Laillisuusvalvonta lumevalvontaa

Pörssiosakkeita nk. hallintarekisterin kautta nimettömästi omistaneiden "ulkomaalaisten" tahojen osinkojen verotuksessa paljastui laajamittainen ja järjestelmällinen virhe, kun hallitus esitti lakimuutoksen HE 118/2005, jolla laki saatettaisiin "lähemmäksi käytäntöä". Hallituksen esityksessä tuo on muotoiltu, että mahdollisuus alempaan ennakonpidätykseen tulisi sallia "nykyistä käytäntöä vastaavalla joustavalla ja kustannustehokkaalla tavalla". Muutosta perustellaan sillä, että voimassaolevan lain mukainen menettely aiheuttaisi "houkuttelevuuden vähentymistä erityisesti piensijoittajien osalta ja sitä kautta vaikuttaa epäedullisesti suomalaisten yhtiöiden osakekurssien kehitykseen."
Hallitus tarkoittanee, että ulkomaisten piensijoittajien osinkojen verotuksesta johtuva sijoittamishalun vähentyminen olisi ratkaisevaa suomalaisten yhtiöitten pörssikursseihin.

Voimassa olevan lain mukaan osingoista on perittävä veroa 28%, mutta eräiden maiden kanssa solmittujen verosopimusten mukaan se voi olla pienempikin. Osingonsaajan on osoitettava verosopimuksen soveltaminen. Käytännössä veroa on ilman vaadittuja selvityksiä peritty järjestelmällisesti 15% tai sitäkin vähemmän, ja verotarkastajat ovat tyytyneet vain "huomauttamaan" yhtiöitä lain määräyksistä. Lain vastaisesti perimättä on jäänyt laskelmien mukaan n. miljardi euroa vuodessa.

Laillisuutta valvovalla oikeuskanslerilla ei ole ollut huomauttamista hallituksen esityksessä todettuun vuosikausia jatkuneeseen veronkavallukseen ja sen sallimiseen verotarkastuksissa.

Aiheeseen liittyvä kirjoitukseni Suomi24-keskustelupalstalla

Viimeinen oikea oikeuskansleri oli Kai Korte, mm. Mauno Koiviston kiroama laillisuuden valvoja. Sen jälkeen sillekin jakkaralle on istutettu valtamafian käskyläisiä, ja nykyinen Paavo Nikula on ylittänyt Jorma S. Aallonkin ketkuilut.
Jacob Söderman vielä totesi erään jutun asiakirjoihin kantelijan kanssa tutustuttuaan, että "vanhoille ei tehdä mitään, mutta uusia ei tule". Todellisuudessa oikeuskansleriksi pantiin Jorma S. Aalto ja työrukkasekseen Jukka Pasanen, joka ryhtyi tehtailemaan uusia virkarikosten peittelyjä. Vielä eläkkeelle jäädessään ylpeili sillä, ettei ollut 20-vuotisen uransa aikana nostanut ainoatakaan virkarikoskannetta.
Ratkaisu Pasasen ennenaikaisesta eläkkeestä oli pikainen, kun poliisi vahvisti kirjallisesti, ettei ollut tehnyt esitukintaa tuomarin virkarikoksesta, josta Pasanen väitti tehneensä laissa säädettynä syyttäjänä "syyteharkinnan".

AOA Ilkka Rautiolla oli pyrkimys oikeaan suuntaan varoituksellaan "kulissioikeudenmukaisuudesta" vv. 2003-kertomuksessa (s.17): "lainsäädäntö (kulissit) on kunnossa, mutta yhteinen salaisuus on, että käytäntö on jotain muuta." Mutta perustuslakivaliokunta hallintovaliokunnan avustuksella palautti "järjestyksen torppaan" - Lakia rikottu - ei ongelmaa!
Ja Rautio vaihdettiin Jukka Lindstedtiin. Rautiolle järjestyi uusi työpaikka korkeimmassa oikeudessa 1.10.2005 alkaen.

Tuossa osinkoverotuksen asiassa on 10 vuotta rikottu tietoisesti lakia. Numero siitä tehtiin vasta nyt, kun virhe on niin suuri, että "sitä ei voi enää oikaista". Samaa menetelmää käytettiin myös nk. lamavelkojen jutussa: perintärikokset tehtiin niin laajasti ja järjestelmällisesti myös tuomioistuimet niihin Koiviston konklaavissa 6.5.1992 sitoen, että "niitä ei voi enää oikaista". Siihen myös Sauli Niinistökin viittasi, kun vaadittiin erästä riidatonta perintärikosta avattavaksi: jos yksikin avataan, koko järjestelmä romahtaa.
Koiviston valtiopetos paljastui ja Tarja Halonen joutui peittelemään sen määräämällä asiakirjat salassapidettäviksi - vain historia tuomitkoon konnat. Ja uusi kappale tuohon luetteloon, jonka 3. osassa on selostus mm. tuosta Koiviston konklaavista

