|
Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin seikkailujen luoja Mark Twain kirjoitti:
"Usko on uskomista sellaiseen, josta tietää, että se ei ole totta." Twainin
tavoin moni pitää uskoa epäloogisena. Tämä ei ole mitään uutta. Kun Paavali
piti puolustuspuheensa maaherra Festuksen ja kuningas Agripan edessä, Festus
huusi; "Sinä olet hullu, Paavali!" (Ap. t. 26:24).
Paavali kirjoitti 1. Korinttilaiskirjeessä:
Sanoma rististä on hullutus niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta
meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: "Minä
hävitän viisasten viisauden ja hylkään ymmärtäväisten ymmärryksen."
Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat?
Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi?
Koska Jumalan viisaudesta maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan
Jumalaa, Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa
ne; jotka uskovat.
Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
mutta me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta. Hän on juutalaisille pahennus
ja pakanoille hullutus,
mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, Kristus on
Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset ja Jumalan heikkous voimakkaampi
kuin ihmiset. (1. Kor. 1: 18-24)
Paavalin ajan juutalaiset torjuivat ajatuksen, että Jumala voisi kärsiä
ihmisten syntien vuoksi. He eivät uskoneet, että Jesajan 53. luvun ennustukset
puhuivat Messiaasta, vaikka ne toteutuivat hämmästyttävän yksityiskohtaisesti
Jeesuksen kärsimyksissä.
Kreikkalaiset taas pitivät ruumista pahana. He eivät voineet hyväksyä
ruumiin ylösnousemusta, koska he pitivät ruumista sielun vankilana. Sanoma
rististä on vieläkin monelle pahennus ja hullutus. Kristinuskon totuuksia
on yritetty selittää myyteiksi jo alusta alkaen ja sama jatkuu edelleenkin.
Tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard (1813-1855) piti uskoa sokeana
hyppynä kohti Jumalaa. Hän jopa väitti, että kristitty, joka yrittää
perustella uskoaan älyllisesti, tuhoaa uskonsa. Kierkegaardin mukaan
evankeliumien historiallisella totuudella ei ollut väliä; tärkeää oli
ihmisen oma usko. Meidänkin päivinämme moni uskoo, että on sama, mihin
uskoo, kunhan uskoo.
Mutta raamatullinen usko ei ole sokeaa. Se perustuu tosiasioihin.
Luukas kirjoittaa evankeliuminsa alkujakeissa: "Monet ovat ryhtyneet
laatimaan kertomusta tapahtumista, jotka ovat toteutuneet keskuudessamme,
sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat olleet
silminnäkijöitä ja joista on tullut sanan palvelijoita. Siksi olen minäkin,
tutkittuani alusta alkaen kaiken tarkasti, päättänyt kirjoittaa sen
järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, jotta saisit tietää,
kuinka luotettavia ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu" (Luuk. 1:1-4).
Pietari puolestaan toteaa (2.Piet. 1:16-18): "Me emme seuranneet
viekkaasti sepitettyjä taruja, kun teimme teille tiettäväksi Herramme
Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan olimme hänen valtasuuruutensa
silminnäkijöitä. Hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun hänelle
tuli tämä Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon
minä olen mieltynyt.' Tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme
hänen kanssaan pyhällä vuorella."
Raamatun kuvaukset eivät perustu huhuihin. Apostolien tekojen 4. luvussa
kerrotaan, että Pietari ja Johannes joutuivat suuren neuvoston eteen. Kun
hallitusmiehet ja vanhimmat kielsivät heitä julistamasta, apostolit sanoivat:
"Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet" (jae 20).
Johannes aloittaa ensimmäisen kirjeensä toteamalla: "Mikä on alusta asti ollut,
minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin
kosketelleet, siitä me puhumme: elämän Sanasta (jae 1). Hän jatkaa jakeessa
kolme: "Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me julistamme myös teille."
