Tavoitteet

Keskusteltaessa Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan luonteesta, eli erillissodasta, kysytään välillä, että mitä eroa Suomen ja Saksan tavoitteilla oli - väittäen, että Suomen ja Saksan tavoitteet olivat yhteneväiset, eikä Jatkosota siten olisi erillissotaa. Tässä artikkelissa tarkastellaan millaisia sotaakäyvien tavoitteet oikein olivat.

Suomen tavoite

Suomen tavoitteena oli Vapaussodassa ja Talvisodassa säilyttää itsenäisyytensä. Vapaussodan Suomi voitti, joten siinä tavoite toteutui täysin. Talvisodassa Suomi säilytti itsenäisyytensä, joten päätavoite toteutui, mutta kun Venäjä miehitti noin 13% Suomen alueesta ja yli 400 000 suomalaista joutui pakolaisiksi omista kodeistaan, niin toki tavallisten suomalaisten sydämiin jäi toive saada Karjala takaisin.

Suomen tavoitteena Jatkosodassa oli säilyttää itsenäisyytensä - ja se onnistui.

Kun Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, niin luonnollisesti eläteltiin myös toiveita Karjalan takaisin saamiseksi.

Ei  ole todisteita siitä, että Suomen poliittisella johdolla tai sotilaallisellakaan johdolla olisi ollut mitään tämän laajempia tavoitteita. Päinvastoin esimerkiksi presidentti Ryti piti selvänä, ettei venäläisiä alueita kannata liittää Suomeen. Tämä näkyi konkreettisesti siinä, että kun Suomi oli miehittänyt alueita Syvärille saakka 6.12.1941 mennessä, niin Suomen eduskunta EI liittänyt miehitettyjä alueita Suomeen, vaan vain Tarton rauhansopimuksen mukaiset alueet palautettiin Suomelle.

Suomen rajoja (toiveita) käsittelevä artikkeli on täällä.

Tässä yhteydessä kannattaa lukea myös presidentti Rytin puhe 26.6.1941 huolella.

Myös se on syytä ottaa huomioon, että Suomi oli valmis sotimaan vain sillä ehdolla, että Venäjä jälleen hyökkää Suomen kimppuun - ja Venäjä hyökkäsi.

Jotkut ovat virheellisesti esittäneet, että marsalkka Mannerheimin ns. miekantuppipäiväkäskyssä olisi esitetty Suomen tavoitteena olleen Vienan ja Aunuksen liittäminen Suomeen. Katsotaanpa mitä mieltä presidentti Ryti oli siitä: ”Monella taholla tahdottiin myös väärinkäsittää ylipäällikön 10.7.41 antama päiväkäsky, missä hän puhui Karjalan vapauttamisesta. Tämä päiväkäsky, josta hallitus ei edeltäkäsin ollut tietoinen - kuten hallitukset eivät liene yleensä tietoisia sotilasjohtojen rohkaisujulistuksista armeijoilleen - ei tietenkään sisältänyt eikä voinut sisältää mitään poliittista ohjelmaa.

Ylipäällikkö katsoi, ilmoituksensa mukaan, tuollaisen käskyn tarpeelliseksi innostaakseen joukkojaan ja lisätäkseen niitten taisteluhalua. Varsinaisiin sodan päämäärien esittämiseen hän ei katsonut sekaantuneensa, koska hän puhui vain karjalaisten vapauttamisesta. Tämän mukaisesti ulkoministeri lähetti jo käskyn ilmestymispäivänä kaikille lähetystöille tiedoituksen, että kysymyksessä oli ylipäällikön rohkaiseva päiväkäsky eikä hallituksen julistus ja että hallituksen sotapäämäärinä on hyökkäyksen torjuminen ja maan turvallisuuden varmistaminen."[i]

Mannerheim itse oli jo ennen Jatkosotaa vakuuttunut siitä, ettei Itä-Karjalaa tule liittää Suomeen[ii].

Saksan tavoite

Saksan tavoitteena oli muodostaa saksankielisistä alueista yhtenäinen Saksan valtio. Aluksi sen muodostaminen onnistui kohtuullisen hyvin:
- Reininmaan palauttaminen Saksan yhteyteen;
- Itävallan liittäminen Saksaan;
- Tshekkoslovakian saksankielisten alueiden liittäminen Saksaan.

Saksa olisi halunnut vielä rakentaa maantieteellisesti erillään olevien Saksan Itä-Preussin ja varsinaisen Saksan välille rautatien ja moottoritien ns. Puolan käytävän halki[iii] - mutta Puola ei suostunut edes neuvottelemaan siitä[iv]. Joten Venäjä ja Saksa liittoutuivat keskenään ja hyökkäsivät yhdessä Puolaan jakaen Puolan keskenään.

