|
#17 Rasismia pukkaa
loka-08
Väärään suuntaan vaalien alla sojottaneet gallupit provosoivat monenlaisiin profiloitumisyrityksiin,
joista monikin olisi ansainnut Kuukauden Limbo -tittelin.
Yksi nousi kuitenkin omiin sfääreihinsä, varsinkin kun se kuultiin ministerin suusta, ja toinen hänen kollegansa jatkoi
aiheesta vielä vaalien jälkeenkin:
RKP:n MaMu-ministeri Astrid Thorsin Perussuomalaisiin kohdistamat rasismisyytökset.
Minulta oli kahvi mennä väärään kurkkuun lukiessani Thorsin ilmeisen vakavaksi tarkoitetun heiton; erityisesti siksi,
että Thorsin oma puolue oli jokin aika sitten esittänyt ruotsin- ja suomenkielisten erottamista omiin kouluihinsa.
Silloin hämmästyin, oliko aika vierähtänyt neljännesvuosisataa taakse päin ja Suomi nuljahtanut jonnekin
Etelä-Afrikan leveysasteille.
Rasismia on näköjään hyväksyttävää ja ei-hyväksyttävää.
Nyt vaalien jälkeen OM Tuija Brax oli puuhaamassa lautakuntien puheenjohtajille erityiskoulutusta uhkaavan rasismin
torjumiseksi valtuustosaleista.
Mitä ruotsinkielinen Brax ikinä ajattelikaan, ei hän ainakaan ajatellut sitä loppuun saakka.
Olen vakuuttunut, että orastavaakin rasismia arvioidaan niin monella silmä- ja korvaparilla, että ne tuota pikaa päätyvät
viralliseen tutkintaan.
Siitä en ole lainkaan pahoillani; päin vastoin suosittelen epäilijöille tuon menetelmän käyttämistä.
Niin kauan, kun rasismin tunnukset eivät täyty, on kyse kansalaisoikeuksiin kuuluvasta mielipiteenvapaudesta.
On arveluttavaa, että sitä ryhdytään rajoittamaan poliittisessa keskustelussa. Vielä arveluttavampaa on, että ministeri
vaatii toista puoluetta olemaan paaviakin paavillisempi, suitsimaan omien ehdokkaittensa perustuslaillisia oikeuksia.
Etenkin, kun nuo ministerin ilmeisesti tarkoittamat henkilöt olivat sitoutumattomina ehdokkaina.
Itse jätän mielelläni heidän arvioinnin äänestäjille.
Thorsin ulostulon takaa paljastuikin tuota pikaa lausunnon todelliset motiivit:
mikäli Perussuomalaiset saavuttavat RKP:tä suuremman valtakunnallisen kannatuksen,
menettää se paikkansa kuntaliiton hallituksessa Perussuomalaisille.
Noinhan siinä kävikin: Perussuomalaiset kasvattivat kannatuksensa vuoden 04-vaalien 0,9 %:sta 5,4 %:iin ja
paikkalukunsa 106:sta yli nelinkertaiseksi, 443:een. RKP:n kannatus sen sijaan putosi 5,2:sta 4,7:ään,
ja paikkaluku viidenneksellä, 636:sta 510:een.
Ei voi välttyä ajatukselta, että Thors ampui omaan jalkaansa. Tiedän noiden Thorsin tarkoittamien
"Suomen Sisulaisten" menetelmäksi pitää agendaansa esillä provosoivilla kirjoituksilla;
ilman niitä agenda väljähtyisi debatin puutteessa. Thors itse asiassa teki palveluksen Sisulaisille nostamalla
heidän teesinsä hetkeksi valtakunnalliseen polttopisteeseen.
Brax yritti toistaa julkisuuteen noston omilla lausunnoillaan; limboksi sekin meni, kun ministeri joutui
heti lausuntonsa julkaisemisen jälkeen selittelemään, kuinka hänet oli ymmärretty väärin;
hän ei kuulemma tarkoittanut sitä mitä sanoi.
Olen ollut huomaavinani hänellä tuollaisia taipumuksia aikaisemminkin.
#16 Kokoomuksen laskuoppi
syys-08
Lomailun ja vaalien piirisihteerille aiheuttaman maakuntamatkailun jälkeen on taas aikaa jatkaa kuukauden limbo -teemaa.
Sopivia ehdokkaita olisi kohonneen vaalikuumeen vuoksi ollut muitakin, mutta selväksi suosikikseni kohosi
kokoomuksen veronkevennyksissä esittämä laskuoppi.
