Avunpyyntöjä Suomeen

Kun Vienassa ja Aunuksessa jatkui pakkovenäläistäminen ja venäläisten toimesta orjuutettiin karjalaisia, niin karjalaiset suuntasivat toivonsa heimokansaan Suomessa ja esittivät Suomeen lukuisia avunpyyntöjä.

Uhtua 20.1.1918

”Mutta karjalaisten katseet olivat edelleen kiinteästi kohdistuneina Suomeen päin. Heidän ajatuksilleen ja tunteilleen on kuvaava Uhtualta 20.1.1918 Suomen kansalle osoitettu noin sadan miehen ja naisen allekirjoittama onnentoivotus. Siinä lausuttiin ensinnäkin: "- me, vienankarjalaiset, heimonne lapset, olemme suurella mielenkiinnolla seuranneet sitä tarmokasta taistelua, jota Suomen kansa on niin järkähtämättä ja yhtenä miehenä vapautensa puolesta käynyt. Nyt Suomen itsenäisyyden tultua tunnustetuksi sekä Venäjän että monien muiden ulkovaltojen taholta me, tämän adressin alle nimemme kirjoittaneet heimoveljenne ja heimosisarenne, tahdomme lähettää Teille mitä vilpittömimmän ja sydämellisimmän onnittelumme saavuttamanne vapauden johdosta, samalla kun toivotamme Suomen kansalle mitä parhainta ja valoisinta tulevaisuutta."

Tässä Karjalasta Suomelle osoitetussa, tiettävästi ensimmäisessä virallisessa asiakirjassa saatettiin Suomen kansan tietoon myös karjalaisten toiveet heimonsa valtiollisesta kysymyksestä sekä avun kaipuusta Suomesta käsin. Näin siinä lausuttiin: "Meillä, rajantakaisella heimokansallannekin, vienankarjalaisilla on myöskin alulla taistelu kansallisen vapautemme puolesta, mutta voimamme ovat heikot, työmme käy hitaasti ja pakostakin toisinaan - orjuuden kahleiden painaessa meitä ­ tahtoo kansalaisemme vallata ajatus, voimmeko asiaamme ajaa toivottuun päämäärään ilman ulkoapäin tulevaa apua. Sen vuoksi rohkenemme kääntyä Teidän puoleenne, Te Suomen suomalaiset, Te, läheisin heimokansamme, sillä vakaalla toivomuksella, että Te ette tule unhoittamaan meitä, vaan ojennatte meille mitä pikimmin auttavan kätenne meidän vapauttamiseksemme siitä sorretusta asemasta, jonka alaisina meidän on täytynyt vuosisatoja vaeltaa eroitettuna kansamme pääaineksesta - Suomesta".[i]

Viimeinen yritys

”Ennakkotietojen johdosta, joita saatiin rauhansopimuksen suunnitelmista, pitivät Vienan, Aunuksen ja Inkerin hallintoelimet yhteisen neuvottelun 13.9.1920 Viipurissa. Ne kääntyivät silloin vielä viime hetkellä Suomen hallituksen ja kaikkien Suomessa olevien länsivaltain edustajistojen puoleen periaateilmaisuin kansojensa pelastamiseksi uhkaavilta kohtaloilta ja vaativat vapaata kansanäänestystä alueillaan siitä, tahtovatko ne muodostaa itsenäisen valtion vaiko liittyä johonkin toiseen valtakuntaan.”[ii]

Kuten tiedämme, niin virallinen Suomi hylkäsi heimokansamme ja he joutuivat jäämään Venäjän orjuuteen - kuolemaan kansana.



[i] Eero Kuussaari, Vapaustaistelujen teillä, 1957, sivut 24-25

[ii] Eero Kuussaari, Vapaustaistelujen teillä, 1957, sivu 158

Suomen heimot

Suomen historiaa

Etusivulle