Kristinusko on historiallinen uskonto. Yksikään Raamatun kirjoista ei ala
sanoilla "Olipa kerran…" Kaikki tapaukset on ankkuroitu historiaan. Ne
tapahtuivat tiettynä aikana tietyssä paikassa ja tietyille ihmisille. Vain
Raamattu, juutalaisten ja kristittyjen pyhä kirja, perustuu silminnäkijöiden
havaintoihin. Muiden uskontojen kirjoitukset perustuvat ihmisten ajatuksiin.
Joku saattaa kysyä, onko Raamatun historiallisuudella mitään merkitystä.
Kyllä on. Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessä (15: 14-15): "Jos
Kristusta ei ole herätetty kuolleista, silloin meidän julistuksemme on turhaa,
turhaa myös teidän uskonne. Silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan
todistajiksi." Samassa luvussa Paavali painottaa ylösnousemuksen
historiallisuutta (jakeet 3-6):
Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan, hänet
haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan,
ja hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen
hän näyttäytyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat
ovat yhä elossa ja mutta jotkut ovat jo nukkuneet pois.
Uskon puolustaminen on raamatullista. Se kuului oleellisesti Paavalin
palvelutehtävään. Hän kirjoittaa filippiläisille (1:16): "Minut on pantu
puolustamaan evankeliumia". Paavali käyttää tässä yhteydessä kreikan kielen
sanaa apologia, joka vieläkin tarkoittaa uskon järkiperäistä puolustamista.
Pietari kehottaa meitä: "Olkaa aina valmiita vastaaman kaikille, jotka
pyytävät teitä perustelemaan toivoanne, joka teillä on" (1. Piet. 3:15).
Tässäkin käytetään sanaa apologia: kysymys on siis uskon puolustamisesta eli
sen osoittamisesta, että kristinusko on totta.
Raamattu väittää olevansa Jumalan inspiroima kirja. "Koko Raamattu on
syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta" (2. Tim. 3:16). "Pyhän Hengen
johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta"
(2. Piet. 1:21). Monesti skeptikot väittävät, että Raamattu vilisee
asiavirheitä. Vanhassa testamentissa kerrotaan märehtivistä jäniksistä
ja lepakkoa pidetään lintuna. Mistä oikein on kysymys? Onko Raamatussa
asiavirheitä?
Kolmannessa Mooseksen kirjassa on lueteltu puhtaat ja saastaiset eläimet.
Herra käski Mooseksen ja Aaronin sanoa israelilaisille: "Eläimiä,
jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta
jotka eivät märehdi, te ette saa syödä. Sellaisia ovat kameli, tamaani
ja jänis" (11:4-6). Heprean kielen sana gerah tarkoittaa
yksinkertaisesti 'tuoda ylös sen, mikä on nielty'. Sekä jänis että
tamaani tekevät tätä. Jänis käyttää uudelleen osan ruoasta, jonka se
ulostaa. Kyse ei varsinaisesti ole märehtimisestä, mutta jäniksen
syömätapa muistuttaa jonkin verran märehtimistä. Carl von Linné,
eläinkunnan luokittelujärjestelmän kehittäjä, luokittelikin jäniksen
alun perin märehtijäksi juuri sen harjoittaman ruoan kierrätyksen
vuoksi.(Sarfati 1998, 56)
Vuoden 1933/38 Kirkkoraamattu luettelee samassa luvussa lepakon
linnuksi. Heprean kielen sana ´of tarkoittaa yksinkertaisesti siivekästä
olentoa. Muinaisilla israelilaisilla oli erilainen tapa luokitella eläimiä
kuin meillä. Mooses kirjoitti nämä ohjeet yli 3000 vuotta ennen Linnén
järjestelmää. Israelilaiset eivät puhuneet nisäkkäistä ja matelijoista
ja linnuista, vaan kävelevistä, ryömivistä ja lentävistä eläimistä.
Raamatussa ei siis ole virhettä, vaan kyse on erilaisista
luokittelujärjestelmistä. Onneksi asia on korjattu vuoden 1992
Raamattuun, jossa puhutaan yksinkertaisesti siivekkäistä.
