Ukrainalaisten tahallinen murhaaminen nälkään vuosina 1932-33

Täydennetty 14.7.2007 Juhani Putkinen

Ukrainan parlamentti sääti 28.11.2006 lain, jossa tätä noin 10 miljoonan ukrainalaisen murhaamista nälkään nimitetään kansanmurhaksi (genotsiid). Nälkälain hyväksymistä kannatti mielipidetiedustelun mukaan 70% kansasta.

Silloin Venäjä murhasi noin kolmanneksen ukrainalaisista.

Teen suoran lainauksen (suomennokseni): ”Eloonjääneiden kuvausten mukaan nälänhädän uhrit olivat niin epätoivoisia, että vanhemmat söivät omia kuolleita lapsiaan ja lapset vanhempiaan. Pakenemista yrittäneet tappoi rajalle sijoitettu armeija.

Kansanmurha alkoi järjestään tiukentuvilla määräyksillä ruokatarvikkeiden keräämisen tehostamiseksi. Viljan, perunoiden ja karjan kokoamista koordinoi kansankomissaarien neuvoston esimies (pääministeri) Vjatseslav Molotov henkilökohtaisesti. 6.12.1932 annetulla määräyksellä kiellettiin toimittaa kyliin elintarvikkeita ja käskettiin takavarikoida talonpoikien rahat. Kokoamisprikaatit veivät yleensä menemään kaikki elintarvikkeet. Hävittivät, mitä eivät kyenneet ottamaan mukaansa. Nälän huippuhetkellä kuoli 25 000 ihmistä päivässä.

Stalin halusi hävittää nälällä talonpoikaisuuden, kuin luokan sekä viedä loppuun kollektivisoinnin, johon ukrainalaiset suhtautuivat hyvin vastahakoisesti. Samoin kansanmurhalla yritettiin hävittää 20-luvulla kukkaan puhjennutta kansallista itsetietoisuutta.”[i]

Stephane Courtois Kommunismin musta kirja: ”Politbyroo lähetti paikallisille viranomaisille kiertokirjeen, jossa annettiin käsky, että kaikista kolhooseista, jotka eivät siihen mennessä olleet täyttäneet suunnitelman mukaista luovutusvelvollisuuttaan, oli heti takavarikoitava »kaikki niistä löytyvä vilja, myös ns. siemenviljaksi varatut erät»! Kun miljoonat Neuvostoliiton tuottavimpien maatalousalueiden talonpojat oli pakotettu uhkauksilla tai kidutuksella luovuttamaan kaikki hallussaan olleet elintarvikkeet eikä heillä ollut rahaa eikä muutenkaan mahdollisuuksia ostaa mitään, heidät siis jätettiin kärsimään nälänhätää. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi kaupunkeihin pyrkiminen. Hallitus antoi kuitenkin 27.12.1932 määräyksen valtakunnan sisäisen passin käyttöönotosta ja kaupunkilaisten pakollisesta rekisteröinnistä; tavoitteiksi ilmoitettiin maaltapaon rajoittaminen, »yhteiskunnallisen loiselämän ('parasitismin') lopettaminen» ja »taistelu kulakkiainesten kaupunkeihin soluttautumista vastaan». Kun talonpojat olivat lähteneet liikkeelle nälkää pakoon, hallitus tuomitsi 22.1.1933 lähettämällään kiertokirjeellä miljoonat talonpoikaiset ihmiset ennakolta suunniteltuun kuolemaan. Tämä Stalinin ja Molotovin allekirjoittama käskykirje antoi paikallisille viranomaisille ja erityisesti GPU:lle määräyksen »estää kaikin keinoin Ukrainan ja Pohjois-Kaukasian talonpoikien joukkovaellus kaupunkeihin. Vastavallankumouksellisten ainesten pidättämisen jälkeen muut pakenijat viedään takaisin asuinpaikkakunnilleen.» Kiertokirje selitti tilannetta näin: »Keskuskomitealla ja hallituksella on hallussaan todisteet siitä, että tämän talonpoikien suuren vaelluksen ovat järjestäneet neuvostovallan viholliset, vastavallankumoukselliset ja Puolan asiamiehet käyttääkseen sitä hyväkseen erityisesti kolhoosijärjestelmän ja yleensä neuvostovallan vastaisessa propagandassa.» Matkalippujen myynti lopetettiin heti nälänhätään joutuneiden alueiden rautatieasemilla; GPU:n erikoisjoukkojen vartioimia tiesulkuja pystytettiin estämään talonpoikia poistumasta kotipiirikunnastaan. Poliittisen poliisin maaliskuun 1933 alussa esittämässä raportissa annettiin täsmällinen tieto, että 219 460 henkeä oli kuukauden kuluessa pysäytetty operaatioissa, joilla torjuttiin nälkää näkevien talonpoikien pakoa kaupunkeihin, ja että 186 588 oli »palautettu alkuperäiselle asuinalueelleen», loput oli pidätetty ja tuomittu. Raportissa ei kuitenkaan sanota mitään kaupunkiin johtavalta tieltä käännytettyjen ihmisten kunnosta.