VVM Jyrki Katainen vaatimalla vaati, että veronalennukset on jaettava tasapuolisesti kaikille tuloluokille.
Toteutetusta jaosta ei yleisesti käytetyn Ojalan laskuopin mukaan tasapuolisuuta löydy.
"Suurituloisille tonni, pienituloisille satanen" täytyy siis olla Kataisen
ja kokoomuksen laskuoppia.
Tasapuolisuutta sopii epäillä siltäkin osin, että jokseenkin saman aikaisesti korotettiin terveyspalveluiden taksoja 17%;
siihen tuo pienituloisten veronalennus hupeneekin. Mutta ehkä tuo tonni houkuttelee suurituloista tekemään enemmän töitä,
kuten Katainen jakoa perusteli. Tuloloukussa en kuitenkaan voi kuvitella heidän olleen. En ainakaan toimeentuloloukussa.
Perin omintakeista matematiikkaa kokoomus esitti noitten taksojenkin korotuksessa: niitä perusteltiin kustannusten nousulla.
Mutta korotus ei suinkaan tullut kustannuksiltaan kohonneet terveyspalvelut tuottaville kunnille.
Se kaapattiin valtiolle leikkaamalla valtionosuuksia samalla summalla.
PM Matti Vanhanen säestää rahaministeriään vakuuttelemalla, että nykyinen hallitus harjoittaa edellisiä hallituksia
sosiaalisempaa politiikkaa. Vertailukohdan tuollainen valinta ei oikeastaan päinvastaista tulosta mahdollistaisikaan,
mutta limbon hallitus onnistui siltäkin osin tekemään: kokonaisuus on kehittynyt entistäkin epäsosiaalisemmaksi.
Nyt hallitus vain pakottaa valtionosuuksien leikkauksilla kunnat käsikassarakseen.
#15 Zombin reinkarnaatio
kesä-08
Tämän kuun limbo menee kaikilla tuomariäänillä EU:lle ja erityisesti sen valtaeliitille toistamiseen kuolleen
EU:n perustuslaki-vainaan piiskaamisesta takaisin laukkaan.
Ensimmäinen kuolema kierrettiin tekemällä ruumista elävä
zombi, mutta sekään ei selvinnyt hengissä vahvistamiseensa saakka.
Lissabonin sopimuksen I osaston 1. artiklan 1-kohdassa todetaan:
"1. Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa ..."
Perustuslain kaaduttua Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksiin, muutettiin hieman sanavalintoja
ja - mikä oleellisinta - korvattiin perustuslaki-nimike perussopimus-nimikkeellä.
Uudella kierroksella koko Euroopasta löytyi vain yksi valtio, joka toteutti tuon sopimuksen ensimmäisen artiklan ensimmäistä kohtaa:
Irlanti, joka antoi kansalaisilleen oikeuden ilmaista tahtonsa. Tosin tuo ilmaisuoikeus on taattu Irlannin omassa perustuslaissa.
Kun Irlantilaiset hylkäsivät esityksen, ei se tuon sopimuksen mukaan - eikä luonteensakaan vuoksi - voi tulla voimaan.
Sopimuksen noudattamisen sijasta ryhdyttiin tivaamaan Irlannilta esitystä, kuinka se aikoo rikkoa omaa perustuslakiaan
sopimuksen saattamiseksi voimaan.
Mikä voisi olla tuollaisen järjestelmän legitimiteetti? Vähintäänkin menettely osoittaa niin häikäilemätöntä ylimielisyyttä
demokratian - kansanvallan - periaatteita vastaan, että tuolla tiellä meidän tulee vielä tsaariakin ikävä.
Erkki Toivasen haastattelema (Kotiliesi 30.12.03) Eurooppa-aatteen "isoisä" Otto von Habsburg totesi
Manner-Euroopan olevan täydellisinä pidettyjen perustuslakien hautausmaa ja torjui rinnastuksen
Yhdysvaltojen perustuslakiin:
"USA:n perustajilla oli yhteinen poliittinen tausta, kulttuuri ja kieli. Euroopalla ei ole kansaa."
Ei ole myöskään yhteistä poliittista taustaa, kulttuuria eikä kieltä.
Mutta Euroopan nykyisillä johtajilla on kylttymätön himo diktaattoriksi diktaattorin paikalle.
Tosin niinhän on ollut niin kauan kuin eurooppalaista historiaa on kirjoitettu.
