Taipaleenjoen sankarit on kaikki kuallu – vai onko?

Venäjän 7. Armeijan (7.A) piti Talvisodassa murskata Suomen puolustus Karjalan Kannaksella. Armeijaan kuuluivat sodan alussa mm. 50. Armeijakunta (50.AK), 9.AK ja 10. Panssariarmeijakunta (10.PsAK). Voima moninkertaistui sodan kuluessa.

Kannaksen Armeijan tehtävänä oli puolustaa Suomea Karjalan Kannaksella. Armeijaan kuului mm. II Armeijakunta (II AK) ja III AK. III AK:n vastuulla oli Itä-Kannaksen, ml. Taipale, puolustus. Siihen kuuluivat 10. Divisioona (10.D) ja 8.D. 10.D oli vastuussa Taipaleen puolustuksesta. 10.D:n kuuluivat alun alkaen mm. Jalkaväkirykmentti 30 (JR 30), JR 29 ja JR 28. Vihollisen hämäämiseksi ”ja omien joukkojen harhauttamiseksi” divisioonan ja sen joukkojen numerointi vaihdettiin 1.1.1940 siten että divisioonasta tuli 7.D, rykmenteistä JR 30/JR JR 21, JR 29/JR 20, JR 28/ JR 19. 8.D:ssa oli alun alkaen kolme jalkaväkirykmenttiä: JR 23, JR 24 ja JR 26.

8.D vastuualueena oli Taipaleen lohkosta länteen sijaitsevat Kiviniemen ja Vuokselan lohkot. Kun ne olivat helpompia kuin Taipaleen lohko, niin III AK:n komentaja Erik Heirichs otti JR 23:n armeijakunnan reserviksi joten 8.D sai tulla toimeen kahdella jalkaväkirykmentillä. JR 23 ensin alistettiin 10.D:lle ja sittemmin liitettiin 10.D:n (käytän alkuperäisiä numeroita, vaikka numerointi muutettiinkin 1.1.1940).

10.D komentajana toimi aluksi eversti Viljo Kauppila, mutta hän pyysi vapautusta tehtävästään väsymykseen vedoten joten väliaikaiseksi komentajaksi tuli Aarne Blick ajanjaksoksi 21.12.1939-9.1.1940 ja uudeksi komentajaksi 9.1.1940 alkaen Einar Vihma.

Kun useilla lukijoillani on muistoja Pekka Parikan erinomaisesta elokuvasta Talvisota, jossa käsiteltiin lähinnä JR 23:n ja sen 4. Komppanian (kauhavalaiset) sotaa, niin minä seuraan myös sitä rykmenttiä ja komppaniaa artikkelissani, jotta lukijani voivat vertailla elokuvaa ja todellisuutta keskenään.

JR 23:n aiheellisesti miestensä keskuudessa erittäin arvostettu komentaja oli jääkärieverstiluutnantti  (myöhemmin eversti) Matti Laurila. II/JR 23 (toinen pataljoona) komentajana toimi kapteeni Järvinen kunnes komennon otti 9.2.1940 kapteeni Valtonen – sodan loppuun mennessä komentaja vaihtui vielä useaan otteeseen. Kauhavalaisten 4.K komentajana toimi aluksi luotettava isähahmo luutnantti Haavisto. Hän kaatui jouluaattona 24.12.1940 noin klo 14.10 suora-ammuntatykin täysosumasta tähystäessään eturintamassa vihollista. Komppanian otti komentoonsa vänrikki Matti Passi.[i] Laurilan rykmentillä oli vihollisen antama kunnianimike: Laurilan verikoirat. Sen vihollinen kuulutti propagandalähetyksessään heti rykmentin ottaessa rintamavastuun Taipaleen lohkolla. Vihollinen lupasi tappaa kaikki Laurilan rykmentin miehet, mutta ei ihan onnistunut kovasta yrityksestä huolimatta.

Oheisessa kartassa[ii] näkyy sotahistoriaa lukeneille tuttuja nimiä, kuten Terenttilä ja Kirvesmäki. Terenttilässä tuli paljon tappioita, Putkinotkoon sen sijaan sotilaat olivat lepovuoroillaan tehneet itselleen hyvät suuret korsut.

 

Keskisuomalaisista perustettu JR 28 vuorotteli eturintamassa Taipaleen lohkolla JR 23:n kanssa, JR 28 aloitti sotimisurakan, sitten JR 23 jatkoi urakkaa JR 28:n siirtyessä selustaan lepoon ja taas vaihto. Se lepo ei todellisuudessa ollut lepoa kummankaan rykmentin sotureille, sillä lepovuoron aikana piti tehdä ja kunnostaa asemia, rakentaa korsuja – ja myös olla usein lähtövalmiudessa vastahyökkäyksiin. Niihin vastahyökkäyksiin lepovuorojensa aikana joutui ainakin Laurilan rykmentin miehiä.

Kuten sanottua JR 23 oli sodan alkuvaiheessa armeijakunnan reservissä ja samalla linnoitustöissä. Rykmentin marssi rintamaan alkoi itsenäisyyspäivänä 6.12.1939. Ensin rykmentistä alistettiin osia auttamaan rintamavastuussa olevia, JR 23 oma ensimmäinen rintamavastuukausi oli 17.-27.12.1939, seuraava 7.-16.1.1940 ja vielä 26.1.-5.2.1940. Sen jälkeenkin rykmentin esikunta pidettiin varalta uhkaavan tilanteen vuoksi ja osia rykmentistä joutui tekemään raskaita vastahyökkäyksiä, kunnes rykmentin osan viimeinen vastahyökkäys Taipaleen lohkolla tapahtui 18.-19.1940.

Lepovuoro ei todellakaan ollut vaaratonta työpalvelua. Esimerkiksi pelkästään 8.-9.2.1940 yöllä JR 23 menetti vastahyökkäyksessä yli 100 miestä kaatuneina, haavoittuneina ja paleltuneina.[iii] Jatkuva tykistötuli ja ilmahyökkäykset aiheuttivat pahoja tappioita myös lepovuorojen aikana.

Hypätäänpä välillä Talvisota-elokuvaan. Elokuvassa kauhavalaiskomppanian Paavo Hakala hajosi kappaleiksi täysosumasta. Hänen veljensä Martti Hakala pääsi myöhemmin kotilomalle ja menomatkalla junassa käytiin seuraavanlainen keskustelu:

-         Vieras sotilas pullon kanssa: ”Otas kaveri ryyppy”;

-         Martti: ”Minä en juo ollenkaan viinaa”;

-         Vieras: ”Se on pakko ottaa kun Taipaleenjoen sankari tarjoaa”;

-         Martti: ”Taipaleenjoen sankarit on kaikki kuallu”.

Palataan reaalimaailmaan katsomaan joitakin tappiolukuja:

Everstiluutnantti Armas Kempin JR 30/21 soti Taipaleen lohkolla 6.12.1939-13.3.1940. Sen rykmentin tappiot olivat Talvisodassa kaatuneina 538 miestä.[iv]

JR 28/19 tappiot Talvisodassa olivat kaatuneina 476 miestä.

Laurilan rykmentti JR 23 oli sotaan lähtiessään täysivahvuinen – 2955 miestä. Lähes kaikki heistä olivat alun alkaen Etelä-Pohjanmaan miehiä. Taipaleen lohkon lisäksi JR 23 joutui ”heittopussina” taistelemaan myös Vuosalmen tulimyrskyssä, joten rykmentin tappiot Talvisodassa kaatuneina olivat 682 miestä, vaikka Laurila yritti kaikin keinoin välttää tappioita – mutta täyttää silti päätehtävän. Laurilan rykmentissä haavoittumisia oli noin 1400. Haavoittumisista noin neljännes oli niin pahoja, ettei haavoittunut enää voinut palata rintamalle.[v]

Huomattava osa tappioista johtui siitä, ettei ennen Talvisotaa rakennettu kunnollisia korsuja, eikä juoksuhautoja suojataskuineen.[vi] Ei uskottu sodan tulevan ja vihollisen tykistötuli oli yllätyksenä tulleessa sodassa murhaavaa.

