Suomi miinoitti Viron rannikkoa 22.6.1941

Lisätty linkkejä 19.7.2008 Juhani Putkinen

Internetfoorumeilla on väitetty nimimerkkien takaa, että suomalaiset sukellusveneet olisivat miinoittaneet Viron rannikkoa jo ennen kuin Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05.

Jopa Suomen puolustusvoimien kotisivulla nimettömänä pysyttelevä kirjoittaja antaa asiasta harhaanjohtavaa tietoa. Virheellisten tietojen oikaiseminen - totuuden kertominen - on tärkeätä. On mieletöntä ylläpitää kuvaa Suomesta syyllisenä Jatkosotaan ja/tai Jatkosodan aloittajana. Niinpä tätä asiaa kannattaa tarkastella omassa artikkelissaan perusteellisesti antaen tiedoille tarkat lähdeviitteet.

Miksi miinoitettiin?

Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto oli varma siitä, että Venäjä hyökkää Suomen kimppuun.

Venäjän laivasto oli Suomen laivastoon (ja myös Saksan laivastoon) nähden täysin ylivoimainen. Esimerkki: Saksaa pidetään sukellusveneiden suurvaltana Toisen Maailmansodan aikana, mutta todellisuudessa Venäjällä oli 21.6.1941 valtava ylivoima Saksaan nähden myös sukellusveneissä. Venäjällä oli 21.6.1941 212 valmista sukellusvenettä, joista Itämerenlaivastossa 68.[i] Lisäksi noin 100 sukellusvenettä oli rakenteilla.[ii] Valitettavasti Saksan sukellusveneiden tarkka lukumäärä juuri 21.6.1941 ei ole tiedossani, sillä niitä sekä valmistui, että upotettiin sodan aikana. Saksalla oli 1.9.1939 kaikkiaan 57 sukellusvenettä, joista 22 valtamerikelpoisia. Vuonna -39 valmistui lisää 19 ja vuonna 1940 54 kpl. Vuonna -39 niistä tuhoutui 9 ja vuonna -40 26 kpl.[iii] On huomattava, että Saksan heikko laivasto oli sidottuna lähes kokonaan sotaan lännessä Englannin mahtavaa laivastoa vastaan, joten Itämerelle ei liiennyt mitään merkittäviä taistelualuksia. Jopa Hitlerin huvijahti oli otettu rahtaamaan miinoja.

Siksi erilaisilla merimiinoituksilla oli tarkoitus häiritä Venäjän laivaston toimintaa. Yksi tärkeä syy miinoituksiin oli Suomen strategisesti erittäin tärkeä Ahvenanmaa. Se ei saanut joutua Venäjän haltuun. Siksi oli suunniteltu (ja toteutettiin 22.6.1941) miinoitusten lisäksi myös mm. Operaatio Kilpapurjehdus, jossa Suomen piti ennättää valmistautua puolustamaan Ahvenanmaata ennen kuin Venäjä hyökkää sinne.

Näitä miinoituksia suunniteltiin ja harjoiteltiin jo ennen Talvisotaa yhteistyössä Ruotsin, Viron ja Suomen kanssa. Tästä on kirjoitettu hyvä kirja.[iv]

Kun Venäjä sitten miehitti Viron ennen Jatkosotaa, niin Suomen puolustautumismahdollisuudet heikkenivät entisestään (Venäjällä oli suuria laivastotukikohtia Viron alueella). Niinpä miinoitustarve edelleen korostui.

Hyvänä esimerkkinä tästä puolustautumistarpeesta Venäjää vastaan on se, että Saksa laski täysin puolustuksellisen miinoituksen Memelistä (Klaipeda) Öölantiin 18-21.6.1941 ”tarkoituksena venäläisten tunkeutumisen estäminen Saksan rannikon suuntaan.”[v]

Venäjän uhkasta Ahvenanmaalle voisi vielä lainata Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian professori Ohto Mannista: ”Talvisodan aikana, tammikuussa 1940, neuvostolaivasto laati Ahvenanmaan miehityssuunnitelman, joka olisi edellyttänyt noin 20 000 miehen siirtämistä Ahvenanmaalle Virosta ja Latviasta. Perusajatuksena oli maavoimien hyökkäyksellä Oulun korkeudella katkaista Suomi ja laivaston hyökkäyksellä Ahvenanmaalle riistää Suomelta myös sen meriyhteydet. Ahvenanmaalle sijoitettaisiin kevyiden laivastovoimien, sukellusveneiden ja lentokoneiden tukikohdat.
- -
Tarkemmassa Ahvenanmaan valtaussuunnitelmassa (10.9.1940) operaation kohteena olivat Eckerö, varsinainen Ahvenanmaa ja Lemland. Sitten piti vallata muut Ahvenanmaan saariston saaret. - - Isku oli suoritettava nopeasti ja riittävän voimakkaasti, jotta Ruotsista Suomelle tulevat apuvoimat eivät ehtisi paikalle. Yllätyksen onnistuminen oli mahdollisuuksien rajoissa, koska Suomi syksyllä 1940 pakotettiin purkamaan Ahvenanmaan talvisodanaikaiset puolustusjärjestelyt.”[vi]