Valtakunnat ja valtiaat ovat vuoron perään pyrkineet laajentamaan valtareviirinsä ja vaikutusvaltansa naapureittensakin tonteille.
Ainoana erona on, että nyt ei käytetä miekkoja, kiväärejä tai tykkejä, nyt kansoja alistetaan byrokratian aseilla ja
kabinettipäätöksillä. Pienelle maalle ei tästäkään menetelmästä ole hyvää luvassa.
#14 Vain moraalinen ongelma
touko-08
Tämän kuun Limbo menee itseoikeutetusti vaalirahoituslain laajalle ja jopa järjestelmälliselle rikkomiselle.
Yritysjohtajien keskiraskaaseen sarjaan kuuluneet tarjosivat auliisti rahallista apuaan suurimpien
puolueitten ehdokkaille peiteorganisaationsa Kehittyvien Maakuntien Suomi kautta.
Osa tuen saaneista ilmoitti 1.700 euroa ylittäneet yksittäiset tukensa, osa vaikeni niistä.
Täydennysilmoitusten mukaan kovin moni ehdokas näytti piilottaneen saamansa tuen oman tukiyhdistyksensä taakse,
osa naamioineen sen puolueelta saaduksi avustukseksi. Osa "unohti" ne muuten vaan.
Silmiin pistävän suuri osa ministereistä, VM Jyrki Katainen erityisesti, oli saanut tukea
veroparatiisiyhtiöltä. Yllättävää ei ollut, että sen taustat viittaavat suomalaisiin tahoihin;
mm. Saunalahtikaupoista tunnettu Ahti Vilppula nimeltä mainittuna.
Laki on kuitenkin yksikäsitteisen selvä. Vähimmäisehtona tuen ilmoittamisesta määrätään:
"ehdokkaan vaalikampanjan rahoitus eriteltynä toisaalta ehdokkaan omiin varoihin sekä toisaalta ehdokkaan,
hänen tukiryhmänsä ja muun hänen tukemisekseen perustetun yhteisön saamaan ulkopuoliseen tukeen ryhmiteltynä
yksityishenkilöiltä, yrityksiltä, puoluejärjestöiltä ja muilta vastaavilta päätahoilta saatuun tukeen."
Jos noin selvä määräys jää edustajiltamme ymmärtämättä, niin mitkä muut asiat ovat ylittäneet heidän
ymmärryskykynsä. Kansalaisilla on todellakin aihetta huolestua edustajiensa henkisestä kapasiteetista.
Jupakka käynnistyi keskustan ryhmäpuheenjohtaja
Timo Kallin TV-ohjelmassa antamasta lausunnosta,
että hän ei ilmoittanut saamiaan avustuksia, koska niiden ilmoittamatta jättämisestä ei rankaistu.
Ongelma oli siis "vain" moraalinen ja vastuu "vain" poliittinen.
Jos asia todellakin nähtiin noin, niin vaaliavustusten vastaanottaminen ilmeisesti koettiin suuremmaksi
moraaliseksi ja poliittiseksi ongelmaksi kuin lain rikkominen. Ainakin sille tielle lähdettiin.
Tuon limbon kruunuksi OM Tuija Brax vakuutti silmiään räpyttäen YLE:n A-Studiossa 21.5.,
että vaalirahoituslakia valvova OM ei saa tarkastaa ilmoitusten oikeellisuutta.
Hallituksen esityksen HE 8/2000 perusteluissa noin todella sanotaan, mutta itse lakitekstiin
klausuulia ei kuitenkaan sisällytetty. Tarkastusvelvollisuuden ja -oikeuden pois jättämistä perusteltiin
tarkoituksella, että ehdokas kantaisi ilmoituksen tekemisestä ja sen sisällöstä poliittisen vastuun.
Erikseen lausuttiin tavoitteena olleen, ettei mahdollisia ristiriitatilanteita vietäisi tuomioistuinten
käsiteltäviksi.
Nyt voidaan todeta lain toimineen odotetulla tavalla ainakin siltä osin, että lakia rikkoneet tai
hyväksyttävää laveammin tulkinneet edustajat joutuivat julkisen arvostelun kohteeksi.
Jos ehdokkaat eivät kykene tekemään omia johtopäätöksiään, nähdään äänestäjien ratkaisu poliittisesta vastuusta
lokakuun kunnallisvaalien ja seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.
Voidaan myös todeta, että lain toimiminen ainakin tuolta osilta odotetulla tavalla on hermostuttanut
edustajat haikailemaan lain pikaista muutamista.
