Schlieffenin suunnitelma

Schlieffenin suunnitelma mainitaan sekä Ensimmäisen Maailmansodan, että Toisen Maailmansodan historiassa. Se onkin erittäin merkittävä - perustavaa laatua oleva - suunnitelma, jonka perustelut on tunnettava voidakseen ymmärtää näiden sotien syttymisen syitä ja toteutuneita strategioita.

Saksa tiesi olevansa sotilaallisesti erittäin heikossa asemassa sitä vastaan sotilasliitossa olevien Venäjän ja Ranskan välissä. Kuten artikkelistani koskien Ensimmäisen maailmansodan alkua näkyy, niin Saksa oli täysin alivoimainen jo pelkästään Venäjään ja Ranskaan nähden.

Saksa katsoi täysin aiheellisesti, että jos Venäjä ja Ranska suorittavat rauhassa liikekannallepanonsa loppuun ja saavat hyökätä Saksan kimppuun, niin Saksa ei selviä tästä kahden rintaman sodasta.

Siksi Saksa antoi jo etukäteen naapureilleen tiedoksi, että niiden liikekannallepano johtaa sotaan. Saksa pyysi myös Englantia vaikuttamaan Venäjään, ettei Venäjä suorittaisi liikekannallepanoa.

Kun Venäjä ja Ranska solmivat vuonna 1893 sotilasliiton, niin Saksan yleisesikunnan päällikkö kenraali, kreivi, Alfred von Schlieffen oivalsi, että Saksa joutuu kestämättömään kahden rintaman sotaan ja laati tunnetun Schlieffenin suunnitelman.

Tämän suunnitelman lähtöoletuksena oli, että Ranska on Saksalle suurempi uhka, koska se kykenee nopeammin suorittamaan liikekannallepanon ja hyökkäämään Saksan kimppuun. Schlieffen luotti siihen, että Venäjän liikekannallepano tapahtuu hitaammin, eikä Venäjän hyökkäys tapahdu niin nopeasti, eikä myöskään ole niin vaarallinen, kuin Ranskan.

Siksi Schlieffenin suunnitelmassa Saksan piti sodan uhatessa keskittää lähes kaikki voimat nopeasti länteen ja lyödä Ranska nopealla iskulla ja sitten viedä joukkonsa itään lyömään Venäjän jo Saksaa vastaan hyökänneet joukot. Suunnitelman mukaan itään piti aluksi keskittää vain 5% Saksan joukoista suojaamaan Saksan Itä-Preussia.

Suunnitelma

Koska Ranska oli rakentanut Ranskan ja Saksan rajalle erittäin vahvan linnoitusketjun Saksa katsoi, ettei sitä voi läpäistä riittävän nopeasti ja siedettävin tappioin.

Niinpä Schlieffen katsoi jo alun alkaen välttämättömäksi hyökätä sodan uhatessa Luxemburgin, Hollannin ja Belgian alueiden kautta linnoitusketju kiertäen ja käyttäen tähän tehtävään noin 90% Saksan armeijasta. Noin viisi prosenttia käytettäisiin suojaamaan Ranskan hyökkäykseltä Elsass-Lothringenia ja loput viisi prosenttia Saksan Itä-Preussia Venäjän hyökkäykseltä.

Suunnitelma perustui nopealle liikekannallepanolle ja joukkojen keskittämiselle rautateitse.

Äärimmäisen tärkeää Saksan voiton kannalta olisi ollut se, että Ranska luhistuisi todella nopeasti, jotta Saksa olisi sitten voinut siirtää pääosan joukoistaan jo idästä ylivoimaisin joukoin hyökännyttä Venäjää vastaan.

 

Valitettavasti Schlieffenin seuraaja vuodesta 1906 kenraali Helmuth von Moltke vesitti Schlieffenin rohkean suunnitelman, jonka noudattaminen olisi voinut pelastaa Saksan. Olisi tarvittu suurempaa rohkeutta ottaa riskejä, kuin Moltkella oli.

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle