Sotilas tarvitsee lepoa - häntä ei saa ajaa loppuun

Venäjän hyökättyä Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota, Suomi ryhmitti joukkonsa hyökkäykseen ja aloitti vastahyökkäyksen - jota usein kutsutaan hieman virheellisesti Jatkosodan hyökkäysvaiheeksi.

Kyseisessä vastahyökkäyksessä suomalaiset etenivät hyvin nopeasti ajaen ryssät Suomen lailliselta alueelta ja edeten vielä kauemmaksikin, jotta saavutettaisiin helpommin puolustettavissa olevat rajat ja saataisiin kotiutettua osa joukoista pyörittämään talouselämää.

Nopea eteneminen ajoi hyvin taistelleita joukkoja aivan näännyksiin ja lopulta myös joukkokieltäytymisiin - jotka taas johtivat ankariin rangaistuksiin. Rangaistuksista ja miesten kunnosta kertoo päiväkirjassaan Taavetti Heikkinen, jonka päiväkirjan Jarmo Nieminen on toimittanut kirjaksi Rintaman poliisi. Kirja-arvostelu löytyy täältä.

Nopeaan etenemiseen ilman kunnollista lepoa oli hyvä peruste - piti ajaa ryssiä takaa niin nopeasti, etteivät ne ennättäneet kaivautua puolustukseen. Periaatteessa sen nopean etenemisen tarkoituksena oli siten säästää suomalaisten sotilaiden verta - päästä tavoitteeseen nopeasti ja vähin tappioin.

Kun käytännössä miehet joutuivat useassa tapauksessa taistelemaan yhtäjaksoisesti ilman lepoa, koukkaamaan huonossa maastossa raskaita kantamuksia kantaen pitkiä matkoja, usein läpimärkinä, nälkäisinä (kun huolto ei pysynyt perässä), ja taas taistelemaan - ilman kunnon lepoa, niin lopulta he olivat aivan läpiväsyneitä.

Väsyminen taas jossakin vaiheessa johtaa:

- huomiokyvyn oleelliseen heikkenemiseen;

- reaktionopeuden oleelliseen heikkenemiseen;

- aloitekyvyn loppumiseen, tehdään vaan koneellisesti mitä on ihan pakko;

- apatiaan, ei välitetä vaikka kuolema tulisi, ollaan varomattomia.

Kirjoitin kerran artikkelin siitä, että joukko täytyy jakaa kolmeen osaan - kaksi tappelee ja yksi on reservissä. Seison edelleen sen artikkelini sanoman takana.

Lisään tässä artikkelissa huomautuksen levon tärkeydestä

Vuonna 1941 esimiehet antoivat usein katteettomia lupauksia, että miehet pääsevät lepoon - mutta käytännössä potkivat joukkoja yhä vaan eteenpäin ilman lepoa. Sellainen käyttäytyminen johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen, että suomalaiset nousevat "kapinaan".

Työvuorolista

Heitänkin pöytään ajatuksen työvuorolistasta. Jos/kun on tiedossa moniviikkoinen urakka - tai vieläkin pidempi - niin miesten olisi erinomaisen hyvä tietää milloin he pääsääntöisesti pääsevät lepoon ja milloin perusteellisempaan huoltoon, täydennykseen ja lepoon. Sodassa tulee toki poikkeuksia - mutta poikkeus ei saa olla jatkuvaa.

Palaan siihen organistoriseen kolmijakoon - pataljoonassa kolme jv-komppaniaa, prikaatissa kolme jv-pataljoonaa (Jatkosodan rykmentissä kolme pataljoonaa).

Komppaniatasolla (perusyksikkö) miehet tietäisivät, että pääsääntöisesti, myös hyökkäyksessä, heidän tarvitsisi tapella maksimissaan kaksi vuorokautta yhtä mittaa ja sen jälkeen pääsisivät noin yhden vuorokauden lepoon. Eli kaksi komppaniaa tappelee ja yksi on lyhyessä levossa (saa peseytyä, syö kunnolla lämmintä ruokaa kyllikseen, nukkuu koko yön, puhdistaa aseensa ja huoltaa varusteensa).

Pataljoonatasolla (joukko-osasto) miehet tietäisivät, että pääsääntöisesti, myös hyökkäyksessä, heidän tarvitsisi tapella maksimissaan kaksi viikkoa yhtä mittaa (tietenkin ne lyhyet lepovuorot) ja sen jälkeen pääsisivät useamman vuorokauden lepoon. Sen useamman vuorokauden (viikon) levon aikana miehet saisivat käydä saunassa tai ainakin suihkussa, saisivat puhtaat vaatteet, rikkonaiset varusteet vaihdettaisiin kunnollisiin, hiertymät ja haavat hoidettaisiin kunnolla, joukon tappiot korvattaisiin täydennysmiehillä, täydennysmiehet ja vanhat jermut tutustuisivat toisiinsa, pidettäisiin yhteisharjoituksia, jne. Sen "pitkän levon" jälkeen pataljoona olisi taas täysin taistelukelpoinen - hyvässä iskussa.

Uskallan olettaa

Uskallan olettaa, että tällaisilla levänneillä ja täydennetyillä joukoilla saataisiin enemmän aikaan vähemmin tappioin kuin loppuun asti väsyneillä joukoilla.

Mitä todennäköisimmin myös kieltäytymisiä ja joukkokieltäytymisiä olisi oleellisesti vähemmän - eikä hyviä miehiä tarvitsisi tuomita joukoittain vankilaan.

Maanpuolustus

Etusivulle