|
#9 Ympäristörikoksia ja omavalvontaa
joulu-07
Tämän kuun limbo menee aiheellisesti Keski-Suomen ympäristökeskukselle, joka ympäristöasioitten valvojana on tekemässä erittäin laajaa ja vakavaa
ympäristörikosta. Ansioita kohottaa merkittävästi, ettei kupru ollut ko. ympäristökeskuksen ensimmäinen.
Koska asiaan on jo liitetty ympäristöministeriökin mukaan, on kohtuullista toimittaa tämä kirjoitus ministereille Paula Lehtomäki
ja Kimmo Tiilikainen henkilökohtaisesti; asiasta vastaavan virkamiehen nk. luova totuuskäsitys ei suinkaan aina ole edes oikean suuntainen.
Keski-Suomen ympäristökeskus sai Itä-Suomen ympäristölupavirastolta (ent. vesioikeus) ympäristöluvan Lievestuoreen Laajalahden kunnostamiseen.
Lahtea käytettiin aikoinaan Keski-Suomen Selluloosan jätelipeäaltaana; käytetyn keittolipeän lisäksi jätteessä on puusta liuennutta ligniiniä ja
sokereita sekä kuituja, jotka ovat hapettomissa olosuhteissa mädäntyneet mm. metaania sisältäväksi syövyttäväksi mössöksi.
Luvan ehtojen mukaan kiintoaineet tuli vettä kierrättäen sakeuttaa selkeytysaltaissa. Viimeisessä, 16.5.2007 annetussa päätöksessä Nro 51/07/1
määrättiin estämään jopa sadevesien pääsy käsittelyalueelta Lievestuoreenjärveen.
Keski-Suomen ympäristökeskuksen toteutus oli oleellisesti toinen: sen kaivoi padon auki ja tyhjensi pumppujen avulla liemet järveen.
Lahdesta hävisi sellutehtaan jätelipeää n. 500.000 m3 ja kertaalleen kalastoltaan elpyneestä Lievestuoreenjärvestä tuli jälleen haisevaa ja
syövyttävää kalatonta litkua.
Paikalle kutsutut poliisit eivät ryhtyneet mihinkään toimiin, koska ilmoittaja ei heidän käsityksensä mukaan ollut asianomistaja.
Erikseen tehdyn rikosilmoituksen tutkinnan aloittamisessa ei pidetä kiirettä - pitäähän päästöjen laimentua, ennen kuin niistä voi mennä ottamaan
edes näytteitä. Näytteet ottaa valvova viranomainen, siis ympäristökeskus itse.
Tuollaisen toimintamallin Keski-Suomen ympäristökeskus kehitti nk. lipeälammen tapauksessa samalla paikkakunnalla.
Kun useita neliökilometrejä laajan jätelipeäaltaana käytetyn suon tyhjennys puhdistamolle ei onnistunut - sateet korvasivat poispumpatun veden -,
hoidettiin ongelma "kertarutinalla" avaamalla pato ja päästämällä lipeät alapuolisiin Toivakan pikkujärviin.
Virallisen lausunnon mukaan pato murtui. Murtuihan se, kun ympäristökeskus kaivatti kaivinkoneella siihen riittävästi alkua.
Turpeeseen imeytyneenä yhä oleva lipeä valutetaan maahan piilotettua putkea pitkin Leppäveteen sitä mukaan, kun sateet tuovat uutta vettä.
Aikanaan se - laimentuneena - päätyy Päijänteelle ja helsinkiläisten juomaveteenkin.
Laajalahdessa ei korkeusero riittänyt painovoimaiseen tyhjentämiseen, joten ympäristökeskus otti pumput avukseen. Ministeriölle ympäristökeskus
kertoi päästäneensä Lievestuoreenjärveen vain vettä. Itä-Suomen ympäristölupavirasto arvioi Laajalahden nesteen joksikin muuksi,
ympäristölle jopa niin vaikeaksi, että edes sadevesiä ei käsittelyalueelta saanut laskea järveen.
Nyt ympäristökeskus täyttää Laajalahtea Rauhalahden turvevoimalan tuhkalla; sille piti löytää nopeasti uusi paikka, kun Jyväsjärven rantaveteen
perustetut läjitysalueet täyttyivät. Kaatopaikalle tuota tuhkaa otetaan vain ongelmajätteenä sen sisältämän säteilyn ja myrkyllisten metallien,
mm. alumiini ja kadmium, vuoksi.
Kun Laajalahteen kipataan kuorma leijupedin hiekalla ”terästettyä” tuhkaa, painuu se raskaampana pohjaan, jolloin vastaava määrä
jätenestettä poistuu ympäristökeskuksen patoon asentamien putkien kautta Lievestuoreenjärveen. Molemmat ongelmat hoituvat kätevästi,
kun valvoja pannaan työn tekijäksi.
Keski-Suomen ympäristökeskus näyttää suorastaan spesialisoituneen ympäristön valvontavelvoitteen erikoisiin tulkintoihin.