Mutta tähän on päädytty noiden vanhojen puolueiden harjoittamalla politiikalla. Todellisuudessa maata johtaa "sulle-mulle" -periaatetta häikäilemättömästä käyttävä mafia. Valtapuolueitten johtajat ovat vain sen käskyläisiä ja ryhmäkurilla kumileimasimiksi alistetut kansanedustajat johtajiensa marionetteja.
Kansa saa sitä, mitä se äänellään tilaa.

---

 

Vastuu hallinnon toiminnasta ja kolmijako-oppi

Oikeusministeri Johannes Koskinen arvosteli jokin aika sitten tuomioistuinten omaksumaa kantaa henkirikosten luokittelusta. Korkeimman oikeuden presidentti Leif Sevón puolestaan paheksui Koskisen kannanottoja Suomenmaan haastattelussaan, ja tähän kuoroon yhtyi myös varatuomari Risto Airikkala Keskisuomalaisessa 10.8. julkaistussa puheenvuorossaan "Valtiovallan kolmijako-oppi unohtunut".

Sevónin ja Airikkalan kommentit ovat lievästi sanoen outoja. Heidän motiivejaan arvioitaessa tulee mieleen lähinnä sanonta, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Perustuslain mukaan kukin ministeriö vastaa hallinnonalansa asianmukaisesta toiminnasta. Oikeuslaitoksen osalta vastuullinen taho on oikeusministeriö ja oikeusministeri sen päällikkönä. Jos ilmenee, ettei tuomioistuinten ratkaisut vastaa yleistä laillisuuskäsitystä, niin nimenomaan oikeusministeriön on ryhdyttävä toimenpiteisiin ristiriidan poistamiseksi. Tällöin tulee kyseeseen joko lainsäädännön muuttaminen tai - mikä on oikeuslaitoksen kannalta vakavampaa - selvittää/selvityttää, onko tuomio voimassa olevan lainsäädännön mukainen, vastaako se sitä, mitä eduskunta on lailla tarkoittanut. Jos oikeusministeri vaikenee havaitsemastaan epäkohdasta, tulee hän itse rikkoneeksi virkavelvollisuutensa.

Sevónin ja Airikkalan lausunnot on nähtävä pyrkimyksenä kohottaa tuomioistuimet lain tai ainakin arvostelun yläpuolelle. Tuomioistuinten ratkaisuissa on kuitenkin valtava määrä riidattomasti laittomia päätöksiä, ja ymmärrettävästi asianosaiset sidosryhmineen haluavat välttää niiden tutkinnan ja julkisen arvioinnin.

Airikkala viittaa kirjoituksessaan oikeuskanslerin oikeusministerin toimista vesittämään tutkintaan. Häneltä joko on jäänyt tai hän on halunnut jättää huomioimatta, että vielä lukuisemmissa tapauksissa oikeuskansleri on vesittänyt tuomioistuimen toimien tutkinnan. Noita mielivaltatuomioita tuotiin yksilöidysti esille myös perustuslakivaliokunnan 17.3.2004 järjestämässä oikeusturvakokouksessa, jossa myös oikeusturvaloukkausten uhreilla edustajineen oli puheoikeus. Sittemmin tuo kokous on jatkotoimien sijasta pyritty vaikenemaan kuoliaaksi. Se ei ole kunniaksi sen enempää oikeuslaitokselle, laillisuusvalvonnalle kuin eduskunnallekaan.

Oikeusasiamies sentään myöntää, ettei tuomioistuinten puolueettomuutta arvioida; "se kuuluu tuomarin harkintavaltaan". Toisaalta v. 2002 kertomuksessa todetaan tuomioistuimista: "Demokraattisessa yhteiskunnassa ei saa olla kontrolloimatonta julkista valtaa." Vuoden 2003 kertomuksessa aEO Ilkka Rautio jo myöntää kulissioikeudenmukaisuuden ainakin mahdolliseksi: "lainsäädäntö on kunnossa, mutta käytäntö on jotakin muuta." Mihinkään toimenpiteisiin epäkohtien korjaamiseksi ei kuitenkaan ole ryhdytty. Vastaamatta on jäänyt myös kysymys, että kuinka monta oikaisematta jätettyä väärää tuomiota on vielä siedettävä määrä pitää Suomea oikeusvaltiona?

Jorma Uski
Oikeustaistelijat ry:n puheenjohtaja
Jyväskylä