Jokainen
päivä on lahja, alkuteoksesta "Todays Gift" suomentanut Hilkka Pekkanen, WSOY
1999
Kehitä mielenrauhaasi/Hyväksy itsesi ja muut
Elämä on vain ohikiitävä hetki, miksi et eläisi sitä
Richard Carlson: Älä hikeenny pikkuasioista, suom.
Riikka Toivanen, WSOY 1998
Kirjallinen tuotanto
Tule lasten kaltaiseksi
Elämästä energiaa
Lastenkirjailijan homma
Jättäkää yhdessäolon väliin tilaa
Luonneanalyysia ja arkipäivän viisautta
On elämä sittenkin aika kumma juttu
Jokainen päivä on lahja, alkuteoksesta "Todays Gift" suomentanut Hilkka
Pekkanen, WSOY 1999
Olet joskus pienenä pelännyt ukkosen jyrinää.
Ehkä joku sanoi sinulle, että jyrinää ei tarvitse pelätä. Salama tekee kaiken
"työn".
Kirjan tekijä johdattelee tästä esimerkistä meidät ajattelemaan omaa elämäämme.
Jos pidämme kovaa melua tekemisistämme, jää päämäärä usein saavuttamatta.
Hiljaisuudessa ponnisteleminen päämäärän saavuttamiseksi on paljon tehokkaampaa.
Ihmisissä on pisara Jumalaa. Jumalallisesta osastaan ihminen ammentaa joka päivä
itselleen voimaa, rohkeutta, toivoa, uskoa ja rakkautta. Kun tätä jumalallisen kauneuden
hiventä itsessämme kehitämme, tulemme lähemmäs oikeaa jumalisuutta, kehitämme sitä
osaa itsessämme, joka oli olemassa ennen kaiken alkua.
Luonto on paras takuu kuolemattomuudestamme. On lohdullista tietää, että olemme osa
luonnon suurta suunnitelmaa, Jumalan kädellään tekemän kaikkeuden pisara. On myös
syytä muistaa, oma vähäpätöisyytemme. Kun katsomme tähtitaivasta, saamme käsityksen
maailmankaikkeudesta. Tähdet myös lohduttavat meitä ja niiden kaukaa avaruudesta
hehkuvalla valolla on hiljainen, parantava vaikutus.
Mutta ihminen on yksilönäkin monimutkainen. Itsetarkkailuun meitä opettavat vanhat
oppi-isät. Eräs tapa tarkkailla itseään ja omaa moraaliaan on huomioida, mitä tekisi,
jos tietäisi, että kukaan ei saa koskaan sitä selville. Monet auttavat ystäviään
vain saadakseen hyvän maineen ja suosiota. Nämä usein kaipaavat kiitosta teoistaan.
Hiljainen auttaja katoaa paikalta silloin, kun on suosionosoitusten vuoro.
Pidän tämän kirjan tavasta lähestyä ihmisen elämän lainalaisuuksia ja
arkipäivän kilvoitusta. Toki kirjan jokaiselle vuoden päivälle suunnattujen
mietekirjoitusten joukosta löytyy ikuisia klassikoita kuten: "Tuhannen kilometrin
matka pitää aloittaa yhdellä askeleella." " Emme voi tehdä kaikkea."
tai "Pidä kiinni unelmista." En pistä pahakseni pientä yleistämistäkään
sillä kirja on suurelta osin täynnä tuoreen makuisia oivalluksia. Mitäpä tuumisit
esim. seuraavista:
" Kaikki mitä maailmassa tehdään alkaa mielikuvituksesta."
"Ymmärtämällä itseäni haluan ymmärtää muita."
" Jätä itsesi rauhaan."
"Moraalista on se, mikä tuntuu hyvältä jälkeenpäin."
Kirjan päivittäiset mietetuokiot koostuvat mietelauseista ja kirjoittajan selkeästä
ja ytimekkäästä syventelystä. Jaarittelun
syntiin ei tämän kirjan tekijä lankea. Jokaiselle päivälle on annettu myös
"kotitehtävä", kuten tälle ensimmäiselle pääsiäispäivälle, jolloin
tätä kirjoitan: " Kiinnitä huomiotasi kaikkeen mitä ympärilläsi tänään
tapahtuu."
Jouko Varonen
Kehitä mielenrauhaasi/Hyväksy itsesi ja muut
Elämä on vain ohikiitävä hetki, miksi et eläisi sitä
Richard Carlson: Älä hikeenny pikkuasioista, suom.
Riikka Toivanen, WSOY 1998
Olen lukenut monia terveiden elämäntapojen oppaita. Useimmiten niissä neuvotaan
muuttamaan tottumuksia vähemmän stressaavaan suuntaan. Tämä opas ei tee poikkeusta
tässä suhteessa.
Luvut ovat lyhyitä, napakoita oivalluksia, jotkut ikuisia ja paljon siteerattuja
viisauksia, osa antaa aineksia itsetutkisteluun, tuo ahaa-elämyksiä omista
stressitilanteista ja arjen mokista, jos onnistumisistakin.
Mieleen jäi muutama ajatus:
Kuuntele muita!
Suhtaudu mielenkiinnolla elämän ilmiöihin.
Tee pieniä hyviä tekoja, ne ovat kaiken perusta.
Kuuntele vaistojasi, myös mitä tulee muutoksiin
elämän rutiineissa.
Ymmärrä erilaisuutta ja toisten mielipiteitä.
Luin kirjan vähän pikalukuna, mutta keskittyen löytämään ytimen jokaisesta
kokonaisuudesta. Ajattelin, että elämässä moni huomaa joskus kanssakäymisen
onnistuvan. Näitä tilanteita tulisi enemmän, kun harjoittelisimme kuuntelemaan toisen
ihmisen ajatukset loppuun, emmekä tekisi keskustelusta kilpalaulantaa. Useinhan ihminen
haluaa ns. "pistää paremmaksi" kuin keskustelukumppani ja unohtaa helposti
mitä toinen puhuu.
On helppo koota stressittömän elämän pointteja. Ehkä asiaa todella voi
harjoitella. Ehkä on oikoteitä, mm. kiireen vähentäminen ja toisten huomioiminen.
Kiireinen nykyihminen vain kipuilee usein rahan ja menestyksen virrassa ja tekee juuri ne
mokat, joista tämäkin kirja varoittelee.
Vielä muutama vapaa siteeraus kirjan laajasta materiaalista: Ajattele vaikeuksia
pitkällä aikavälillä. Useimmista harmeista ei ole mihinkään vuoden kuluttua. Kaikkia
tarjottuja "palloja" ei ole pakko ottaa vastaan ( mm. riidanhaluisia).
Harjoittele itsehillintää ja asioiden "kypsyttelyä".
Jouko Varonen
Tule lasten kaltaiseksi
Elämästä energiaa
Lastenkirjailijan homma
Joskus –70 luvulla päätin kirjoittaa lastenkirjan. Olin silloin
alle kolmekymppinen. Olin kuullut, että kirjailijaksi tullaan
kahden- ja kolmenkymmenen ikävuoden välillä. Mutta neli-
kymppinen Kalle Päätalo oli poikkeus, joka kannusti vielä
yrittämään. Nuorena luin semmoisia kirjailijoita kuin Topelius,
A.E.Järvinen, Jouko Puhakka, Väinö Riikkilä, Aapeli, Finne
ja mitä niitä oli. Vähän vanhempana "juutuin" Juhani Ahoon
ja vuosisadan alun luontoidylleihin, Steinbeckiin,
Hemingwayhin, Saarikoskeen, Faulkneriin, Lassi Sinkkoseen, sekä moniin muihin
realistisiinkin prosaisteihin.
