Jatkosotaa ilmassa

Taustaa

Ennen Talvisotaa Suomi oli varustautunut erittäin heikosti. Maavoimat lähtivät sotaan ”Malli Cajanderissa”, Ilmavoimien kalusto oli heikossa jamassa, jne. Silti tai juuri siitä syystä imperialistinen Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun yrittäen valloittaa koko Suomen. Talvisodan kuluessa ja heti Talvisodan jälkeen Suomen ilmavoimien konetilanne parani hieman, mutta ei siinä ollut hurraamista silloinkaan kun Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota. Talvisotaa ilmassa käsitellään lyhyesti tässä artikkelissa.

Kalustotilanne Jatkosodan alussa

Suomen ilmavoimilla oli kaikkiaan 235 lentokonetta, joista lentokunnossa oli vain 187 lentokonetta.[i] Joku voisi ajatella, että sehän on mainiota, että koneita oli niinkin paljon - valitettavasti se lukumäärä on näköharhaa - pääosa koneista oli vanhentuneita, eikä niistä ollut oikeasti sotakoneiksi.

Hyvää, ajanmukaista kalustoa edustivat hävittäjissä Brewsterit, jotka tilattiin USAsta Talvisodan aikana, mutta ennättivät vasta Jatkosotaan. Niitä oli ”peräti” 44 kpl.[ii] Huom! nekin poistettiin romuna USAn Laivaston Ilmavoimilta kun ne eivät kelvanneet jenkeille.

Talvisodan aikana Italiasta saatiin hankittua Fiat hävittäjälentokoneita, mutta nekään eivät käytännössä ennättäneet Talvisotaan, kun Saksa mielistelläkseen liittolaistaan Venäjää esti koneiden kuljetuksen alueidensa kautta. Koneet olivat jokseenkin kelvollisia, mutta vaikeita huoltaa - ei ollut tarpeeksi varaosia ja varamoottorit puuttuivat, niinpä melkoinen osa koneista vain seisoi odottaen huoltoa. Hävittäjälentolaivueen 26 kirjoissa niitä kuitenkin oli 2.7.1941 28 kpl.[iii]

Morane Saulnierit olivat kyllä lentokoneita, mutta aseistus ja radiot olivat surkeita.

Muut ”hävittäjäkoneet” on parasta jättää mainitsematta - vaikka urhoolliset ja taitavat suomalaiset lentäjät tekivätkin niillä ihmeitä. Olisipa pojilla ollut kunnon vehkeet!

Suomella oli peräti pommituslentorykmentti, mutta sillä oli vain 20 Blenheimiä, jotka tosin sodan alussa olivat suhteellisen ajanmukaista kalustoa. Lisäksi oli neljä venäläistä sotasaalispommikonetta.

Suomi oli ilmeisesti hyvin varustettu ilmailumuseo - ehkä eniten erilaisia lentokonetyyppejä maailmassa - valitettavaa on, että suomalaiset lentäjät joutuivat lentämään sotalentoja näillä museokoneilla. Aivan turhaan menetettiin monta hyvää poikaa - poliitikkojemme ja osaksi ilmavoimien komentajan kenraali Lundqvistin typeryyden vuoksi.

”Ilmavoimillamme oli jatkosodan alussa 67 hyvää, 34 tyydyttävää ja 76 vanhentunutta hävittäjäkonetta, 21 tyydyttävää ja 3 välttävää pommituskonetta, 20 tyydyttävää ja 6 vanhentunutta tiedustelukonetta sekä 8 vahvuuteen luettua harjoitus- ja kuljetuskonetta, kaikkiaan 235 sotalentokonetta.[iv]

Sodan alku

Kun Venäjä suoritti massiivisia pommituksia suomalaisia siviilikohteita vastaan 25.6.1941, niin venäläisistä koneista ammuttiin alas ilmavoimiemme hävittäjien toimesta 27 kpl.

Suomen ainokaisen pommituslentorykmentin toimista ja muidenkin pommituslennoista sodan alussa kerrotaan tässä artikkelissa.

