Hyökkäyskäsky

Venäjän hyökkäyskäskyjä eri valtioiden kimppuun on etsitty ”kissojen ja koirien kanssa”. Jostakin syystä ne ovat erittäin salaisia ja piilotettu salaisimpien arkistojen pimeimpiin sopukoihin.

Venäjän johdolla ei myöskään ole ollut tapana allekirjoittaa hyökkäyskäskyjään - niin ei ollut laita myöskään Suomen ja Venäjän välisen Talvisodan hyökkäyskäskyn kanssa. Vaikka eihän Venäjä edes myöntänyt käyvänsä sotaa Suomea vastaan.

Talvisodan aloituskäskyt

”Leningradin sotilaspiirin sotilasneuvoston 29.10.1939 hyväksymää Suomenvastaisen sodan operaatiosuunnitelmaa seurasi sota-asiainkomissaarin Vorosilovin 15. marraskuuta Leningradin sotilaspiirin sotaneuvostolle antama käsky aloittaa joukkojen keskitys. Marraskuun 21. päivänä neuvostoarmeijoille annettiin hyökkäyskäskyt ilmoituksin, että »hyökkäyksen aloittamisen päivämäärä käsketään erikseen».

Hyökkäyksen operatiivinen käsky annettiin 29. marraskuuta 1939. Leningradin sotilaspiirin päällystöä hiostettiin aidolla stalinistisella hengellä, kun käskynä oli Viipurin valtaaminen neljässä päivässä ja Helsinkiin oli edettävä kahdessa viikossa.”[i]

Allekirjoitus

”Tähän mennessä julkaistuissa puna-armeijan sotilaallisissa hyökkäyskäskyissä ei löydy Stalinin allekirjoituksia. Tämä havainto koskee ylipäätään muitakin jo julkaistuja sotilaallisiin valmisteluihin liittyneitä neuvostodokumentteja. Stalin kykeni häivyttämään itsensä virallisten dokumenttien ja tapahtumien taustalle, vastuu huonoista tuloksista siirtyi päätösten allekirjoittajille. Mutta Stalin ohjaili näkymättömänäkin itse tapahtumia.

Kun lopullinen operatiivinen hyökkäyskäsky Suomen miehittämiseksi tehtiin 29.11.1939, sen allekirjoittivat Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston komentaja, kenraali K. Meretskov ja Leningradin puoluejohtaja A.A. Zdanov.”[ii]

Marssiaikataulut Ouluun ja Kemiin

Laatokan pohjoispuolella hyökänneen 9. armeijan divisioonan oli määrä edetä Ouluun ja Pohjanlahdella kolmessa vaiheessa 20 vuorokaudessa. 70-90 kilometrin taival Nurmeksen–Hyrynsalmen linjalle piti toteutua viidessä vuorokaudessa. Kemijärven–Kauppilanmäen linja oli määrä saavuttaa kolmessa tai neljässä päivässä, mikä merkitsi noin 90 kilometrin marssia siinä ajassa. Kolmannessa vaiheessa pohjoinen operaatio päättyisi Oulun ja Kemin valtaukseen, noin 30 kilometrin päivämarssilla. Suomi olisi näin katkaistu kahdessa kolmessa viikossa kahtia.”[iii]

Sinfonia voitonjuhliin Helsingissä

NKVD kokosi nimekkäistä neuvostotaiteilijoista laulu- ja tanssiryhmiä, joihin osallistui mm. säveltäjä Dmitri Sostakovits. Stalin määräsi hänet säveltämään punaisen armeijan voitonjuhlia varten Helsingissä suomalaisia kansansävellyksiä sisältävän lyyrisen sinfonian.”[iv]

Imperialistinen valloitussuunnitelma

Vuonna 1939 suunnitelma suomalaisesta kansandemokratiasta kansanhallituksineen oli puhdasoppinen stalinistinen ratkaisu, jossa ei ollut hiventäkään vallankumouksellista idealismia tai muuta ideologiaa, vain Suomen väkivaltainen haltuunotto. Kuusinen ja Tuominen olivat tämän Stalinin neuvostovaltion imperialistisen tavoitteen puhdasverisiä toteuttajia.”[v]