Mielenkiintoista on, että Saksa olisi halunnut ensinnäkin itsenäisen, kansallismielisen ja voimakkaan Puolan olevan olemassa Saksan ja Venäjän välissä[v], ja sittenkin kun Saksa näki välttämättömäksi hyökätä yhdessä Venäjän kanssa Puolaan Saksa olisi halunnut jäljelle jäävän 15 miljoonan asukkaan Tynkä-Puolan - mutta nimenomaan Saksan liittolainen Venäjä halusi Puolan katoavan kokonaan kartalta[vi]. Saksan ulkoministeri Ribbentrop saapui Stalinin kutsusta Moskovaan 28.9.1939. Stalin vaati, että ajatus itsenäisestä Puolasta hylättäisiin[vii].

Huomattakoon, ettei Saksa suinkaan halunnut sotaa, ainakaan suursotaa, ja ainakaan vielä vuonna 1939. Saksan asevoimien rakentaminen oli erittäin pahasti kesken, eikä ollut mitään strategisten materiaalien reservejä sodankäyntiä varten. Niinpä Hitler oli erittäin yllättynyt ja pahoillaan siitä, että Englanti ja Ranska julistivat Saksalle sodan.

Saksa saattoi käydä sotaa vain siksi, että Saksan liittolainen Venäjä toimitti Saksalle auliisti strategisia raaka-aineita, kuten polttoaineita. Jos Venäjä ei olisi auttanut Saksaa sodankäynnissä, niin se olisi loppunut alta aikayksikön. Venäjän halu, että Englanti ja Ranska joutuvat kuluttavaan sotaan Saksaa vastaan näkyy hyvin tässä Stalinin puheessa.

Saksan laivaston piti alun alkaen olla valmis sotaan vuonna 1948, mutta Hitler kiirehti valmistusohjelmaa, että se olisi ollut valmis 1945-46[viii].

Tshekkoslovakian miehittämisestä Saksan toimesta kannattaa huomata mielenkiintoinen yksityiskohta: Tshekin pääministeri suostui mieluummin Saksan nieltäväksi kuin Venäjän pelastamaksi[ix]. Vastaavasti Puolan näkemys oli, että saksalaisten kanssa voimme menettää vapautemme, mutta ryssien kanssa sielumme[x].

Venäjä oli tyytyväinen siihen, että sen liittolainen Saksa valloitti Tanskan ja Norjan. Nyt länsivaltojen väliintulon mahdollisuudet olivat olemattomat ja Venäjä voi vapaasti hyökätä uudelleen Suomeen[xi].

Venäjän tavoite

Kun Venäjän välitavoitteena oli saattaa Englanti ja Ranska sotaan Saksaa vastaan, niin Venäjä petti liittolaistaan Saksaa. Venäjän välitavoite onnistui, Saksan tavoite epäonnistui.

Venäjän tavoitteena oli tehdä koko Maapallosta kommunistinen diktatuuri, jota olisi johdettu Moskovasta. Siksi Venäjä suunnitteli ja valmistautui hyökkäämään länteen, sekä olisi hyökännyt länteen maailmanhistorian suurimmin voimin heinäkuussa 1941, ellei Berliinissä olisi soineet hälytyskellot ja Saksa tehnyt ennakoivan iskun itään 22.6.1941.

Varmaankin joku väittää ettei se ollut Venäjän tavoite, vaan georgialaisen Stalinin tavoite. Vastaan siihen jo etukäteen, että ensinnäkään Stalin ei ollut georgialainen, vaan vähintään puoliksi osseetti - ja hän oli ”venäläisempi, kuin venäläiset itse”. Toiseksi Venäjä on ollut imperialistinen jo noin 500 vuotta aivan siitä riippumatta kuka on ollut Venäjän johdossa ja minkälaista ”uskontoa” siellä on milloinkin harjoitettu.

Seuraava väite on varmaankin, ettei Venäjä suinkaan aikonut hyökätä länteen, vaan vain puolustautua Saksan hyökkäykseltä ja siksi keskitti valtavat määrät joukkojaan ja kalustoaan länsirajalleen. Siihen vastaan jo etukäteen, ettei väite ole relevantti jo pelkästään siitä syystä, että Stalin oli täysin varma siitä, ettei Saksa aio hyökätä Venäjälle.

Jatkosota

Etusivulle


[i] Risto Ryti, Risto Rytin puolustus, sivut 78-79

[ii] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa II, sivu 308

[iii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, sivu 29

[iv] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, sivu 33

[v] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, sivu 31

[vi] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, sivu 108

[vii] T. M. Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, sivu 181

[viii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, sivu 19

[ix] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, sivu 27

[x] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota 1, sivu 60

[xi] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, sivu 69

Jatkosota

Etusivulle