Jotkut epäilevät Jeesuksen historiallisuutta. Tähän ei ole mitään
syytä, koska Jeesuksen ajan ei-kristilliset lähteet myös mainitsevat
Hänet. Roomalainen historioitsija Tacitus (55-117) kuvaili Roomassa
riehuneen tulipalon syitä ja totesi:
Nero teki syntipukeiksi kansan kristityiksi nimittämät, rikostensa
takia vihatut henkilöt, ja rankaisi heitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys
oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli
teloituttanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi
mutta levisi sitten uudelleen, ei ainoastaan Juudeaan, jossa paha oli
saanut alkunsa, vaan jopa Roomaankin. Kaikki inhottava ja hävettävä näet
kerääntyy tänne ja viihtyy täällä.
Plinius nuorempi (61/62-112/113) toimi lähettiläänä Vähässä-Aasiassa.
Hän kirjoitti keisari Trajanukselle kristityistä noin vuonna 112. Plinius
tunnusti heidän korkean moraalinsa ja sanoi, että he lauloivat lauluja
Kristukselle kuin Jumalalle.
Myös Suetonius (69-140) ja Lukianus (125-190) mainitsevat Kristuksen.
Juutalainen historioitsija Josefus (37-100) sanoo Jaakobin olleen Jeesuksen
eli niin kutsutun Kristuksen veli. Josefus kirjoitti myös Jeesuksen olleen
Messias. Jotkut tutkijat sanovat tämän olleen kristittyjen myöhempi lisäys
mutta toiset pitävät sitä aitona.
Raamatun totuuksien puolustaminen on osa hengellistä sodankäyntiä, jota
käydään Paholaista vastaa. Paholainen haluaa uskotella ihmisille, että ei
ole olemassa Jumalaa eikä tuomiota. Moni on nielaissut tämän syötin ja uskoo,
että sovitusta ei tarvita, koska syntiinlankeemustakaan ei ollut.
Jeesus sanoi, että Paholainen on "valehtelija ja valheen isä" (Joh. 8:44).
Paholainen yrittää saada ihmiset uskomaan, ettei häntä eikä Jumalaa ole
olemassa. Räikeimmän valheen nimi on evoluutio, mutta Paholainen käyttää
myös muita valheita.
Meidät on kutsuttu hengelliseen sotaan. Paavali kuvaa tätä hengellistä
sodankäyntiä 2. Korinttilaiskirjeen 10.luvussa, jakeissa 4 ja 5:
"Meidän sota-aseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimallisia
Jumalan avulla kukistamaan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen
päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemusta
vastaan. Me vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle".
1800-luvulla vaikuttanut aatesuunta rationalismi korosti ihmisen älyä.
Varsinkin saksalaiset teologit pyrkivät selittämään kaikki Raamatun
yliluonnolliset piirteet luonnollisiksi. Epäilijät hyökkäsivät voimakkaasti
Jeesuksen ihmeitä ja ylösnousemusta sekä Raamatun historiallisuutta vastaan.
Heidän päättelyketjuaan voitaneen kuvailla näin:
1. premissi: Ihmeitä ei voi olla olemassa.
2. premissi: Raamatussa kerrotaan ihmeistä.
Johtopäätös: Raamattu ei ole totta.
Tämä on klassinen esimerkki "garbage in, garbage out" -ajattelusta eli
lähtökohta jo ratkaisee, mihin päädytään.
Ranskalainen teologi J. B. Pérès päätti osoittaa, että rationalistien
menetelmät olivat kyseenalaisia. Niitä käyttämällä hänen onnistui
"todistaa", että Napoleon ei ollut koskaan elänytkään (Grant 1984).
Rationalistit pitivät Raamatussa mainittuja paikkoja ja henkilöitä
keksittyinä. He esimerkiksi kuvittelivat, ettei Niniveä tai Assyrian
valtakuntaa ollut koskaan ollutkaan olemassa. Mutta sitten arkeologit
löysivät Niniven jäännökset Pohjois-Irakista.
Jotkut suomalaiset teologit tuntuvat yhä elävän 1800-lukua. Jeesuksen
ajan saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen, enkeleihin eivätkä
henkeen (Ap. t. 23:8); aikamme liberaaliteologit eivät juurikaan usko
muuhun kuin evoluutioon. Yleensäkin skeptikot epäilevät kaikkea muuta
kuin evoluutiota.
