Suomi lähentyi Englantia ja Ranskaa - etääntyi Saksasta

Olen kirjoittanut vuosia sitten artikkelin Saksalaisvastaisuus Suomessa, lukuisin lähdeviittein eri lähteisiin, joten en ota tähän artikkeliin samoja tietoja - suosittelen lukemaan sen sinisenä näkyvän linkin takaa erikseen.

Heikko ja alistettu Weimarin Saksa, jossa sosialidemokratialla oli vahva asema, oli suosittu suomalaisen vasemmiston piirissä - se näkyi mm. Suomen Sosialidemokraatin kirjoitteluissa. Kun Hitler tuli valtaan niin kyseinen kirjoittelu muuttui Saksalle vihamieliseksi - eikä pelkästään demarissa, vaan myös esimerkiksi Maalaisliiton lehdissä.[i]

Todettakoon niistä Saksan vaaleista maaliskuussa 1933, että Hitlerin kansallissosialistinen työväenpuolue sai äänistä 43,9% ja 288 paikkaa, Saksalaiskansalliset 52 paikkaa, eli hallitus yhteensä 340 paikkaa 647:stä. Demarit 119 ja kommunistit 81 paikkaa.[ii]

Saksan lähetystö esitti valituksia Suomen lehdistön saksalaisvastaisista lehtikirjoituksista.[iii]

Saksan suurlähettiläs Suomessa Hans Büsing arvioi vuoden 1933 eduskuntavaalien tuloksen perusteella, että Suomi alkaa etääntymään Saksasta ja lähestymään Englantia ja Ranskaa.[iv]

Syyskuussa 1933 Helsingissä järjestettiin Englanti-viikko. Hallitus ja lehdistö ylistivät Englantia. Saksalaiset olivat suutuksissaan viikosta ja pitivät sitä nimenomaan Saksan vastaisena.[v]

Suomi läheni kauppapoliittisesti Englantia ja etääntyi Saksasta syksystä 1933 alkaen.[vi]

Mannerheim esitti tammikuussa 1935 Erkolle [nuivasti Saksaan suhtautuvalle Helsingin Sanomien päätoimittajalle - jp] toivomuksen sanoa joku ystävällinen sana Saksalle helpottamaan asehankintoja Saksasta. Erkko kieltäytyi: "Vaikea tehdä eroa Saksan ja natsismin välillä."[vii]

Suomen ja Englannin kirkot solmivat yhteistyösopimuksen syksyllä 1934.[viii]

Kesän 1936 eduskuntavaalien jälkeen Suomen ulkoministeriksi tuli Rudolf Holsti. Hän oli Englantiin ja Ranskaan suuntautunut ja Saksaan vihamielisesti suhtautuva.[ix]

Saksan suurlähettiläs Suomessa Wipert von Blücher kuvasi Holstin Englantiin, Ranskaan ja Skandinaviaan suuntautuneeksi poliitikoksi, joka pyrki etäännyttämään Suomen Saksasta.[x]

Blücher raportoi Holstin Moskovan vierailun 8.-12.2.1937 jälkeen Berliiniin, että Holsti halusi suomalais-venäläisiä suhteita normalisoimalla saada liikkumavapautta Saksasta, josta hän pyrki etäännyttämään maansa.[xi]

Kun Kyösti Kallio aloitti Suomen presidenttinä muodostettiin A. K. Cajanderin punamultahallitus. Ulkoministerinä jatkoi Holsti, jolle Kallio jätti ulkopolitiikan hoidon. Pääministerin ja ulkoministerin tiedettiin suuntautuvan länsivaltoihin ja Kansainliittoon.[xii]

[Valheelliset] uutiset Suomen lähentymisestä Saksaan olivat järjestään olleet peräisin Moskovan "kansanvaltaisista lähteistä".[xiii]

Suomen ulkoministeri oli vieraillut ahkerasti Moskovassa, Lontoossa, Pariisissa ja Tukholmassa, mutta näytti saksalaisin silmin kiertävän Berliinin - se pisti vihaksi. Niinpä Holsti joutui sitten lopulta nöyryyttävästi pyytämään saada vierailla Saksassa.[xiv]

"Holstin vierailu Berliinissä 22.-24.10.1937 oli luonteeltaan puolivirallinen. Tämä johtui [Suomen suurlähettilään Berliinissä, demari Aarne - jp] Wuorimaan mukaan siitä, että epäluulo Suomen ulkopolitiikan suuntapyrkimyksiä kohtaan oli niin suurta, että täysin virallista, kutsua edellyttänyttä vierailua Saksa ei halunnut Suomelle järjestää."[xv]

"Suomelle oli esitettävä valitus sen johdosta, että saksalaiselta yhtiöltä oli evätty oikeus perustaa kalajauhotehdas Petsamoon, kun taas englantilaiselle yhtiölle oli myönnetty oikeus louhia nikkeliä. Suomen ulkoministerille oli lisäksi ilmaistava toivomus, ettei Saksaa unohdettaisi puolustusvoimien hankinnoissa, kun Suomen ilmavoimat suuntautuivat voimakkaasti Englantiin."[xvi]

Kesällä 1938 Holstin vierailuohjelmassa olivat USA, Lontoo, Pariisi ja Kööpenhamina, mutta ei Berliini, vaikka Wuorimaa huomautti tasapuolisuuden tarpeesta. Lisäksi Holsti puhui usein demokraattisista ja fasistisista valtioista.[xvii]

Pääministeri Cajander piti syyskuun alussa 1938 radiossa puheen, jossa hän pyrki ottamaan etäisyyttä Saksaan. Deutche Allgemaine Zeitungin mukaan tuntui kautta koko puheen epäystävällinen sävy Saksaa kohtaan.[xviii]

Holsti kieltäytyi vierailemasta Saksassa edes syksyllä 1938 palatessaan Kansainliiton kokouksesta. Saksa tulkitsi sen mielenosoitukseksi ja kysyi vierailun ajankohtaa. Holsti oli myös Genevessä solvannut törkeästi Hitleriä ja Saksan hallitusta. Holsti joutui pyytämään eroa 12.11.1938.[xix]

Suomen uudeksi ulkoministeriksi nimitettiin Eljas Erkko, hänet tunnettiin anglofiilina ja hänen vaimonsa oli englantilainen.[xx]

"Mannerheim otti jo 1930-luvun puolivälissä etäisyyttä Saksaan ja lähestyi Englantia. Johtavista suomalaisista laadituista Englannin ulkoministeriön luetteloista poistettiin kaikki epäilykset Mannerheimin saksalaissympatioista."[xxi]

Saksan nielaistua Tynkä-Tshekkoslovakian Suomen lehdistö (myös IKL:n) tuomitsi sen yksimielisesti. "Tshekkoslovakian valtion hävittäminen, juutalaisvainot ja kristalliyön tapahtumat etäännyttivät Suomea Kolmannesta valtakunnasta ja herättivät suoranaista saksalaisvastaisuutta enemmän kuin koskaan aikaisemmin."[xxii]

"Suomen lehdistön reaktio Tshekkoslovakian kaappaukseen aiheutti Saksassa suurta ärtymystä. Hitlerin 50-vuotispäivän juhlallisuuksiin 20.4.1939 kutsuttiin vain saksalaisten sopivaksi katsomia henkilöitä. - - Yhtäkään sotilashenkilöä ei kutsuttu, vaikka Pohjoismaista ja Baltian maista kaikki armeijan korkeimmat virkamiehet oli kutsuttu."[xxiii]

"Saksan yleisesikunnan päällikkö, kenraali Franz Halder, teki kesä-heinäkuun vaihteessa [1939] vierailun Viroon ja Suomeen. Virallisesti vierailu oli vastavierailu Östermanin Saksassa käynnille. Kireässä kansainvälisessä tilanteessa Mannerheim ei halunnut nimeään millään tavoin liitettävän Saksan politiikkaan, vaan poistui Halderin käynnin ajaksi Tukholmaan."[xxiv]

"Kuuluisa ruotsalainen tutkimusmatkailija Sven Hedin matkusti Berliiniin puhuakseen Suomen ja Ruotsin puolesta. Saksalaisten arvonantoa nauttivana hän pääsi lokakuun 16. päivänä [1939] Hitlerin puheille ilmaisemaan levottomuutensa Venäjän toimista Suomea kohtaan. Hitler väitti Venäjän vaatimusten olleen hänen tietämänsä mukaan kohtuullisia. Hedin tiedusteli edelleen, miten Saksa suhtautuisi Suomeen, mikäli tämä joutuisi vastoin odotuksia hyökkäyksen kohteeksi. Hitler vastasi, että Saksa tulisi pysymään puolueettomana. Saksa auttoi Suomea vuonna 1918 sen vaikeassa asemassa lähettämällä avustusretkikunnan, ja »me olimme oikeutettuja odottamaan suurempaa kiitollisuutta ja huomaavaisuutta kuin on tapahtunut»."[xxv]

Yhteenveto

Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (natsien) noustua valtaan Saksassa Suomen lehdistö ja ulkopolitiikkaa johtavat poliitikot suhtautuivat Saksaan epäystävällisesti, jopa vihamielisesti - lähentäen Suomea Englantiin ja Ranskaan, joita Saksa piti vihollisinaan. Lopulta Hitler suutuksissaan lupasi Suomen liittolaiselleen Venäjälle.

Molotov-Ribbentrop-sopimuksen teksti on luettavissa täältä ja sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan teksti täältä.

Vapaussodasta Talvisotaan

Etusivulle


[i]     Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 18

[ii]    Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 15

[iii]   Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 19

[iv]   Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 27

[v]    Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivut 27-28

[vi]   Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 33

[vii]  Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 53

[viii] Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 91

[ix]    Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 139...

[x]     Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 145

[xi]    Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivut 147-148

[xii]   Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 150

[xiii]  Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 153

[xiv] Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 154

[xv]  Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 157

[xvi] Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 157

[xvii]  Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 162

[xviii]  Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 163

[xix]  Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivut 164-166

[xx]   Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 201

[xxi]  Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 191

[xxii] Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivut 203-205

[xxiii]  Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 206

[xxiv]  Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 237

[xxv]   Osmo Hyytiä, Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939, 2012, sivu 263

Vapaussodasta Talvisotaan

Etusivulle