Mikä on EU:n perustuslaki

Ehdotus suomeksi (pdf)
Ehdotus suomeksi (html)
Aiempia kannanottoja perustuslaista
Kirjelmä kansanedustajille päätösvallan siirtymisestä

EU:n tulevaisuuskonventin loppuasiakirjana muotoillulla uudella perustuslaiksi kutsutulla sopimuksella on tarkoitus korvata nykyisin voimassaoleva nk. Nizzan sopimus.
Pääministeri Matti Vanhasen mukaan sopimus ei muutu niin oleellisesti, että sen voimaansaattaminen vaatisi uuden kansanäänestyksen järjestämistä. Hän kuitenkin myönsi, että nykyinen Nizzan sopimus on muuttunut paljonkin siitä Maastrichtin sopimuksesta, jonka hyväksymisestä äänestettiin Suomessa vuonna 1994.

Uusi perustuslaki astuu voimaan marraskuussa 2006 sen jälkeen kun jäsenmaat ovat kansallisilla päätöksillään ratifioineet sen. Voimaantulo edellyttää, että vähintään 4/5-osaa maista - 20 maata - on ratifioinut sen.

Perustuslaki on tulkittu myös Euroopan liittovaltion perustamiseksi, koska Euroopan Unionista tulee nk. oikeushenkilö, ja I-1. artiklan sanamuodonkin mukaan
"Tällä perustuslailla ... perustetaan Euroopan unioni, jolle jäsenvaltiot antavat toimivaltaa yhteisten tavoitteidensa saavuttamiseksi."
I-10.artiklan mukaan EU-perustuslaki ja EU:n toimielinten antama lainsäädäntö olisi ensisijaista kansallisiin lakeihin verrattuna.
Erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta päätösvalta siirtyy jäsenvaltioilta oleelliselta osin EU:lle ja kansallisia "siviili- ja sotilaallisia voimavaroja" luovutetaan EU:n käyttöön.

Perustuslaissa perustetaan EU:hun mm. presidentin ja ulkoministerin virat. Käytännössä ulkoministerin tehtäviä ryhdyttiin jo soveltamaan lokakuusta 1999, kun Javier Solana siirtyi NATO:sta Euroopan Unionin Neuvoston pääsihteeriksi ja CFSP:n (Yhteinen Ulko- ja Turvallisuuspolitiikka) "korkeaksi edustajaksi" (High representative),

Mikäli ehdotettua perustuslakia ei ratifioida, jää nykyinen Nizzan sopimus voimaan.

Nizzan sopimuksen vahvistamista koskevan hallituksen ehdotuksen (HE 93/2001) käsittelyssä esitti Raimo Vistabacka (ps) Seppo Lahtelan (kesk) kannattamana esityksen hylkäämistä. Ehdotus sai puolelleen 9 kansanedustajaa: Seppo Lahtela, Petri Neittaanmäki, Lauri Oinonen, Mauri Salo ja Pekka Vilkuna (kes), Toimi Kankaanniemi ja Leena Rauhala (kd), Sulo Aittoniemi (alk) ja Raimo Vistbacka (ps).

Ratifiointi

Perustuslain ratifioinnille tuli suuria ongelmia Ranskan hylättyä esityksen kansanäänestyksessä 29.5.2005 äänin 45,1 - 54,9 %. Vaikka äänestys oli neuvoa-antava, ovat Ranskan parlamentaarikot lupautuneet noudattamaan sen tulosta.
Ongelmat edelleen kasvoivat, kun myös hollantilaiset hylkäsivät esityksen kansanäänestyksessään 1.6.2005 äänin38,4 - 61,6 %. Myös Hollanti on EU:n perustajavaltioita.

Kansanäänestykset on tarkoitus järjestää vielä ainakin Luxemburgissa (10.7.05), Puolassa (25.9.05), Tanskassa (27.9.05) sekä Irlannissa (keväällä 2006), joissa kaikissa vastustajilla on ennusteiden mukaan enemmistö. Iso-Britannian pääministeri Tony Blair ilmoitti Ranskan kansanäänestyksen jälkeen harkittavan uudelleen jo luvatun kansanäänestyksen järjestämistä. Lausunto on käsitettävissä myös aikomukseksi keskeyttää ratifiointiprosessi.

Suomessa kansanäänestyksen järjestämistä vaadittiin jo valtioneuvoston selontekoon VNS 2/2003 ehdotetulla ponsilauseella (ek:n pöytäkirja 3.10.2003). Ehdotus sai taakseen 36 kansanedustajaa:
kaikki vasemmistoliiton, vihreiden ja perussuomalaisten edustajat, Esa Lahtelan (sdp) sekä Toimi Kankaanniemen ja Leena Rauhalan (kd).

Tuolloin pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti, että asiasta käytäisiin keskustelu ja mahdollisesta kansanäänestyksestä päätettäisiin myöhemmin "yhdessä". Elokuun lopussa 2004 PM Vanhanen ilmoitti kantanaan, että kansanäänestystä ei tule. KTM Mauri Pekkarinen puolestaan ilmoitti puoltavansa edelleen kansanäänestystä. Tuon jälkeen Vanhanen järjesti lupaamansa "keskustelutilaisuuden" 3.9.2005; opposition edustajien mielestä tapaaminen oli pikemminkin tiedotus- kuin keskustelutilaisuus.