Niin ikään Lievestuoreella KHO:n ympäristöluvan ehdoksi asettama suojapuusto poistettiin ympäristökeskuksen suojeluksessa Shellin huoltamon
laajennukseen tarvitun rekkaparkin tieltä. Toimenpiteistä ei kuulemma ollut haittaa, kun ympäristökeskuksen antamien ohjeitten mukaisesti laadittiin
tutkimusraportti, jossa mitattu melu ei kantanut edes mittauspisteeseen saakka. Siltä osin ympäristökeskus oli oikeassa,
että "ei niitä kukaan jälkikäteen tutki". Risto Palokangas ympäristökeskuksen johtajana ja Raimo Peltovuori
Jyväskylän poliisin rikosylikomisariona hoitivat käytännössä asian. Tutkinnan rajaamiselle vain Laukaan kunnan rakennustarkastaja
Raimo Strömiin Peltovuori sai tukea kihlakunnansyyttäjä Marika Visakorvelta. Hän toimii myös Jyväskylän kaupunginvaltuutettuna kristillisten ryhmässä.
Ympäristöministeriön hallitusneuvos Simo Mäkinen puolestaan oli vakuuttunut, ettei "hänen hyvä ystävänsä" Risto Palokangas
tekisi mitään väärää. Ei ehkä olisi kannattanut uskoa, ainakin oikeuskansleri Paavo Nikula listasi kantelupäätöksessään useita viranomaisten
väärinkäytöksiä. Mutta kun oikeuskansleri ei - tuttuun tapaansa - "nähnyt tarvetta enempiin toimenpiteisiin", ei niihin nähnyt
tarvetta mikään muukaan taho. Paitsi Vaasan hovioikeus, joka tuomitsi Strömin virkavelvollisuuden tuottamuksellisesta rikkomisesta.
Tuon prosessin aikana ehti kolmekin eri ympäristöministeriä istumaan virassaan, Satu Hassi ensimmäisenä ja sen jälkeen Jouni Backman
ja Jan-Erik Enestam. Aika näyttää, pitävätkö nykyisen Paula Lehtomäen tai häntä tuuraavan Kimmo Tiilikaisen kynnet edeltäjiään paremmin.
Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinosen kirjallinen kysymys
#8 Pakkotyötä ja pakkohoitoa
marras-07
Tämän kuukauden limbon uskaltaa jo nyt nimetä vuoden limboksi, vaikka runsas kuukausi onkin vielä kärvisteltävä viherhomehallituksen holhouksessa.
Kokoomuksen vaalilupauksesta ylimääräisestä palkankorotuksesta kuntasektorin koulutetuille naisvaltaisille matalapalkka-aloille on
edetty neuvottelujärjestelmän avulla tehdyn välistävedon ja Tehyn joukkoirtisanoutumisena suunnitteleman lakkouhan kautta pakkotyötä
tarkoittavaan lakiehdotukseen. Dekkarikirjailijatkin ovat kateellisia noin huimien käänteiden keksimisestä.
Tapauksen alku oli kokoomuksen rutakkaan vaalivoittoon ja hallitukseen nostaneessa lupauksessa kuntasektorin matalapalkka-aloille.
Sen sisällöstä esitetyistä erilaisista tulkinnoista johtuen
sitaatti suoraan Jyrki Kataisen kirjoituksesta 9.3.2007:
"Kokoomuksen johtama hallitus ei ole pelkkä äänetön yhtiökumppani tupopöydässä. Tavoitteenamme on tasa-arvotupo eli ylimääräinen
palkankorotus kunnallisille, koulutetuille naisvaltaisille aloille. Valtio korvaa palkkamenojen kasvun ylimääräisinä valtionosuuksina kunnille."
Lukuisista vaatimuksista huolimatta Katainen ei suostunut kevään ja kesän aikana, eikä vielä neuvottelujen aikanakaan, paljastamaan,
paljonko tuo luvattu ”ylimääräinen korotus” on; hallitus ei kuulemma voinut puuttua kesken oleviin neuvotteluihin.
Ainakin tuolta osin valtiovarainministeriksi nimitetty Katainen näyttää vaalien jälkeen saaneen informaatiota vallitsevista käytänteistä.
Kun sopimusten sisällöt aikanaan tulivat neuvottelupöydistä julkisuuteen, havaittiin Kataisen tarjoamaksi tasa-matalapalkkaeräksi
150 miljoonaa euroa; se oli ilmoitettu työnantajapuolelle, joka oli ottanut sen huomioon omassa tarjouksessaan. Siitä sairaanhoitajat
olivat saamassa n. 30 euroa, lääkärit n. 65 euroa. Ehkä lääkäritkin olivat palkkakuopassa, mutta matalapalkkaerää tuosta on vaikea nähdä.
Myöskään kunnat eivät olleet saamassa täysimääräistä korjausta, vaikka Katainen niin olikin kokoomuksen tarjousta täsmentänyt
avoimessa kirjeessään ”Sari Sairaanhoitajalle” lokakuussa 2007.
Ne saivat valtionosuuksien leikkaamisen 2%:lla.
Jotta kokoomuksen vaalipetos olisi täydellinen, ei tuo 150 miljoonakaan ole tämän hallituksen saati kokoomuksen/Kataisen tarjoamaa rahaa.