Karhunpolku
Ensimmäisessä kirjassani joka ilmestyi Lasten Keskukselta
ja oli nimeltään Karhunpolku, liikuin Kuusamon korvessa Jussin ja Villen kanssa. Nämä
pojat seikkailivat myöhemmin kotiseutuni "Rosvonsuolla" ja
kaupunkilaisjengeissä sekä Suomen ja Norjan Lapissa. Välillä muutin alakoululaisen
perspektiiveihin ja kirjoitin kuusi Mika ja Ulla – sarjan kirjaa Kirjapajalle.
Niissä puitiin ekaluokkalaisen ongelmia. Koulussa opetin viisitoista vuotta alaluokkia.
Sitten taas seikkailun pariin ja Kärppä-sarjaan josta jatkoin tyttöjen hevosproosalla.
Välillä tekaisin aikuistuville nuorisokirjan Mallu, joka oli kustantamoni
Topelius-ehdokkaana.
Tarvitaan satusilmät ja mielikuvitusta
Lasten kanssa työskentelevälle kirjailijalle sanotaan, että sinähän saat aiheet
valmiina. Toisin on. Jutut pitää sepittää ja niihin saada hiven elämän makua mukaan.
Kirjailijat ovat siitä onnellisia, niin ainakin luulen, että heillä on
syntymälahjanaan luovuus ja mielikuvitus, jotka ovat korvaamattomat avut myös
erilaisissa elämän vaiheissa. Sydänverellään kirjoittavat aikuisprosasistit ovat
usein kovien kohtaloiden tuttuja myös aikuisina, mutta lastenkirjailija oppii samalla
lapsen luontaista elämänviisautta, sekä terveitä elämäntapoja, ja välittää niitä
lukijoilleen. Paras lastenkirja on se, jossa ei vyörytellä isoilla juonilla, mutta
teksti on jännitteistä ja puhuttelevaa, niin että luettuaan kirjan, on tunne kuin
hyvän teatteriesityksen jälkeen, sisimmässä muhivat kirjan ainekset ja niveltyvät
elämänvoimaksi ja –opiksi.
Tarvitaan illuusioita
Ilman illuusioita ihminen ei voi elää. Itse teen opettajantyöni ohella paljon
toimittajan ja kriitikon töitä. Puuhaa ja ideoita riittää niin että "alimmat
happanevat" kuten Eila Pennanen tokaisi eräässä matineassa –70 –
luvulla. Kun kirjoittaja saavuttaa julkaistun kirjan virstanpylvään, hän voi olla
onnellinen. Asetettuun päämäärään on päästy. Tie on voinut olla kivikkoinen ja
stimulaatiota on täytynyt hakea vaikka yleisönosastolta tai koulun
raittiuskilpakirjoituksesta.
Lastenkirjailijan on pyrittävä myös välittämään lapsille elämää,
jossa on sijaa illuusioille. Ilman niitä, elämä on karua ja harmaata.
Jonkun illuusiot toteutuvat, toinen saa niiden kautta energiaa.
Jos urheilijanuorukainen lukee kirjasta, miten jääkiekkojunnu taistelee vaikeiden
kotiolojen ja äksyn valmentajan kanssa, päätyäkseen lopulta maaotteluedustajaksi, on
saavutettu täkeää mallioppimista. Kirjailija on sitkis "sissi". Tämä
elämänasenne on juurrutettava myös lukijoihin ja tietty päämäärähakuisuus, jolla
haaveista tulee totta.
Mitalin toinen puoli
Kirjailijaa myös kahdehditaan. Sinun, joka aiot uralle, on ummistettavat silmät
kateellisilta kulttuuritoimittajilta, jotka
eivät ole saaneet oma opusta aikaiseksi. Sinun on myös varauduttava kritiikeihin, joissa
tekstiäsi ei ole ymmärretty.
Lasten palaute on paras. Vieraskoreuden lisäksi he osaavat olla yllättävän suoria
ja jopa haukotella kuuluisan gurun lukiessa ylimielisenä näytteitään matineassa.
Jouko Varonen
