Ensimmäisen Maailmansodan alku

"Panovirheen" korjaus 29.3.2006 Juhani Putkinen.

Ensimmäisestä maailmansodasta, sen syistä ja aloittajasta on valitettavasti vallalla virheellisiä käsityksiä, jotka ilmenevät mm. internetfoorumeilla. Tässä artikkelissa ei puututa varsinaisiin Ensimmäisen Maailmansodan taisteluihin ja lopputulokseen, vaan nimenomaan sodan syihin ja aloittajaan.

Yleisiä väitteitä ovat esimerkiksi, että Saksa pyrki valloittamaan maailman (eli olisi ollut imperialistinen valtio), oli hirveän militaristinen ja rakensi valtavia asevoimia käyttäen suunnattomia summia asevarusteluun ennen Ensimmäistä Maailmansotaa. Tarkastellaanpa asiaa lähemmin.

Imperialismi, militarismi, varustautuminen

Lainaus koskien imperialismia: ”Jos imperialismin olisi pitänyt aiheuttaa jokin sota, se olisi ollut Britannian ja Venäjän välinen sota, joka jäi syttymättä 1870- ja 1880-luvulla. Tai sota Britannian ja Ranskan välillä, joka jäi syttymättä 1880- tai 1890-luvulla. Loppujen lopuksi juuri nämä kolme suurvaltaa olivat todelliset imperialis­tiset kilpailijat, jotka yhä uudelleen joutuivat toistensa kanssa riitoihin Is­tanbulista Kabuliin (Britannian ja Venäjän tapauksessa) ja Sudanista Sia­miin (Britannian ja Ranskan tapauksessa).”[i]

Lainaus koskien Saksan militarismia: ”missään ei antimilitaristinen vasemmisto ollut vah­vempi kuin Saksassa, jossa äänioikeus oli Euroopan demokraattisimpia. Silti väitteet Saksan sotaa edeltäneestä militarismista ovat osoittautuneet niin sitkeiksi, että niitä voi yhä lukea historian oppikirjoista.”[ii]

Saksa ei suinkaan halunnut olla silloinkaan (kuten ei Toisessakaan Maailmansodassa) Englannin vihollinen, vaan olisi halunnut olla Englannin liittolainen ja ystävä. Lainaus: ”Nyt [Saksan suurlähetystön ensimmäinen sihteeri paroni Hermann von] Eckardstein ehdotti keisarin nimissä "mah­dollista liittoa Englannin ja Saksan kesken... pohjana olisi molempien suur­valtojen antama takuu toistensa omistuksista". Paketin osana hän tarjosi Britannialle "vapaat kädet Egyptissä ja Transvaalissa" ja vihjasi, että "suora puolustusliitto... voisi tulla myöhemmin".”[iii]

Saksan ylivaltapyrkimys on sepitettä: ”Miksi sitten Grey ja useimmat ulkoministeriön ja pääesikunnan korkeat virkamiehet silti loihtivat esiin saksalaisten juonittelut napoleonmaisesta vallasta, joka suoraan uhkasi Bri­tanniaa? On mahdollista, että he liioittelivat elleivät suorastaan sepittäneet perustellakseen sotilaallisen avun suosikilleen Ranskalle. Toisin sanoen, juuri koska he toivoivat Britannian liittoutuvan Ranskan ja Venäjän kanssa, oli välttämätöntä uskoa saksalaisilla olevan suurisuuntaisia suun­nitelmia hankkia Euroopan ylivalta.”[iv]

Entäpä sitten ne väitetyt Saksan valtavat asevoimat miehinä verrattuina muihin asevoimiin vuonna 1914: [v]

Maa                   Rauhanajan vahvuus + siirtomaat

Saksa                   761 000 + 7 000

Itävalta-Unkari       478 000

Venäjä                   1 445 000

Ranska                  827 000 + 157 000

Britannia                248 000 + 190 000

Maa                   Sodanajan vahvuus

Saksa                   2 147 000

Itävalta-Unkari      478 000

Venäjä                   3 400 000

Ranska                  1 800 000

Britannia                248 000 + 190 000

 

Ja sitten näiden maiden sotilasmenot miljoonia puntia vuonna 1913: [vi]

Saksa                   93,4

Itävalta-Unkari      25

Venäjä                  101,7

Ranska                 72

Britannia               72,5

 

Katsotaan vielä sotilasmenoja % bruttokansantuotteesta vuonna 1913: [vii]

Saksa                   3,6

Itävalta-Unkari      2,0

Venäjä                  4,6

Ranska                 3,7

Britannia               3,1

No näyttääkö ne Saksan sotilasmenot ja varustautuminen suurelta verrattuna Venäjään, Ranskaan ja Britanniaan? Eikös pidäkin tunnustaa, että Saksa oli suorastaan maltillinen? Kannattaa vertailla numeroja, eikä uskoa kommunistipropagandaa.