”Suunnitelmat hyökkäyssodan aloittamiseksi Suomea vastaan olivat Stalinin työpöydällä jo ennen Hitlerin kanssa solmittua paktia.”[vi]

”Sotilaspiirin operatiivisessa suunnitelmassa, joka oli toimitettu 29.10.1939 Molotoville, sanottiin: »Hyökkäyskäskyn tullessa joukkomme hyökkäävät Suomeen yhtä aikaa kaikilla alueilla tavoitteena eristää vihollisen voimaryhmittymät ja yhdessä ilmavoimien kanssa tuhota Suomen armeija.» Punaisen armeijan tehtävään arvioitiin kuluvan aikaa kaksi kolme viikkoa.”[vii]

”Syy Talvisotaan”

Punaisen armeijan ylin politrukki ja Stalinin luottomies Lev Mehlis kertoi päiväkäskyssään 31. tammikuuta 1940 — siis kaksi päivää sen jälkeen kun Stalin oli ilmoittanut luopuvansa Kuusisen hallituksesta — puna-armeijalaisille, mistä Suomenvastaisessa sodassa nyt oli kysymys:

»Suomen mannerheimiläis-tannerilaiset isännät, jotka pyrkivät muuttamaan Suomen englantilaisten ja ranskalaisten imperialistien sillanpääasemaksi Neuvostoliittoa vastaan, oli lyötävä nyt, kun Britannia ja Ranska olivat sidottuja sotaan lännessä.».”[viii]

Huomatkaa - ei sanaakaan ”Saksan uhasta”, jota suomettunut historiankirjoitus jaksaa korostaa. Suomi piti saada valloitettua silloin kun Englanti ja Ranska olivat sidottuja sotaan Venäjän liittolaista Saksaa vastaan.

Liittolainen onnitteli

Stalin oli kiirehtinyt välittämään liittolaiselleen Hitlerille tiedon Kuusisen hallituksesta jo päivää ennen sen nimittämistä. Ulkoministeri Molotov tapasi Saksan lähettilään von der Schulenburgin 30. marraskuuta 1939, samana päivänä jolloin talvisota alkoi. Keskustelusta laadittu saksalainen ja neuvostoliittolainen asiakirja ovat sisällöltään identtiset.”[ix]

”Saksan lähettiläs von Schulenburg onnitteli Molotovia 7. maaliskuuta 1940 puna-armeijan loistavien menestysten vuoksi. Molotov totesi ilahtuneena neuvostojoukkojen valtaavan lähipäivinä Viipurin.”[x] Todellisuudessahan Venäjä EI kyennyt valloittamaan Viipuria Talvisodassa.

Venäjän ikuinen tavoite

”Historiallisessa katsauksessaan Stalin totesi Suomen valloittamisen olevan Venäjän ikuinen tavoite. »Tiedämme maamme ja armeijamme historiasta, että olemme valloittaneet Suomen neljä kertaa. Nyt oli viidennen kerran vuoro.» Stalin sanoi, ettei »täydellistä suunnitelmaa ole vielä pantu toimeen». Näin hän myönsi »kokemattoman» punaisen armeijan epäonnistumisen. Stalin sanoi suomalaisilla olleen sodan alkamishetkellä täsmälleen kaksi vaihtoehtoa käytettävissään, jotka sisälsivät saman lopputuloksen: »Valitkaa toinen kahdesta: joko suostutte suuriin myönnytyksiin tai teemme teistä silppua ja saatte Kuusisen hallituksen, joka teurastaa (potroshit = suolistaa, repii sisukset) teidän hallituksenne.»688 Mutta Stalin ei ollut ottanut huomioon kolmatta vaihtoehtoa, johon suomalaiset onnistuneesti turvautuivat, ja joka yllätti hänet – puolustussodan.”[xi]

Talvisota

Etusivulle


[i]  Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 98

[ii] Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 102

[iii] Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 101

[iv] Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 103

[v] Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 121

[vi] Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 267

[vii] Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 269

[viii] Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 216

[ix] Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 129

[x] Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 262

[xi] Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 278

Talvisota

Etusivulle