Myös sdp:ssä oli eriäviä näkemyksiä kansanäänestyksen tarpeellisuudesta, ja Arja Alho ryhtyi valmistelemaan asiasta lakialoitetta. Kaikkiaan 50 kansanedustajan allekirjoittamassa aloitteessa (LA 11/2005) äänestyspäiväksi esitetään 15.6.2006. Aloite tulee rinnakkaislakina eduskunnan käsiteltäväksi yhtä aikaa hallituksen perustuslain ratifioimista koskevan esityksen kanssa; PM Vanhanen on luvannut hallituksen esityksen viimeistään syksyllä 2005, mahdollisesti jo ennen eduskunnan kesälomaa.

Kiinnitin kansanedustajille henkilökohtaisesti sähköpostitse toimittamillani kirjelmillä huomiota erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimivaltaan, joka käsitykseni mukaan on vakavasti ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Meillä etenkin sotilaskäskyasiat - siis joukkojen lähettämismääräys - kuuluu presidentin toimivaltaan. EU-perustuslain mukaan siitäkin EU päättää suvereenisesti.

Kirjelmä kansanedustajille päätösvallan siirtymisestä

EU:n taustaa

Euroopan Unioni (EU, alunperin Euroopan yhteisö, European Communities, EC, EY) syntyi vuonna 1967 yhdistämällä vuoden 1958 alussa perustettu Euroopan Hiili- ja Teräsyhteisö, sen rinnalle ns. Rooman sopimuksella perustettu Euroopan talousyhteisö EEC sekä atomiaenergiayhteistyötä tekevä EURATOM .

Suomen jäsenyys EU:ssa astui voimaan vuoden 1995 alusta lähtien yhdessä Itävallan ja Ruotsin kanssa. Liittymisestä suoritettiin kansanäänestys 16.10.1994. Norja hylkäsi liittymisesityksen kansanäänestyksellä.
Ennen täyttä jäsenyyttä Suomella ja EU:lla oli 1993 solmittu ETA-sopimus.

Sopimusta on sittemmin uusittu vaiheittain ja nykyinen nk. Nizzan sopimus vahvistettiin 14.12.2001 (HE 93/2001).

Uusi perustuslaki astuu voimaan marraskuussa 2006 sen jälkeen kun jäsenmaat ovat kansallisilla päätöksillään ratifioineet sen. Voimaantulo edellyttää, että vähintään 4/5-osaa maista - 20 maata - on ratifioinut sen.

 

30.-31.5.05

Arvoisa Kansanedustaja

Pääministeri Matti Vanhasen mielestä nykyinen Nizzan sopimus ei muutu ehdotetussa EU-perustuslaissa niin oleellisesti, että kansanäänestys olisi tarpeellinen. Pääministeri myönsi Nizzan sopimuksen muuttuneen paljonkin Maastrichtin sopimuksesta, johon kansalaiset antoivat valtuutuksensa vuoden 1994 kansanäänestyksessä.

Perustuslakiehdotuksen 15. artiklan 1-kohdan mukaan
"Unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla käsittää kaikki ulkopolitiikan alat ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen."
ja 40. artiklan 1-kohdan mukaan
"Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se turvaa unionin operatiivisen toimintakyvyn, joka perustuu siviili- ja sotilaallisiin voimavaroihin. Unioni voi käyttää niitä unionin ulkopuolella toteutettaviin tehtäviin huolehtiakseen rauhan säilyttämisestä, konfliktien ehkäisemisestä ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti. Näiden tehtävien täytäntöönpanosta vastataan jäsenvaltioiden voimavaroilla."

Käsitykseni mukaan suomalaiset sotilasyksiköt ovat tuossa tarkoitettuja "jäsenvaltion siviili- ja sotilaallisia voimavaroja" ja jopa USA:n ja liittolaisten Irak-operaatiota perusteltiin YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisena.

Arvoisa Kansanedustaja, pyydän selkeää mielipidettänne siitä, että

luovutetaanko noilla säädöksillä EU:lle suvereeni päätösvalta suomalaisten sotilasyksikköjen käytöstä jopa EU:n ulkopuolella toteutettaviin tehtäviin; ja

onko tuollainen päätösvallan luovutus oleellinen muutos voimassa olevaan Nizzan sopimukseen verrattuna; ja

onko asianmukaista evätä kansalaisilta oikeus arvioida sitä muutosta, joka on jo toteutettu kansanäänestyksellä 1994 hyväksytyn Maastrichtin sopimuksen jälkeen?

Lisäksi pyydän Teitä ilmoittamaan, missä vaaleissa tai äänestyksissä Maastrichtin ja Nizzan sopimusten välinen muutos on mielestänne tullut kansalaisten arvioitavaksi.

Vastauksestanne etukäteen kiittäen
Jorma Uski

 

 

Jorma Uskin
kotisivut