SKP halusi neuvostotasavallan

Venäjä yllytti Suomen äärivasemmiston nousemaan kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan ja aseisti kapinalliset. Tämä kapina tapahtui samaan aikaan kun Suomen ja Venäjän välillä käytiin Vapaussota.

Kapina kukistettiin Suomen armeijan toimesta. Kapinan johto ja suuri osa kapinallisista pakeni Venäjälle, jossa Lenin otti heidät avosylin vastaan kehottaen valmistautumaan huolella uuteen kapinayritykseen: ”Ei pidä kadottaa rohkeutta, eikä antaa mielen masentua. On valmistauduttava ja hoidettava asia paremmin seuraavalla kerralla.”[i]

Kun Suomen äärivasemmisto halusi tehdä Suomessa aseellisen vallankumouksen tukeutuen Venäjän puna-armeijaan, niin Suomessa ei tietenkään sallittu kommunistisen puolueen perustamista. Niinpä Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) perustettiin Moskovassa.

Väkivaltainen vallankumous

Suomalainen maanpetturi Otto-Wille Kuusinen johti kesällä 1918 »itsekritiikkiä» Venäjällä: ”Sosialismin toteutuminen ei ollut mahdollista muuten kuin väkivaltaisen vallankumouksen ja sitä seuraavan proletariaatin diktatuurin tietä.”[ii]

Kommunistien teesit

Moskovassa hyväksyttiin suomalaisten kommunistien teesit 29.8.1918, muun muassa: ”Työväen on tarmokkaasti valmistauduttava aseelliseen vallankumoukseen.”[iii]

SKP:n perustavassa kokouksessa

SKP perustettiin Moskovassa 1918.[iv]

SKP:n perustavassa kokouksessa omaksuttiin: ”oli pyrittävä yleismaailmallisen kansainvälisen neuvostotasavallan perustamiseen. Tähän oli myös Suomen sosialistisen neuvostotasavallan liityttävä.”[v]

SKP:n toinen puoluekokous

”SKP:n toinen puoluekokous syksyllä 1919 julisti puolueen ulkopoliittisena tavoitteena olevan, että Suomi vallankumouksen jälkeen tulisi liittymään »Venäjän ja muitten, syntyväin proletaaristen Neuvostotasavaltain yhteyteen»”. Selväksi tavoitteeksi asetettiin siis Neuvosto-Suomi.[vi]

SKP oli Kominternin alainen

Komintern oli Moskovassa toimiva elin, jonka tavoitteena oli maailmanlaajuinen kommunistinen diktatuuri, jota olisi johdettu Moskovasta. SKP oli Kominternin alainen: ”SKP:n johtoelimet, puoluekokous ja keskuskomitea olivat toiminnastaan vastuunalaiset Kominternin toimeenpanevalle komitealle, jolla oli oikeus muuttaa tai kumota niiden päätökset.”[vii]

Väliaikainen etappi

5.12.1920 Wapaus: ”SKP:n taholla Tarton rauha todettiin ainoastaan väliaikaiseksi etapiksi tiellä kohti vallankumousta. Päästyään valtaan Suomen proletariaatti solmisi Neuvosto-Venäjän kanssa kokonaan uudelle pohjalle rakentuvan sopimuksen. »Suomen työväenluokan ja varsinkin sen vallankumouksellisen osan tehtäväksi jää nyt edelleenkin kehittää toimintaansa asettamansa päämäärän saavuttamiseksi - Neuvosto-Suomen synnyttämiseksi, joka rinnan Neuvosto-Venäjän kanssa tulee kuulumaan yleismaailmalliseen neuvostotasavaltaan».”[viii]

Niinpä niin.

Venäjä yritti tehdä Neuvosto-Suomen valloittamalla koko Suomen puna-armeijan voimin Talvisodassa - mutta epäonnistui surkeasti yrityksessään.

Venäjä valmistautui Välirauhan aikana hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun.

Venäjä yritti jälleen valloittaa koko Suomen Jatkosodassa, mutta epäonnistui siinäkin yrityksessään.

Suomi ei suinkaan ollut päämäärä sinänsä. Venäjä valmistautui hyökkäämään länteen ja Venäjän aikomuksena oli hyökätä maailmanhistorian suurimmin joukoin länteen heinäkuussa 1941 valloittamaan koko Eurooppa (aluksi).

Myös Jatkosodan jälkeen Venäjä on yrittänyt tehdä Suomesta sosialistista ja kommunistit ovat tehneet myyräntyötään hartiavoimin - onneksi neukkula romahti, joten nyt sitten yritetään karistella suomettuneisuutta hartioilta ja saadaan elää itsenäisessä demokraattisessa Suomessa, kommunisteista erityisemmin piittaamatta.

Sinänsä tämä ei ole mitään uutta. Venäjä on ollut imperialistinen valtio jo noin 500 vuotta - tunkeutunut väkivalloin toisten kansojen asuinalueille ja pyrkinyt pitämään niitä hallussaan. Eikä se ole muuttunut miksikään. Venäjällä on samat imperialistiset pyrkimykset edelleen.[ix]

Vapaussodasta Talvisotaan

Etusivulle


[i] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa 1, 1971, sivu 311

[ii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa 2, 1971, sivu 66

[iii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa 2, 1971, sivu 67

[iv] Jorma Kallenautio, Suomi katsoi eteensä, 1985, sivu 76

[v] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa 2, 1971, sivu 69

[vi] Jorma Kallenautio, Suomi katsoi eteensä, 1985, sivu 76

[vii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa 2, 1971, sivu 331

[viii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa 2, 1971, sivu 370

[ix] Nykypäivä, 11.1.2008, sivut 12-13, Gennadi Muravin, Venäjällä uneksitaan suurvalta-aseman palauttamisesta

Vapaussodasta Talvisotaan

Etusivulle