Sen oli jo edellinen eduskunta myöntänyt menokehykseen vuosille 2006-2009. Kokoomuksen vaalilupaus kutistui tasan 0,00 euroksi.
Tai pikemminkin miinusmerkkiseksi, sillä menokehyksessä päätettiin vuosittaisesta määrärahasta 150-200 miljoonaa tuohon tarkoitukseen (VNS 1/2005).
Katainen päätti siis rajoittaa summan pienimpään mahdolliseen ja koko hallitus kaivautui "ei-senttiäkään-lisää" -poteroon ja heitti
arkkiatri Risto Pelkosen miinanpolkijakseen taivuttelemaan joukkoirtisanoutumisella uhannutta Tehyä.
Kun Pelkosen konklaavissa ei syntynyt hallituksen odottamia tuloksia, otti hallitus käyttöön pakkotyökortin.
Pikaisesti säädettävällä lailla on tarkoitus määrätä osa sairaanhoitajista pakkotyöhön; voidaanko sitä työtä kutsua pakkohoidoksi?
Hallituksen - erityisesti asiassa vastuullisen VVM Kataisen - jääräpäisyys sai peräti kummalliset kehykset:
hoitajien palkankorotuksen verovaikutuksena valtio on saamassa n. 180 miljoonaa euroa. Sen päälle ALV:n kautta vielä 30-40 miljoonaa eroa,
mikäli hoitajat käytävät korotuksensa kulutuksen lisäämiseen.
Valtio on saamassa 150 miljoonan euron panostukselleen nettotuottoa 40-45 %. Melkoinen "palkankorotus",
vaikka ei pärjääkään puolueiden itselleen antamalle ruhtinaalliselle 100%:n puoluetuen korotukselle heti vaalikauden alussa.
Tämän limbon vaikeusastetta kohottaa merkittävästi Eero Heinäluoman komea kierähdys. Nyt oppositiossa oleva sdp uhkaa
Heinäluoman johdolla kaataa pakkotyölain, joka ilmeisesti vaatii perustuslain säätämisjärjestyksen; nopeutettuna sen läpimeno tarvitsee
5/6-osan enemmistön. Opposition yhteinen voima on siihen nähden yli kaksinkertainen.
Kesäkuussa 2006 tuore puoluejohtaja-valtiovarainministeri Eero Heinäluoma antoi suostumuksen vastaavan pakkotyölain säätämiseen
rajavartijoiden uhkaavan lakon murtamiseksi. Tuo päätös näyttää olevan Heinäluoman yksinään tekemä; nurinatta se ei julki tultuaan
kelvannut sdp:n eduskuntaryhmällekään. Sittemmin sopu syntyi ja lakiesitys peruttiin.
Tuolloin rajavartijoiden lakko olisi vaarantanut yleisurheilun MM-kisat, nyt uhkaava sairaanhoitajien lakko vain
kansallisen terveydenhoitojärjestelmän toiminnan.
#7 Lauhdesähköä tuottava CHP-laitos
loka-07
Jyväskylä on rakentamassa Suomen toiseksi suurimman turvelauhdevoimalan Keljonlahden rannalle, pohjavesi- ja luonnonsuojelualueelle,
jolla on lisäksi liito-oravien asuinpaikka. Alue olisi mitä ihanteellisinta asumistarkoituksiin - Päijänteeseen viettävä rinne -
erityisesti kaupungille, joka kuntaliitoshankkeissa vetoaa rakennusmaan vähyyteen.
Hankkeen toteuttavan Jyväskylän Energia OY:n hallituksen puheenjohtaja kaupunginvaltuutettu
Timo Fredriksonin (kok) mukaan kyseessä on lauhdesähköä tuottava CHP-laitos.
Paradoksaalisinta on, että investointi toteutetaan vihreitten ratkaistessa sijoituspaikan vaa’ankieliasemassa.
Äänestyksessä 28.11.05 vihreitten 6 edustajaa äänesti 27 muun valtuutetun mukana puolesta, vastaan oli 24 ei-vihreää valtuutettua.
Vuonna 1989 rakennetun Rauhalahden voimalan alueella on varaus toiselle yksikölle. Muta nyt se ei kelvannut, koska voimala
"ei mahdu" tuolle paikalle ja siellä on kuulemma voimalinjoja ja kuljettimiakin tiellä.
Noin etenkin Timo Fredrikson on perustellut ratkaisua mm. valtuuston edessä. Tuo peruste on ilmoitettu myös
YVA-selvityksessä Rauhalahtivaihtoehdon hylkäämisen syyksi.
Fredriksonin mukaan erityisesti polttoainekentät eivät mahdu ja pitäisi mennä "viereisen Viherlandian tontille";
Viherlandia on valtakunnallisestikin tunnettu puutarha-alan kauppaliike.
