Tshetsheenipakolaisen tarina

Tshetshenialla on pitkä kunniakas historia, mutta monikymmenvuotisten imperialistisen Venäjän valloitussotien jälkeen Tshetshenia joutui Venäjän miehittämäksi vuonna 1859.

Tshetshenia palautti itsenäisyytensä pitkästä Venäjän miehityksestä vuonna 1991 samalla kun mm. naapurimaansa Georgia, sekä Viro, Latvia ja Liettua.

Venäjä hyökkäsi Tshetsheniaan vuonna 1994 yrittäen valloittaa jälleen koko Tshetshenian. Venäjä hävisi sen Ensimmäisen Tshetshenian sodan ja joutui vetämään rikollisten hyökkäysjoukkojensa rippeet Tshetsheniasta vuonna 1996 Hasavjurtin rauhansopimuksen mukaisesti - alkoi Tshetshenian Välirauha, jonka aikana Venäjä järjesti monenlaisia provokaatioita ja piti de facto itsenäistä Tshetsheniaa kauppasaarrossa.

Venäjä hyökkäsi uudelleen Tshetsheniaan vuonna 1999 aloittaen Toisen Tshetshenian sodan, joka jatkuu edelleen. Venäjä on murhannut Tshetshenian vapailla vaaleilla valitut presidentit ja muita laillisia johtajia.

Tshetshenia sijaitsee maantieteellisesti hyvin hankalassa paikassa, joten sieltä on hyvin vaikea paeta Venäjän järjestämiä joukkomurhia, suodatusleirejä, kidutusta, raiskauksia, ryöstöjä, elintenryöstöjä, jne. Georgian ja Tshetshenian välissäkin sijaitsee korkea ja vaikeakulkuinen Kaukasusvuoristo.

Kuitenkin tilanne Tshetsheniassa on ollut ja on niin kammottava, että suuri joukko tshetsheenisiviilejä on paennut henkensä kaupalla tämän vuoriston ylitse Georgiaan - lähinnä Pankisin laaksoon jo yli 10 vuoden ajan. Tässä artikkelissa kerron yhden tshetsheenipakolaisen tarinan. Olen merkinnyt sen kertomuksen talteen Georgiassa, jossa hän on edelleen pakolaisena.

Natela Gaurgashvili toimi englannin opettajana jo presidentti Dzhohar Dudajevin kaudella itsenäisessä Tshetsheniassa. Vuonna 2001 yli 10 000 tshetsheenipakolaista teki hyvin raskaan ja vaarallisen pakomatkan vuorten ylitse Pankisin laaksoon. Georgian hallitus auttoi ja auttaa edelleen pakolaisia.

Natela oli vakavasti sairaana raskaan pakomatkan jäljiltä ja joutui samaan sairaalaan Georgian Abhasiasta Venäjän hyökkäystä ja etnistä puhdistusta paenneiden pakolaisten kanssa. Sairaalassa nämä pakolaiset kertoivat toisilleen kauheista kokemuksistaan. He menettivät paetessaan kaiken omaisuutensa, kuten kotinsa ja puutarhansa.

Sodan aikana Natelalla oli Tshetsheniassa vieraita ja Venäjä pommitti kerrostaloa, jossa he asuivat. Kuusi Natelan naapuria kuoli kyseisessä pommituksessa.

Kaksi päivää kyseisen kerrostalon pommituksen jälkeen he matkustivat bussilla vuorille. Vuorilla oli moskeija, jossa oli valtava määrä tuntemattomia siviilien (naisten ja lasten) hautoja.

Natelan 10-vuotiaalla tyttärellä Elgalla oli suuria Tshetshenian sodan aiheuttamia psyykkisiä ongelmia jo Tshetshenian puolella. Raskas ja vaarallinen pakomatka vuorten ylitse lisäsi näitä ongelmia.

Kauhut eivät loppuneet siihen, että he pääsivät Georgiaan, vaan Venäjä on pommittanut useaan otteeseen tshetsheenipakolaisia myös Georgian puolella Pankisin laaksossa; mm. vuosina 2005-2006 Dzibakhevin kylää, sekä Matanin ja Khevischalan välistä aluetta (alueet katsottiin haastattelun kuluessa kartastani). Natelan mukaan näiden pommitusten vuoksi hänen tyttärensä on edelleen sairas.

Pankisissa elää edelleen nyt (lokakuu 2010) noin 3000 tshetsheenipakolaista. Tshetsheenilapset joutuvat oppimaan kouluissa venäjäksi, äidinkieltään he saavat oppia vain kolme tuntia viikossa. Natela opettaa edelleen englantia koulussa.

Tshetsheenipakolaiset haluaisivat tietysti palata rakkaaseen kotimaahansa, mutta se tuntuu heistä täysin mahdottomalta, kun Venäjä miehittää Tshetsheniaa ja Kremlin asettamana Tshetshenian nukkehallitsijana toimii gangsteri Kadyrov, joka ei ole tshetsheenipatriootti.

Tshetshenia vapaaksi

Etusivulle