Venäjä valehtelee

Venäjä valehtelee senkin 25.6. suomalaiskohteiden pommituksen kuten tavallista. Venäläinen marsalkka Novikov, joka toimi sodan alussa Leningradin sotilaspiirin ilmavoimien komentajana kehuu kirjassaan: ”Maaleina olivat lentokoneet Suomen lentokentillä. Hyökkäykseen johdettiin kaikkien armeijoiden, laivaston ja rintaman ilmavoimat, 540 lentokonetta, ja operaatio suoritettiin seitsemän päivän aikana. Ensimmäinen hyökkäys alkoi 25.6. kello 4 kaikkiaan 263 pommitus- ja 224 hävittäjäkoneella 18 lentokentälle. Vihollinen (suomalaiset ja saksalaiset) menetti ensimmäisenä päivänä 41 sotakonettaan. Kuuden vuorokauden aikana hyökättiin kaikkiaan 39 lentokentälle. Vihollinen menetti ilmataisteluissa ja maassa 130 lentokonetta, ja sen oli pakko siirtää lentokoneensa kauas selustaan neuvostohävittäjien toimintasäteen ulkopuolelle.”[v]

Todellisuudessahan Venäjä pommitti lähinnä rauhallisia suomalaisia kaupunkeja murhaten suomalaisia siviilejä. Varsinaisia sotilaskohteita ei ollut lainkaan, eikä 25.6. ensimmäistäkään saksalaiskohdetta. Tappioita kärsi nimenomaan imperialistisen Venäjän Suomen kimppuun hyökkäävät ilmavoimat - suomalaisille tappioita ei tullut (eikä tietenkään saksalaisillekaan).

Ei marsalkka Novikov ole suinkaan yksin valehdellessaan näistä Venäjän pommituslennoista. Ivanov »Krylja nad morem» luettelee ”lentokenttiä”, joita Venäjä olisi muka pommittanut vaan kuinka ollakaan taas kertomuksessa on ”pieniä epätarkkuuksia”. Nimittäin esimerkiksi Kotkassa, Salossa ja Porvoossa ei ollut lentokenttää olemassakaan. Kymin kenttä valmistui vasta pari vuotta myöhemmin.[vi] Mainittakoon samalla, ettei Varkaudessakaan ollut lentokenttää vaikka Venäjä pommitti Varkautta väittäen kohteeksi lentokentän. Turussa sentään oli lentokenttä, mutta se ei vaurioitunut Turun pommituksessa 25.6. - sen sijaan Artukaisten kartanon pari talousrakennusta tuhoutui. 26.6. sentään osuivat Turun lentokenttäänkin. Kaupungilla oli tulipaloja, taloja tuhoutui ja Linnakin vaurioitui. Kaikkiaan sodan alun ilmahyökkäyksissä kuoli Turussa 114 ja haavoittui noin 500 ihmistä.[vii]

Tappiot Jatkosodan alussa

Venäjä valehtelee tapansa mukaan sekä suomalaisille aiheuttamansa tappiot, että omat tappionsa.

Laitetaan tähän totuus suomalaisten tappioista:[viii]

 

 

 

 

Henkilötappiot

 Päivä-

Lento-

Lai-

 

Kaatunut tai

 

 määrä

kone

vue

Henkilöstö

kadonnut

Haavoittunut

 25.6.

BU-62

T-35

Vänr. P.N. Hyvärinen

X

 

 »

HC-453

30

Ltn. V.A Teuri

X

 

 »

HC-455

30

Ltn. Taskinen

 

 

 28.6

BW-369

24

Vänr. M.F. Pastinen

X

 

 30.6.

LY-1l4

16

Ltn. E. Ylipentti, 0

X

 

 

 

 

Alik. E.O. Saikkonen, kk

X

 

 »

VP-ll

46

 

 

 

 1.7.

BL-130

46

Vänr. T.K. Mustikainen, t

X

 

 

 

 

Vänr. H.E. Pauri, 0

 

 

 

 

 

Alik. AE. Mustonen, kk

X

 

 »

BL-124

46

Vänr. V.I. Lauro, t

X

 

 

 

 

Ltm. V. Leskinen, 0

X

 

 

 

 

Alik. J. Perälä, kk

X

 

 2.7.

