Stalin oli varma ettei Saksa hyökkää

Venäjä varustautui kaikin voimin, oikeastaan yli voimavarojensakin orjuuttaen kansaa, hyökätäkseen länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941. Tämän hyökkäysaikomuksensa vuoksi Venäjä keskitti läntisille raja-alueille suunnattomat määrät joukkoja, panssarivaunuja, tykistöä, lentokoneita, laskuvarjojääkäreitä, sekä perusti komentopaikkoja ja valtavia materiaalivarastoja rajan lähelle. Joukkojen keskityksiä ja hyökkäyssuunnitelmaa on käsitelty tässä artikkelissa.

Jotkut venäjänmieliset kirjoittajat joutuvat tietenkin myöntämään Venäjän joukkojenkeskityksiä, mutta yrittävät epätoivoisesti väittää niiden joukkojenkeskitysten syynä olleen se, että Stalin pelkäsi Saksan hyökkäävän Venäjälle - vaikka on selvää, etteivät länsirajoille keskitetyt joukot suinkaan valmistautuneet puolustukseen (eivät kaivaneet juoksuhautoja, eivät rakentaneet korsuja, miinakentistä ja piikkilankaesteistä puhumattakaan).

Tämän väitteen Venäjän joukkojenkeskityksen puolustuksellisesta luonteesta kumoaa helposti jo pelkästään se tosiasia, että Venäjän diktaattori Stalin oli täysin varma siitä, että Saksa EI hyökkää Venäjälle - eikä Venäjällä tehty taatusti joukkojenkeskityksiä ilman Stalinin käskyä. Kun sotatieteessä tunnetaan vain kaksi pääoperaatiomuotoa: hyökkäys ja puolustus, eikä puolustus nyt tullut kysymykseen, niin nousee kalvava epäilys, että miksi Venäjä sitten suoritti valtavat joukkojenkeskitykset läntisille raja-alueilleen?

Otetaanpa tähän joitakin suoria lainauksia todistamaan se, että Stalin oli varma siitä, ettei Saksa hyökkää - ja annetaan lainauksille tarkat lähdeviitteet:

”Tiedustelutietoja saapui tulvimalla. Aiemmin niiden sisältö oli ollut tulkinnanvarainen, mutta nyt oli aivan selvää, että länsirajalla oli tekeillä jotain pahaenteistä. Merkulov raportoi päivittäin Stalinille, joka oli nyt hukkumaisillaan kaikenlaisista lähteistä tulvivan informaation alle. Kun Timosenko ja Zukov mainitsivat hänelle kesäkuun 9. päivänä runsaista tiedustelutiedoista, Stalin työnsi paperit takaisin heidän syliinsä ja murahti: »Minulla on hiukan toisenlaisia asiakirjoja.» Hän pilkkasi Tokiossa olevaa mestarivakoojaa Richard Sorgea, joka onnistui naamioimaan vertaansa vailla olleen tiedustelutoimintansa rakkausseikkailuihin ja nautiskeluun: »Tuo paskiainen on perustanut tehtaita ja porttoloita Japaniin ja alentuu tiedottamaan, että Saksa muka hyökkää 22. kesäkuuta. Vihjaatteko, että minun muka pitäisi uskoa häntä?»”[i]

Kesäkuun 13. päivänä Stalin kysyi Zhukovilta: ”kuinka monta divisioonaa rajaseuduilla on. Zukov kertoi niitä olevan 149. »Eikö se muka riitä? Saksalaisillakaan ei ole niin monta...» Mutta kun saksalaisetkin ovat sotajalalla, Zukov vastasi. »Ei kannata uskoa kaikkea, mitä tiedusteluraporteissa sanotaan», Stalin sanoi.”[ii] Tätä keskustelua jotkut ovat pyrkineet tulkitsemaan siten, että Zhukov olisi halunnut rajalle lisää joukkoja puolustusta varten. Kehotan kuitenkin kiinnittämään huomiota Zhukovin sanontaan ”saksalaisetkin ovat sotajalalla” (venäläisten lisäksi), ja siihen, ettei Stalin tässäkään yhteydessä uskonut saksalaisten hyökkäävän.