Aihe puhutti eduskuntaa myös kyselytunnilla 22.5., jossa tivattiin erityisesti ministereiden virheellisiä
ilmoituksia. PM Matti Vanhasen mukaan kaikki kansanedustajat olivat tietoisia, että ilmoitusvelvollisuus koski
sekä ehdokasta itseään ja hänen tukiryhmäänsä. Hän ei nähnyt kysymystä hallituksen ongelmana.
Hallituksen ongelmaksi sitä ei nähnyt myöskään OM Tuija Brax, joka monisanaisesti jätti vastaamatta
Minna Sirnön (sdp) kysymykseen ministereiden vannoman valan ja siihen sisältyvän
lainkuuliaisuuden merkitykseen.
Mehukkaan luun kaluttavaksi tarjosi myös Pertti Salovaara (kesk).
Hän jokseenkin suorin sanoin kertoi etenkin vasemmiston edustajien ostaneen eduskunnan avustajamäärärahoilla
palveluja työväenyhdistyksiltä, joissa varsinainen avustajantyö on jäänyt tekemättä, mutta yhdistys on
sittemmin lahjoittanut edustajalle saman summan vaaliavustuksena. Avustuspetoksen raja ei voi olla kaukana.
Olkoonkin, että tämä debatti on ollut tarpeen, ja että sen esille tuomaan lainsäädännön ja -noudattamisen
väliseen ammottavaan ristiriitaan aiotaan puuttua. En kuitenkaan voi olla ihmettelemättä,
miksi vain nuo muutaman liikemiehen laveasti jakelemat tukisummat on nostettu huomion keskipisteeseen,
mutta ruotsinkielisten yritysjohtajien vuosikausia jatkunut vielä huikeampi tuki on vaiettu kuoliaaksi.
Jokseenkin tarkkaan vuosi siten jopa Hufvudstadsbladet nosti tuon tahon miljoonaluokkaa olevat tuet
RKP:lle pääkirjoitukseensa otsikolla
"Doft av politisk penningtvätt" - poliittisen rahanpesun haju.
Ainakin tunnusmerkit ovat yhteneväiset: rahan alkuperän häivyttäminen. RKP:n puheenjohtaja
Stefan Wallin jopa ilmoitti, ettei ole edes kiinnostunut, mistä raha tulee; pääasia että sitä tulee.
Perustuslain mukaan kansalaiset ovat tasavertaisia lain edessä. Ruotsikielinen versiossa kerrottaneen,
että eräät ovat tasavertaisempia kuin toiset; nimenomaan ruotsikieliset ovat.
#13 Sosiaalinen hallituspolitiikka?
huhti-08
Tärkeää ei ole, miten asiat ovat, vaan miltä niiden halutaan näyttävän.
Muuhun tulokseen en voinut päätyä kuunnellessani eduskunnan kyselytunnilla käytyä keskustelua
päivähoito- ja terveyskeskusmaksujen korottamisesta. PM Matti Vanhanen korosti tämän hallituksen noudattaneen
sosiaalisempaa politiikkaa kuin edeltäjänsä.
Jos mittarina käytetään Paavo Lipposen hallitusten harjoittamaa politiikkaa, niin riman ylittäminen ei ole edes vaikeaa.
Nehän harjoitivat politiikkaa, jossa kokoomuksenkin toiveet ylittyivät. Mentiin ohi oikealta, että horsmikko pölisi!
Riman alittuminen on hallituspuolueitten selittelyistä huolimatta kuitenkin lähellä. Sosiaalisuutta on vaikea erottaa
mykyisenkään hallituksen politiikasta.
Päivähoitomaksujen 0-maksuluokka sentään saatiin pysytettyä; sitä hallitus kyllä tarjosi, mutta siitä nousi liian suuri meteli.
Muissa tuloluokissa eduskunnasta hallituspuolueitten voimin läpi runnattu päivähoitomaksujen korotus rokottaa jo
n. 2.500 euroa kuukaudessa ansaitsevia perheitä. Muodollinen 10 euron helpotus tuli vasta kolmannelle lapselle.
Ilmeisesti Vanhanen on jo niin vieraantunut todellisuudesta, että hän pitää noitakin perheitä hyvätuloisina.
Sosiaalisuutta ei löydy myöskään palvelumaksujen korotuksesta. Peräti 17%:n kototus terveydenhoitomaksuihin,
hammashoidossa lähes 20%, on paljon yli sen, mitä sopimuskierroksella palkkoihin tuli. On syytä huomata, että nuo ovat
kertakorotuksia, palkat nousevat 2,5-3 vuoden jaksolla.
Eikä muste ole kunnolla kuivunut energiaverojenkaan korotuksista. Kylmässä pitkien etäisyyksien maassa niistä ei voi
välttyä köyhinkään kansalainen. Noidenkin korotusten kiihdytämä inflaatio rokottaa kaikista pahiten juuri noita samoja henkilöitä.
Tämän hallituksen kok-kepu -politiikan kohtuuttomus on piilotettu kunta-avustusten leikkaukseen:
palvelumaksujen korotus ei mene palvelut tuottaville kunnille kohonneitten kustannusten kattamiseen.
Valtio leikkaa ne itselleen alentamalla kunta-avustuksia vastaavalla summalla.
Erityisen rankalla kädellä tämän hallituksen "sosiaalisuus" kohtelee työttömiä ja muita turvaverkkojen varaan
tipahtaneita kansalaisia. Heidän yli 10 vuoden takaiselle tasolle jäädytettyihin avustuksiin ei ole tulossa
indeksi- eikä mitään muutakaan korotusta. Heidän elinkustannuksensa kyllä nousevat noiden palvelumaksujen ja verojen kiihdyttämänä.
Pienituloislle ei ole kertymässä tuloja verohelpotuksistakaan. Vaikka heidän veroistaan jokunen euro jäisikin perimättä,
perittäisiin se asumis- ja toimeentulotukien leikkauksilla täysimääräisesti takaisin, jopa sen ylikin.
Erityisesti kokoomus on lietsomassa kansalaisia heikoimmassa asemassa olevia vastaan puhumalla vastikkeellisuudesta ja
ansiosidonnaisuudesta. Vastakkainasettelun aikahan piti olla ohi!
Tuo ajatusmalli tarkoittaa kuitenkin sitä, että työmarkkinoilta pudonneet putoavat muittenkin turvaverkkojen ohi.
Markikinavetoinen järjestelmä ei pysty ylläpitämään täystyöllisyytä. Valitettavasti.
Siitä saatiin näyttävä esimerkki rakennussektorilta: kustannukset karkasivat niin korkeiksi, että
mm. Helsingin musiikkitalon hanke jouduttiin pysäyttämään. Kustannukset nousivat paljon enemmän kuin työvoimapulasta
johtunut palkkojen nousi olisi edellyttänyt.
Kokoomuksen hellimä "vastuullinen markkinatalous" näytti todelliset karvansa kasvattamalla rakennusyritysten
voittomarginaalin pilviin. Vastuullisuus ei toteutunut ainakaan heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten kohdalla.
Kokoomukselle taustaryhmineen tuollainen parempiosaisten suosiminen kyllä sopii, mutta nyky-keskustan
politiikkaa kauhulla katseleva Santeri Alkio pyörii kuin sirkkelin terä haudassaan.
#12 NATO vie, kokoomus vikisee
maalis-08
Päivän uutisena kerrottiin etenkin hallituspuolueitten harmitelleen Ruotsin päätöstä lykätä osallistumistaan NATO:n
nopeatoiminnan NRF-joukkoihin. Eduskunnassa UaV:n puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok)kyllä vielä iltapäivällä
ilmoittanut yhdessä Ruotsin kanssa periaatteellisesta kiinnostuksestaan osallistua Nrf-toimintaan:
Kun Ruotsi nyt NATO-haukkojen odotuksista huolimatta päättikin lykätä päätöstä omasta osallistumisestaan, vaihtui yhteistyön
korostaminen Ruotsin arvosteluun. Salolaista vapaasti siteeraten: "NATO vie, kokoomus vikisee."
Tulihan päivän EK-keskustelussa kuitenkin varmistus NRF-joukoista sopimisesta; pahimmilleen ennen vaaleja vahingossa julkisuuteen
päässeen Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen sisällöstä ja isästä ei tuolloin päästy yksimielisyyteen, vaan PM Matti Vanhanen ja
silloinen UM Erkki Tuomioja kilvan kiistivät oman osuutensa. Nyt Jaakko Laakso (Vas) paljasti:
"Ennen viime vuoden eduskuntavaaleja ulkoministeri Tuomioja kuitenkin sopi Ruotsin ulkoministerin Carl Bildtin kanssa,
että molemmat maat suhtautuvat rakentavasti Naton Nrf-joukkoihin osallistumiseen. Ratkaisu tehtiin ennen eduskuntavaaleja,
mutta siitä ei kerrottu lainkaan julkisuuteen."
Tuosta episodista käynnistyikin Kuukauden Limbo -sarjani otsikolla
"NATO, NRF ja eduskuntavaalit"
Tuoreessa muistissa on myös uutinen Suomen osallistumisesta yhteishankkeeseen kuljetuslentokoneista.
Ilmi selvästi sekin liittyy oleellisesti noihin NRF-joukkoihin, koska tuollaiselle kuljetuskapasiteetille ei ole käyttöä
joukkojen/varusteiden siirtelyyn Suomen rajojen sisäpuolella. YK:n mandaatilla toimivilla rauhanturvajoukoilla ei taas ole
sellaista kiirettä, että oma lentokuljetuskapasiteetti olisi välttämätöntä.
Mietinnössään UaVM 1/2007 hallituksen toimenpidekertomuksesta valiokunta jo viitoittikin tulevaa linjaa:
"Vaativat olosuhteet maksavat enemmän, nopea toiminta on kalliimpaa ja Suomen on tarkoitus osallistua kriisinhallintaan
myös laivaston ja ilmavoimien kalustolla."
Valtioneuvoston tuoreessa selonteossa VNS 1/2008
ei kuitenkaan mainita noista kuljetuslentokoneista sanallakaan.
Ei myöskään Pääsiäisen pyhistä huolimatta pika-pikaa valmistuneessa UaV:n mietinnössä UaVM 1/2008.
NRF ja kuljetuslentokoneet ovat niitä pieniä askelia, joilla Suomea hivutetaan kohti NATO:n täysjäsenyyttä.
Tämänkin selonteon esittelypuheenvurossa UM Ilkka Kanerva muisti alleviivata linjavalinnan tapahtuneen jo edellisen hallituksen/eduskunnan
päätöksillä:
"Se on määrätietoinen mutta sittenkin lyhyt askel tiellä, jonka edellinen hallitus jo avasi."
Myös keskustan Markku Laukkanen totesi ryhmäpuheenvuorossaan 11.3.08:
"Olemme siis ottaneet tällä selonteolla nyt ensimmäisen askeleen, minkä jälkeen myös laajempaa sotilaallista lisäarvoa tuovat
vaihtoehdot on selvitettävä kunnolla."
Johdonmukaisen jatkumon näki myös Olli Nepponen (kok):
"Sama johdonmukainen kehitys sillä tiellä, millä Suomi on edennyt kriisinhallinnan osalta olemalla jo mukana näissä joukkojen
harjoituksissa: nyt ilmoittaudumme mukaan itse operaatioihin."
Logiikka näyttää toimivan niin, että kun olemme ottaneet jo edellisen askeleen, ei ole syytä olla ottamatta seuraavaakin.
Tuolla tiellä tulee väistämättä vastaan hetki, jolloin voimme vain todeta olevamme jo korviamme myöten NATO-operaatioissa.
Siinä vaiheessa Suomella ei ole mahdollisuutta omaan turvallisuuspolitiikkaan. Eihän sitä tosiasiallisesti ole esimerkiksi
NATO:n kuuluvalla Norjallakaan, jonka vastahankaa NATO:n ohjuskilpihankkeeseen vängättiin myötämieliseksi vetämällä vaihtoehdoksi
NATO:sta eroaminen. Sen realistisuus kilpistyy puolustusmateriaalin toimintakyvyn oleellisesti ratkaisevaan teknologiaan, johon se
NATO-liittolaisena on kaikilta osiltaan sitoutunut. Kaluston riittävä uudistaminen on taloudellisestikin mahdotonta.
Mutta miksi työntää päänsä hirttosilmukkaan, jota ei voi enää päästä eroon? Ja vieläpä maksaa itse se köysi ja antaa pudotusluukun
laukaisuvipu vieraalle valtiolle?
#11 Karavaanikapitalismi
helmi-08
Karavaanikapitalismiksi kutsuttu globaalin liiketalouden ilmiö tarkoittaa yritysten vaeltamista kulloinkin parhaiten tuottavien
etuuksien perässä; rahalla ei ole isänmaata ja lojaalius mielletään liike-elämän sairaudeksi.
Nokia sovelsi sitä lakkauttamalla Saksassa Bochumin tuotantolaitoksensa siirtääkseen sen halvemman työvoiman maihin.
Yhtiön oman ilmoituksen mukaan
"Bochumin tehdas ei täytä niitä vaatimuksia, joita globaali kustannustehokkuus ja joustava kapasiteetin kasvu edellyttävät."
Ei Bochumin tehdas tappiollinen ollut, mutta parempaa kustannustehokkuutta - siis tuottoa - Nokia löysi Romaniasta.
Saksalaiset puolestaan äänestivät lompakollaan. Lähes kansannousun saavuttaneessa vastalauseaallossa heiteltiin Nokia puhelimia
menemään vakuuttaen ettei kuunaan enää koskettaisi niihin. Boikottiin yhtyi jopa Bonnin kaupunki luopumalla Nokian puhelimistaan
sitä mukaan kun operaattorisopimukset umpeutuvat.
Ainakin Nokian imago vajosi Saksassa kuoppaan, joka näkynee notkahduksena seuraavassa markkinaosuusraportissakin.
Yhtiön PR-osasto saa tehdä ylitöitä imagon korjaamiseksi; jos se silläkään onnistuu.
Suomalaiset kirjankustantajatkin joutuivat sijaiskärsijöiksi, kun Frankfurtin kirjamessuilta tavoiteltu teemamaa-asema
annettiin Islannille. Epäilemättä islantilainenkin kirjallisuus on tuon aseman arvoinen, mutta suomalaisille toimitetun
viestin rivien välistä on luettavissa selkeä boikotti, joka kestää ainakin vuoteen 2013.
Stora Enso puolestaan ilmoitti sulkevansa Kemijärven ja Summan tehtaat sekä Norrsundetin laitoksen Ruotsissa.
Eivät nekään kannattamattomia ole olleet, voitto ei vain ollut riittävä USA:n markkinoitten valtauksessa pahasti siipeensä saaneelle yhtiölle.
Kaikille laitoksille olisi löytynyt jatkaja, mutta puun saannin turvaamiseen vedonnut yhtiö kieltäytyi myymästä tehtaitaan.
Stora Ensossa suurinta äänivaltaa käyttävä valtio toteutti omaksumaansa omistajaohjausta ilmoittamalla,
ettei omistaja voi puuttua toimivan johdon tekemiin päätöksiin. Eduskunnan välikysymykseen antamassaan vastauksessa
PM Matti Vanhanen hirttäytyi selluteollisuuden maailmanlaajuiseen ylikapasiteettiin kysymällä,
".., jos sieltä tulee seuraava kapasiteetin purkaminen, mitkä silloin ovat silloin tehtävän välikysymyksen perusteet?"
Vastaavasti voidaan kysyä, mitkä ovat hallituksen vastauksen perustelut silloin, kun Stora Enso ilmoittaa nyt lopetettavia laitoksia
suuremmasta investoinnista esimerkiksi Venäjälle. Ainakaan maailmanlaajuisen ylikapasiteetin purkamisesta ei siinä yhteydessä voi puhua.
Myös Kemijärvellä noustiin kapinaan yhtiön päätöksiä vastaan. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen sai henkilökohtaisesti tuta
vastalauseen, kun paheksuntaansa konkretisoinut poliisi - ei sentään virantoimituksessa ollessaan - heitti hänet hankeen.
Viime eduskuntavaalien alla kokoomus lanseerasi - muiden sloganiensa ohella - käsitteen
vastuullinen markkinatalous.
Hallituksen reaktioista päätellen Nokian ja Stora Enson menettelyt ovat sitä, mitä kokoomus tarkoitti;
kansalaisten käsitys vastuullisuudesta kuitenkin näyttää olevan oleellisesti toinen.
On helppo nähdä, mihin kustannustehokkuudeksi kutsuttu halpatuotantomaiden keräily johtaa.
Kiinalaisilla yrityksillä ei ole enää halvempaa paikkaa, joten ne hakevat kustannustehokkuutta siirtämällä tehtaitaan
sisämaahan pakoon rannikkoalueiden kiristyviä päästörajoituksia. Mihin sen jälkeen voi siirtyä tehostamaan tuotantoa?
#10 Vihreä meriselitys
tammi-08
Jyväskylän vihreät päättivät kuurupiilonsa Keljonlahden rannalle rakennettavasta suurvoimalasta, kun
Risto Rönnberg ja Anna Autere, entinen ja nykyinen Jyväskylän Energian hallituksen jäsen, kertoivat perusteluistaan
kirjoituksessaan 29.1. Keskisuomalaisessa.
Itse hanke ansaitsi Kuukauden Limbo -palkinnon viime lokakuussa.