VP-14

46

Ltn. P.E.R Seger, 0

X

 

 

 

 

Ltn. L. Poppius, t

 

 

 

 

 

Ltk.mek. T. Pöysti

X

 

 »

HC-459

32

Kers. L.L.E. Suominen

 

X

 9.7.

FRw-147

30

Stm. M.E. Niemelä

X

 

 10.7.

VH-14

6

Ltn. V.A Kallio

X

 

 »

CU-507

12

Ltn. E.V.E. Hytti

X

 

 11.7.

FRw-161

32

 

 

 

 »

FRw-166

32

 

 

 

 »

FR-89

32

Korpr. V. Virtanen

 

 

 13.7.

FK-91

16

Alik. H.E. Stenlund, 0

X

 

 

 

 

Alik. RAJ. Koski, kk

 

X

 »

BL-134

42

Ltn. E.I. von Behr, t

X

 

 

 

 

Ylik. H.A Keskinen, 0

X

 

 

 

 

Alik. U. Kujala, kk

X

 

 

Osa niistäkin on harjoituslennoilla tapahtuneita onnettomuuksia, eikä ole mitenkään tekemisissä vihollisen toiminnan kanssa - eli vihollinen ei ole voinut niitä laittaa tilastoihinsa sen kummemmin alas ammuttuina kuin maassakaan tuhottuina. Pajarin kirjassa on jokaisesta menetyksestä tarkka kuvaus miten se tapahtui.

Vastahyökkäysvaihe

Kun Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, niin pitkien valmistelujen jälkeen Suomi lähti vastahyökkäykseen ottamaan takaisin Venäjän Talvisodan yhteydessä Suomelta ryöstämät alueet ja siirtämään puolustuksen niin kauas itään, että se vaikeuttaa Venäjää pommittamasta yllättäen suomalaisia kaupunkeja syvällä sisämaassa (kuten tapahtui 25.6.).

Tässä vastahyökkäysvaiheessa vuonna 1941 suomalaiset hävittäjäkoneet pärjäsivät melko mukavasti. Varsinkin Brewsterit niittivät satoa ihan urakalla.

Brewstereitä oli kaikkiaan 44 kpl. Sodan aikana niillä saavutettiin yhteensä 473 ilmavoittoa, joista Lentolaivue 24:n osuus oli 456. Ilmataisteluissa menetettiin 16 konetta.[ix]

Eniten Brewsterillä ilmavoittoja savuttaneita:

- Kapteeni H. Wind 38,5;

- Lentomestari I. Juutilainen 33;

- Kapteeni J. Karhunen 24,5;

- Vänrikki L. Nissinen 19,5;

- Lentomestari E. Kinnunen 19;

- Ylikersantti N. Katajainen 17,5;

- Luutnantti L. Pekuri 12,5;

- Kapteeni E. Luukkanen 12;

- Luutnantti E. Teromaa 12;

- Vääpeli M. Alho 11,5;

- Kapteeni I. Törrönen 10,5;

- Luutnantti A. Lumme 10,5.[x]

Asemasotavaihe

Asemasotavaihe oli suhteellisen hiljaista myös ilmassa. Sinä aikana Suomen ilmavoimien kalusto vanheni pääsääntöisesti romuksi ja olisi pitänyt hankkia uutta kalustoa tulossa olevan suurhyökkäyksen torjuntaan sekä kouluttaa uuteen kalustoon henkilöstöä. No, kuten arvata saattaa, niin sitä tilaisuutta ei käytetty hyväksi vaan ”nukuttiin ruususen unta”. Hankittiin vain pieni määrä Messerschmitt hävittäjiä ja pieni määrä Ju-88 pommikoneita. Nämä mainitut olivat ajanmukaista ja hyvää kalustoa. Lisäksi Lentokonetehdas teki lisenssillä Blenheimejä, jotka olivat jo täysin vanhentunutta kalustoa ja oli tekevinään uutta kotimaista hävittäjää - mutta se oli jo susi syntyessään ja täysin vanhentunut.