”Kesäkuun 16. päivänä Merkulov vahvisti lopullisesta hyökkäyssuunnitelmasta saadun tiedon, jonka oli lähettänyt Luftwaffen päämajassa oleva agentti Starsina (Vanhin). »Käskekää Saksan ilmavoimien esikunnassa olevan 'lähteen' painua helvettiin!» Stalin karjui Merkuloville. »Hän ei ole mikään lähde vaan harhauttaja. J. St.»”[iii]

18.6.1941 Stalin sanoi politbyroolle: ”teidänkin on käsitettävä, että Saksa ei koskaan pysty lyömään Venäjää yksinään. Tämä teidän olisi syytä tajuta.»”[iv]

19.6.1941: ”»Mutta minulla on paha aavistus, että saksalaiset hyökkäävät», Zdanov sanoi Stalinille. »Saksalaiset ovat jo menettäneet parhaan tilaisuuden», Stalin vastasi. »Ilmeisesti he hyökkäävät vuonna 1942. Lähde vain lomalle.»”[v]

”Kesäkuun 20. päivänä Berliiniin palannut Dekanozov varoitti Berijaa tiukasti siitä, että hyökkäys oli väistämättä edessä. Berija uhkaili suojattiaan ja Stalin mutisi, »ettei hidas kartvelilainen ollut tarpeeksi älykäs ymmärtämään asioita». Välittäessään »disinformaation» Stalinille Berija huomautti --: »Minä ja väkeni, Josif Vissarionovits, muistamme tarkkaan viisaan ennustuksenne: Hitler ei hyökkää kimppuumme vuonna 1941!»”[vi]

21.6.1941: ”Kenraali Golikov toi Stalinille uusia todisteita: "Tämä tieto», Stalin kirjoitti siihen, »on englantilaisten provokaatio. Ottakaa selvää tekijästä ja rankaiskaa häntä.»”[vii]

21.6.1941: ”Yhdeltätoista illalla johtajat siirtyivät yläkertaan Stalinin asuntoon, jossa he istuivat ruokasalissa. Mikojan väittää Stalinin vakuuttaneen yhä, että Hitler ei aloita sotaa. »Luulen, että Hitler yrittää provosoida meitä», Stalin oli sanonut. »Tuskinpa hän on päättänyt aloittaa sotaa?»”[viii]

22.6.1941: ”Zukov soitti uudestaan puoli yhdeltä yöllä ja kertoi, että kolmaskin loikkari, berliiniläinen kommunistityöläinen Alfred Liskov oli uinut Prutin yli ilmoittamaan, että hänen yksikölleen oli luettu hyökkäyskäsky. Stalin tarkisti, että hälytysvalmiuskäsky oli välitetty, ja käski sitten ampua Liskovin disinformaation levittämisestä.”[ix] Huomattakoon, että Montefioren mukaan: ”(Zukovin, Molotovin ja Mikojanin muistelmat antavat hämmentävän erilaista tietoa tuon yön tapahtumista)”[x]

Saksan jo hyökättyä Venäjän kimppuun Stalinin toimistossa alkoi kokous kello 5.45 (noin tunti hyökkäyksen alkamisesta): ”Stalin intti yhä, että sota saattoi olla saksalaisten upseerien provokaatio, ja oli varma että Hitlerillä oli Wehrmachtinsa korkeimmassa johdossa joku oma Tuhatsevski. »Hitler itse ei tiedä siitä mitään.» Stalin ei halunnut määrätä vastatoimista ennen kuin oli ollut yhteydessä Berliiniin.”[xi]

Saksan suurlähettiläs Moskovassa kreivi von der Schulenburg luki Molotoville kello 3 Berliinin aikaa (4 Moskovan aikaa) saapuneen sähkeen: ”Neuvostoliiton joukkojenkeskitykset olivat pakottaneet valtakunnan ryhtymään sotilaallisiin vastatoimiin.” -- ”Molotov ryntäsi Stalinin toimistoon ja ilmoitti: »Saksa on julistanut meille sodan.» Stalin laskeutui tuoliinsa syvissä mietteissä. Hiljaisuus oli pitkä ja käsinkosketeltava.”[xii]

Edellä on esitetty kronologisesti todisteita siitä, ettei Stalin uskonut Saksan hyökkäävän - ainakaan vielä vuonna 1941. Ne kaikki lainaukset ovat kuitenkin vain yhdestä lähteestä. Emme tietenkään voi luottaa vain yhden lähteen antamaan informaatioon, joten jatketaan harjoituksia.