Puolustusvoimien kotisivulla valehdellaan

Lainaus 14.2.2007:

Suomen Merivoimien sukellusveneet olivat Jatkosodan aattona 21.6.1941 Emäsalon selällä. Saman päivän iltana saivat veneet Merivoimien Esikunnalta käskyn aloittaa miinoitustoiminta suunniteltuihin kohteisiin Viron rannikon edustalla. Veneisiin lastatut miinat olivat saksalaisvalmisteisia, jottei miinanlaskijoiden kansallisuus selviäisi Neuvostoliitolle miinoitteen mahdollisesti paljastuessa. Suomihan ei vielä virallisesti ollut sodassa Neuvostoliiton kanssa. Miinoitteiden laskeminen alkoi kello kahdeksan illalla 21.6.1941, ja 22.6.1941 mennessä olivat kaikki kolme sukellusvenettä kukin laskeneet 20 miinan miinalastinsa.”[vii]

Kerrataan. Puolustusvoimien kotisivulla valehdellaan suomalaisten sukellusveneiden aloittaneen miinoitteiden laskemisen jo 21.6.1941 kello 20.

Sotahistoriallinen kirjallisuus

Iku-Turso suoritti miinanlaskun 22.6.1941 klo 08.15-09.06 ja Vetehinen (nopein) klo 07.38-08.26.[viii] Professori Mauno Jokipii esittää tutkimuksessaan Jatkosodan synty  näiden molempien sukellusveneiden päälliköiden kertomukset kyseisistä matkoista ja pitää kertomuksia aitoina. Hän myös haastatteli kommodori Kalervo Kijasta, joka oli silloin sukellusveneen Vesihiisi päällikkö. Kalervo Kijanen on kirjoittanut kirjan Sukellushälytys, jossa hän selostaa tätä miinoitusmatkaa hyvin yksityiskohtaisesti. Siten ei ole mitään epäilystä siitä, etteivätkö kyseiset kelloajat pitäisi paikkaansa. Mainittakoon tässä, että Kijasen Vesihiisi lähti Emäsalon Glosholmasta 22.6.1941 kello 02.30 ja palasi miinoituksen jälkeen Vaahterpään ankkuripaikalle 22. 6. klo 19.45.[ix]

Lainaan Per-Olof Ekmanin Sukellusvenesotaa Itämerellä: ”Vetehinen lähestyi päämääräänsä Kundaa. Miinat laskettiin kello 07.38-08.26 Louna-Uhtin ja Kundan lahden itäniemen Letipään väliin. -- Iku-Turso laski miinansa kello 08.15-09.06 Mohnin saaren luo ja Vesihiisi omansa 09.05-10.25 Vaindlon ja Kalgrundin väliin. Matkan aikana ei havaittu mitään mielenkiintoista ja 22. 6. illalla kummatkin olivat palanneet tukikohtaansa.”[x] Mainittakoon sekin, että Per-Olof Ekmanin vanhemmassa kirjassa Meririntama on painovirhe kello-ajassa: ”Vetehinen lähti liikkeelle Hamnholmista 21.6. kello 22.00 ja laski seuraavana aamuna kello 01.38-08.26 miinansa Viron puolella Kundan edustalle.”[xi] Että kyseessä on todella painovirhe selviää pienellä loogisuustarkastelulla kun verrataan saman tekijän myöhemmässä kirjassa olevaan tietoon (01.38-08.26 / 07.38-08.26). Myöskin aikalaskelma osoittaa mahdottomaksi, että Vetehinen olisi ennättänyt Hamnholmista Kundan edustalle kolmessa ja puolessa tunnissa (ja sitten laskenut miinoja noin 7 tuntia kun todellisuudessa veneet laskivat miinansa suuruusluokkaa yhdessä tunnissa).

Sota-arkiston dokumentit

Kyseiseen miinoitusoperaatioon osallistuivat kaikki kolme Suomen miinoituskykyistä sukellusvenettä. Niiden päälliköt saivat käskyn kirjoittaa matkoistaan taistelukertomukset. Ne taistelukertomukset kirjoitettiin käsin välittömästi matkan jälkeen ja liitteenä on peitepiirrokset, joista selviää sukellusveneiden reitit mennen tullen sekä miinoitusten tarkat paikat. Peitepiirroksissa on myös kello-ajat siitä milloin kyseinen miinanlasku alkoi ja päättyi. Annan jokaiseen taistelukertomukseen tarkan viitetiedon. Jokainen halukas voi tilata Sota-arkistosta kopiot kyseisistä dokumenteista itselleen tai käydä tutustumassa niihin arkistossa.

Sukellusvene Iku-Turson päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kauko Pekkanen. Kertomuksen tekstissä on selvästi ajat 08.15 ja 09.06 jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui. Samat kelloajat esiintyvät peitepiirroksessa. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 23.6.1941.[xii]

Sukellusvene Vetehisen päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kaarlo Pakkala. Kertomuksen tekstissä on selvästi ajat 07.38 ja 08.26 jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui. Samat kelloajat esiintyvät peitepiirroksessa. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 22.6.1941.[xiii]

Sukellusvene Vesihiiden päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kalervo Kijanen. Kertomuksen tekstissä ei mainita kelloaikoja, jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui, vaan sanotaan, että ”Miinat laskettiin oheisten piirrosten mukaisesti”. Kelloajat 09.05 ja 10.25 esiintyvät peitepiirroksessa. Kijanen on allekirjoittanut kertomuksensa emälaiva Sisulla 22.6.1941. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 22.6.1941.[xiv]

Yhteenveto

Siten suomalaiset sukellusveneet suorittivat Venäjän miehittämänä olleen Viron rannikon miinoituksen alkaen 22.6.1941 kello 07.38, eli sen JÄLKEEN kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Siten nimenomaan Venäjä aloitti Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan. Venäjä on siten myös syyllinen Jatkosotaan.

Ei olisi ollenkaan pahitteeksi, että puolustusvoimat korjaisivat kotisivullaan esiintyvän virheellisen tiedon. Se virheellinen tieto ei suinkaan ole omiaan parantamaan puolustusvoimien arvovaltaa - suomettumisen ajan on aika päättyä myös puolustusvoimissa.

Jos suomalaiset sukellusveneet tai edes yksi niistä olisi ollut miinoittamassa Viron rannikkoa jo 21.6.1941 kello 20 (kuten plv:n kotisivulla väitetään), niin ne/se ei olisi mitenkään ennättänyt enää takaisin Suomeen noutamaan uutta miinalastia ja sitten laskemaan uusia miinoitteita yllä olevien taistelukertomusten mukaisesti. Suomalaiset sukellusveneet olivat tavallisia hitaita sukellusveneitä (normaali nopeus neljä solmua[xv], lyhytaikainen maksiminopeus yhdeksän solmua sukelluksissa), eikä mitään ”lentosukellusveneitä”.

Kiitokset

Mitä parhaimmat kiitokset Tuula Höltälle hänen avustaan tämän artikkelin tekemisessä oleellisesti paremmaksi kuin olin luonnostellut.

Jatkosota

Etusivulle


[i] Per-Olof Ekman, Sukellusvenesotaa Itämerellä, 1986, sivu 79

[ii] Per-Olof Ekman, Sukellusvenesotaa Itämerellä, 1986, sivu 218

[iii] Per-Olof Ekman, Sukellusvenesotaa Itämerellä, 1986, sivu 70

[iv] Jari Leskinen, Veljien valtiosalaisuus, 1999, sivulta 128 eteenpäin

[v] Per-Olof Ekman, Meririntama, 1983, sivu 40

[vi] Ohto Manninen, Talvisodan salatut taustat, 1994, sivu 49

[vii] http://www.mil.fi/merivoimat/joukot/slmepa-5.milv/sisalto/1939_11.htm

[viii] Mauno Jokipii, Jatkosodan synty, 1987, sivu 575

[ix] Kalervo Kijanen, Sukellushälytys, 1977, sivu 94

[x] Per-Olof Ekman, Sukellusvenesotaa Itämerellä, 1986, sivut 281-282

[xi] Per-Olof Ekman, Meririntama, 1983, sivu 58

[xii] Sota-arkisto T 16432/1741 Op 163

[xiii] Sota-arkisto T 16432/1741 Op 164

[xiv] Sota-arkisto T 16432/1741 Op 165

[xv] Sota-arkisto T 16432/1741 Op 164

Jatkosota

Etusivulle