Siiranmäen torjuntavoitto

Taustaa

Jatkosodan 2.D (divisioona) oli ennen Venäjän IV strategista suurhyökkäystä, jonka tavoitteena oli Suomen miehittäminen, puolustuksessa Pääasemassa. Suomenlahden rantalohkoa puolusti 10.D, sen vasemmanpuoleisena naapurina 2.D ja 2.D:n vasemmalla puolen 15.D ja edelleen 19.Pr (prikaati).

2.D oli asemasodan vuosina linnoittanut omat asemansa kohtuullisen hyvin - asemilla oli myös syvyyttä ja oli viitsitty rakentaa lujia korsuja. Venäläiset suorittivat rajun tykistökeskityksen ja tunnusteluhyökkäyksiä 9.6.1944 sekä 10.D kaistalla, että 2.D kaistalla. 10.D kaistalla vihollinen onnistui valtaamaan hieman alaa, eikä divisioonan voimat riittäneet palauttamaan kaikkia asemia haltuunsa - mutta kaikki reservit sitoutuivat taisteluun. 2.D alueella sen sijaan torjunta onnistui tykistön tukemana - menetetyt tukikohdat vallattiin takaisin divisioonan omin voimin kello 23 mennessä. Tässä vaiheessa omia tappioita oli 54 kaatunutta ja 150 haavoittunutta.[i] Vihollinen ampui 9.6. 2.D lohkolle noin 60 000 kranaattia ja oma tykistö tuki puolustusta noin 5 400 kranaatilla, sekä heittimistö noin 5 500 kranaatilla.[ii]

10.6.1944 Venäjän suurhyökkäyksen painopiste oli divisioonien vastuualueiden  rajalla Valkeasaaressa 10.D puolella rajaa. Vihollinen ampui 10.D lohkolle noin 220 000 tykistön ja heittimistön ammusta ja 2.D lohkolle jälleen noin 60 000 laukausta.[iii] Vihollinen pääsi syvään läpimurtoon Valkeasaaressa, jolloin 2.D oikea sivusta jäi avoimeksi ja 2.D joutui siirtämään joukkojaan tilkitsemään avointa sivustaansa. Vihollinen sai sisäänmurtoja 2D:n asemiin, vaan ei läpimurtoa. 2.D:n tykistö ampui 10.6. noin 10 500 laukausta.[iv]

Ylipäällikkö käski 10.6. iltapäivällä IV AK:n (armeijakunta) vetäytymään VT-asemaan viivyttäen vihollista tehokkaasti aseman etupuolella.[v] Armeijakunnan komentaja antoi vastaavasti käskyn 2.D:lle kello 15 viivyttää tehokkaasti kaistallaan. 2.D:n komentaja kenraalimajuri A.E.Martola antoi viivytyskäskyn kello 17 jakaen divisioonan viivytystä varten kolmeen taisteluosastoon Ahola, Ehrnrooth ja Wahlbeck.

Vihollisen ylivoima oli valtava, mutta 2.D kykeni menestykselliseen, järjestelmälliseen viivytystaisteluun. Divisioona kärsi yli kaksi vuorokautta kestäneessä viivytyksessä huomattavia tappioita. Kaatuneina 165, haavoittuneina 539 ja kadonneina 185 miestä.[vi]

Everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth käski aamupäivällä 12.6. I/JR 7 (jalkaväkirykmentti 7:n ensimmäinen pataljoona) ja hänelle alistetun Linnoituspataljoona 4:n siirtyä viipymättä Siiranmäkeen ja ryhmittyä siellä puolustukseen. Siten Siiranmäkeen saatiin runkomiehitys.[vii] Taisteluosasto Ehrnrooth oli kokonaisuudessaan VT-asemassa kello 22:n jälkeen. 2.D:n tykistö oli jo VT-aseman takana kohtalaisen vähäisin tappioin. Pääasemassa tappiot olivat 13 tykkiä mm. valjakoiden tuhoutumisen vuoksi[viii] ja viivytyksen aikana kuusi tykkiä.[ix] Huomattakoon, että naapuri 10.D menetti lähes koko tykistönsä (68 tykkiä)[x] 10.6.1941.

Kartta 1.[xi]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tehokas tykistön tuli olemaan erittäin tärkeää Siiranmäen torjuntavoittoa saavutettaessa.

VT-asema Siiranmäessä

Periaatteessa VT-aseman olisi pitänyt olla erinomaisessa kunnossa - olihan asemasotaa käyty kaukana siitä kolme vuotta. Kolmessa vuodessa luulisi rakennetun jo mahtava puolustuslinja. Niin  luulisi ja periaatteessa.

Käytäntö onkin sitten ihan muuta. VT-asemaa alettiin rakentamaan edes siedettävällä intensiteetillä vasta keväällä 1943, mutta senkin jälkeen linnoitusjoukkojen painopiste oli Aunuksen ja Maaselän kannaksilla.[xii] Niinpä puutteet olivat vakavia myös Siiranmäen lohkolla.

