, että talvisota olisi ollut mahdollista välttää. Neuvostoliitto ei ollut etukäteen valmistellut operaatiota Suomea vastaan ja Leningradin sotilaspiiri oli liian heikko käymään sotaa, mikä "luonnollisesti vielä kerran todistaa neuvostojohdon toivoneen neuvottelujen menestystä".”[xi]

11. 1997

Vladimir Baryshnikov 1997 Viileästä rauhasta talvisotaan. Suomen idänpolitiikka 1930-luvulla.

”Lähdeaineistoa kirjoittaja käsittelee kuitenkin tarkoitushakuisesti, omista näkemyksistään eroavista tulkinnoista vaieten ja vääristelyyn saakka valikoivaa siteeraustyyliä käyttäen. Arkistolähteitä ei ole käytetty siinä määrin kuin olisi ollut tarpeen, ja varsinkin tärkeimmän, eli Venäjän ulkoministeriön arkiston aineistoa Barysnikov on tutkinut varsin puutteellisesti. --

Arkistodokumenttien sijaan valtaosa Baryshnikovin tekstistä pohjautuukin julkaistuihin materiaaleihin ja tendenssimäisiin neuvostotutkimuksiin. -- Suomalaisen sotasuunnittelun historiaan perehtymätön Barysnikov korvaa tiedonpuutteen arvailulla. Sen enempää hän ei vaikuta tietävän myöskään puna-armeijan 1920- ja 1930-lukujen Baltiaa ja Suomea koskevista sotasuunnitelmista -- Vastaavia yksittäisten ja irrallisten tapahtumien perusteella tehtyjä suuren mittaluokan yleistyksiä on Barysnikovin teksti täynnä.”[xii]

12. 2000

”Venäjän puolustusministeriön sotahistorian tutkimuslaitos, valtiollinen sota-arkisto, laivaston sota-arkisto ja Leningradin sotilaspiirin esikunta julkaisivat vuonna 2000 tutkimuksen kannalta arvokkaan 542-sivuisen talvisodan ajan dokumenttikokoelman. Painettujen asiakirjojen lisäksi teos sisältää myös tulkintoja. jo johdannosta käy ilmi, että vanhat kovan linjan talvisotatulkinnat ovat Venäjän sotalaitoksen piirissä yhä voimissaan. Kirjassa esitettyjen näkemysten uskollisuus neuvostoajan käsityksille panee epäilemään, ovatko tekijät ensinkään havainneet Neuvostoliiton kutistumista Venäjäksi. Jälleen kerran Iso-Britannia, Ranska ja Saksa (tässä järjestyksessä) pyrkivät "muuttamaan Suomen ponnahduslaudaksi" hyökkäykselle Neuvostoliittoon mihin Suomen hallitus "reagoi myönteisesti" saaden tukea myös ainakin osasta yhteiskuntaa. Suomen hallitus käytti varustautumiseen yli neljäsosaa vuotuisesta budjetista, ja tällä valtavalla rahamäärällä rakennettiin itärajalla tukikohtia, sotamateriaalivarastoja ja linnoituksia ulkomaisten asiantuntijoiden avustuksella saksalaiset mukaan lukien. Tästä huolestuneena neuvostohallitus ryhtyi ennakkotoimenpiteisiin siirtämällä Leningradin sotilaspiiriin lisää joukkoja maan sisäosista. Englannin, Ranskan ja Yhdysvaltojen usuttamana Suomi ei suostunut neuvotteluissa Hangon vuokraamiseen.”[xiii]

Totuus

Yllä on esitetty melkoinen joukko Venäjän virallisia valheita syyksi Talvisotaan. Syy ei tietenkään ole ainoa valhe. Lisäksi on tietysti valehdeltu mm. molempien osapuolien kärsimät tappiot, jne.

Tässäkin asiassa (syy Talvisotaan) totuus on hyvin yksinkertainen ja se on helppo kirjoittaa lyhyesti: Imperialistinen roistovaltio Venäjä halusi valloittaa koko Suomen osana imperialistista laajenemispolitiikkaansa, siksi Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 30.11.1939 rikkoen törkeästi Suomen ja Venäjän välillä voimassa olleita Hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta, sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä, sekä allekirjoittamaansa YK:n edeltäjän Kansainliiton peruskirjaa.

Mainittakoon varmuuden vuoksi, että Venäjän turvallisuuspalvelun joukot ampuivat ITSE ne ns. Mainilan laukaukset, joita Venäjä käytti tekosyynä hyökkäykselleen Suomeen.

Talvisota

Etusivulle


[i] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 39

[ii] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 40

[iii] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 40

[iv] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 42

[v] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 43

[vi] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 48

[vii] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 50

[viii] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 54

[ix] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 56

[x] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 58

[xi] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 58

[xii] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 89

[xiii] Markku Jokisipilä (Juri Kilin), Sodan totuudet, 2007, sivu 93

Talvisota

Etusivulle