Puhdistus puna-armeijassa?

Venäjän kommunistit hännystelijöineen ovat vuosikymmeniä levittäneet valhetta siitä, että Stalin olisi "likvidoinut" 40 000 puna-armeijan parasta strategia ja kokenutta komentajaa vuosina 1937-38.

Tätä valhetta on eri tahojen toimesta käytetty selityksenä sille, että Venäjän puna-armeija menestyi niin huonosti ensin Talvisodassa Suomea vastaan ja sittemmin Saksan ja Venäjän välisen sodan aluksi. Se valhe on peräisin Nikita Hrutshevin valtakaudelta.

En suinkaan kiistä Stalinin puhdistuksia vuosina 1937-38. Toki silloin kommunistit kiduttivat ja murhasivat valtavia määriä ihmisiä - mm. suomalaisia kommunisteja Karjalassa. Kiistän sen, että silloin olisi murhattu puna-armeijan parhaat komentajat. Venäjän armeijan parhaat komentajat oli murhattu tai ajettu maanpakoon jo V.I.Leninin aikana, eikä suinkaan vasta J.V.Stalinin toimesta.

Olen kirjoittanut tällä teemalla mm. vuonna 2003, jolloin suomensin pätkiä Viktor Suvorovin kirjasta Puhastus. Ne pätkät on julkaistu Pro Karelian kotisivulla. Myös omassa kirjassani Imperialistinen Roistovaltio on käsitelty tätä asiaa. Suvorov on näyttänyt toteen nimeltä mainiten huomattavan määrän niitä "strategeja ja komentajia", jotka todella likvidoitiin, mutta joutikin likvidoida, sillä he EIVÄT olleet kelvollisia sotilasjohtajia vaan pikemminkin painolastia. Jo Suvorov kiinnitti myös määriin huomiota, että ne ovat puhtaasti valhetta ja osa oli ihan luonnollista poistumaa mm. iän, sairauksien ja juoppouden vuoksi.

Tähän artikkeliin poimin kuitenkin tietoja Mark Soloninin kirjasta 22.juuni. Se on ilmestynyt venäjäksi vuonna 2009 nimellä 22 июня. Анатомия катастрофы.

Vertailukohdaksi otan muita numeroita puna-armeijan upseerien määristä.

Katsotaanpa kuitenkin ensin puna-armeijan yleistä miesmäärän kehitystä (ei sisällä NKVD-joukkoja):

- 1923 550 000 miestä

- 1927 586 000 miestä

- 1933 885 000 miestä

- 1937 1 100 000 miestä

- 1938 1 513 000 miestä

- 19.8.1939 2 000 000 miestä

- 1.1.1941 4 207 000 miestä

- 21.6.1941 5 500 000 miestä (ja kutsuttuna 5 300 000 miestä lisää "harjoituksiin".[i]

Eli sen mukaan upseereitakin pitäisi olla melkoisesti - ei niitä joukkoja mitkään sotamiesneuvostot komentaneet.

"Kahden vuoden kuluessa (1938-1939) puna-armeija sai 158 000 komentajaa, politrukkia ja muuta spesialistia. Kolmen sotaa edeltävän vuoden kuluessa (1939-1941 Lopetti Sotakoulun 48 000 ihmistä ja täydennyskurssin 80 000 ihmistä. Vuoden 1941 alkupuoliskolla sotakorkeakouluista ja sotilasakatemioista lähetettiin joukkoihin vielä 70 000 upseeria.

1.1.1941 armeijassa ja laivastossa oli korkeampia johtajia [upseereita? - jp] 579581 ihmistä. Sen lisäksi oli neljän vuoden kuluessa (1937-1940) koulutettu 448 000 reserviupseeria.

Vangittiin eri lähteiden mukaan korkeintaan 10 000 upseeria ja politrukkia. Mitä tulee sortovuosina [1937-38 - jp] kuolleisiin upseereihin, niin O.Suvenirovin toimesta kerätyssä nimet sisältävässä luettelossa on 1640 ihmistä. Ei 40 000 kuten tottumuksen voimalla "perestroikanaikaiset paljastajat" vahvistavat. Tuhatkuusisataaneljäkymmentä." [ii]

Korkeakoulututkinnon suorittaneiden upseereiden määrä puna-armeijassa kasvoi vuosina 1937-1941 164 000:sta 385 000:n.[iii]

Eli Stalinin puhdistuksissa 1937-38 listittiin pienehkö määrä kommunisteja, jotka olivat mm. komissaareja ja vankileirien johtajia - murhamiehiä, jotka olivat Venäjän sisällissodassa hävittäneet omaa kansaansa mm. taistelukaasulla.