"Siiranmäen alueella oli betonisia korsuja ja asepesäkkeitä sekä piikkilanka- ja panssariesteitä. Asema oli kuitenkin keskeneräinen. Maanpäällisten, hirsivahvisteisten asemien ympärille ei ollut ehditty luoda maata. Yhteyshautoja puuttui, joten tukikohdat olivat erillisiä. Kaikissa tukikohdissa ei ollut edes miehistökorsuja. Tiheäpensaikkoinen aseman etumaasto oli monin paikoin raivaamatta, mikä vaikeutti sekä jalkaväen että tykistön tulen käyttöä. Siiranmäen lohkon vasen sivusta oli lähes täysin linnoittamaton. Panssariesteessä oli aukko Vehmaisista Siiranmäkeen johtavan tien suunnassa Seppälän talon kohdalla, jossa myös oma taisteluhauta oli kaivamatta. Pahinta oli kuitenkin se, että puolustusasemalta puuttui syvyyttä.

Omat joukot

Everstiluutnantti Ehrnroothin komentama Taisteluosasto Ehrnrooth puolusti Siiranmäen lohkoa. Siihen kuuluivat I/JR 7, III/JR 7, III/JR 6 (-9.K) ja Lin.P 4. Tykistöryhmä Aalto oli osaston "omaa" tykistöä - siihen kuuluivat II/KTR 19 (kenttätykistörykmentti 19 toinen patteristo), Kev.Psto 24, Rask.Psto 20 ja Rask.Psto 27. Siiranmäen lohkon oikeanpuoleisena naapurina taisteli Taisteluosasto Inkinen, jonka tukena olevaa Tykistöryhmä Merta voitiin ajoittain käyttää apuna, samoin vasemmanpuoleisen naapurin 18.D kaksi patteristoa saattoivat ajoittain tukea Siiranmäen taistelua. Se tarkoitti käytännössä sitä, että tärkeimpiin maaleihin voitiin tarvittaessa keskittää jopa 10 patteriston (120 tykin) tuli. Tykistöryhmään Meri kuuluivat  I/KTR 15, II/KTR 15, III/KTR 15 ja Rask.Psto 17.[xiii]

Divisioonan reservinä olivat Osasto Mäntylä sulkulinjalla Kenkkulinmäessä (ErP 12, II/JR 6, 12.KrhK) ja 47.Tyk.K Riihisyrjän länsipuolella sekä II/JR 49 ja JR 49:n erillisyksiköt Vuottaan pohjoispuolella.[xiv]

14.6. aamupäivällä Taisteluosasto Ehrnroothille alistettiin II/JR 49.[xv]

Yleiskuva taistelusta 13.-16.6.1944

Kartta 2.[xvi]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Venäjä heitti hyökkäykseen Siiranmäkeä ja Riihisyrjää (eli 2.D lohkoa) vastaan vereksen armeijakunnan (98.AK), johon kuului kolme divisioonaa. Vihollinen sai taistelukosketuksen Siiranmäkeä puolustavaan Taisteluosasto Ehrnroothiin 12.-13.6. yöllä. 13.6. iltapäivällä alkoivat tykistön ja hyökkäysvaunujen tukemat tunnusteluhyökkäykset. Ensin 281.D vuodatti vertaan.[xvii] Ainakin viisi voimakasta hyökkäystä torjuttiin 13.6.[xviii]

Näillä tunnusteluhyökkäyksillä venäläiset etsivät puolustuksen heikkoa kohtaa, johon voi myöhemmin iskeä lujaa. Hyvä tiedustelukeino, kun ei tarvinnut välittää tappioista. Samalla väsytettiin puolustajaa.

Siiranmäen taistelu 14.6.1944

Kartta 3.[xix]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Venäläisten hyökkäys jatkui 14.6. entistä voimakkaampana. Hyökkäyksen painopiste oli Siiranmäen-Vuottaan tien ja suuntaa hallitsevan Siiranmäen harjanteen kohdalla. Kello 8 alkoi voimakas tykistövalmistelu ja satojen maataistelukoneiden hyökkäys. Kello 9 alkoi maavoimien hyökkäys koko Siiranmäen lohkolla. Venäläiset saivat aikaan sisäänmurron risteyksen länsipuolella Palomäessä. Sisäänmurto lyötiin takaisin tykistön tukemalla vastaiskulla.

Divisioonan tykistö tyrehdytti keskitetyllä tulella useita vihollisen hyökkäyksiä jo ryhmitysalueilla tai hyökkäykseenlähtöasemissa.

Iltapäivällä vihollinen hyökkäsi voimakkaimmin risteyksen itäpuolella, puolustajalle epäedullisen kukkulan suunnalla. Noin 30 hyökkäysvaunua tuhosi tulellaan panssariestettä ja piikkilankaestettä. Panssarit tunkeutuivat esteen lävitse Siiranmäen kukkulalle kello 13.20.

Everstiluutnantti L. Varkon johtama vahvennettu II/JR 49 aloitti tykistön voimakkaan tulivalmistelun jälkeen vastahyökkäyksen ja sai vallattua melkein kaikki menetetyt asemat takaisin. Vihollisen hyökkäysvaunut tulittivat kuitenkin kukkulalta niin tehokkaasti, ettei sitä saatu vallattua takaisin. Varko joutui ryhmittymään puolustukseen. Vihollinen työnsi alueelle lisää hyökkäysvaunuja - tilanne kehittyi uhkaavaksi panssarintorjunta-aseiden puutteen vuoksi. Ratkaisevalla hetkellä Varko sai avukseen JR 49:n tykkikomppanian, jota oli vahvennettu panssarinkauhuilla. Varkolle alistettiin vielä 4.Ps.Jääk.K, jolla oli kolme panssarintorjuntatykkiä. Illan kuluessa tuhottiin kymmenkunta hyökkäysvaunua. Sotamies Eero Seppänen tuhosi panssarinkauhuilla 14.-16.6. kuusi vihollispanssaria. Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi.

Kello 20.50 2.D tykistö aloitti voimakkaan tulivalmistelun kahdeksalla patteristolla. Osasto Varko sai vastahyökkäyksellään menestystä, mutta vihollisen haltuun jäi kuitenkin 50 m pätkä taisteluhautaa. Puolenyön aikaan tehty uusi tykistön tukema hyökkäys johti viimeistenkin panssareiden tuhoamiseen - vaan vihollinen syötti kaksi uutta raskasta panssaria murtokohtaan. Siten vihollisen haltuun jäi kuitenkin pätkä taisteluhautaa Siiranmäen laelle. 2.D tykistö ampui 14.6. noin 8 820 laukausta.[xx]

Siiranmäen taistelu 15.6.1944

Kartta 4.[xxi]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Evl Varko oli haavoittunut 14.6. ja haavoittui uudelleen vakavasti 15.6. aamupäivällä. Kapteeni L.Jantunen määrättiin II/JR 49 vt komentajaksi, hän piti asemat sisukkaasti.[xxii]

Aamupäivällä vihollinen keskitti Siiranmäen suunnalle 177.D:n ja lisää panssareita. Kello 10.30 omat ilmavoimat pommittivat Siiranmäen edustalla olevia vihollispanssareita käyttäen 48,5 tonnia pommeja. Samaan aikaan 2.D:n tykistö ampui koko voimallaan lyhyen, mutta erittäin kiivaan tuli-iskun. Tämän jälkeen kolme isku-osastoa tuhosi Siiranmäen laella olleen vihollisen.

Ryssät aloittivat kello 14.15 rajun tulivalmistelun, jonka voima ylitti kaikki aiemmat valmistelut. Oma tykistömme ampui jatkuvaa sulkutulta. Vihollinen toi suurista tappioista välittämättä yhä uusia jalkaväkijoukkoja, sekä hyökkäysvaunuja Siiranmäen laelle pyrkien vyöryttämään suomalaisten asemia. Vihollisen hyökkäyskiila tunkeutui Kylmäojan linjalle, jonne oli koottu kaikki saatavissa olevat TstOs Ehrnroothin reservit. Vihollisen hyökkäys pysäytettiin Kylmäojan linjalle.

Kapteeni Aimo Raassinan II/JR 7 teki raivoisan vastahyökkäyksen vihollisen sivustaan juosten rynnäkkövauhtia ja voimakkaasti huutaen pysähtymättä VT-linjalle saakka - vihollinen joutui pakokauhun valtaan. Kello 20 mennessä pääpuolustuslinja oli taas suomalaisten hallussa. 2.D:n tykistö ampui 15.6. noin 7 300 laukausta.[xxiii]

Yhteenveto

2.D:n Taisteluosasto Ehrnrooth saavutti Siiranmäessä loistavan torjuntavoiton, estämällä vihollista pääsemästä IV AK ja III AK selustayhteyksille. Vihollinen menetti Siiranmäessä ainakin 5 000 miestä ja 21 hyökkäysvaunua.

2.D menetti VT-aseman kunniakkaissa taisteluissa kaatuneina 164, haavoittuneina 760 ja kadonneina 49 miestä.

2.D irtautui VT-asemasta vasta käskystä - kun VT-asema oli murtunut Kuuterselässä.[xxiv] Alkoi jälleen tehokas viivytystaistelu vetäydyttäessä VKT-asemaan.

VT-aseman murtumisesta Kuuterselässä on perusteellinen artikkeli täällä.

Jatkosota

Etusivulle


[i]     Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 148

[ii]    Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 149

[iii]   Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 149

[iv]   Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 151

[v]    Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 151

[vi]   Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 155

[vii]  Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 154

[viii] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 151

[ix]  Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 155

[x]   Matti Koskimaa, Veitsen terällä, 1993, sivu 37

[xi]  Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 152

[xii]   http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Lapimurto_Valkeasaaressa.htm

[xiii]  Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivut 174-175

[xiv] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 176

[xv]  Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 176

[xvi]    Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 175

[xvii]   Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 180

[xviii]  Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 176

[xix]    Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 177

[xx]   Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivut 176-177

[xxi]    Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 179

[xxii] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 178

[xxiii] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 178

[xxiv] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 178

Jatkosota

Etusivulle