1944

Vuoden 1944 kesällä Venäjä aloitti suurhyökkäyksen (IV Strateginen suurhyökkäys) Suomea vastaan yrittäen jälleen valloittaa koko Suomen - olisipa Ilmavoimillamme ollut ajanmukaista kalustoa - vaan ei juuri ollut. Hyökkäyksen alkuvaiheesta on artikkeli täällä.

Suomi saavutti kuitenkin suurenmoiset torjuntavoitot Kannaksella (Tali-Ihantala, Äyräpää-Vuosalmi ja Viipurinlahti), Nietjärvellä ja Ilomantsissa. Siten Venäjä epäonnistui jälleen yrityksessään valloittaa koko Suomi. Kannaksen taisteluja kuvaavan artikkelin yhteydessä on annettu yksityiskohtaista tietoa myös niihin taisteluihin liittyvästä lentotoiminnasta.

Venäjän ilmavoimat Suurhyökkäyksessä

Hyökkäystä Karjalan Kannaksella olivat tu­kemassa myös Neuvostoliiton ilmavoimien joukko-osastot. 13. Ilma-armeija ja Itämeren laivaston ilmavoimat varasivat maavoimien tukemiseen 741 lentokonetta, joista hävittäjiä oli 158, maataistelukoneita 298, pommituskoneita 265 ja tiedustelukoneita 20 kpl. Lisäksi 13. Ilma-armeijalle alistettiin kaksi pommitus- ja yksi rynnäkkölentodivisioona, joten puna-armeijan suurhyökkäystä oli Karjalan Kannaksella tukemassa yhteensä 1547 lentokonetta.”[xi]

9.6.1944 Venäjän ilmavoimat tekivät Karjalan Kannaksella 1150 sotalentoa. 10.6. 30 minuuttia ennen venäläisten aloittamaa hyökkäystä rynnäköivät venäläisten 172 pommikonetta ja 168 maataistelukonetta Valkeasaaren ja Rajajoen tukikohtia vastaan. Lisäksi kello 11.40-12.00 hyökkäsi hävittäjien suojaamana 298 venäläistä pommi- ja maataistelukonetta suomalaisia tykistöasemia vastaan. Tämän jälkeen vihollisen ilmatoiminta laantui suuremmassa mittakaavassa, mutta vihollisen Il-2 maataistelukoneet jatkoivat silti koko päivän rynnäköintejään pienin muodostelmin suomalaisten taisteluasemia ja muita kohteita vastaan.”

Olisipa Suomella ollut ne 200 ajanmukaista hävittäjäkonetta, jotka suomalaisen hävittäjälentorykmentin komentaja Eka Magnusson olisi halunnut olevan. Magnusson oli rakentanut ”ilman lupaa” Kannakselle toimivan ilmavalvontaverkon - jos olisi ollut hävittäjiä, niin siinä olisi tullut apuharvennusta vihollisen riveihin ihan mukavasti.

Suomen Ilmavoimien kalustotilanne

Suomen Ilmavoimien kalustotilanne suurhyökkäyksen alkaessa oli lohduton. Ajanmukaisia hävittäjälentokoneita Messerschmitt Bf 109 oli  vain 38 kpl ja ajanmukaisia pommikoneita Ju-88 vain 17 kpl.[xii]

Käyttökunnossa olevia Mersuja oli kesäkuun alussa vain 31 kpl.[xiii]

Suomalaiset pommittavat

Maaleja olisi taatusti riittänyt suomalaisille pommikoneille jo 9.6. ja 10.6.1944. Pommituslentoja silloin ei kuitenkaan tehty.

11.6.1944 suomalaiset lähettivät peräti 6 Dornier pommikonetta pommittamaan Suomen kimppuun ryntääviä venäläismassoja. Näistä kuudesta vihollisen ilmatorjunta ampui alas kolme ja oma ilmatorjunta vielä neljännen.[xiv] Tästä seurasi kehoitus pommittaa vain yöllä. !!!

