Liettuan vapautus 1941

”Tuhatvuotinen” Liettua oli joutunut imperialistisen Venäjän miehittämäksi vuonna 1795. Vuonna 1918 Liettua palautti itsenäisyytensä. Vuosina 1939-1940 Venäjä miehitti jälleen Liettuan.

Liettualaiset eivät aluksi nousseet avoimeen aseelliseen vastarintaan miehittäjää vastaan, mutta eivät myöskään salanneet, että halusivat palauttaa Liettuan itsenäisyyden - vapauttaa maan Venäjän miehitysjoukoista.

Liettuassa tapahtui protesteja: vaaleja boikotoitiin, elokuussa [1940 - jp] järjestetyssä koko maan opettajien kongressissa Kaunasissa tuhannet opettajat lauloivat seisaalleen nousten kielletyn kansallislaulun, Kaunasissa vietettiin näkyvästi Kaikkien pyhien päivää 2. marraskuuta.”[i]

Kun Venäjä valmistautui hyökkäämään maailmanhistorian suurimmin joukoin länteen heinäkuussa 1941 valloittaakseen koko Euroopan (aluksi), niin Saksa suoritti ennakoivan iskun itään alkaen 22.6.1941. Sen ennakoivan iskun sivutuotteena Liettua vapautui Venäjän verisestä miehityksestä.

Kaunasiin saksalaiset marssivat paraatimuodostelmassa 25. kesäkuuta ja ottivat taistellen Vilnan. Kolme päivää myöhemmin rintama oli jo siirtynyt pois Liettuasta. Liettualaiset suhtautuivat yleisesti ottaen saksalaisiin vapauttajina, vaikka tieto Ablingan kylän joukkomurhasta 23. kesäkuuta pilasi tunnelmaa, sikäli kuin se ylipäänsä levisi laajempaan tietoisuuteen. Puna-armeija oli kaaoksen tilassa ja pakeni. Liettualainen 29. alueellinen armeija menetti 6 000 miestä sotilaskarkureina ja vain parituhatta seurasi puna-armeijan vetäytymistä. Vetäytymisen päivinä [Venäjän] NKVD:n [myöhemmiltä nimiltään KGB ja FSB] punaisessa terrorissa tapettiin 400 poliittista vankia ja sen ohella 700 siviiliä. Kesäkuun 26. päivä 1941 Pravienishkesin pakkotyöleirillä lähellä Kaunasia murhattiin 260 ihmistä, poliittisten vankien ohella liettualaiset vartijat perheineen. Erityisen huomion sai 24-25. kesäkuuta toimeenpantu Rainiain metsän joukkomurha, jossa Teffiain vankilan 79 poliittista vankia murhattiin raakalaismaisen kidutuksen jälkeen. Liettualaisia poliittisia vankeja ammuttiin myös Valko-Venäjän SNT:n vankiloissa. Saksan hyökkäys merkitsi myös liettualaisten kapinaa perääntyvää neuvostohallintoa ja puna-armeijaa vastaan. Erityisesti yritettiin vapauttaa vankeja ja suojata asutuskeskuksia, liikenneyhteyksiä ja tehtaita punaisten tuhoamispataljoonien sabotaasilta. Liettualaiskapinalliset estivät kommunistivirkailijoiden ja - aktivistien paon surmaamalla heidät tai vangitsemalla ja luovuttamalle heidät saksalaisten tuomittaviksi.”[ii] Kapinallisten partisaanien määrä oli nykyarvioiden mukaan suunnilleen 20 000 miestä. Heistä 650 kaatui taisteluissa.”[iii]

LAF kiirehti Saksan edelle, otti Kaunasin haltuunsa ja 23. kesäkuuta 1941 sen edustaja Leonas Prapuolenis kertoi Kaunasin radiossa Liettuan valtion uudelleenperustamisesta ja väliaikaisen hallituksen (Lietuvos laikinoji vyriausybe) muodostamisesta. Hallitus ei julistuksessa ilmoittanut jatkavansa itsenäisen Liettuan hallintoa eikä se edes viitannut tulevaisuudessakaan oman asemansa laillistaviin vaaleihin. Sen sijaan julistus liiti Liettuan Saksan luomaan "uuteen Eurooppaan". Oli määrä, että jo huhtikuussa aktivistirintaman Vilnan ja Kaunasin osastojen jäsenistä muodostetun hallituksen pääministeri olisi Kazys Shkirpa, mutta saksalaiset olivat panneet hänet kotiarestiin Berliinissä. Niinpä virkaatekeväksi pääministeriksi ryhtyi opetusministeri Juozas Ambrazevicius (1903-74). Eräitä muita ministerikandidaatteja olivat vanginneet neuvostoviranomaiset ennen sodan puhkeamista. Kristillisdemokraattien dominoima hallitus ei ehtinyt olla virassa montaa viikkoa ennen kuin saksalaiset saivat oman siviilihallintonsa toimimaan ja se lakkautti itse toimintansa elokuun alussa [5.8.1941 - jp]. Olemassaolonsa aikana hallitus ehti myötävaikuttaa siihen, että neuvostovallasta vapautettu paikallishallinto ja poliisi luotiin uudelleen - Saksan palvelukseen.”[iv]

Siten Liettuan itsenäisyys muuttui reilun kuukauden kuluttua Saksan miehitykseksi.

Liettua

Etusivulle


[i] Aulis Kallio, Liettuan historia, 2009, sivu 246

[ii] Aulis Kallio, Liettuan historia, 2009, sivu 247

[iii] Aulis Kallio, Liettuan historia, 2009, sivu 247

[iv] Aulis Kallio, Liettuan historia, 2009, sivu 248

Liettua

Etusivulle