JR 23:n alkuperäisen divisioonan jääkärieversti Claes Bertel Winellin 8.D tappiot Talvisodassa olivat pienemmät kuin JR 23:n tappiot. Kun erittäin kulunut JR 23 siirtyi Vuosalmelle, niin 8.D rykmentit olivat käytännössä täysivahvuisia.[vii]

Vuosalmi

20.2.1940 Laurila sai käskyn uudelta III AK:n komentajalta Paavo Talvelalta lähteä maastotiedusteluun Vuosalmelle ja Äyräpäähän. Laurila valitsi rykmenttinsä taistelupaikaksi Äyräpäänharjun, sillä se oli seudulla korkea kohta josta oli hyvä näkyvyys. 27.2.1940 rykmentti sai käskyn aloittaa siirtymisen pitkäaikaisen (kuukauden) levon sijaan Vuosalmelle, jossa ei ollut valmiina yhtään korsua eikä pätkääkään juoksuhautaa. Siellä rykmentti alistettiin 2.D:lle.

Laurilan kovasti kulunutta rykmenttiä täydennettiin, mutta kokemattomilla nuorukaisilla ja vanhemmilla nostomiehillä – joiden tappiot tulivat olemaan suuret. Taipaleenjoen sankarit joutuivat erittäin raskaisiin taisteluihin Äyräpää-Vuosalmella 29.2.-13.3.1940.

Maaliskuun 5. päivän päättyessä Laurilan rykmentti oli menettänyt Äyräpää-Vuosalmen taisteluissa 418 miestä.[viii] 10.3.1940 II pataljoonan vahvuus oli enää 150 miestä.[ix] Pataljoonan alkuperäinen vahvuus oli  ollut 845 miestä ja se oli toki saanut täydennyksiä.

12.3.1940 tehty vastahyökkäys sujui hyvin, vihollinen juoksi pakoon ”huopatossut tulta iskien”. Elokuvassa Martti Hakala totesi katsoessaan vastahyökkäykseen haalittua sekalaista seurakuntaa: ”Tänne on koottu vissihin kaikki tuulimyllyn lämmittäjätkin.”

Kun vihollinen toipui ja vuorostaan hyökkäsi, niin I pataljoonasta oli asettaa vastaan 60 miestä, II pataljoonasta 215 miestä ja III pataljoonasta 106 miestä. Illalla I/JR 23 taisteluvahvuus oli enää noin 20 miestä.[x]

Vaan puna-armeija epäonnistui täydellisesti läpimurtoyrityksissään niin Taipaleessa kuin myös Äyräpää-Vuosalmella. Kunnia kaatuneille ja mahdollisesti vielä elossa oleville Taipaleenjoen sankareille. Torjuntavoitto oli saavutettu.

Elokuvan lopussa oleva tulimyrsky kuvaa Venäjän voimatonta raivoa siitä, ettei se kyennyt valloittamaan koko Suomea. Oli sovittu aselevon alkamisesta, mutta venäläiset ampuivat kaikilla putkilla maksimitulinopeudella viimeiseen saakka koko rintaman leveydellä.

Kirjan Laurilan verikoirat liitteessä 1 on JR 23 Talvisodassa kaatuneiden yksityiskohtainen luettelo syntymä- ja kuolinaikoineen, sekä –paikkoineen. Liitteessä on 682 nimeä.

Kaatuneet sotilasarvoittain: sotamies (vast.) 441, korpraali (vast.) 70, alikersantti 111, kersantti 24, vääpeli 4, upseerioppilas 1, vänrikki 20, luutnantti 9, kapteeni 2, majuri 1.

Talvisota

Etusivulle


[i] Kimmo Sorko, Laurilan verikoirat, 2011, sivu 79

[ii] Kimmo Sorko, Laurilan verikoirat, 2011, sivu 45

[iii] Kimmo Sorko, Laurilan verikoirat, 2011, sivu 118

[iv] Kimmo Sorko, Laurilan verikoirat, 2011, sivu 13

[v] Kimmo Sorko, Laurilan verikoirat, 2011, sivu 13

[vi] Kimmo Sorko, Laurilan verikoirat, 2011, sivu 17

[vii] Kimmo Sorko, Laurilan verikoirat, 2011, sivu 129

[viii] Kimmo Sorko, Laurilan verikoirat, 2011, sivu 137

[ix] Kimmo Sorko, Laurilan verikoirat, 2011, sivu 139

[x] Kimmo Sorko, Laurilan verikoirat, 2011, sivu 140

Talvisota

Etusivulle