Todellisuus on aivan toinen. Viherlandia ei sijaitse Rauhalahden viereisellä tontilla. Siinä välissä on "suotietokeskukseksi"
- ja kaupungin murheenkryyniksi - perustetun Kammin tontti. Käytettävissä on paikkavarauksen lisäksi yhteensä 6 hehtaaria
nykyisen voimala-alueen ulkopuolella olevaa maata, eikä tarvitse mennä metriäkään Viherlandian tontille.
Lisäksi alueen ja Jyväsjärven välissä on n. 2 hehtaaria bentoniitilla kuorrutettua tuhkan läjitysaluetta,
joka ei enää muuhun käyttöön sovellukaan. Polttoainekentäksi se kyllä soveltuu.
Nykyisellä voimala-alueella on n. 2 ha polttoainekenttä, jolla puupohjaisen polttoaineen lisäksi varastoidaan enimmillään 40.000 tonnia hiiltä
- uudessa voimalassa sitä ei käytetä.
Karta
ja kuvat havainnollistanevat tilannetta: kuva 1 etelään päin,
nykyinen voimala vasemmassa reunassa, Kammi keskellä takana. Viherlandia ei edes näy kuvassa.
Kuva 2 Kammin nurkalta pohjoiseen,
tuhkan "hautakumpu" vasemman reunan puiden takana; Viherlandia kuvaajasta 150 m vasemmalle takaviistoon.
Alueen laajuuden vuoksi n. 90 asteen "panoraama" täytyi tehdä yhdistämällä vierekkäisiä kuvia.
Projektin muiden kummallisuuksien ohella tuota ympäristölupaakin oli haettu jo siinä vaiheessa, kun valtuustolta vasta haettiin investointilupaa.
Siinä vaiheessa puupolttoaineen osuudesta "vähintään 70%"-ponnen tehneet vihreätkin tiesivät,
että lupaa haettiin turpeen 65-100% osuudelle. He tiesivät myös lauhdevoiman osuuden olevan jopa yli 50% tuotannosta
ja Jyväskylän kaupungin kasvihuonepäästöjen kaksinkertaistuvat tuon investoinnin myötä.
Samoin "puoleksi kilometriksi" vakuutettu etäisyys kevyttä polttoöljyä täynnä olevasta kallioluolasta kutistui
Tukesin lausunnon julkitulon jälkeen "kymmeniin metreihin" louhintapaikasta.
Lausunnossa edellytettyä louhintasuunnitelmaa ja riskianalyysiä ei ole tehty.
Fredriksonin osalta "luovan totuuskäsitteen" soveltaminen kuittautuu nk. jesuiitta-periaatteella
"tarkoitus pyhittää keinot" - hänhän on luottamusmies ilman virkavastuuta -, mutta entä vaa’ankieleksi päässeet vihreät?
Onko heilläkin moraali ongelmajätettä ja omatunto puhdas vain siksi, että se on käyttämätön?
Suurimmat häviäjät, "yhteinen muuttuva ilmastomme sekä keskisuomalainen suoluonto ja vesistöt", vihreitten valtuutettu
Jouni Vauhkonen kyllä tunnisti ja tunnusti.
#6 Turvallisuushaasteita ja -haastajia
syys-07
Eduskunnan istuntokauden alku toi materiaalia myös kuukauden limboiksi. Kärkisijoille erottui kaksi tasavahvaa kandidaattia,
VM Jyrki Kataisen (kok) tarjous vaalitäkynä lanseeraamaan tasa-arvotupoon ja PLM Jyri Häkämiehen (kok)
turvallisuuspoliittiset ”painotukset” USA:n matkallaan. Päädyin jälkimmäiseen.
Prosenttiliikkeeksi kutistuneesta vaalilupauksesta bloggasinkin jo 13.9.07.
Runsaasti keskustelua aiheuttanut Häkämies nimesi puheessaan Suomen suurimmat turvallisuushaasteet: Venäjä, Venäjä ja Venäjä.
KV-terrorismi ja –rikollisuus tai ilmastomuutos eivät siis ole kovin suuria ongelmia?
Toisaalta hän myös varoitti: ”On tyhmää ja väärin ymmärtää, että Venäjä uhkaisi Suomen turvallisuutta.”
Ei ihme, että kuulijat jäivät ihmettelemään Häkämiehen ajatuksenjuoksua. Eihän se näytä olleen kovin selvä Häkämiehelle itselleenkään.
Ainakin kysymykset Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mahdollisesta muuttumisesta olivat aiheellisia.
PM Matti Vanhasen ja presidentti Tarja Halosen mukaan linja ei ole muuttunut, vain Häkämiehen
”painotukset” olivat ”persoonallisia”.
Tosin niissäkin presidentti suositteli nk. pidättyväisyyttä muistuttamalla, että ulkomailla edustetaan Suomea.
Häkämiehen lausunnon tarkoitusperää on arvioitava kokoomuksen NATO-kannan kautta. Häkämies ehkä uskoi edistävänsä
liitosta puhumalla NATO:n kanssa yhteisistä uhkista.
Ex-KTM, UaV:n puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) puolestaan rauhoitteli kierroksilla käyvää
keskustelua – ja Häkämiestä - ilmoittamalla päätöksen NATO:n nk. nopeantoiminnan NFR-joukkoihin osallistumisesta
lykkääntyvän vuodella. YLE:n A-talk –ohjelmassa 13.9. Salolainen ilmoitti lykkääntymisen johtuvan NATO:sta;
se ei kuulemma ole valmis vastaanottamaan uusia jäseniä. Samassa ohjelmassa hän kertoi henkilökohtaisesti toivovansa
NATO-jäsenyyttä, mutta ei uskonut siitä päätettävän tämän hallituksen aikana.
Hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Salolainen piti yksimielisenä, vaikka hallituskumppani keskusta ei
NATO-kysymyksestä aivan samaa mieltä olekaan.
PLM Häkämies puolestaan peruutti osallistumisensa tuohon ohjelmaan; hän oli kuulemma keskustellut aiheesta jo riittävästi.
Ansiot kuukauden limboksi tulivat erityisesti kokoomuksen NATO-innon paradoksaalisuudesta:
Kaikki osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että Suomi ei ole turvallisuusuhka Venäjälle.
Häkämieskään ei näe – ainakaan lausuntonsa mukaan - Venäjää turvallisuusuhkana Suomelle.
Ei myöskään eduskunnan kyselytunnilla 13.9.07 asiasta vastannut PM Matti Vanhanen.
Venäjän intresseissä on varmistaa, ettei mikään muukaan maa hyökkää Suomen alueen kautta.
Ruotsin hyökkäysaikeet lienevät vielä Suomeakin pienemmät. Entä Norja? Tai voisiko ehkä Viro, Puola tai Saksa koukata
Suomen kautta? Ainakin ne ovat kaikki NATO-maita, ja NATO nähdään Venäjällä edelleen vastapoolina.
Jos myös Suomi liittyy NATO:on, on täysin varmaa, että Venäjä vähintäänkin varautuu estämään mahdollisen hyökkäyksen
Suomen kautta, tarvittaessa ensi-iskulla. Pääsisimme siis ensimmäisessä aallossa mukaan seuraavaankin selkkaukseen.
#5 Ympäristöystävällistä verotusta?
elo-07
VVM Jyrki Katainen valotti valtion tulevan budjetin sisältöä:
Polttoaineiden ja energian verotusta ollaan kiristämässä n. 300 miljoonaa euroa. Suurin summa kerätään liikennepolttoaineiden veroina, erityisesti dieselpolttoaineilla. Sitä ollaan ALV huomioiden korottamassa n. 7 senttiä litralta, n. 17 %. Bensiinin vero nousisi Kataisen mukaan jonkin verran vähemmän. Pienempipäästöisiä dieselautoja on Kataisen mukaan verotettava raskaammin valtion verotulojen turvaamisen vuoksi, ihmiset kun ovat enenevässä määrin siirtyneet dieselautojen käyttäjiksi.
Hallitusohjelmassa kerrotaan verotuksesta:
"Hallituksen veropolitiikan keskeiset tavoitteet ovat:
- verotuksen oikeudenmukaisuuden lisääminen
- ympäristönäkökohtien painottaminen"
Ilmeisesti Katainen mieltää "oikeudenmukaisuuden" niin, että ihmisiä, jotka eivät 700 euron duunarin tapporahankaan houkuttelemana ole suostuneet muuttamaan metroradan varteen, saa ja pitääkin verottaa raskaammin.
Käyttävät, kiittämättömät, vieläpä dieselautoja!
"Ympäristö" näyttää Kataisen ajatusmaailmassa supistuvan valtion rahakirstuun.
Aikaisemminhan kokoomuksessa omatunto oli lompakon kohdalla, nyt siellä on koko ympäristö!
Perin oudolta kuulosti Kataisen selitys, että energiaverojen korotus kompensoituu eläkeläisille indeksin kautta. Onkohan Kataisella aukkoja taloustiedoissaan vai onko hänen mielessään kaikkien hintojen nouseminen tänä vuonna 17 %. Jos inflaatio on tuon suuruinen, on EKP epäonnistunut pahoin tehtävässään inflaation torjumiseksi. Jos pienempi, niin veronkorotuksesta kompensoituu eläkeindeksiin vain polttoaineiden suhteellisen osuuden verran. Loput eläkeläiset joutuvat maksamaan omasta pussistaan; kansaneläkkeen tasokorotus ei siihen riitä.
Pientä työeläkettä saavathan jäivät sitäkin ilman, samoin eläkeveron eriarvoisuuden korjaamisesta.
Entä muut pienituloiset, työttömät, lapsiperheet, haja-asutusalueilla asuvat? Kuinka oikeudenmukaista heidän liikkumisensa ja asuntojensa lämmityksen verotuksen kiristyminen on, Jyrki Katainen, ja miten se aiotaan kompensoida?
Kataisen veromalli on korni myös valtiontilintarkastajien jo vuonna 2004 antaman huomautuksen valossa (K 16/2004, s. 252)::
"Liikenteeltä kerättyjen verojen ja maksujen korottaminen ei ole perusteltua, kun liikenteen erityisverotus esim. v. 2003 vastasi 15,3 %:a valtion verotuloista. Liikennepohjaiset erityisverot kerryttivät valtiolle v. 2003 runsaat 4,6 mrd (ml. alv), kun esim. tiehallinnon menot v. 2003 olivat runsaat 742 milj."
Ilmeisesti Kataisen mielestä valtiontilintarkastajat nyt kirjoittelevat mitä kirjoittelevat, hallituksen ei niistä tarvitse välittää.
Liikennepolttoaineiden verotusta korotetaan summalla, joka vastaa neljännestä tiehallinnon menoista.
#4 Hinnat laskeneet
heinä-07
Tämän kuun limbo ei ole keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen ehdotus Keskustan ja Perussuomalaisten yhdistämisestä.
Se kuuluu osastoon "Mätäkuun jutut" - sitten kun sellaisen perustan.
Kuukauden Limbon ansaitsee Keskisuomalaisen 21.7.07 otsikolla "Oi aikoja, oi markkoja"
julkaisema tilasto, joka osoitti hintojen pysyneen euroaikana entisellään tai jopa laskeneen.
Yleisenä mielikuvana kansalaisilla on kuitenkin, että vain rahan nimi muuttui, lukuarvo pysyi entisellään.
Kahvin sai markalla, nyt eurolla. Tai jos jäätelötötteröstä olisi 2001 pyydetty 15 markkaa, ei kioskeilla varmaankaan olisi ollut jonoja.
Myyjä olisi saanut syödä itse varhaisperunansakin, jos olisi pyytänyt niistä 60 markkaa pieneltä kapalta.
Ainakin pummit saavat olla kiitollisia eurolle: ennen pyydetyn markan sijasta voi nyt silmää räpäyttämättä pyytää euroa.
Muutama vuosi sitten olisi viiden markan pyytäjää katseltu kauhistuneena pitkin nenänvartta.
Mitä tuo tilasto kertoikaan vuoden 1997 hintatasosta - siinähän markkahinnat oli muutettu euroiksi; muutetaan takaisin markoiksi:
Reikäleipä reilut 17 markkaa! Olikohan noin? Kananmunat 12 markkaa kilo!?????
Linja-automatka 200 km 130 markkaa, sama junalla rapiat 110 markkaa. Ei kai sitä linja-autoa tai junaa tarvinnut omaksi ostaa, ainakaan 1997?
Limbon juuret löytyvät pienellä tekstillä tilaston yläreunasta: "Hinta muunnettu markoista nykyeuroiksi rahanarvokertoimella".
Mutta tuo rahanarvokerroinhan sisältää hintojen nousun! Tilasto siis osoittaa, että hinnat eivät ole nousseet enempää kuin ne ovat nousseet.
Paitsi linja-autojen ja junamatkojen osalta; ne ovat nousseet tuplasti sen mitä muut hinnat.
Tilasto olisi samanlainen vaikka hinnat olisivat nousseet 20 tai 2000-kertaisiksi, koska vertailtava lähtöhinta korjataan "nykyrahaksi"
tuon hinnannousun sisältävällä kertoimella.
Koko euroajan on kerrottu inflaation pysytelleen 3-4 %:ssa. Viidessä vuodessa hinnat nousisivat 4%:n inflaatiolla "vain" 21,6%,
eivät kaksin- tai kuusinkertaisiksi. Markan korvaaminen suoraan euroilla edellyttäisi keskimäärin 43%:n inflaatiota.
Noin suuren inflaation hillitseminen olisi jo vaatinut voimakkaista keskuspankkitoimia; ainakin korko olisi nostettu inflaatiolukujen
tuntumaan, mahdollisesti devaltoitukin kuralle mennyt valuutta. Hintasäännöstelyäkin olisi ilmeisesti vaadittu voimakkain sanakääntein.
Enkä uskalla edes ajatella, millaisia vaatimuksia TUPO-pöydässä olisi esitetty.
#3 Itsestäänselvä oikeusturva(ttomuus)
kesä-07
Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus K 7/2007 vuodelta 2006
on julkaistu ja tulee eduskunnan lähetekeskusteluun lähiaikoina.
Oikeusasiamiehelle tehtiin vuonna 2006 yhteensä 3620 kantelua viranomaisista. Määrä on 50% suurempi kuin vuonna 2003.
Käsitellyistä 3529 kantelusta peräti 1519 jätettiin "ei ole syytä epäillä" -perusteella tutkimatta.
Oikeusasiamiehen kanslia teki jälleen uuden ennätyksen sekä absoluuttisesti että suhteellisesti - ehdottomasti limbon arvoinen suoritus!.
Viime vuoden tutkimatta jätetyistä 40%:sta päästiin jo 43%:iin. Absoluuttista määrää kohottaa myös oikeuskanslerin viraston
vastaavat nahkapäätökset, joiden määrää ei kehdata edes ilmoittaa, mutta on laskettavissa viraston esittämistä tilastoista osuudeltaan
saman suuruiseksi.
Absurdiksi noiden tutkimatta hylättyjen kanteluiden käsittely muuttuu, kun kansalaisella on lakisääteinen oikeus saada perusteltu päätös.
Oikeusasiamies kylläkin huomauttaa toistuvasti tutkittaviaan päätösten huonosta perustelemisesta, mutta noista
"ei ole syytä epäillä" -vastauksista on turha hakea perusteluja. Kantelija jää ihmettelemään, eikö hänen kuvaamaansa tekoa ole tehty,
vai eikö sitä ole havaittu lain vastaiseksi.
Ilmeisesti oikeusasiamiehen toimistossa sovelletaan lakia niin päin, että koska virkamiesten on jo perustuslain mukaan noudatettava
tarkoin lakia, on perusteetonta - ehkä jopa laitonta(?) - epäilläkään virkamiesten toimivan lain vastaisesti.
Oikeusasiamiehestä annetun lain mukaan oikeusasiamiehen on tutkittava kantelu kun kantelun kohde kuuluu oikeusasiamiehen
valvottaviin. Siihen joukkoon kuuluvat periaatteessa kaikki julkista valtaa käyttävät henkilöt, muun muassa tuomioistuimet erikseen mainittuina.
Eduskunta valvoo niin hallinnon kuin valvonnankin lainmukaisuutta tarkastamalla oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin vuosittain
antamat kertomukset. Kun lähes puolet hallinnon lainmukaisuudesta jää tutkimatta, ei eduskunnan hallinnon todellisesta tilasta
saama kuva voi olla haaleaa varjokuvaa tarkempi. Kun noihin "ei ole syytä epäillä" -vastauksiin seuloutuu etenkin viranomaisille
ongelmalliset tapaukset, joiden lailliseksi selittäminen on joko vaikeaa tai peräti mahdotonta,
on tuo eduskunnan saama varjokuva perin vääristynyt.
Kansanedustajat, ja erityisesti perustuslakivaliokunnan jäsenet ovat kyllä laajasti tietoisia tuosta(kin) laillisuusvalvonnan ongelmasta.
Mutta heillekin näyttää pahoin korruptoituneen hallinnon julkisivun tahrattomuus olevan kansalaisten perustuslaissa säädettyä
oikeusturvaa tärkeämpi. Muutaman tuhatta oikeusturvaa vaille jäänyttä kansalaista joutaakin heittää vuosittain laidan yli?
PeV:n puheenjohtaja Kimmo Sasi esitti v. 2003 eduskunnan puhujapöntöstä muutaman tapauksen perusteellista tutkimista
laillisuusvalvonnan tienviitoiksi - "Landmark cases", kuten hän niitä nimitti -, mutta se tyrmättiin
alkuunsa. Ensimmäisenä älähti silloinen oikeusministeri Johannes Koskinen. Ilmeisesti Sasi sai informaatiota tuollaisten
selvitysten seurauksista, eikä hänkään sen jälkeen enää palannut aiheeseen.
Perussuomalaiset kirjasivat jo vuoden 2003 puolueohjelmaansa huomionaan, että oikeuskanslerinvirasto ja oikeusasiamiehen
toimisto ovat osoittautuneet tehottomiksi ja menettäneet luottamuksensa. Jokin osa lienee tuollakin siihen, että
Perussuomalaisille ei annettu paikkaa oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin vuosittaiset kertomukset tarkastavassa
perustuslakivaliokunnassa. Valtapuolueilla oli ainakin syytä uskoa, että noista "ei ole syytä epäillä" -vastauksista olisi vaadittu
tarkempaa selvitystä, ehkä kirjattu vieläpä vastalausekin valiokunnan mietintöön. Aiempina vuosina valtapuolueitten kumileimasimiksi
oloutettujen (kansan)edustajien selkäranka on siihen liian taipuisa, miten lie nykyisten?
Perustuslakivaliokunta
phj Kimmo Sasi, (kok), vpj Heli Paasio (sdp)
jäsenet
(kesk) Tuomo Hänninen, Elsi Katainen, Esko Kiviranta, Tapani Tölli
(kok) Ulla Karvo, Tuulikki Ukkola, Ilkka Viljanen
(sdp) Kimmo Kiljunen, Tuula Peltonen, Antti Vuolanne
(vas) Veijo Puhjo
(vihr) Ville Niinistö
(kd) Kari Kärkkäinen
(rkp) Elisabeth Nauclér, Mikaela Nylander
Varajäsenet
(kesk) Hannu Hoskonen, Hannes Manninen
(kok) Juha Hakola, Sampsa Kataja
(sdp) Johannes Koskinen, Johanna Ojala-Niemelä
(vas) Annika Lapintie
(vihr) Outi Alanko-Kahiluoto
(rkp) Christina Gestrin
#2 Ei koske minua
touko-07
Tämän kuun limbo ei ole kansakunnan olemassaoloa vaarantava, vaan lähinnä esimerkki edustajiksemme valittujen "ei koske minua" -ajattelusta.
Ja vaihtuvista selityksistä, kun käry käy.
Monessa mukana ollut Mikko Pesälä ohjeisti aikoinaan vastuullisia: "Kun mikään muu ei auta, kannatta kokeilla totuutta".
En uskonut Pesälän tarkoittaneen, että ensin pitäisi kokeilla ne kaikki muut.
Mallitapaukseksi olisi yhtä hyvin sopinut myös keskisuomalaisen varakansanedustajan ja valtuuston varapuheenjohtajan
Katja Sorrin (kesk) kopiotekniikalla laatima lehtikolumni.
Ensin hän kiisti kopioinnin, sitten kertoi saaneensa alkuperäisen kirjoittajan luvan, ja kun sekään ei pitänyt paikkaansa, päätyi surkuttelemaan nettisivuillaan asiasta nousseen kohun suuruutta ja siitä johtunutta toipumislomaansa.
Tuoreempana tapauksena "kuukauden limbo" kuitenkin vihreiden kansanedustaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja
Anni Sinnemäelle, joka Iltalehden mukaan jäi kiinni pummilla matkustamisesta.
Annin mukaan hän kyllä tilasi kännykällä lipun juostessaan pysäkiltä lähdössä olleeseen raitiovaunuun, mutta vastausviesti ei vielä ehtinyt tulla kun hän nousi vaunuun.
Ainakin lippujen tarkastaja piti selitystä siinä määrin uskottavana, että ei määrännyt Annin teosta 80 euron tarkastusmaksua.
Onhan ainakin mahdollista, että tarkastaja toimi niin hätäisesti, että oli Annin kimpussa jo sen n. 10 sekunnin viiveen aikana, minkä lipuksi kelpaavalta vastausviestiltä kestää saapua.
Tarkastajat eivät ole aina olleet yhtä suopeita, ja Anni onkin joutunut maksamaan tarkastusmaksun "jo useita kertoja".
Annin puoluetoveri Helsingin joukkoliikennelautakunnan puheenjohtaja Jessica Karhu epäili aluksi pummiajelu-uutisen todenmukaisuutta,
koska hänen mielestään "Anni on sosiaalisesti vastuuntuntoinen". Myöhemmin, ilmeisesti Annia kuultuaan, hän muotoili lausuntonsa pyöreämmin:
"Kyllä kaikkien pitää maksaa lippunsa. Oli tasavallan presidentti tai ei."
Tasavallan presidentti?!? Olenkohan minä nukkunut jonkun vaali ohi?
#1 NATO, NRF ja eduskuntavaalit
huhti-07
Ensimmäinen limbo kuuluu ehdottomasti ja itseoikeutetusti ulkopolitiikkamme johdolle.
Aamulehden ja Turun Sanomien paljastuksen mukaan Suomen ja Ruotsin välisestä puolustuspoliittisesta
yhteistyöstä NATO:n NRF-joukkojen kanssa sovittiin tammikuussa Königstedtin kartanossa pidetyssä kokouksessa.
UM Erkki Tuomiojan vahingossa(?) paljastama suunnitelma ammuttiin tuoreeltaan alas PM Matti Vanhasen kommentilla,
jossa hän kuvasi hanketta "Tuomiojan visioinneiksi" ja vakuutti, ettei asiasta oltu keskusteltu Suomen hallituksessa.
Kokouksen tuloksista ei juurikaan hiiskuttu julkisuuteen ja Tuomiojakin selitti lausuntoaan, että vastasi kun kysyttiin.
Hiljaisuuden ymmärtää nyt julkitulleen sopimuksen vuoksi. Olihan YLE:n uutisten Ruotsissa ja Suomessa tekemän kansalaiskyselyn mukaan yhteistyöllä laaja vastustus molemmissa maissa - ja Suomessa juuri vaalit tulossa.
Jos Vanhasen vakuutus, ettei asiaa oltu käsitelty hallituksessa pitää paikkansa, niin kenen päätöksellä puolustusyhteistyöstä sitten päätettiin? Ainakaan Tuomioja ei katso päättäneensä yhtään mistään - ainakaan tuossa kokouksessa.
PM Vanhanen näyttää päättävän kautensa samaan, millä edeltäjänsä Anneli Jäätteenmäki aloitti: "tuo sopimus tuli minulle yllättäen ja pyytämättä".
Ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon menettely toi deja-vu -tunteen, joten tarkastin aiemmat blogimerkintäni.
Tämän episodin yhdenmukaisuus NRF-joukkoihin tammikuulta 2006 on hämmentävä.
Kaksipäisen johtojärjestelmän suurin ongelma näyttää olevan, että osapuolet uskovat istuvansa "kaikissa niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään",
mutta ovat todellisuudessa ulkona kuin lintulauta. Asiat vain tapahtuvat ilman kenenkään tekemiä päätöksiä.
Myös yhdenmukaisuus nk. Hiihtoliitto-malliin on hämmästyttävä: "Mitään ei tunnusteta ennen kuin syyllinen löytyy."
Lisäys 26.3.08: Varmistus Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen isästä saatiin eduskunnassa 11.3.08, Kun Jaakko Laakso (vas)
NRF-joukkoihin osallistumisesta annetusta selonteosta käydyssä EK-keskustelussa vahvisti UM Erkki Tuomiojan sopineen asiasta Ruotsin
PM Carl Bidtin kanssa.
|