Komeetat - nuoren aurinkokunnan rumat ankanpoikaset

Joel Kontinen

Komeetan rakenne Komeetan rakenne

(Kuva: Wikipedia)

Hans Christian Andersen (1807-1875) kirjoitti kiehtovan tarinan joutsenesta, joka syntyi maatilalle ja kuvitteli olevansa ankka. Muut ankat halveksuivat tätä rumaa ruskeaa lintua ja ajoivat sen tiehensä. Mutta yhtenä päivänä Ruma Ankanpoikanen näki isoja lintuja, jotka uivat lammessa. Se odotti, että nekin häätäisivät sen pois, mutta ne antoivat sen olla rauhassa. Sitten lintu huomasi oma kuvansa heijastuvan vedestä ja käsitti, että se ei ollutkaan ankanpoikanen vaan kaunis valkoinen lintu niin kuin muutkin. Se oli joutsen.

Suurimman osan ajasta komeetat muistuttavat Rumaa Ankanpoikasta. Komeetan ydin on pieni likainen kivi, joka on halkaisijaltaan yleensä 1-10 kilometriä. Se koostuu jäästä, kaasusta ja pölystä. Joidenkin komeettojen ydintä ympäröi valtava vetypilvi, joka voi olla jopa kolme miljoonaa kilometriä leveä.

Kun komeetta tulee auringon lähelle, tapahtuu dramaattinen muodonmuutos: NASA:n komeettasivuston mukaan auringon lämpö "höyrystää osan jäisestä ytimestä tai päästä ja auringonvalo heijastuu höyrystä. Aurinkotuuli työntää höyryn poispäin auringosta ja muodostaa komeetan pyrstön. Tämän vuoksi komeetan pyrstö yleensä osoittaa poispäin auringosta."

Komeetat voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: pitkäperiodisiin komeettoihin, jotka kiertävät auringon yli 200 vuodessa, ja lyhytperiodisiin komeettoihin, joiden kiertoaika on korkeintaan 200 vuotta. Jotkin niistä ovat niin näyttäviä, että niiden kuviteltiin ennakoivan tuomiota. Esimerkiksi vuonna 1066 Halleyn komeetta nähtiin ennen Hastingin taistelua, jossa Vilhelm Valloittaja kukisti Englannin saksilaisen kuninkaan Haraldin.

Monilla komeetoilla on elliptinen kiertorata, joka tuo ne hyvin lähelle aurinkoa. Komeetta menettää huomattavan osan massastaan joka kerta, kun se lähestyy aurinkoa. Ne siis pienenevät pienenemistään. On arvioitu, että komeetta menettää koko massansa alle 100 000 vuodessa. Tämä on vakava ongelma, joka kiusaa sekulaarista näkemystä 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta. Jos aurinkokunta olisi niin vanha, meidän ei pitäisi lainkaan nähdä komeettoja.

Mutta tämä ei silti ole saanut miljooniin vuosiin uskovia tähtitieteilijöitä hylkäämään teoriaansa. He ovat asettaneet toiveensa hypoteettiseen Oortin pilveen, jonka he kuvittelevat ulottuvan jopa kolmen valovuoden päähän auringosta. He uskovat, että tässä pilvessä on miljoonia jäisiä komeettoja, jotka löytävät lopulta tiensä lyhytkestoiselle kiertoradalle. Näin niiden pitäisi tulla lähemmäksi aurinkoa korvaamaan tuhoutuneet komeetat.

Oortin pilven arvellaan tuottavan pitkäperiodisia komeettoja. Tämän hypoteesin suurin puute on siinä, että pilven olemassaolosta ei ole lainkaan havaintoja. Astronomi Danny Faulkner onkin todennut, että ajatus Oortin pilven olemassaolosta "ei ole vain huonoa tiedettä vaan epätiedettä, joka tekeytyy tieteeksi. Komeettojen olemassaolo on vahvaa tukea siitä, että aurinkokunta on vain muutama tuhat vuotta vanha."

Kuiperin vyöhykkeen on arveltu olevan lyhytperiodisten komeettojen varasto. Se ulottuu Neptunuksen kiertoradalta (noin 30 astronomisen yksikön eli AU:n päässä auringosta) noin 50 AU:n päähän auringosta. Mutta useammat tämän alueen kohteista ovat komeettoja kymmeniä kertoja suurempia. Näitä ns. transneptunisia kohteita ovat esimerkiksi hiljattain löydetyt Eris (2003UB313) ja Sedna (90377), jotka voidaan luokitella kääpiöplaneetoiksi. Komeettoihin verrattuina ne ovat kuitenkin jättiläisiä. Niitä pitäisi olla miljoonia, jotta ne voisivat täydentää komeettavaraston, mutta toistaiseksi vain 1026 on löydetty.

Oortin pilvessä ja Kuiperin vyöhykkeellä ei ole alkuunkaan niin paljon komeettoja kuin vanhan maapallon kannattajat epätoivoisesti tarvitsisivat. 1. Mooseksen kirjan jaksossa 1:14-19 kerrotaan, että ne taivaankappaleet, jotka näemme yötaivaalla, luotiin neljäntenä päivänä. Raamatun sukuluettelot osoittavat, että tämä tapahtui noin 6000 vuotta sitten.

Aurinkokuntamme Rumat Ankanpoikaset eivät ole tuhon enteitä. Ne tuovat täysin toisenlaisen sanoman. Muiden taivaankappaleiden tavoin ne julistavat Jumalan kunniaa (Ps. 19:1). Ne ovat hämmästyttäviä todisteita siitä, että aurinkokuntamme on nuori.

Lähteet:

Anatomy of A Comet. http://www.nasm.si.edu/ceps/etp/comets/comet_anatomy.html

Faulkner, Danny. 2001. More problems for the 'Oort comet cloud'. TJ 15:2, 11, elokuu 2001.

Sarfati, Jonathan. 2003. Comets: Portents of Doom or Indicators of Youth? Creation 25:3, 36-40, kesäkuu 2003. http://www.creationontheweb.com/content/view/141.

Huom. 1 AU on maapallon etäisyys auringosta eli noin 150 miljoonaa kilometriä.

Tämä kirjoitus julkaistiin alun perin englanninkielisenä 20. 5. 2007 blogissani , jossa on lisätietoja komeetoista sekä kattava lähdeluettelo.

Lue lisää nuoresta aurinkokunnasta tästä.

Takaisin aloitussivulle