Lauhdetuotantoa ainakin rivien välissä moittivassa kirjoituksessaan Rönnberg ja Autere kertovat valtuuston päättäneen nimenomaan
kaukolämpötuotannon lisäämisestä. Asemansa perusteella he molemmat olivat varmasti tietoisia, että ympäristölupahakemuksen
mukaan lauhdesähkön tuotanto on enimmillään 50% laitoksen koko tuotannosta.
Kirjoituksessa painotetaan myös puupolttoaineen mahdollisimman suurta käyttöä ja kerrotaan nykyisessä Rauhalahdessa
poltettavan enimmillään 30% puuta.
Asemansa perusteella he olivat varmasti tietoisia, että Jyväskylän Energian
ympäristövastuuraportin mukaan puun osuus yhtiön energiantuotannossa oli 26,8% ja turpeen 53,8%.
Kiinteitä polttoaineita käytetään vain Rauhalahden ja Savelan voimaloissa, joten niissä puun osuus oli keskimäärin 33%.
Jos Savelan palaturvekattilaa, jossa ei polteta puuta, käytettiin tuotannossa, on puun osuus Rauhalahdessa tuota suurempikin.
Keljolahden ympäristölupahakemuksessa turpeen osuudeksi ilmoitetaan 65-100%. Rönnbergin ja Autereen ilmeisen vakavasti esitetyn
perustelun vastaisesti puun osuus Keljonlahdella jää Rauhalahtea pienemmäksi.
Vihreät - tai ainakin Rönnberg ja Autere - ovat näköjään omaksuneet jatkuvan kasvun doktriinin niin voimallisesti,
että tilastokeskuksen väestöennusteen 1%:n kasvu vaihtuu takertelematta Jyväskylän Energian ennustamaan 3%:n kasvuun.
Hankkeen valmistelussa esitetyssä vuodesta 2009 alkaneessa ennusteessa on lähtötilanteessa nykyiseen kulutukseen verrattuna
"toiveajattelua" 20%, ja ennustevirhe korjattuna 2020-luvun lopulla rakennettavan voimalan kapasiteetin verran.
Onko virhe selvityksen laatineen Enprima Oy:n vai onko se käyttänyt JE:ltä saamiaan arvoja sellaisenaan,
odottaa toistaiseksi vastausta. Enpriman arviona sen voi nähdä myynnin edistämisenä, saihan yhtiö selvityksensä perusteella
8 miljoonan euron suunnittelusopimuksen itse laitoksesta.
Viime viikolla julkistettujen EU-tavoitteiden täyttämiseksi ollaan käynnistämässä laaja säästöohjelma.
Ilmeisesti vihreät eivät usko sen vaikutukseen, kun jo lähtötilanteessaan ylioptimistiseksi osoittautuneen kasvuennusteen
korjaamiseen ei näytä olevan aihetta. Tietävätköhän vihreiden kansanedustajat erään keskeisimmän teemansa tehottomuudesta saman,
minkä Rönnberg ja Autere?
Tuo nykyisen kulutuksen ja ennusteen välinen ero pudottaa laitoksen ajatellusta kaukolämpötuotannosta n. 30%,
saman verran putoaa myös vastapainesähkön tuotannosta. Pahin mahdollinen tilanne, puolet tuotannosta lauhdesähköä,
on laitoksen kannattavuuteen oleellisesti vaikuttavan käyttöasteen kohottamiseksi ilmeisen väistämätön.
Silloin tuotantokapasiteetti jakaantuu fysiikan lakien mukaan 20% vastapainesähköä, 30% kaukolämpöä ja 50% lauhdesähkön tuottamiseen.
Viimeksi mainitusta 60% menee Päijänteen aaltojen lämmittämiseen.
Lämpimän aterian tarjoaminen myös lokeille on toki joviaalia, mutta efektiivisille päästöille ei käy yhtä onnellisesti.
Kun kattilan tehosta menee lauhdutuksella hukkaan 30%, nousevat efektiiviset päästöt samassa suhteessa.
Absoluuttisestikin voimala kaksinkertaistaa Jyväskylän CO2-päästöt, hyötytehoon suhteutettuna ne lähes kolminkertaistuvat.
Anna Autere ilmoittaa ammatikseen sairaanhoitaja, opiskelija. Siitä huolimatta voi olla ainakin mahdollista,
että Jyväskylän energian hallituksen ammatillinen osaaminen vahvistui hänen tulollaan Risto Rönnbergin tilalle.
Kovin korkeaksi sitä ei vieläkään voi heidän kirjoituksensa sisältämien virheiden perusteella arvioida.
|