Latvian Vapaussota

Taustaa

Latvia sijaitsee Viron ja Liettuan välissä. Latvian historia on pitkälti yhteistä Viron ja Liettuan historian kanssa. Latvia on kuitenkin täysin oma valtionsa ja latviankieli eroaa täysin naapureidensa kielistä. Latvian alue on ollut milloin saksalaisten, ruotsalaisten tai venäläisten hallussa, mutta kansa on ollut latvialaisia siten, että muut kansat alueella ovat olleet pieniä vähemmistöjä. Poikkeus sääntöön on tullut vasta Toisen Maailmansodan jälkeen, jolloin Venäjä on laittomasti asuttanut väestöään miehittämäänsä Latviaan suuren määrän. Mutta tässähän piti katsoa taustaa Vapaussodalle, eikä nykyaikaa - mennäänpäs asiaan. Kun olen sotahistorioitsija, niin tästä kertomuksesta tulee sotien ja taisteluiden luettelo, eikä esimerkiksi kulttuurihistoriaa.

Latvian pääkaupungin Riian perusti vuonna 1201 piispa Albert, joka oli lähtöisin Bremenistä, mutta sillä paikalla Väinäjoen (Daugava) suulla oli jo aiemmin olemassa kauppapaikka.[i]

Maamarsalkka Wolter von Plettenberg löi latvialaisten kanssa venäläisten suurhyökkäyksen 1502 Smolinan luona.[ii]

Plettenberg keräsi rahat Venäjälle 50 vuoden rauhan lunnaiksi, mutta Venäjä petti senkin sopimuksen ja hyökkäsi Liivinmaalle Iivana Julman johdolla vuonna 1558 tuhoten aluetta pahasti.[iii]

Saksalaisella aatelistolla oli paljon valtaa myös jo Venäjän valtaamassa Latviassa. Riika oli käytännössä saksalainen kaupunki. Kansallismieliset latvialaiset alkoivat kuitenkin vuodesta 1855 alkaen kirjoittaa latviaksi kansallista kirjallisuutta, perustivat latviankielisiä lehtiä, sekä keräsivät latvialaista kansanrunoutta ja kansanlauluja. Venäjä hävitti ensin saksalaisten vallan käyttäen kansallismielisiä latvialaisia apunaan - sitten olikin tietysti vuoro käydä kansallismielisten latvialaisten kimppuun ja aloittaa sielläkin pakkovenäläistäminen. "1880-luvulla venäläiset katsoivat nujertaneensa saksalaiset ja keskittyivät seuraavaksi latvialaisen kansallisen liikkeen nujertamiseen."[iv]

Saksan vetäydyttyä marraskuussa 1918 Latviasta julisti asianajaja Janis Caksten johtama Kansanneuvosto 18.11.1918 Latvian itsenäiseksi tasavallaksi.[v]

Vapaussota

Latvian Vapaussota oli erinomaisen kirjava tapahtuma. Saksalaiset halusivat vähintäänkin Kuurinmaan, Venäjä halusi valloittaa koko Latvian, Viro tuki Latviaa, Englannin laivasto tuki Latviaa ja Puolakin oli mukana sekasotkussa - oleellisinta oli tietenkin, että latvialaiset itse halusivat itsenäisen Latvian.

Viron sotajoukot, joissa oli myös suomalaisia vapaaehtoisia taistelivat Latvian alueella sekä venäläisiä, että saksalaisia joukkoja (Landeswehr) vastaan.

Latvian Kansallisneuvosto nimitti Latvian ensimmäisen hallituksen, jonka pääministeriksi tuli agronomi Karlis Ulmanis. Ulmanisin ensimmäisiä tehtäviä oli perustaa Latvian puolustusministeriö ja asevoimat. Latvian sotavoimiin tuli 26 komppaniaa ja 5 tykistöpatteria. Englannin laivasto antoi latvialaisille koulutusta englantilaisten aseiden käyttöön.

