Porilaisten marssi

 

Pojat kansan urhokkaan,

mi Puolan, Lützenin ja Narvan tanterilla verta vuoti,

viel' on Suomi voimissaan,

voi vihollisen hurmehella peittää maan!

Pois, pois, toimet rauhaisat!

Jo tulta tuiskii, myrsky käy, jo viuhkaa kanuunasta luoti.

Eespäin, miehet uljahat!

Meit' urhoollisten isäin henget seuraavat.

 

Kas kunnian

jo tähti meille hohtaa!

Tuttavahan

on verityö, mi kohtaa.

Eespäin kaikki rientäkää!

Vapautemme ikivanha tie on tää.

Voittoisa lippu meitä johtaa,

muinahisaikain taisteluista ryysyinen.

Eespäin, sä jalo vaate verinen!

Viel' liehuu jäännös Suomen värein entisten.

 

Suomi, maamme kotoinen,

et veren vuotamatta joudu koskaan väkivallan alle,

eikä iäss' ikien

tää kansa väisty, vapauttaan hyljäten.

Kuolla voipi urho vaan,

ei vaaraa väistä, pakene, ei antau hän sortajalle.

Kuolo, onni sotilaan,

osamme olkoon, taistella kun saimme vaan!

Siis miekkahan

ja vastaan vainoojaamme!

Tie kuoleman

vie kohden kunniaamme.

Viipymättä rynnätkää!

Nyt meidän aik' on, kallis elon aik' on tää.

Suojelematt' ei jäänyt maamme,

harvennut todistaa sen joukko urhokas.

Eespäin nyt, jalo lippu uljakas!

Täss, suomalaiset on sun henkivartijas.

 

 

 

 

 J. L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat, 1978, sivut 144-146

Suomen sota

Suomen historiaa

Etusivulle