"Koko tuon puolen vuoden ajan Churchill ja vapaaehtoisesti Saksaan jääneet Kominternin vakoojat varoittivat Stalinia siitä, että Hitler aikoi hyökätä. Samanlaisen viestin hänelle välitti myös Richard Sorge. Tämä Saksan kommunistisen puolueen salainen jäsen ja Karl Marxin työtoverin lapsenlapsi työskenteli näihin aikoihin Japanissa esiintyen natsitoimittajana. Hän lähetti Moskovaan säännöllisesti tiedustelutietoja ja onnistui kaiken muun ohella välittämään myös saksalaisten hyökkäyksen täsmällisen päivämäärän.

Stalin ei kuitenkaan uskonut Sorgea eikä ketään muutakaan. Odottamaton hyökkäys tuli hänelle täytenä yllätyksenä. --

Jo maaliskuussa 1941 hänen tiedustelupalvelunsa oli hankkinut yksityiskohtaiset tiedot Barbarossasta. Saksalaisten suunnittelema hyökkäyspäivä oli joskus toukokuun 15. ja kesäkuun 15. päivän välillä. Pragmaatikkona Isäntä kuitenkin odotti, että ihmiset käyttäytyivät rationaalisesti, ja uskoi ettei Hitlerillä yksinkertaisesti ollut varaa ryhtyä niin vaaralliseen seikkailuun. Marxilaisena Stalin kunnioitti taloustiedettä ja tiesi, ettei Hitler pystyisi taistelemaan samanaikaisesti useita maita vastaan, sillä niiden yhteenlasketut voimavarat olivat mittaamattomasti suuremmat kuin Saksan."[xiii]

”Kesäkuun 18. päivänä Stalinille välitettiin Saksassa olevien tiedustelijoiden raportti, joka koski saksalaishävittäjien sijoitusta ja tulevien venäläisten miehitysalueiden päälliköiden nimittämistä. Hän vastasi näin: "voitte sanoa lähteillenne, että painuvat..."

Tämä alkoi kuitenkin olla liikaa puolustusasiainkomissaarille. Tsadajev kertoo Timosenkon sanoneen seuraavassa istunnossa: "Saksan valmistelut osoittavat selvästi, että sota alkaa tänä vuonna ja pian." Hän sai tylyn vastauksen: "Älkää yrittäkö pelotella meitä. Hitlerin Saksa yrittää vain provosoida."”[xiv]

Gabriel Gorodetsky kertoo kuinka Stalinille tuotiin yksityiskohtaisia tiedustelutietoja todistamaan Saksan hyökkäysaikomuksista mm. Kolobulovilta 9.6.1941 eikä Stalin uskonut. Samoin 16.6. Stalin käski lähettää tällaiset disinformaation lähettäjät ”äitinsä *****”.[xv]

Myös David M. Glantz on tuonut julki, ettei Stalin uskonut Saksan hyökkäävän vielä hyökkäyksen aattonakaan.[xvi]

”kenraalieversti D. Volkogonov, professori Gorodetski ja muut – tuovat esille omissa artikkeleissaan ja nyt jo myös kirjoissaan yhtenä miehenä kiinnostavan dokumentin: Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuden ministeri toveri V. Merkulov esitti 16.6.1941 Stalinille vakoilutiedon Luftwaffen esikunnasta: Hitlerin aggressio Neuvostoliittoa vastaan on valmisteltu ja voi alkaa lähipäivinä. Siihen tiedotukseen toveri Stalin kirjoitti päättäväisesti oman yksiselitteisen resoluutionsa, selvittäen, millaisen äidin luokse sellainen informaatiolähde pitää lähettää.

-- Vakoilutiedote ja siinä ikuistettu Stalinin selkeä resoluutio näyttävät, että kyseessä on äärimmäisen tärkeä dokumentti. Se vahvistaa (Stalinin allekirjoituksella), että Stalin ei uskonut viime hetkelläkään Saksan aggression mahdollisuuteen. Siitä seuraa, ettei Stalinin ja hänen alaistensa toimia saa rajata ainoastaan valmisteluiksi aggression torjumiseksi. Rajan suuntaan suuntautui salaa kolossaalinen joukkojen massa – sehän ei ole aggression torjumiseksi! Soturit heittivät jalastaan puolisaappaat ja säärisuojat tai virttoset, vetäen jalkaansa uudet vasikannahkaiset saappaat – sehän ei ole aggression torjumiseksi! Puna-armeijan toinen strateginen hyökkäysaalto hivuttautui salaa valtion lännenpuoleisiin maanpuolustusalueisiin – sitä ei tehty aggression torjumiseksi! Lähellä rajaa olevat lentokentät oli tupaten täynnä lentokoneita – sehän ei ole aggression torjumiseksi! Vangeille annettiin aseet käsiin – sehän ei ole aggression torjumiseksi!”[xvii]

Tehdäänpä pieni yhteenveto:

1.     Venäjän hyvin toimiva sotilastiedustelu toimitti Stalinille koko ajan yksityiskohtaista tietoa siitä, miten Saksa keskitti joukkojaan Venäjää vastaan ja valmistautui hyökkäykseen. Ennen hyökkäystä Stalin sai myös tarkan hyökkäyspäivämäärän useammasta eri lähteestä;

2.     Toisaalta Stalinin tiedustelupalvelut toimittivat Stalinille tietoja siitä, ettei Saksan teollisuutta oltu asetettu sota-ajan moodiin, Saksan armeijalle ei toimitettu talvisodassa tarvittavaa varustusta, jne.;

3.     Hitler ja yleensäkin Saksan sodanjohto olivat vakuuttuneet siitä, ettei Saksan pidä lähteä kahden rintaman sotaan sillä voitonmahdollisuus on olemattoman pieni - Stalin tiesi heidän asenteensa mm. luettuaan Hitlerin kirjan Mein Kampf;

4.     Samoin Stalin tiesi, että Hitlerin mielestä Saksan piti jos mahdollista liittoutua Englannin kanssa (mutta Stalin oli jo onnistunut pettämään Hitleriä ja saamaan aikaan sodan Englannin ja Saksan välille) - ellei tämä liittoutuminen Englannin kanssa onnistu, niin sitten Saksan piti liittoutua Venäjän kanssa (kuten tapahtuikin);

5.     Sekin on otettava huomioon, että Englanti oli hyvin pahassa jamassa sodassaan Saksaa vastaan ja englantilaiset suorastaan rukoilivat Venäjää liittymään sotaan Saksaa vastaan (eli oli pelättävissä myös Englannin toimivan sen puolesta, että Venäjä joutuisi sotaan Saksaa vastaan);

6.     Siten Stalinilla oli ristiriitaista informaatiota Saksan aikomuksista. Stalin kuitenkin todistettavasti oli vakuuttunut siitä, ettei Saksa hyökkää Venäjälle ainakaan vielä vuonna 1941 - eikä Stalin suinkaan ollut ainoa Venäjän johdossa jolla oli tällainen mielipide. Aivan samaa sanoi Venäjän kakkosmies Molotov[xviii];

7.     Venäjä oli aloittanut erittäin nopean varustautumisen samaan aikaan kun solmi Saksan kanssa Molotov-Ribbentropsopimuksen (23.8.1939). Sen sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa nämä liittolaiset jakoivat Eurooppaa sulle-mulle-periaatteella;

8.     Venäjän rauhanajan puna-armeijan miesmäärä kehittyi päivämäärän 19.8.1939 tilanteesta 2 000 000 miestä päivämäärän 21.6.1941 5 500 000 mieheen (ilman NKVD-joukkoja), lisäksi palvelukseen oli jo kutsuttu 5 300 000 miestä lisää ennen Saksan hyökkäystä 22.6.1941;

9.     Venäjä keskitti (ja oli keskittämässä lisää) ennen Saksan hyökkäystä läntisille raja-alueilleen Saksaan nähden täysin ylivoimaiset hyökkäysjoukot, vaikka Stalin oli vakuuttunut siitä, että Saksa EI hyökkää Venäjälle. Venäjä yksinkertaisesti valmistautui hyökkäämään länteen maailmanhistorian suurimmin voimin heinäkuussa 1941, mutta Saksa ennätti hyökätä itään pari viikkoa aiemmin.

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle


[i] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 359

[ii] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 360

[iii] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 360

[iv] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 361

[v] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 361

[vi] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivut 361-362

[vii] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 362

[viii] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 364

[ix] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 364

[x] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 364

[xi] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 371

[xii] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 372

[xiii] Edvard Radzinski, Stalin, sivut 507-508

[xiv] Edvard Radzinski, Stalin, sivu 516

[xv] Gabriel Gorodetsky, Grand Delusion, 1999, sivut 296-296

[xvi] David M. Glantz, Stumbling Colossus, 1998, sivu 96

[xvii] Viktor Suvorov, Viimane Vabariik, sivu 127

[xviii] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 360

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle