Ilomantsin torjuntavoitto 1944
Täydennetty 7.12.2007 Juhani Putkinen
Tässä artikkelissa kerrotaan Jatkosodan viimeisestä torjuntavoitosta.
Puna-armeijan
suurhyökkäykset oli jo pysäytetty Tali-Ihantalan, Viipurinlahden, Äyräpää-Vuosalmen
ja U-aseman (Nietjärvi) suurtaisteluissa.
Nyt
Neuvostoliiton puna-armeija teki viimeisen suurhyökkäyksen Ilomantsin
suunnassa heinä-elokuun vaiheessa vuonna 1944 alun alkaen kahden divisioonan
(176. ja 289. D) voimin. Puna-armeija yritti vallata Ilomantsin tärkeän
tienristeyksen ja edetä sieltä Suomen VI AK (armeijakunta) selustaan, joka oli
pysäyttänyt puna-armeijan hyökkäyksen.
Jääkärikenraalimajuri,
Mannerheim-ristin ritari, Erkki Raappanan johtamat tilapäisjoukot -
viivytystaisteluissa kulunut ja väsynyt 21. Pr (noin 7 000 miestä) ja Karjalan
Kannakselta apuun siirretty levännyt ja täydennetty Ratsuväkiprikaati (Rv.Pr,
noin 6 000 miestä) kävivät rohkeaan kaksinkertaiseen kaksipuoliseen
saarrostukseen perustuvaan vastahyökkäykseen tehden ensin molemmista
divisioonista omat mottinsa Leppävaaran-Lutikkavaaran ja
Vellivaaran-Lehmivaaran alueille ja pilkkoen sekä tuhoten sitten näitä
divisioonia. Tämä Ilomantsin taistelu käytiin noin 40 km leveällä ja noin
30 km syvällä alueella.
Samanaikaisesti
idästä yritti tulla motitetuille puna-armeijan divisioonille apuun kolme
merijalkaväkiprikaatia (69., 70. ja 3.), sekä panssariprikaati ja
pioneeriprikaati, nämä kuitenkin torjuttiin.
Lopulta
venäläiset näkivät tilanteensa toivottomaksi ja divisioonien henkilöstön
rippeet tekivät läpimurron itään (eli pakenivat taistelukentältä).
Divisioonien raskas kalusto jäi suomalaisten sotasaaliiksi (mm. yli 100 tykkiä
ja lähes sata kranaatinheitintä), ja taistelukenttä jäi taistelun
voittaneiden suomalaisten haltuun.
Ryhmä
Raappanan tykistö ampui kymmenen vuorokauden aikana 36 000 kranaattia ja venäläinen
tykistö noin 10 000 kranaattia. Venäläisen tykistön vähäiseen
tulitoimintaan oli syynä mm. suomalaisten sissien suorittamat ammuskolonnien
tuhoamiset. Esimerkiksi Mannerheim-ristin ritari, luutnantti Heikki Nykäsen
johtama sissiosasto tuhosi 30 kuorma-auton kolonnan, joka oli kuljettamassa
tykistön ammuksia.
Suomalaisen
lähteen (http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria) mukaan: ”Neuvostoliittolaisten
arvioidut tappiot olivat 3200 kaatunutta ja monituhantinen haavoittuneiden
joukko. Suomalaisten tappiot olivat kaatuneina ja kadonneina lähes 400 sekä
haavoittuneina 1300.”
Venäläisen lähteen (professori Juri Kilin) mukaan: ”Ilomantsin mottitaistelun osallistuneiden yhtymien (289 ja 176.JvD, 3, 69 ja 70 MjvPr) kokonaistappiot 1-11.8. välisenä aikana olivat esikuntien antamien tietojen mukaan noin 5 000 miestä, joista noin 1 550 kaatunutta ja kadonnutta.”
Tappioiden ero selittyy osittain sillä, että suurtaistelua käytiin pari päivää jo heinäkuun puolella ja venäläinen tappiotieto koskee vain elokuuta.
Lähteitä:
- Tuomo Rystin dokumenttielokuva Korpisodan suurvoitto
- Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Sodan kartat (2003)
- Erkki Nordberg Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla (2003)