Todellisen tiedemiehen tuntee siitä, että hän on valmis muuttamaan
näkemystään, jos uudet löydöt osoittavat hänen olevan väärässä.
Englantilainen historiantutkija ja arkeologi Sir William Ramsey (1851-1939)
oli omaksunut rationalistien näkemykset Raamatun epäluotettavuudesta.
Hän piti Apostolien tekoja väärennöksenä. Hän kuvitteli, että se oli
kirjoitettu vasta toisen vuosisadan puolivälissä eikä siis voinut olla
Luukkaan kirjoittama. Mutta Ramsey alkoi joka tapauksessa tutkia asiaa
perusteellisesti. Hän huomasi, että Luukas oli erittäin luotettava
historioitsija, joka oli kuvaillut myös yksityiskohtia paikkansapitävästi.
Luukas oli hyvin perillä Rooman viranomaisten arvonimistä ja suuren
valtakunnan eri alueiden paikallishallinnosta.(Homor 2000, 9.)
Myöhemmät kaivaukset ovat vahvistaneet Luukkaan kirjanneen kuvailemansa
asiat paikkansapitävästi. 1960-luvulla löydettiin Kyprokselta kivipaasi,
johon oli kaiverrettu Sergius Pauluksen nimi ja sama titteli, jota Luukas
oli hänestä käyttänyt Apostolien teoissa. Kesareasta on löydetty
kalkkikivilohkare, johon oli kirjoitettu Pontius Pilatuksen nimi ja
titteli. Vuonna 1990 löydettiin hautauurna, jossa luki Joosef, Kaifaan
poika. Parhaillaan kiistellään uurnasta, johon on kaiverrettu teksti:
Jaakob, Jeesuksen veli. Monet asiantuntijat pitävät kaiverrusta aitona
mutta jotkut epäilevät. (Feldman & Roth 2002, 34-37)
Myös Vanhan testamentin henkilöistä on kiveen hakattuja todisteita.
Pohjois-Galileasta on löydetty kirjoitus, jossa mainitaan Daavidin huone
ja Israelin kuningas. Kuningas Hiskian nimi esiintyy Assyrian hallitsijoiden
laatimassa historiankirjoituksessa.
Ihmiskunta on pitkään käynyt sotaa Jumalaa vastaan. Tämä sota alkoi jo
ihmiskunnan alussa, kun Aadam ja Eeva rikkoivat Luojansa käskyä. Nykyisin
huomattavin kristinuskoa vastustava ideologia on evoluutio. Kouluissa
opetetaan, että alussa ei ollutkaan Sana vaan big bang, suuri pamaus.
Evolutionistit arvelevat, että tästä jysäyksestä on kulunut 13 miljardia
vuotta. (Hiljattain 33 tunnettua tähtitieteilijää lähetti New Scientist
-tiedelehdelle avoimen kirjeen, jossa he arvostelivat tätä teoriaa.)
Big bangin kannattajat uskovat, että maapallo kehittyi miljoonien vuosien
kuluessa aurinkoa ympäröivästä tomupilvestä.
Nykyihminen yrittää uskotella, että Aadam ja Eeva eivät olleet todellisia
henkilöjä. Tämä teoria kiehtoo monia, koska se vapauttaisi ihmisen vastuusta:
ihminen ei tarvitsisi olla vastuussa Luojalleen, jos Luojaa ei olisi olemassa
vaan maailmankaikkeus olisi itse luonut itsensä. Evoluutio on keino, jolla
ihmiset aivopestään kuvittelemaan, että Raamattu ei ole totta.
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen avausluvussa (jakeet 18-23):
Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja
vääryyttä vastaa, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa.
Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on kuitenkin ilmeistä heidän keskuudessaan.
Onhan Jumala ilmoittanut sen heille,
sillä hänen näkymättömät ominaisuutena, hänen iankaikkinen voimansa ja
jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti ymmärrettävissä ja havaittavissa
hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua,
vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet
eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi,
ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi.