Tästä asiasta on käytettävissä Italian Harkovan-konsulin todistajanlausunto. Hänen tarkkailupaikkaansa ympäröivä alue kuului niihin, joita nälänhätä koetteli ankarimmin. Hän kirjoitti: »Viikko sitten perustettiin toimisto huolehtimaan hylätyistä lapsista. Kaupunkiin pyrkii virtanaan talonpoikia, joilla ei ole maaseudulla mitään hengissä pysymisen mahdollisuuksia, ja lisäksi tänne tuodaan lapsia; vanhemmat jättävät heidät tänne ja palaavat kyliinsä kuolemaan. Vanhemmat toivovat, että kaupungissa joku pitäisi huolta heidän jälkeläisistään. -- Viikko sitten lähetettiin liikkeelle valkopuseroisia dvornikeja [talonmiehiä], jotka partioivat kaupungilla ja vievät lapset lähimmälle poliisiasemalle. Puolenyön lähestyessä heitä lähdetään viemään kuorma-autoilla Severodonetsin tavara-asemalle. Sinne kootaan myös rautatieasemilta ja junista löydetyt lapset, talonpoikaisperheet ja yksinäiset iäkkäämmät ihmiset, jotka on otettu kiinni kaupungilta päivän aikana. Siellä on lääkintähenkilöstöä, ­joka suorittaa 'valinnan'. Ne, jotka eivät ole vielä turvoksissa ja joilla on jonkinlainen eloon jäämisen mahdollisuus, kuljetetaan Holodnaja Goran parakkialueelle, jonka halleissa makailee oljilla lähes 8 000 hengen kärsivä väestö, enimmät lapsia. -- Jo turvoksissa olevat ihmiset kuljetetaan tavarajunissa maaseudulle ja jätetään 50-60 km:n päähän kaupungista, jotta he kuolisivat huomaamattomasti. -- Kun saavutaan purkauspaikkoihin, kaivetaan isoja kaivantoja ja kannetaan kuolleet ulos vaunuista.»

Kuolleisuus oli maaseudulla suurimmillaan keväällä 1933. Nälän ohella tuhojaan teki pilkkukuume. Suuriin kyliin, joissa oli asunut tuhansia ihmisiä, saattoi jäädä henkiin muutamia kymmeniä. GPU:n raporteissa kerrottiin ihmissyönnistä, ja siitä raportoivat myös Harkovassa toimineet italialaiset diplomaatit: »Harkovasta kootaan joka yö lähes 250 nälkään tai pilkkukuumeeseen kuollutta vainajaa. On todettu, ettei hyvin monella näistä ole enää maksaa; tämä on ilmeisesti poistettu ison leikkaushaavan kautta. Poliisi nappasi lopulta kiinni muutamia näiden 'amputointien' salaperäisiä tekijöitä, ja nämä tunnustivat jauhaneensa tästä raaka-aineesta täytettä piirakoihin, joita he sitten myivät torilla.»[ii]