Toki Venäjän kommunistisysteemin toimesta pidätettiin kuulusteluja (kidutusta) varten myös korkeita upseereita, mutta se EI suinkaan tarkoittanut, että heidät kaikki olisi likvidoitu. Esimerkiksi Rokossovski oli pidätettynä ja kidutettavana, mutta hän kuitenkin johti joukkoja sodassa nousten marsalkaksi. Myös Zhukov pidätettiin kuulusteltavaksi, mutta hänestäkin tuli marsalkka.

Lainaan tähän vielä pätkän Suvorovia:

”Lähdetäänpäs teloitettujen strategien luettelon kimppuun. Ensimmäinen asia joka pistää silmään on komissaarien ja juristien suuri määrä. Esimerkiksi II-luokan armeijankomentajaa vastasivat II-luokan armeijankomissaari ja armeijanjuristi. Ammuttujen luettelossa oli:

- II-luokan armeijankomentajia – 10;

- II-luokan armeijankomissaareja – 15;

- armeijan juristi – 1.

Yhteensä teloitettiin 26 henkilöä, jotka kantoivat neljää vinoneliötä. Heistä vain kymmenen oli komentajia. Vähemmän kuin 40%. Loput – enemmän kuin 60% eivät olleet komentajia. Loput olivat ballastia. Heidän menettäminen ei vähentänyt Puna-armeijan taistelukykyä mitenkään. Pikemminkin nosti.

Toisilla tasoilla kuva oli samanlainen; tiheät parvet komissaareja. … Elikkä komissaarit tekivät ensin armeijassa oman työnsä – hävittivät opposition, nyt oli heidän vuoronsa. Oikealta jonossa – teloituskellariin juosten mars!

Julkisten komissaarien lisäksi oli salaisia komissaareja. Esimerkiksi armeijakunnan komentaja Maksim Mageri. Voisimme arvata, että koska hänellä  on armeijakunnan komentajan arvo, niin hän siis johtaisi joukkoja; mutta hän on Leningradin maanpuolustusalueen sotilasneuvoston jäsen. Siten komissaari, joka valvoo komentajaa, joka pitää komentajalle luentoja marksismi-leninismistä ja maailmanvallankumouksesta.

Mager oli sisällissodassa 9. divisioonan 2. ratsurykmentin komissaarin apulainen, sitten komissaari, myös 11. ratsudivisioonan 3. prikaatin 65. ratsurykmentissä, 1. rangaistusprikaatissa. Sodan jälkeen hän jatkoi komissaarina – 2. ratsudivisioonassa, kolmannessa ratsuväenarmeijakunnassa jne. Hänen arvonsa on armeijakunnankomentaja, mutta hän ei ole milloinkaan johtanut armeijakuntaa. Ei edes divisioonaa. Armeijan taistelukyky sellaisen ”komentajan” menettämisestä ei vähene.” – jatkuu vastaavia esimerkkejä.

Vähän siitä, ettei komissaareista ollut mitään hyötyä (oli jopa haittaa, sillä työnsivät nokkansa operatiivisiin suunnitelmiin – jp lyhentänyt) mutta suuri osa heistä ei ollut koskaan puna-armeijassa, vaan olivat esimerkiksi GULAGin vanginvartijoiden johdon komissaareja (jp lyhentänyt). Nämä ei edes käyneet sotaharjoituksissa. Mutta kuuluivat näiden kuuluisien joukkojen komentajien joukkoon. 40 000 joukkoon.” [iv]

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle


[i] http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venaja_aikoi_hyokata_lanteen_heinakuussa%201941.htm

[ii]    Mark Solonin, 22.juuni, 2009, sivu 189

[iii]   Mark Solonin, 22.juuni, 2009, sivu 189

[iv]   Viktor Suvorov, Puhastus, sivu 54

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle