Ainutlaatuinen planeetta

Joel Kontinen

"Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen -mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat." (Psalmi 8:4-5)

Vuonna 2004 professori Guillermo Gonzales ja teologi Jay W. Richards kirjoittivat kirjan The Privileged Planet, jossa he pohtivat planeettamme ainutlaatuisuutta. Tunnettu tähtitieteilijä Carl Sagan väitti, ettei maapallossa, "kalpeansinisessä pisteessä", ole mitään erikoista. Saganin mukaan ihminen voi avaruuden suunnattomuudessa luottaa vain itseensä. Mitään ulkopuolista apua ei hänen mielestään edes ole olemassa.

Gonzales ja Richards kumoavat Saganin väitteen. He osoittavat, että älyllisen elämän synty edellyttää noin kahdenkymmenen tekijän samanaikaista olemassaoloa. Planeetalla täytyy esimerkiksi olla riittävän suuri kuu, jotta sen akselin kaltevuus olisi tarpeeksi suuri. Tarvitaan nestemäistä vettä, muuten hiiliyhdisteisiin perustuva elämä ei olisi mahdollista. Aurinkokunnassa on varsin kapea elinkelpoinen vyöhyke, jossa ei ole liian kylmää eikä liian kuumaa. Ilmakehässä on oltava riittävästi happea. Lisäksi tarvitaan suuria kaasuplaneettoja suojaamaan planeettaa pyrstötähdiltä ja pikkuplaneetoilta. (Tämä ei ole turha kriteeri. Vuonna 1994 komeetta Shoemaker-Levy törmäsi Jupiteriin. Riittävän iso jysäys voisi tuhota kaiken elämän maapallolta tai estää elämän synnyn.)

Todennäköisyys, että Maassa voisi edes teoriassa olla älyllistä elämää, on Gonzalesin ja Richardsin arvoin mukaan 1:1014 eli yksi mahdollisuus 100 000 000 000 000:sta. He laskivat ainoastaan elämän mahdollistavien puitteiden todennäköisyyden eivätkä esimerkiksi elämän (tai edes yhden solun) syntymisen todennäköisyyttä, jolloin lukema olisi vieläkin u skomattomampi. Elämän synty viittaa älykkääseen suunnittelijaan.

Raamattu kutsuu tätä älykästä suunnittelijaa Jumalaksi. Hän ei hutiloinut, kun Hän loi maailmankaikkeuden. Hän valmisti ihmiselle kaikin puolin ihanteelliset ja turvalliset olot. Valitettavasti synnin turmelemalla planeetallamme kaikki ei enää olekaan yhtä hyvää niin kuin alussa, ja joskus varpusetkin putoavat (ks. Matt. 10:29). Siitä huolimatta elämän ihmeellisyys sai psalmintekijän nöyrästi kiittämään kaiken Luojaa Hänen ihmeellisestä huolenpidostaan.

Jumala ei tyytynyt vain luomaan ihanneoloja ihmiselle. Hän tuli itse maailmaan vapauttamaan ihmisen synnin vallasta: "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme" (Joh. 1:14). Jumala ei ajatellut ihmisen parasta yksinomaan tässä elämässä vaan myös tulevassa. Ennen kärsimystään Jeesus sanoi seuraajilleen: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen" (Joh. 14:1-3).

Takaisin aloitussivulle