Julkisuudesta

Vihreitten kaupunginvaltuutettu Jouni Vauhkonen kirjoitti Jyväskylän kaupunginjohtajajuttuun viitaten avoimen keskustelun tarpeellisuudesta Keskisuomalaisen yleisönosastossa 31.8. otsikolla "Kunnallispolitiikka avoimeksi ja keskustelevaksi".
Vauhkosen kirjoitukseen on syytä huomauttaa, että tuossa Kettusen erojutussa oli aikatauluongelma: juna Kettusen erottamiseksi oli jo liikkeellä. Sen Vauhkonen kai jo tiesikin.
Se huonoksi katsottu vaihtoehto oli päästää asia puitavaksi julkisessa valtuustossa, koska siinä olisi väistämättä noussut esiin sellaisiakin kysymyksiä, joihin ei oltu valmiita antamaan vastauksia. Tuo julkinen riihi jäi Kettusen omalla eroilmoituksella puimatta, odottamaan vuoroaan.

Mielelläni olisin nähnyt, että valtuusto olisi käsitellyt esityksen ja tehnyt siinä päätöksen. Niinhän demokratiassa tulisi toimiakin, vaikka pahimmillaan demokratia onkin vain enemmistödiktatuuria, jossa asioita tärkeämpiä ovat poliittiset intohimot ja valtapyrkimykset. Siinä kansalaisten etu tahtoo jäädä lapsipuolen asemaan.

Siinä suhteessa olen Vauhkosen kanssa täysin samaa mieltä, että asioista on voitava keskustella avoimesti ennen päätösten tekoa, ja tuossa keskustelussa myös kansalaisilla on oltava mahdollisuus ilmaista oma kantansa. Jos ratkaisulla tavoitellaan aidosti kansalaisten ja kaupungin etua, niin perusteiden ainakin luulisi olevan ylpeilyn, ei salailun aihe. Vauhkosen siteeraama Reijo Laitisen kiukuttelu, että ”asioita ei pidä tuoda päätettäväksi julkisuuden kautta, vaan asiallisesti neuvotellen”, viittaa vahvasti itämaiseen hallintokulttuuriin.

Avoimen keskustelun tarpeellisuutta puoltaa myös se, että valtuutettujen ei voi odottaa olevan kaikkien alojen asiantuntijoita tai tuntevan kaikkien päätettäväksi tulevien asioitten kaikki yksityiskohdat. Jos valtuutettu jää päätöksenteossa vain sen tiedon varaan, mitä asian esittelijä katsoo aiheelliseksi tuoda esiin, niin kyllä useat päätökset tulevat tehdyiksi molemmat jalat tukevasti ilmassa.

Luottamuksellisten keskustelujen tarpeellisuudestakin olen Vauhkosen kanssa yhtä mieltä. Valitettavasti tuokin hyve on suomalaisessa politiikassa onnistuttu vääntämään kiroukseksi. Päätökset tehdään pienessä piirissä ja tuodaan lukkoon lyötyinä sopimuksina puoluekoneistojen sanktioilla kumileimasimiksi painostettujen valtuutettujen hyväksyttäväksi. Aitoa demokraattiseen menettelyyn kuuluvaa keskustelua ei sallita, joten ryhmien napamiehet käyttävät tosiasiallisesti suurempaa valtaa kuin minkä kansalaiset ovat heille vaaleissa antaneet. Marioneteiksi suostuneilla rivivaltuutetuilla olisi aihetta itsetutkiskeluun - ken siihen pystyy.

Nyt tuossa kaupunginjohtaja-asiassa toimittiin valtuuksien puitteissa ja ilmeisen laillisestikin, mutta jälkeen jäi rauniot, jotka vielä pitkään haittaavat luottamuksellista yhteistyötä. Toivottavasti se johtaa edes Vauhkosenkin mainitseman kabinettipolitiikan kriittiseen arviointiin.
Ilari Kotimäen taannoinen valtuustokysymys "kuka tätä kaupunkia johtaa?" on edelleen vastaamatta. Kaupunginjohtaja Kettusen "vastauksesta" se ei selvinnyt.