Sodan aloittaja

Saksaa syytetään Ensimmäisen Maailmansodan aloittajaksi, mutta aloittiko Saksa todella Ensimmäisen Maailmansodan?

Miksi Suomessa ei yleisesti puhuta imperialistisen Venäjän imperialistisesta liittolaisesta Serbiasta syyllisenä Ensimmäiseen Maailmansotaan? On selvää, että Saksa teki Toisen Maailmansodan yhteydessä suuria rikoksia ihmisyyttä vastaan mm. murhaamalla juutalaisia - mutta ei se oikeuta väärentämään historiaa niin, että Saksa olisi syyllinen kaikkeen maan ja taivaan välillä.

Lainaus siitä Serbian imperialismista: ”[Serbian hallituksen] politiikka oli aggressiivisen nationalis­tista ja laajentumishaluista. Serbit halusivat tehdä 1900-luvun Balkanilla täsmälleen saman, minkä Kreikka oli tehnyt Peloponnesoksella 1820-Iu­vulla, Belgia Flanderissa 1850-luvulla, Piemonte Italiassa 1850-luvulla ja Preussi Saksassa 1860-luvulla: laajentaa aluettaan "eteläslaavien" na­tionalismin nimissä.”[viii]

Lähdetäänpä tarkastelemaan kronologisesti mitä tapahtui:

1. Serbinationalisti, jolla oli yhteyksiä Serbian sotilastiedusteluun[ix], murhasi Itävalta-Unkarin kruununperillisen ja hänen puolisonsa Sarajevossa 28.6.1914.[x]

2. Itävalta-Unkari halusi, että murhaa tutkittaisiin kansainvälisessä yhteistyössä, mutta Serbia kieltäytyi siitä. Itävalta-Unkari esitti Serbialle uhkavaatimuksen 23.7.1914.[xi]

3. Serbia kieltäytyi suostumasta ja suoritti liikekannallepanon 25.7.1914.[xii] Lainaus: ”Sellaista oli Serbian ulkopolitiikka: eräänlainen nationalistinen muunnelma Leninin dictumista "mitä pahempi sen parempi". Serbian ulkoministeri sa­noi, että "totta kai ratkaisu olisi paljon yksinkertaisempi, jos Itävalta-Un­karin hajoaminen sattuisi samaan aikaan kuin Turkin hävittäminen".”[xiii]

4. Venäjän tsaari Nikolai II ja hänen joukkojensa ylipäällikkö, suuriruhtinas Nikolai, sopivat armeijan osittaisesta mobilisoinnista 25.7.1914. ”Saksa uhkaa aloittaa joukkojensa mobilisoinnin, jos Venäjän liittolaiset Britannia ja Ranska eivät onnistu pysäyttämään Venäjän sotavalmisteluja.”[xiv]

”Moltke vakuutti Conradille: "Samalla hetkellä kun Venäjä mobilisoi, myös Saksa mobilisoi ja mobilisoi ehdottomasti koko armeijansa." Mutta Saksan väliintulo täh­täsi vähentämään eikä lisäämään sodan riskiä”[xv]

Saksa pelkäsi hävityssotaa Saksaa vastaan. Saksan keisarin mielipide 30.7: "Englanti, Venäjä ja Ranska ovat sopineet keskenään... ottavansa Itävallan ja Serbian konfliktin verukkeeksi käydä hävityssotaan meitä vastaan... Sak­san kuuluisa piiritys on viimein tullut täydeksi tosiasiaksi... Me pyriste­lemme eristettyinä verkossa."[xvi]

Poincare teki selväksi, että "jos Venäjä ryhtyy sotaan, niin tekee Ranskakin".”[xvii]

Venäjä oli korottanut varustelukilvan panosta pitämällä palveluksessa asevelvolliset, jotka normaalisti olisi kotiutettu vuoden lopussa.[xviii]

5. Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle 28.7.1914 kello 12.[xix] Britannian hallitus määrää sotalaivansa ryhmittymään siten, että Kotilaivasto ”pystyy hallitsemaan Pohjanmerta ja estämään Saksan laivaston pääsyn maailman valtamerille.”[xx]

6. Ensimmäisen Maailmansodan ensimmäinen taistelu. Itävalta-Unkarin sotalaivat tulittavat Tonavalta Serbian pääkaupunkia Belgradia 29.7.1914. Serbian tykistö vastaa tulitukseen.[xxi]

7. Venäjän tsaari allekirjoitti osittaista liikekannallepanoa koskevan määräyksen 29.7.1914.[xxii]

8. Saksa ilmoitti Venäjälle, että sen osittainenkin mobilisaatio tulee laukaisemaan laajemman sodan 29.7.1914.[xxiii]

9. Saksan merivoimat määrättiin liikekannalle 29.7.1914.[xxiv]

10. Venäjän tsaari päätti suorittaa täyden liikekannallepanon 30.7.1914 kello 2 yöllä ja mobilisaatio alkoi seuraavana päivänä.[xxv] Tämä liikekannallepano johti Ensimmäisen Maailmansodan syttymiseen. ”Mannermainen sota oli nyt taatusti väistämätön.”[xxvi]

Lainaus: ”Venäjän pääesikunnan päällikkö kenraali Nikolai Januskevits oli päättänyt (kuten hän kertoi Sa­zonoville) "pistää puhelimeni säpäleiksi ja kaiken kaikkiaan ryhtyä toimiin, jotka estävät ketään [eli tsaaria] löytämästä minua antaakseen vastakkaisia käskyjä, jotka voisivat jälleen pysäyttää mobilisaatiomme". Ja jos Venäjä mobilisoi, saksalaiset pitivät tiukasti kiinni siitä, että heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä samoin. Se merkitsi hyökkäystä Belgiaan ja Ranskaan. Lyhyesti, "aikataulun mukainen sota" alkoi samalla hetkellä, kun Venäjä päätti julistaa täyden liikekannallepanon”[xxvii]

11. ”Venäjälle on annettu uhkavaatimus, että sen täytyy lopettaa kaikki sotavalmistelunsa elokuun 1. päivän kello 12:een mennessä” 31.7.1914.[xxviii]

12. Ranskan presidentti Poincaré julisti yleisen liikekannallepanon 1.8.1914.[xxix]

13. Saksa aloitti liikekannallepanon Venäjää vastaan 1.8.1914 kello 17.00 ja julisti sodan kello 19.10.[xxx]

14. Saksa antoi Belgialle uhkavaatimuksen, jossa vaadittiin ”saksalaisille joukoille esteetön kulku Belgian alueen läpi Ranskan hyökkäyksen estämiseksi” 2.8.1914 kello 19.00. Uhkavaatimus umpeutuu 12 tunnin kuluttua.[xxxi]

15. Turkin sotaministeri solmi ”Saksan kanssa salaisen sotilasliiton suojellakseen maataan mahdolliselta Venäjän hyökkäykseltä 2.8.1914.”[xxxii]

16. Britanniassa julistettiin yleinen liikekannallepano 3.8.1914.[xxxiii]

17. Saksa julisti sodan Ranskalle 3.8.1914.[xxxiv]

18. Britannia julisti sodan Saksalle 4.8.1914 kello 23.00.[xxxv]

19. Saksa julisti sodan Belgialle ja aloitti hyökkäyksen 4.8.1914 (valitettavasti lähde ei anna kelloaikaa).[xxxvi]

20. Itävalta-Unkari julisti sodan Venäjälle 5.8.1914 kello 12.[xxxvii]

21. Montenegro julisti sodan Itävalta-Unkarille 5.8.1914.

22. Saksalaiset joukot aloittavat hyökkäyksen Belgian Liegen rajalinnoitusta vastaan 5.8.1914 yöllä, muttei onnistu valtaamaan yhtään uloimmista linnoituksista.[xxxviii]

23. Serbia julisti sodan Saksalle 6.8.1914.

24. Ranska julisti sodan Itävalta-Unkarille 10.8.1914.[xxxix]

25. Britannia julisti sodan Itävalta-Unkarille 12.8.1914.[xl]

26. Ranska hyökkäsi Saksan Lothringeniin 14.8.1914.[xli]

27. Itävaltalaissyntyinen Adolf Hitler liittyi vapaaehtoisena Saksan armeijaan 16.8.1914.[xlii]

28. Venäjän kaksi armeijaa hyökkäävät idästä ja kaakosta Saksan Itä-Preussiin 17.8.1914.[xliii]

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle


Niall Ferguson - Oxfordin yliopiston Historian laitoksen tutkija.

 

[i] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 86

[ii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 77

[iii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 96

[iv] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 123

[v] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 139

[vi] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 153

[vii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 157

[viii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 190

[ix] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 192

[x] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 10

[xi] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 10

[xii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 10

[xiii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 193

[xiv] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11

[xv] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 193

[xvi] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 198

[xvii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 193

[xviii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 193

[xix] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11

[xx] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11

[xxi] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11

[xxii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11

[xxiii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11

[xxiv] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11

[xxv] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 203

[xxvi] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 203

[xxvii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 203

[xxviii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11

[xxix] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 12

[xxx] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 12

[xxxi] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 12

[xxxii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 12

[xxxiii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 12

[xxxiv] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 12

[xxxv] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 13

[xxxvi] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 13

[xxxvii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 15

[xxxviii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 15

[xxxix] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 16

[xl] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 17

[xli] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 17

[xlii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 17

[xliii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 18

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle