Jokaisella aikakaudella on omat trendinsä. Nyt se on vapaa markkinatalous, globalisaatio, ja yhteiskunnan rakenteita muutetaan palvelemaan kilpailukyvyn parantamista. Jopa aiemmat hyvinvointiyhteiskunnan tunnusmerkit, julkiset palvelut, tuotteistetaan ja niitä arvioidaan taloudellisen tuottavuuden mittareilla. "Kannattamattomat" palvelut leikataan armotta.

Tuon trendin näkyvimpänä tunnusmerkkinä on, että yritykset saneeraavat, rationoivat ja tehostavat toimintaansa. Toistuvat ilmoitukset YT-menettelyjen alkamisista ja irtisanomisista kertovat kuinka työntekijöistä pyritään saamaan entistä enemmän tuottavuutta Viimeisellä rivillä oleva luku ratkaisee. Enää ei riitä edes se, että se on positiivinen, sen halutaan olevan mahdollisimman suuri. Työntekijälle, ihmiselle, on laitettu hintalappu otsaan. Tuottotavoite, joka on ylitettävä, jotta työpaikka säilyisi.

Tuottavuuden kääntöpuoli, työntekijöiden henkinen kestävyys, on alistettu taloudellisen edun tavoittelulle. Lyhytjänteisyyttä korostavassa kvartaalitaloudessa pitkäaikaiset vaikutukset jäävät kuitenkin huomioimatta. Lyhyen tähtäyksen maksimaalista tuottoa tavoiteltaessa jää huomaamatta, että kaikista kalleimmaksi tulee se, kun ihminen menee "rikki". Sen kustannuksia maksamme kaikki yhdessä lisääntyvinä terveys- ja sosiaalikustannuksina sekä yhteiskunnallisina ongelmina. Ne menot miinustetaan siitä alimmalla rivillä olevasta summasta. Mutta ne miinustetaan vasta kvartaalikauden jälkeen, joten ne jäävät noissa laskelmissa huomioimatta.

Kirkkoherra Jukka Keskitalo totesi haastattelussaan "Tarvitaan arkipäivän kristillisyyttä" Suur-Jyväskylän lehdessä 19.8.: "Jyväskylässä voidaan pääsääntöisesti hyvin. Oman kokemukseni ja seurakunnan työntekijöiltä saamieni tietojen kautta tässä yhteiskunnassa on kuitenkin vahvoja säröjä."

Nuo säröt liittyvät useimmiten taloudellisiin ongelmiin. Työttömyystilastoissa Jyväskylän seutu on edelleen valtakunnallisestikin synkkää aluetta ja etenkin pitkäaikaistyöttömyys on yhä ratkaisematon ongelma. Pitkään jatkunut taloudellinen ahdinko harventaa lähes poikkeuksetta myös sosiaalista verkostoa. Kun voimat kuluvat jokapäiväisestä toimeentulosta selviytymiseen materiaalistuneessa maailmassa, eivät ne riitä henkisestä hyvinvoinnista huolehtimiseen; henkilö jää helposti yksin. Tässä kirkolla on sosiaalinen tilaus.

Erääksi mahdollisuudeksi syrjäytymisongelmien lieventämiseen näemme vertaisverkot, joihin kirkolla on asettaa "verkonpaikkaaja", primus motor, joka pystyy vetämään välinpitämättömyyteenkin vajonneet mukaan toimintaan. Onnistumisen edellytyksenä on kuitenkin, että toiminta ja menetelmät lähtevät syrjäytyneiden odotuksista ja tarpeista. Ylhäältä saneltujen mallien pakkosyöttö ei onnistu. Se koetaan hyödyttömänä ja elämää kangistavana kaavana.

Tuollaiset vertaisverkot tarvitsevat ainakin alkuvaiheessa myös taloudellisia resursseja, mutta pitemmällä tähtäyksellä ne eivät lisäisi kokonaiskustannuksia. Korjaavat toimenpiteet tulevat aina ennakoivia toimia kalliimmiksi, ja viimeisillä turvaverkoilla useimmiten pystytään enää vain estämään tilanteen paheneminen. Silloin avuntarve muuttuu pysyväksi olotilaksi. Jokainen, joka pystytään auttamaan takaisin yhteiskunnan rattaille ennen viimeistä turvaverkkoa, on sen uhrauksen arvoinen.

Pahoinvointiongelmaa ei ainakaan vähennä syrjäytyneiden/syrjäytettyjen yleiselläkin tasolla kielteinen suhtautuminen yhteiskuntaan. Heidän näkökulmastaan yhteiskunta on heidän ongelmiensa aiheuttaja, ei niiden ratkaisija. Lähestymistavan pitää olla avun tarvitsijasta itsestään lähtevä. Syrjäytyneiden asemasta tarkastellen on vaikea käsittää, miten uskontunnustus voisi ratkaista hänen maallisista vastoinkäymisistä johtuvat ongelmansa. Todennäköisesti he ovat kokeilleet jo rukoilemistakin ongelmistaan selviämiseen, joten uskontunnustus ja rukoileminen eivät voi olla ensisijaisia, eivätkä varsinkaan ainoita menetelmiä.

Esimerkiksi alkoholismiin sortuneet ovat ratkaisseet ongelmansa omalla tavallaan: seuraa saa, kun on alkoholia. Sillä tavalla alkoholista on tullut sosiaalisten kontaktien ongelman ratkaisija, mutta tuonut tilalle pahenevan työllistymis-, terveys- ja syrjäytymisongelman erilaisine oheisvaikutuksineen. Valitettavinta on, että tuon käyttäytymismallin on jo havaittu periytyvän; alkoholisoituneen perheen lapset ovat muita herkemmin omaksuneet vanhempiensa elämäntavan. Osaltaan siihen on vaikuttanut sekin, että perheen taloudellisten ongelmien vuoksi heillä on ollut niukemmat mahdollisuudet erilaisiin harrastuksiin ja siten vähemmän sosiaalisia kontakteja. Aivan tavatonta ei ole myöskään alkoholisoituneitten perheiden lasten syrjintä ja ivailu kaveripiireissä.

Sosiaalisten kontaktien puuttumiseen on ratkaisuksi tarjottava sosiaalisia kontakteja. Siinä yhdessäolossa ja yhdessä tekemisessä, toinen toista tukien, opitaan kokemuksen kautta niitä tarpeellisia sosiaalisia taitoja. Samalla oman mielen virkeyden paraneminen auttaa selviämään myös muista elämän karikoista. Kun kristillisen arvomaailman myönteinen vaikutus omaan elämänlaatuun tulee konkreettisesti todettua, koetaan myös usko iloisena asiana.