He ovat muuttaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisen,
lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuvan kaltaiseksi.
Paavalin kuvaus sopii mainiosti myös aikamme ihmisiin, jotka uskovat
polveutuneensa apinan kaltaisesta eläimestä. Kaikki eivät toki usko näin.
Yksinomaan Yhdysvalloissa on kymmeniä tuhansia tiedemiehiä, jotka uskovat
Jumalan luoneen maailman Sanallaan noin 6000 vuotta sitten. Evoluutio,
Charles Darwinin aikanaan tunnetuksi tekemä oppi, on muutenkin kokenut
kovia viime vuosina. Tuoreen tutkimukset mukaan 60% amerikkalaisista
lääkäreistä epäilee darvinismia. Tämä ei ole ihme, koska evoluutio-oppiin
liittyy hämmästyttävä määrä hataria oletuksia. Valaiden esimerkiksi oletetaan
kehittyneet maalla eläneistä esi-isistä, jotka kyllästyivät kuivaan
kohtaloonsa ja palasivat vesille. Pakicetusta pidettiin alkeellisena
mereen palanneena otuksena, kun siitä oli löydetty muutama luu. Sitten
löydettiin selkärangan luita, ja evoluution "todisteelle" kävi nolosti.
Sitä on nyt aika vaikea pitää valaana.(Williams & Sarfarti 2005, 20-22)
Muutaman vuoden välein löytyy uusi sensaatiomainen ihmisapinan luu tai
muu kallonosa, ja antropologien täytyy taas muuttaa ihmiskunnan oletettua
kehityspuuta tai pikemminkin pensasta. Sata vuotta sitten neandertalin
ihmistä pidettiin ihmisen ja apinan välisenä puuttuvana renkaana, mutta
nykyisin tiedemiesten käsitykset ovat muuttuneet. Jos neandertalin ihminen
kävelisi Keuruun keskustassa vastaan puku päällä, kukaan ei erottaisi
häntä muista keuruulaisista
Evoluutio edellyttää, että eri lajien välillä on välimuotoja, koska
kaikki ovat kehittyneet samasta alkulimasta. Kaivattuja välimuotoja ei
kuitenkaan ole löytynyt. Evolutionistien paras ehdokas, ns. liskolintu
Archaepteryx, on täysin lentokykyinen lintu. Sen sulatkin ovat yhtä
kauniita kuin nykyisten lintujen sulat. Pitkään luultiin, että varsieväkala
(Latimeria), oli kuollut sukupuuttoon dinosaurusten aikakaudella.
Evolutionistit myös kuvittelivat, että se käveli evillään meren pohjassa.
Vuonna 1938 löydettiin Intian valtamerestä ensimmäinen elävä Latimeria.
Huomattiin, että se käytti eviään uimiseen eikä kävelemiseen. Monet
muutkin "elävät fossiilit" osoittavat, että lajit ovat hämmästyttävän
pitkäikäisiä. Ne eivät suostu muuttumaan toisiksi lajeiksi, vaikka
evolutionistit kuinka rukoilisivat mykkää jumalaansa tekemään ihmeen
ja osoittaman voimansa
Raamatun kertomukset ovat historiaa. Sen pahimman kilpailijan,
evoluution, parhaimmat "todisteet" ovat enimmäkseen mielikuvitusjuttuja.
Kristityt uskovat ihmeisiin, joita ei voi selittää ihmisjärjellä.
Mutta evolutionistit uskovat ihmeisiin, jotka ovat järjenvastaisin,
esimerkiksi siihen, että eloton aine loi elollisen tyhjästä.
Mooseksen kirjoituksia vastaan on hyökätty enemmän kuin mitään muita
Vanhan testamentin kirjoituksia vastaan. Tämä ei ole sattuma, sillä
oikeastaan kaikki Raamatun perusopit saavat alkunsa jo 1. Mooseksen
kirjasta. Jos kirjaimellista syntiinlankeemusta ei ollut, ei tarvita
myöskään kirjaimellista sovitusta.
Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat pitivät Vanhan testamentin
henkilöitä todellisina ihmisinä. Vertauksessa Rikkaasta miehestä ja
Lasaruksessa Aabraham sanoo: "Jos he eivät kuuntele Moosesta ja
profeettoja, eivät he suostu uskomaan, vaikka joku kuolleista nousisi ylös"
(Luuk. 16: 31). Näin voi käydä: jos emme pidä Genesistä eli 1. Mooseksen
kirjaa historiallisena totuutena, hylkäämme pian myös Jeesuksen ylösnousemuksen.
Jotkut kristityt kuvittelevat voivansa yhdistää Raamatun alkulukujen
historiallisuuden ja aikamme luonnontieteiden vuosimiljardit omaksumalla
aukkoteorian eli näkemyksen, jonka mukaan 1. Mooseksen kirjan 1. ja 2.
jakeen välissä on aukko. Raamattu ei tue tällaista tulkintaa. Se ei myöskään
tue ns. progressiivistä luomista, jonka mukaan Genesiksen luomispäivät
ovat pitkiä ajanjaksoja. Molempien teorioiden mukaan kuolemaa ja
verenvuodatusta oli jo ennen syntiinlankeemusta, vaikka Paavali
nimenomaan sanoo: "Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja
synnin kautta kuolema" (Room. 5:12).
Syntiinlankeemuksen seuraukset näkyvät myös sairauksina ja
luonnonkatastrofeina. Kaikki ei enää olekaan sangen hyvää. Tsunamit
vyöryvät lomakyliin ja pyörremyrskyt riepottelevat rannikkokaupunkeja.
Autopommit tappavat muslimeja ja kristittyjä. Lintuinfluenssa tappaa
rikkaita ja köyhiä. Kärsimyksen ongelma eli ns. teodikea-ongelma sai
alkunsa ihmisen synnistä. Synnin palkka on alusta lähtien ollut kuolema.
1. Mooseksen kirjan 11. luku kertoo Baabelin kielten sekoituksesta.
Evolutionistien mukaan kielet ovat kehittyneet eläinten murahduksista
ja tulleet vuosituhansien saatossa yhä ilmaisuvoimaisemmiksi. Todellisuudessa
asia on päinvastoin: kielet ovat rapistuneet. Vanhat kielet ovat paljon
vivahteikkaimpia kuin uudet. Tämä käy selväksi, kun vertaa vaikkapa
klassista kreikkaa ruotsin kieleen. Lisäksi kieliperheitä on nykyisin
osapuilleen sama määrä kuin Baabelin kieltensekoituksen mukaan pitäisikin
olla eli noin kaksikymmentä. Ne eroavat varsin jyrkästi toisistaan, mikä
tukee tämän kertomuksen historiallisuutta. (Duursma 2002, 27-31.)
Evoluutio miljardine vuosineen on aikamme pahin harha. Raamatun mukaan
maailma luotiin noin 6000 vuotta sitten, kun taas evolutionistit saavat
maapallon iäksi noin 4, 3 miljardia vuotta. Kouluissamme ei opeteta, että
jotkin fossiilit ulottuvat kerrostumasta toiseen. Hiljattain Creation-lehti
kertoi iktysauruksesta, sukupuuttoon kuolleesta vesieläimestä, jonka nokka
oli fossiloitunut kokonaan. Nokka sojotti suoraan alaspäin kerrostumassa.
Evolutionistit olivat aiemmin ajoittaneet kerrostuman, joten tämän olennon
nokan alaosa oli fossiloitunut noin miljoona vuotta ennen kuin sen yläosa.
(Walker & Wieland 2005, 10-12.) Evoluution kannattajat ovat aina uskoneet
valtaviin ihmeisiin.
Hiljattain tiedelehdet uutisoivat Tyrannosaurus rexin fossiilista, josta
löydettiin pehmeitä kudoksia ja verisuonia. Tyrannosaurus ei ollut
fossiloitunut kunnolla. Evolutionistien mukaan tämä dinosaurus oli yli 65
miljoonaa vuotta vanha. Yleensä liha kyllä pilaantuu vähän nopeammin…
Kaikki ajanmääritysmenetelmät perustuvat oletukseen, että maapallon olot
ovat aina olleet samanlaiset kuin nykyisin. Tätä näkemystä kutsutaan
uniformitarianismiksi. Pietari viitannee siihen kirjoittaessaan toisessa
kirjeessään (jakeet 3-6):
Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka vaeltavat
omien himojensa mukaan. He sanovat: 'Missä on lupaus hänen paluustaan?
Onhan siitä lähtien, kun isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt ennallaan
luomakunnan alusta asti.' Tieten tahtoen he eivät ota huomioon, että
taivaat samoin kuin maa, joka on tehty vedestä ja veden kautta, olivat
ikiajoista olemassa Jumalan sanan voimasta. Vedellä ja sanalla tuhottiin
silloinen maailma vedenpaisumuksessa.
Eri puolilta maailmaa on löydetty suunnattomia fossiilihautoja. Ne ovat
todiste katastrofista, joka tuhosi muinaisen maailman. Vain Nooa perheineen
ja eläimineen säilyi hengessä.
Ajoitusmenetelmien luotettavuutta heikentää myös se, että timanteista
on löytynyt hiili-14:ää. Timantti on yksi hiilen allotrooppisista muodoista
(muut ovat grafiitti ja fullereeni). Elävät organismit rakentuvat pitkälti
hiilestä, joten vertaamalla fossiilien hiili-12:n ja hiili-14:n suhdetta
elävien olioiden vastaavaan suhteeseen saadaan selville, milloin jokin
olio on elänyt. Kuolleeseen organismiin ei synny enää radiohiiltä, vaan
sen osuus vähenee vähitellen. Radiohiilen puolittumisaika, eli aika jolloin
siitä on puolet jäljellä, on 5568 vuotta. Timanteissa ei pitäisi olla
lainkaan hiili-14:ää, koska niiden on otaksuttu syntyneen vuosimiljoonien
aikana kovassa paineessa. Mutta jos niissä on hiili-14:ää, ne eivät voi
olla niin vanhoja kuin väitetään. Evolutionistit eivät edes yritä ajoittaa
olioita, joiden he kuvittelevat olevan yli 50 000 vuotta vanhoja, mutta
yleensä näissäkin on pieniä määriä hiili-14:ää, mikä osoittaa etteivät ne
ole niin vanhoja kuin yleisesti kuvitellaan. Myös muihin ajanmääritysmenetelmiin
liittyy ongelmia.
Monet liberaaliteologit väittävät, että Vanhan testamenttiin on lainattu
mesopotamialaisia taruja. He pitävät Gilgamesh-eepoksen vedenpaisumuskertomusta
alkuperäisenä ja 1. Mooseksen kirjan kertomusta sen toisintona. Japanilainen
teologi Nozomi Osami vertaili näitä kahta kertomusta. Hän päätyi siihen että
Raamatun kertomus on näistä luotettavampi. Gilgamesh-eepoksessa kuvattu arkki
olisi ollut erittäin hutera. Se olisi kaatunut aallokossa nurin. Korealaiset
insinöörit tutkivat Nooan arkin merikelpoisuutta ja tulivat siihen tulokseen,
että se oli erittäin turvallinen alus ja olisi hyvin kestänyt jopa 30
metrisiä aaltoja. Nooan arkki oli noin 150 metriä pitkä. Tilavuudeltaan
se vastasi 522 rautatievaunua, joten kaksi yksilöä jokaisesta eläinlajista
olisi hyvin mahtunut siihen ja tilaa olisi jäänyt vielä ruoallekin.
Skeptikot väittävät usein, että Raamattuun on aikojen kuluessa tullut
virheitä, kun kirjurit ovat kopioineet sitä. Mutta vuonna 1947 beduiinipoika
löysi Kuolleenmeren lähistöltä kirjakääröjä, jotka osoittivat, että Vanha
testamentti ei ollut muuttunut juuri miksikään tuhannessa vuodessa. Kääröt
sisälsivät otteita miltei kaikista Vanhan testamentin kirjoista ja kokonaisen
Jesajan kirjan. Skeptikot olivat väittäneet, että Jesaja oli joko kahden tai
kolmen eri aikoina kirjoittaneet miehen tuote, mutta Kuolleenmeren kääröt
osoittivat, että Jesaja on tyylillisesti yhtenäinen kirja.
Raamatun ennustukset tuovat epäilijöille päänsärkyä. Osa Danielin kirjan
profetioista on toteutunut niin tarkasti, että skeptikot väittivät, että ne
ovat kirjoitettu vasta niissä kerrottujen tapahtumien jälkeen! Jos he
uskoisivat, että Raamatun kirjoittajat kirjoittivat historiaa etukäteen,
he joutuisivat tunnustamaan, että kaikkitietävä Jumala oli inspiroi
kirjoittajat. Samalla he joutuisivat tunnustamaan syntisyytensä.
Mutta koska he eivät suostu nöyrtymään, heidän täytyy keksiä verukkeita.
Paavali kirjoitti korinttilaisille (2. Kor.4:4): "Jos evankeliumimme
on peitossa, peite on niissä, jotka joutuvat kadotukseen, niissä
epäuskoisissa, joiden mielet tämän maailman jumala on sokaissut,
niin ettei heille loista se valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden
evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva."
Apologian eli uskon puolustamisen tarkoitus on sekä vahvistaa
kristittyjen uskoa että vaikuttaa niihin, jotka eivät usko, niin että he
Jumalan avulla voisivat nähdä sokeutensa ja kääntyä taruista totuuteen.
Usko ja järki eivät ole toistensa vihollisia eivätkä edes kilpailijoita,
vaan ne täydentävät toisiaan. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan,
varmuus siitä, mikä ei näy (Hepr. 11:1). Usko ei ole sokea hyppy
tuntemattomaan vaan luottamusta Häneen, joka on ilmoittanut itsensä
Sanassaan. Järjen avulla me voimme ymmärtää monia asioita, mutta ihmisen
äly ei saisi koskaan nousta Jumalan ilmoituksen yläpuolelle.
Ihmisten näkemykset ja tieteen teoriat muuttuvat. Meidän ei pidä
yrittää tulkita Raamattua erehtyvien ihmisten teorioilla. Sana pysyy
muuttumattomana, koska Jumala ei muutu. Heprealaiskirjeen kirjoittaja
kehottaa lukijoitaan (ja samalla meitä) 10. luvun jakeessa 23:
"Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä lupauksen
antaja on uskollinen."
Lähteet:
The Bible and Prophecy. Is the Bible True? s. 16-22.
Discover Institute 31.5. 2005.
www.discovery.org/scripts/viewDB/index.php?command=view &id=2611
Duursma, K. J.2002. The Tower of Babel account affirmed by lingustics.
TJ 16:3, 27-31.
Feldman, Steven & Roth, Nancy E. 2002. "The Shorter List: The New
Testament figures Known to History". Biblical Archaeology Review 28:6, 34-37.
Grant, Robert M & Tracy, David. 1984. A Short History of the
Interpretation of the Bible. 2. painos. Fortress.
Homor, Noel. 2000. "The Bible and Archaeology". Is the Bible True?
Osanai. Nozomi. 2005. A comparative study of the flood accounts in the
Gilgamesh Epic and Genesis. www.answersingenesis.org.
Sarfati, Jonathan.1998. Do rabbits chew the cud? Creation 20:4, 56.
www.answersingenesis.org/creation/v20/i4/rabbits.asp
Tacitus: Keisarillisen Rooman historia, 4. painos.
Suom. Iiro Kajanto. Juva: WSOY, 2001.
Walker, Tas & Wieland, Carl. 2005. Kamikaze Ichthyosaur? Creation 27:4,
10-12.
Williams, Alexander & Sarfarti, Jonathan. 2005. Not at all like a whale.
Creation 27:2, 20-22.
www.positiveatheism.org/hist/quotes/twain.htm