Venäjän joukot aloittivat hyökkäyksen Latviaan 16.11.1918, vallaten ensin Pihkovan sekä Virosta Valgan ja Võrun. Helmikuun puoliväliin mennessä puna-armeija oli vallannut koko Latvian Ventajokeen saakka.

Loppuvuodesta 1918 virolais-suomalaiset joukot vapauttivat vähitellen koko Viron bolshevikeista ja latvialaiset ryhtyivät kokoamaan joukkoja Latviaa varten. Kapteeni Jorges Zemitans keräsi kuusi komppaniaa Viron armeijan ylijohdon myötävaikutuksella. Pohjois-Latvian vapautetulla alueella järjestettiin yleinen liikekannallepano.

"Parhaimmillaan" Latviassa oli Ulmaniksen laillisen hallituksen lisäksi kaksi muutakin "hallitusta", nimittäin venäjän Latviaan 14.12.1918 asettama Peteris Stuckan "johtama" nukkehallitus ja baltiansaksalaisten Liepajaan 16.4.1919 asettama "hallitus" keulakuvanaan Ulmaniksen poliittinen vastustaja Andrievs Niedra.

Yhtyneet joukot hyökkäsivät puna-armeijaa vastaan helmikuussa 1919 ja maaliskuun loppuun mennessä koko Kuurinmaa oli vallattu Aa-jokea myöten.

Toukokuussa 1919 puna-armeija vetäytyi Riiasta ja kaupunkiin marssivat kenraali Rüdiger von der Goltzin "rautainen divisioona", baltiansaksalaisten Landeswehr ja osa Latvian armeijasta.

Kenraali von der Goltz asettui vastustamaan Ulmaniksen liikekannallepanoa ja lähti marssimaan pohjoiseen. Pohjois-Latviaa hallitsivat kuitenkin Viron joukot, joihin kuului myös yksi latvialainen joukko-osasto. Landeswehrin ja Viron joukkojen välillä käytiin kovat taistelut 3.6.1919-3.7.1919 välisenä aikana - taistelut päättyivät saksalaisten tappioon. Virolaiset iskivät Kalevipojan ja Lembitun puolesta ihan isän kädestä.

Ulmanisin hallitus sai täydellisen vallan 8.7. kun Balodisin ja Zemitansin latvialaiset joukot marssivat Riikaan.

Vapaussodan viimeiset varsinaiset taistelut piti käydä valkoisten venäläisten ns. länsiarmeijaa vastaan. Pavel Bermondt-Avalovin joukot hyökkäsivät Latvian eteläosasta Latvian armeijaa vastaan ja etenivät aina Väinäjoen (Daugava) etelärannalle Riian lähistölle. Viro lähetti panssarijunia Riian puolustuksen tueksi ja englantilaiset sotalaivat tukivat sitä mereltä. Eversti Janis Balodisin latvialaiset joukot ryhtyivät vastahyökkäykseen lokakuun puolessavälissä ja marraskuun loppuun mennessä Bermondt-Avalovin joukot työnnettiin Liettuaan.

Neuvosto-Venäjä teki syyskuussa Latvialle rauhantarjouksen, mutta Latvia ei sitä hyväksynyt, koska puna-armeija miehitti vielä Latgalen aluetta. Puolalaiset ja latvialaiset joukot valtasivat sitten yhdessä Latgalen vuoden 1920 alussa. Välirauha Venäjän kanssa solmittiin 1.2.1920 ja lopullinen rauha Riiassa 11.8.1920. Saksan kanssa Latvia solmi rauhan 5.7.1920.[vi]

Lisää

Latvian miehityksestä vuonna 1940 löytyy artikkeli täältä ja latvialaisten taistelusta sen jälkeen täältä.

Latvia

Etusivulle


[i]     Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivu 17

[ii]    Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivu 16

[iii]   Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivu 20

[iv]   Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivut 38-41

[v]    Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivu 49

[vi]   Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivut 51-56

Latvia

Etusivulle