Päivää seuranneena yönä eivät koneemme voineet kuitenkaan lentää huonosta säästä johtuen, mutta iltayöstä seuraavana päivänä eli 12. kesäkuuta olivat pommikoneemme matkalla jälleen. Nyt Lentorykmentti 4:n pommikoneita oli matkassa kaikkiaan 37 konetta (14 JK, 19 BL, 2 DB ja 2 DF) ja niiden lento suuntautui Kivennapa-Mainila maantieosuudelle, jossa koneidemme pommien kohteena olivat vihollisen panssarit ja sotilasrivistöt. Sää oli edelleen matalapilvisyyden vuoksi huono, minkä lisäksi tähystystä haittasi myös paikalla leijunut sumu ja tulipalojen savut. Silti koneiden pudottamat 29 650 kiloa pommeja (jotka koostuivat seuraavista pommeista: 44x250 kg sirpalepommeja, 40x100 kg miinapommeja, 56x100 sirpalepommeja ja 100x12,5 kg sirpalepommeja) osuivat hyvin tielle ja sen molemmin puolin, joten tiellä olleille ja sen viereen suojaantuneille vihollisille aiheutettiin tappioita, mutta myös oma Blenheim menetettiin kiivaassa ilmatorjuntatulessa.”[xv]

14.6. Venäjä hyökkäsi VT-linjaa vastaan Kuuterselässä saaden aikaan läpimurron. Pommituslentorykmenttimme yritti auttaa maavoimiamme omalta osaltaan: ”Lentorykmentti 4 pommitti illan ja yön kuluessa vihollisen panssariryhmityksiä Kuuterselässä 33 koneen voimin (11 JK, 14 BL, 3 DN, 3 DB ja 2 DF). Pommeja pudotettiin kaikkiaan 29 850 kiloa.”[xvi]

Seuraavana päivänä pommarimme tukivat vastahyökkäystä Siiranmäessä: ”Pommituslentolaivue 44:n 11 Junkersia syöksypommitti vihollisen panssareita ja raketinheittimiä Siiranmäessä, pudottaen kohteeseen 17 kappaletta 500 kilon ja 25 kappaletta 250 kilon pommeja.”[xvii]

Olisipa Suomella ollut niiden 11 Junkers Ju-88 pommikoneen - ajanmukaisia - sijaan ollut 100 kpl samoja, niin olisipa tullut ihan eri jälkeä. Ju-88 otti kunnon pommikuorman, eikä vain hiukan näytteeksi kuten Blenheimit. Lisäksi Ju-88 oli oleellisesti tarkempi pommittamaan pistemaaleja kuin Blenheim, joita lentokonetehtaamme edelleen valmisti vaikka ne olivat jo täysin vanhentuneita.

Venäjän sotalennot samaan aikaan

Vihollinen lensi kuitenkin suomalaisia ahkerammin, sillä kaikkiaan Karjalan Kannaksella venäläiset koneet lensivät 13.-17.6. yhteensä 5623 lentoa ja lisäksi laivaston ilmavoimat 1082 lentoa, yhteensä siis 6705 lentoa.”[xviii]

Viimeinen keskitetty pommitus

Ei Suomen pommikoneet loppuneet Jatkosodassa, vaan esimerkiksi vielä 9.8.1944 Pommituslentorykmentti 4. iski koko rykmentin voimin Suojärven asemalle 30 koneen voimin.[xix] Museokoneita oli edelleen jäljellä kiitos tehokkaan hävittäjäsuojauksen.

Pudotetut pommit kesä 1944

Suomen ainoa pommituslentorykmentti pudotti tärkeimpänä aikana 9.6-4.8. torjuttaessa Venäjän yritystä valloittaa koko Suomi yhteensä 1 330 836 kg pommeja[xx], joista 1000 kg jytkyjä oli 118 kpl, 500 kg 463 kpl, 250 kg 1137 kpl ja 100 kg 3547 kpl. Ollapa ollut enemmän Junkers Ju-88 koneita, joilla olisi saanut kurittaa vihollista. Myös Focke-Wulf Fw-190 hävittäjäpommittajat olisivat olleet kova sana - vaan niitähän Suomen ilmavoimille ei jostakin syystä hankittu ensimmäistäkään.

Hävittäjälaivue 34

Käydäänpä lävitse yhden hävittäjälaivueen toimintaa loppupuolelta Jatkosotaa kylmin numeroin. Tämä laivue perustettiinkin vasta sodan loppupuolella - sille hankittiin ”Mersut”.

Taisteluvaihe kesti vain puolisentoista vuotta. Virallisesti tämä yksi ainoa laivue pudotti vain 270 viholliskonetta - todellisuudessa reippaasti enemmän. Lisäksi laivueen lentäjät ampuivat alas 63 konetta, mutta todistajan puuttuessa ne merkattiin koko Lentorykmentti 3n tilille. Ollappa ollut useampia tällaisia laivueita Mersuineen kesällä 1944. Lentorykmentti 3n komentaja Eka Magnusson olisi halunnut 200 Mersua.

Näillä Mersuilla tämän laivueen ohjaajat saavuttivat ajanjaksona 24.3.1943-4.9.1944 seuraavat ilmavoitot:

- Lentomestari Juutilainen 38 pudotusta;

- Majuri Luukkanen 34;

- Kapteeni Puhakka 24;

- Ylikersantti Alakoski 22;

- Lentomestari Lehtovaara 18,5;

- Luutnantti Myllylä 17,5;

- Vääpeli Tani 12,5;

- Luutnantti Karhila 12;

- Lentomestari Tuominen 9;

- Ylikersantti Nuorala 9;

- Luutnantti Tervo 8;

- Kapteeni Pekuri 6;

- Lentomestari Aaltonen 5;

- Kapteeni Lahtela 4,5.

Alasammutuista oli pommittajia 55 kpl, hävittäjiä 167 kpl, maataistelukoneita 41 kpl ja tähystyspalloja 7 kpl. Plus Lentorykmentti 3:n tilille menneet koneet.

Laivue menetti tuhoutuneina 22 Mersua ja vaurioituneina 17 (oli vietävä lentokonetehtaalle korjattavaksi). Olipa mainio asia, että Suomen presidentti Risto Ryti lähetti yksityiskirjeen Hitlerille avun saamiseksi - juuri se mahdollisti jatkuvat konetäydennykset. Toki Marskin avunpyynnöllä saatiin ensimmäinen konetäydennys.

Laivueen tappiot olivat kaikkiaan 11 ohjaajaa sen puolentoista vuoden aikana.[xxi]

Yksi suomalainen vastasi tässäkin sitä kuuluisaa ”kymmentä ryssää”.

Suomen pommikonetappiot

Suomen pommikonetappiot Jatkosodassa olivat suuret - lähinnä siksi, että jouduttiin käyttämään vanhentuneita konetyyppejä - taas kerran oli säästetty ja se säästäminen jouduttiin maksamaan urhoollisten lentäjiemme verellä.

Konetyypeittäin jakaantuneena pommikonemenetyksemme jakaantuivat seuraavasti: Blenheimejä 40 konetta. Kokonaismäärä ilmavoimissamme 97 Blenheimiä. Menetysprosentti 41,2 %.

DB-3 ja DB-3f koneita 8 kappaletta. Kokonaismäärä ilmavoimissamme 15 DB-3 konetta, joista yksi tuhoutui matkalla Suomeen (otettu huomioon konemenetyksissä). Menetysprosentti kaikkiaan 53,3 %.

Dorniereja 9 konetta + 1 Saksaan menetetty. Kokonaismäärä ilmavoimissamme 15 Dornieria. Menetysprosentti 60 %. Tai 66,7% Saksaan menetetty kone huomioiden.

Pe-2 koneita 7 kappaletta. Kokonaismäärä ilmavoimissamme 8 Pe-2 ja Pe-3 konetta. Menetysprosentti 87,5 %.

Junkerseja 8 konetta. Kokonaismäärä ilmavoimissamme 24 Junkersia, joista yksi tuhoutui matkalla Suomeen (otettu huomioon konemenetyksissä). Menetysprosentti kaikkiaan 33,3 %.

Yhteensä 72 tuhoutunutta konetta. Pommikoneiden kokonaismäärä ilmavoimissamme 159 konetta. Menetysprosentti 45,3 % (Saksaan menetetty kone huomioiden, tuhoutuneita koneita yhteensä 73 eli 45,9%).

Kuten luvuista huomataan, olivat pommikoneidemme menetykset jatkosodan aikana erittäin suuret. Vihollisen hävittäjät ja ilmatorjunta kykenivät kuitenkin pudottamaan koneistamme vain 32 konetta, joka on 44,4 % kokonaistappioistamme ja 20,1 % koko pommituskone kalustostamme.”[xxii]

Lentokonetappiot kaikkiaan Jatkosodassa

Hävittäjät ampuivat alas 85 kpl, ilmatorjunta ampui alas 67 kpl, ei palannut lennolta 22 kpl, tuhoutui lentokentällä 23 kpl, muu vihollisvaikutus 18 - yhteensä 215 kpl. Lisäksi erilaisissa lento-onnettomuuksissa ja lentovaurioissa menetettiin 208 lentokonetta, eli menetykset yhteensä 423 konetta.[xxiii]

Huomattava osa menetyksistä johtui siitä, että jouduttiin lentämään ”museokoneilla”. Esimerkiksi moottorin sammuminen lennolla vei runsaasti koneita ja monta hyvää lentäjää paremmille metsästysmaille. Myös huonojen suunnistuslaitteiden ja radioiden vuoksi menetettiin suuri määrä koneita huonoissa sääolosuhteissa.

Venäjän lentokonetappiot Jatkosodassa

”Neuvostoliitto menetti Suomen rintamilla sodan aikana 2 792 konetta. Niistä suomalaisten lentojoukot pudottivat 1 600 ja ilmatorjuntajoukot 1 031. Suhde suomalaisten tappioihin on häkellyttävä.”[xxiv]

Toisen lähteen mukaan Ilmavoimat pudottivat Jatkosodassa vain 1 567 konetta[xxv], mutta ilmatorjuntajoukot 1 107 konetta[xxvi].

Jatkosota

Etusivulle


[i] Risto Pajari, Jatkosota ilmassa, 1982, sivu 24

[ii] Risto Pajari, Jatkosota ilmassa, 1982, sivu 25

[iii] Risto Pajari, Jatkosota ilmassa, 1982, sivu 23

[iv] Risto Pajari, Jatkosota ilmassa, 1982, sivu 27

[v] Risto Pajari, Jatkosota ilmassa, 1982, sivu 57

[vi] Risto Pajari, Jatkosota ilmassa, 1982, sivu 58

[vii] Risto Pajari, Jatkosota ilmassa, 1982, sivu 58

[viii] Risto Pajari, Jatkosota ilmassa, 1982, sivu 290

[ix] Lauri Pekuri, Hävittäjälentäjä. 2006, sivu 107

[x] Lauri Pekuri, Hävittäjälentäjä. 2006, sivu 362

[xi] Atso Haapanen. Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 143

[xii] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Rintamalla, 2002, sivu 202

[xiii] Aimo Jutila et al, Päämajan hukatut kuukaudet, 2004, sivu 66

[xiv] Atso Haapanen. Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 145

[xv] Atso Haapanen. Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 145

[xvi] Atso Haapanen. Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 146

[xvii] Atso Haapanen. Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 146

[xviii] Atso Haapanen. Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 146      

[xix] Atso Haapanen. Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 156

[xx] Atso Haapanen. Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 162

[xxi] Joppe Karhunen, Ässien iskulaivue, 1976, sivut 235-239

[xxii] Atso Haapanen. Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 184

[xxiii] Risto Pajari, Jatkosota ilmassa, 1982, sivu 341

[xxiv] Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Rintamalla, 2002, sivu 203

[xxv] Tarmo Metsälä, Isänmaan puolesta, 2002, sivu 62

[xxvi] Tarmo Metsälä, Isänmaan puolesta, 2002, sivu 63

Jatkosota

Etusivulle