Miljoonien talonpoikien ja heidän perheidensä kuollessa nälkään 1933 neuvostohallitus vei edelleenkin ulkomaille 1 800 000 tonnia vehnää ”teollistamisen tarpeiden tyydyttämiseksi”.[iii]

Ukrainan talonpoikaisväestö maksoi ankarimman veron: ainakin neljä miljoonaa kuolonuhria.[iv]

GPU:n 1930 kirjaamista 14 000 talonpoikaismellakasta tai –kapinasta yli 85% tapahtui alueilla, joita ”rangaistiin” vuosien 1932-33 nälänhädällä. Nuo seudut olivat valtakunnan vauraimpia ja dynaamisimpia maatalousalueita.”[v]

Ukrainan kirkkojen neuvosto on lähettänyt YK:n pääsihteerille Kofi Annanille kirjeen 01.05.2003, jossa pyydetään YK:ta tunnustamaan Ukrainan 1930-luvun nälänhätä kansanmurhaksi.  Neuvoston mukaan nälänhätä oli neuvostodiktaattori Stalinin hallinnon keinotekoisesti aiheuttama. Sillä pyrittiin "tuhoamaan Ukrainan kansa ja sen historiallinen olemassaolo".  Vuosien 1932 ja 1933 nälänhädässä menehtyi kirkkojen mukaan arviolta 10 miljoonaa ihmistä. Tavoitteena oli nujertaa ukrainalaisten talonpoikien vastarinta maatalouden kollektivisointia kohtaan.[vi]

Kun tahallaan nälkään murhattujen haarukka heiluu tässäkin kirjassa esitetyissä lainauksissa välillä neljä ja kymmenen miljoonaa ihmistä, niin lainaan selityksenä tähän haarukkaan Markku Kangaspuron väitöskirjasta Neuvosto-Karjalan taistelu itsehallinnosta pätkän: ”Tunnettu neuvostokirjailija Feodor Abramov kommentoi arviota, jonka mukaan Stalinin vainoissa olisi kuollut jopa 20 miljoonaa ihmistä: ”20 miljoonaa, se on epätarkka. Ei ihmisiä ole koskaan laskettu Venäjällä. Sikoja, hevosia, kuutiometrejä puuta kyllä, mutta ei ihmisiä”. (Feodor Abramov, Novyi Mir 5/1989. Teoksesta Nove 1993, s. 28)[vii]

Simon Sebag Montefiore: "Ukrainassa Fred Beal näki kyliä, joissa ei ollut jäljellä ainoatakaan elävää ihmistä, ja löysi ruumiiden viereen jätettyjä sydäntäsärkeviä viestejä. »Jumala siunatkoon niitä, jotka osuvat tänne, toivottavasti heidän ei tarvitse koskaan kärsiä niin paljon kuin meidän», sanottiin yhdessä. Toisessa luki: »Minun poikani. Emme voineet enää odottaa. Jumala olkoon kanssasi.»" -- "Myöhemmin Stalin kertoi Churchillille, että tämä oli ollut hänen elämänsä vaikeinta aikaa, jopa vaikeampaa kuin Hitlerin hyökkäys. Se oli ollut kauheaa taistelua, jossa hän oli joutunut tuhoamaan »kymmenen miljoonaa. Se oli pelottavaa. Neljä vuotta se kesti...»"[viii]

"Hän [Stalin - jp] määräsi heinäkuun 14. päivänä Molotovin ja Kaganovitsin laatimaan säälimättömän lain, jonka nojalla voitiin teloittaa sellaisetkin nälkäiset talonpojat, jotka eivät olleet syyllistyneet muuhun kuin akanoiden varastamiseen. Stalinin kirjeen tekstin pohjalta he kirjoittivat surullisenkuuluisan asetuksen, jossa säädettiin ankarat rangaistukset sosialistisen omaisuuden anastamisesta. Se sai lainvoiman elokuun 7. päivänä. Stalin kirjoitti hermostuneena ja paniikin vallassa Kaganovitsille: »Ellemme nyt ponnistele Ukrainan tilanteen parantamiseksi, voimme menettää Ukrainan.»"[ix]

Ukraina

Etusivulle