Alkuun

Hyvät Kuulijat

Se, mitä Heini Utunen puhui soutajien tarvitsemisesta vaikeissa oloissa, pitää varmasti paikkansa. Kansakunnan tämän hetkinen tilanne ja kansalaisten epätasa-arvo kyllä tarvitseekin soutajia aina presidenttiä myöten.

Esimerkiksi viime viikolla abortoitu kriisinhallintalaki ei toiminut aivan toivotulla tavalla - hallinnan sijasta se synnytti kriisin, jossa erilaiset syytökset sinkoilevat suuntaan ja toiseen.
Yllättävien käänteiden jälkeen ollaan pääsemässä oikeaan menettelyyn: seuraavissa eduskuntavaaleissa ehdokkaat esittelevät kantansa ja ylintä valtiovaltaa käyttävä kansa ratkaisee vaaleissa, ketkä nousevat eduskuntaan päättämään myös presidentin valtaoikeuksista. Hyvä niin.

Lain mukaan presidentin valtaoikeudet liittyvät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, mutta kansalaiset odottavat häneltä sisäpoliittista aktiivisuutta. Se osoittaa, että kansalaiset haluavat presidentistään todellisen vaikuttajan.

Jokseenkin kaikki ehdokkaat ovat vastanneet kansan huutoon ja ilmoittautuneet mielipidejohtajiksi, On sinänsä hienoa, että edes vaalien alla kansan ääntä kuunnellaan. Toivottavasti heti vaalien jälkeen ei taas mene vaikkua korviin.

Kansalaisten aidolle edusmiehelle on ollut tarvetta, ja pahoin pelkään, että niin on vastakin.
Enemmistöhallitusten ja rikkumattoman ryhmäkurin vuoksi demokratia on halvaantunut. Hallitus istuu kuin tatti paikoillaan silloinkin kun se viittaa sillä tunnetulla kintaalla eduskunnan tahdolle.
Näin kävi esimerkiksi 4-tien osalta. Uunituore puoluejohtaja ja valtiovarainministeri vaihtoivat munat eduskunnan vahvistamasta korista - eduskunta pystyi vain jupisemaan. Ja 4-tie sai väistyä hamaan tulevaisuuteen.

Tuossakin tilanteessa arvovaltaista mielipidejohtajaa olisi kaivattu muistuttamaan edes pelisäännöistä ja niiden noudattamisesta.

Oltiinpa Urho Kekkosesta muuten mitä mieltä tahansa, niin ainakin hän oli mielipidejohtaja - sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun maassa oli 60.000 työtöntä, runnasi UKK pystyyn hätätilahallituksen hoitamaan asiaa.
Nyt on yli kuusinkertainen määrä työttömiä, mutta missä ovat mielipidejohtajat?

Missä oli esimerkiksi Sauli Niinistö silloin kun 90-luvulla maahan tehtailtiin tuota työttömien armeijaa ja järjesteltiin kansalaisten varallisuutta uusiin taskuihin?
Hän oli järjestelemässä sitä varallisuuden uusjakoa. Ainakin kansalaisten mielipide jäi ilman julkihuutajaa, kun vasarat paukkuivat pakkohuutokaupoissa.

Aikoinaan SDP oli jyrkästi EEC-sopimustakin vastaan sen työllisyydelle ja pk-sektorille huonojen vaikutusten vuoksi. Sitten loikattiin vastakkaiseen leiriin, syöksyttiin EU- ja globalisaatiohuumaan. Kansalaiset saivat muun muassa nauttia Fortumin optioita edustajiensa välityksellä. Sitä sopimusta ei voinut rikkoa, mutta eläkeläisten sopimuksista käveltiin yli tullen mennen ja vielä kerran palatessa. Leikattiin pohjaosaa ja taitettiin indeksiä.

Tarja Halonen on kyllä miljoonien eurojen edestä kantanut huolta globalisaation haitoista kehitysmaiden köyhille. Mutta koska on suomalaisten köyhien vuoro? Eikö suomalaisetkin globalisaation ja laman uhrit kaipaa mielipidejohtajaa tuekseen?

Myös Matti Vanhanen ilmoittautui mielipidejohtajaksi. Vajaassa vuodessa hän kääntyi EU-perustuslaissa kansanäänestyksen vastustajaksi, mutta en ainakaan minä ole kuullut siitä mitään kansalaismielipidettä kysellyn. Se vain sovittiin jossakin kabinetissa.
Minun nähdäkseni Vanhanen oli mielipidejohdettu. Ja sen jälkeen hänestäkin tuli mielipidesanelija.

Nykyisten vallankäyttäjien mielipide on selvästi väärillä jengoilla. Me maksamme vuosittain päärynäpuita Brysseliin - ne ovat omenapuitakin kalliimpia. Mutta mitä me saamme sieltä? Käsittämättömiä direktiivejä ja määräyksiä petoeläinten määrän lisäämisestä. Pari kuukautta sitten Vanhanen oli valmis vielä lisäämään Suomen maksuja miljardilla eurolla ihan vaan sovun saamiseksi EU-budjetista.
Timo Soini oli erinomaisen oikeassa todetessaan, että sinullakin on rooli EU:ssa - sinä maksat.

EU toi esimerkiksi tuon kriisinhallintalain. Ja kriisihän siitä syntyi. Nyt kiistellään siitä, kuka saa allekirjoittaa suomalaisten joukkojen lähtökäskyn silloin kun sotaankutsu Brysselistä kajahtaa. Väitellään siitä, että pitääkö noudattaa Suomen vai EU:n lakeja.
Samaan hengenvetoon uskotellaan, että kyllä me olemme itsenäisiä. Voi hyvä Sylvi ja muut tehtaan tytöt. Uskooko siihen enää kukaan sen jälkeen kun tekijänoikeuslakiakin runnattiin läpi teemalla "eduskunta ei saa rikkoa direktiiviä".
Suomalaisista kansanedustajista on tehty direktiivillä käyviä kumileimasimia.
Ei ole itsenäisyyttä ilman oikeutta hylätä huono esitys.

Nykyiset vallanpitäjät on jo kokeiltu - heidän tekonsa tiedetään. Äänestämällä heitä saadaan sitä samaa mitä tähänkin saakka on saatu. Jos tulos on ollut toivottu, niin äänestäjä voi onnitella itseään hyvästä valinnasta.
Jos nykyinen tilanne ei tyydytä, niin sitten on äänestettävä muutoksen puolesta. Ääni Soinille on ääni muutokselle. Ja ääni kuuluu, kun sitä käyttää oikein.